Kiitos JohannesK. Kahlasin tuon Paratiisin porteilla jutun. Pahalta näyttää tämä meidän ev.lut. papiston ja siinä muutamien piispojenkin meininki. Luin muutama vuosi sitten jostain lehdestä, että teologisesta tiedekunnasta valmistuneista nykyisin kaikki eivät edes ole Raamattua kannesta kanteen lukeneet. Jo silloin ajattelin, että jopas jotakin. No ehkä siksi jäljet näkyvät nyt näin.
Jos on teologina suuntautunut johonkin muuhun tehtävään kuin papiksi kirkkoon niin siitä vaan. Sen sijaan voinee odottaa papin duunia tekevän henkilön olevan todella hyvin Raamattuun perehtynyt, jolloin ei mihinkään uushenkiseen hillumiseen sorru.
Maallikkona voin sanoa, että Raamattu on vaikea kirja monelta osin, jos ei siihen perehtymiseen apua saa. Ja apua on satavilla, koska meillä on sentään onneksi useampiakin henkilöitä, jotka ovat todella laajasti ja syvällisesti Raamattuun paneutuneet ihan suomen kielellä ja heidän kirjoituksiensa ja luentojensa avulla se aukeaa aivan mahtavalla tavalla.
On todella suorastaan kamalaa, että kirkon sisällä meillä jaetaan ihan mitä tahansa huuhaata. Tosiasiahan on, että omituisen harva kirkonpenkin kuluttaja tuntee Raamattua missään määrin. Se tulee silmille ihan tavallisessa keskustelussa ja erityisesti kirkkoon kuulumattomat tuntuvat olevan täynnä mitä kummallisempia ajatuksia ja käsityksiä. Surullinen on tämä tilanne.
Voi se olla vierasta teologeillekin siinä mielessä, että uskoa sanoitetaan ilman vaikkapa hindulaista termistöä, mutta hindulaisuuden mukaisesti niin joku voi sitten poimia hindulaisia sanoja ja todeta, että tässä nyt opetetaan tätä.
Juuri näin. Siksi päädyin jopa äärikriittiseen näkemykseen: Hiljaisuuden jooga ei ole hindulaisuutta - valitettavasti!
Korjasin nimen Harjunpääksi. Tämä kirjoitus on Kiitollisuuden jooga kirjasta eli ei Hiljaisuuden jooga oppaasta, jonka hän tosin kirjoitti pappina. Ei tietenkään tule varoitusta, tulee palkintoja, kutsuja, näkyvyyttä.
Tuota sydänrukousta verrattiin tai se samaistettiin transsendenttiseen mietiskelyyn, hypnoosiin sekä johonkin neurotieteellisiin juttuihin, mutta jätin nuo pois omasta tekstistä, sillä en ymmärrä näistä juuri mitään.
Minulla myös New Age tausta, siksi suren, kun tätä nyt tuodaan kirkkoon. Kenties taustalla on sekin, ettei perus pappia juuri kukaan kaipaa tai tarvitse.
Kaikki teologisesta tiedekunnasta valmistuneet eivät ole lukeneet paitsi Raamattua kannesta kanteen, välttämättä yhtään Raamatun kirjaakaan kannesta kanteen. Opintonsa pystyy teologisessa suuntaamaan niin, ettei Raamattua juurikaan tarvitse lukea. Raamatulta voi erityisesti välttyä silloin, jos tekee teologian maisteritutkinnon suorittaen pelkän maisterivaiheen (jos on tutkinto myös muulta alalta, niin voi tehdä), ja suunnaten opintonsa muihin kuin Raamattuun liittyviin asioihin. Maisterivaiheesta muutenkin huomattavan osan muodostaa gradu.
Kannattaa kuunnella, olen täysin samaa mieltä asiasta!
Tapasin jo v. 1967 kesällä nyt edesmenneen taiteilija Riitta Vainion. Hänellä oli jo tuolloin samansuuntaiset ajatukset joogan uskonnollisuudesta ja pahoista hengistä. Hän suorastaan saarnasi sen vaarallisuudesta kokemuksesta. Itse en ollut tuolloin kiinnostunut joogasta sitten yhtään. (Olisin halunnut oppia tanssimaan, mutta minulla ei ollut siihenkään lahjoja ja Riitta vieraili perheessä, jossa olin au pair. Kiva, lahjakas ja vapaa ihminen oli kuitenkin.)
Hietanen P on ihan hyvä laulaja, mutta en ehkä sittenkään allekirjoita.
Minusta tuntuu, että tämä ei ole se tie jota kristittynä haluan kulkea. En usko, että tämä on eduskunnan eli lainsäädännön kysymys.
Mieluummin kannatan asiasta avointa keskustelua ja sen tyyppisiä hyviä analyysejä jollaisen @JohannesK esimerkiksi julkaisi.
Jooga on joillekin jotain muuta kuin hindulaisuutta. Ei sitä mikään lakipykälä muuta, mitä joku kirkon joogaaja ajattelee.
Hiljaisuuden joogaa koskevan keskustelun ydin on siinä, että kirkon rukouselämä ei tarvitse joogaa. Jooga voi jollekin olla “vaaraton” uskonelämän kannalta mutta kaikille se ei sitä ole ja se riittää syyksi torjunnalle. Kirkon jooga on väärä signaali kirkon sanomasta tälle yhteiskunnalle, riippumatta siitä mitä kukin yksilö siitä ajattelee.
Miitäköhän aloitteessa tarkoitetetaan sillä, että joogalla on hindulainen ja buddhistinen (!) perinne mutta sitten jatkossa sanotaankin sen olevan hindulainen filosofia ja elämänkatsomus? Otsikossa puhutaan mindfullnesista mutta sitten se lähes unohtuu.
Mutta joo, ei taida olla eduskunnan asioita tämmöset. Mindfullnes on laajalti käytössä myös terveydenhuollossa, liikkeenjohdossa jne. Aloite ei ota niihin kantaa.
Ei ole tapanani tänne enää kirjoittaa, mutta pakko on sanoa että tämä aloite on kyllä ihan järjetön. Aloitteen otsikko on täysin väärä jos kyseessä on tavoite joogan ja mindfulnessin kieltämisestä varhaiskasvatuksen piirissä. Silloin vain sitä tulisi vaatia. Otsikko taas vaatii joogan ja mindfulnessin määrittelemistä uskonnolliseksi toiminnaksi. Tämän voisi jotenkin ymmärtää jos joku jooga ja mindfulnessyhteisö vaatisi tätä saadakseen uskonnon statuksen tms mutta eihän ole mitään mieltä että ulkopuoliset määrittelevät jonkun asian harrastajat uskonnollisiksi jos he eivät kenties itse niin katso olevan. Tämähän on vähä sama kuin jos vaadittaisiin Vapaa-ajattelijoiden Liiton määritteleminen uskonnolliseksi järjestöksi niiden taholta jotka eivät liittoon kuulu mutta jotka katsovat että kyse on uskonnosta ja uskonharjoittamisesta. Ei hyvät hyssykät. Tai tämä on verrattavissa siihen että tehtäisiin vasta-aloite siitä, että kristilliset kirkot julistettaisiin ei-uskonnollisiksi koska ainoa oikea alkuperäinen uskonto on Suomessa muinaisusko ja muut ovat tänne tuotuja vierasperäisiä uskontoja jotka vaarantavat Suomen alkuperäisen uskonnollisen pohjan ja identiteetin. Tällainen aloitehan sotii jo uskonnonvapausajatteluakin vastaan vaatimalla jonkun toisen määrittelemään itsensä uskonnollisesti vaikka he eivät niin ole halunneet tehdä. En toisaalta ihmettele kun alkuperäisenä allekirjoittajana ja kaiketi laatijana on Maarit Hovi joka tuntuu menevän aika tunteella näissä asioissa.
Olen tortoisen linjoilla. Vaikka tokihan kaikilla on lain suoma mahdollisuus tehdä kansalaisaloitteita.
Jäin itse miettimään vain sitä, kun aloitteessa jooga, mindfullness sekä uushenkiset harjoitteet niputetaan yhteen ja vaaditaan, että ne jollakin tavalla laissa määriteltäisiin uskonnonharjoitukseksi. Tämä olisi käsittääkseni aikamoinen ennakkotapaus uskonnonvapauslain historiassa, että valtiovalta olisikin aloitteellinen uskonnonharjoituksen määrittämisessä. Lisäksi uushenkisten harjoitteiden liittäminen mukaan vaikeuttaa asiaa entisestään, kun se on hyvinkin moninainen ja sekava kenttä.
Tähän liittyen mietin myös aloitteen kääntöpuolta. Jos valtiovalta näin yksioikoisesti määrittelisi jonkin uskonnonharjoitukseksi osittain vastoin jopa näitä asioita harjoittavien omaa näkemystä, eikö se samalla olisi kristityiltä oman oksan sahaamista. Nykyisin kouluissa aika vapaasti saadaan viettää joulua ja pääsiäistäkin yleisinä juhlina, mutta nehän lähtökohtaisesti ovat kristillisiä juhlapäiviä ja valtiovallan olisi tämän lain vuoksi pakko niitäkin pitää sellaisina. Näin myös kristinuskon vaikutus kouluissa vähenisi entisestään.
Jos minulla olisi lapsia, haluaisin mahdollisuuden kieltää heidän osallistumisensa koulussa joogaan ja mindfulnessiin. Sen tuo kansalaisaloite toteutuessaan antaisi.
Meillä ainakin on skippailtu esimerkiksi vanhojen tanssit ja halloweenit ihan Wilma viestillä. Saa sitten korvaavaa toimintaa muslimi, Jehovan todistaja jne. skidien seurassa.
Tämä toki voi hyvinkin onnistua silloin, kun tulossa olevan tilaisuuden luonne on etukäteen tiedossa. Jonkun mindfulnesstuokion osalta näin ei välttämättä ole. Kansalaisaloitteen ideana on ilmeisesti se, että pakotettaisiin päiväkodit, koulut ym. ilmoittamaan etukäteen joogat ja mindfulnessit ja lupaamaan järjestää korvaava toiminta.
On tässä silti tietty käytännön hankaluus. Nimittäin on olemassa kutakuinkin rajattomat mahdollisuudet sille, mitä kaikkia asioita jokin vakaumusryhmä voisi pitää sopimattomina. Tai yksittäinen perhe voisi, koska kieltäytyminen jostain tietystä toiminnasta voi perustua myös henkilön omaan tulkintaan eikä minkään uskontokunnan viralliseen kantaan. On siis melko mahdoton tehtävä luoda kattavaa listaa kaikista asioista, joille joku voi vaatia korvaavaa ohjelmaa. Epätavallisemmin ajatteleva perhe joutuu siis herkästi itse pyytämään ilmoitusta, jos koulussa on tulossa ohjelmaan asioita x, y, z.
Varhaiskasvatuksessa pidetään kaikkien huoltajien kanssa keskustelut ( varhaiskasvatussuunnitelman laadinta) ja kouluissa ns. vanhempain vartit. Nämä ovat ne paikat, joissa perheen maailmankatsomukseen liittyvät seikat on mahdollista tuoda esiin.
Jooga ja mindfullnes tuskin on minkään kunnan velvoittavissa opintosuunnitelmissa . Toisin kuin esim. uintitaidon hankkiminen. Jonka toteuttamisessa joidenkien kanssa on haasteita.
Tuossa haastattelussa sanottiin, että jossain päiväkodissa kaikki yli 2-vuotiaat joogaavat. Veikkaan, että kaikki vanhemmat eivät edes ymmärrä, mitä se tarkoittaa. Monet vanhemmat luottavat, että kun se lapsi viedään kunnalliseen päivähoitoon, niin heidän saamansa opetus on turvallista. Kristinuskon vastaiset ovat jo pitäneet hyvää huolta siitä, ettei kukaan lapsi vahingoissakaan saa siellä kristillistä kasvatusta. Kaikki muu sitten voidaan ujuttaa sekaan vaivihkaa.
2-vuotiaiden ”joogalla” ei myöskään välttämättä ole muuta tekemistä oikeamman joogan kanssa kuin nimi. Tuossa pitäisi vanhemman aika huolellisesti selvittää, mitä päiväkodin joogassa oikeastaan tehdään ja mitä se pitää sisällään. Voi olla täysin harmitonta toimintaa tai sitten ei. Vaikeita ratkaisuja vanhemmille.
Samoin mindfulnessin kanssa. Ymmärrän huolen asiasta, mutta olen tutustunut lasten mindfulnessin sisältöihin ja sellaisenaan, ilman ohjaajan tuomia lisäkorostuksia, ne ovat luultavasti hyvää harjoitusta nykylapsille. Niissä opetellaan rauhoittumista ja omien tunteiden ja reaktioiden tunnistamista. Nykyajan “älylaitelapsille” ja “älylaitevanhemmille” hyödyllisiä taitoja.
Suhtaudun psykologien käyttämään mindfulness-tekniikkaan varovaisen myönteisesti. Nimenomaan psykologien antamina harjoitteina ne toimivat oman reagointitavan tunnistamisessa ja tunteiden ja reaktioiden säätelyssä ja tukevat keskittymistä ja rauhoittumista. Se ei siis ole mitään mielen tyhjentämistä tai transsendentaalista meditaatiota. Mutta tässäkin, ymmärrän huolen. Olen silti sitä mieltä että kaikkea hiljentymistä mikä tähtää parempaan itsetuntemukseen ja reaktioiden ymmärtämiseen ja hallintaan ei pidä pitää uushengellisenä mindfulnessina. On hyvä tietää mikä on hyödyllistä ja missä rajat menevät eli ymmärtää mitä on tekemässä.
Niinpä tietysti, mutta vaara on suuri siirtymisessä idän uskontojen piiriin, koska vetoavat ihmisluonteeseen hyvin. Meilläkin on ongelma, että näitä harrastamalla ‘viattomasti’ neutraalina, kiinnostus herää ja entisestään Ristin kristillisyys ei viehätä, kun ei muutenkaan. On todistettavaa, että näistä hommista uskoon tuleminen on tuskallisempaa ja vaikeampaa, kuin nimikristillisyydestä yleensä. Raamatussakin jossakin (en nyt muista enkä löydä) profetoidaan idän uskontojen erityisestä invaasiosta kristillisiin maihin lopun aikana.
Naiset ovat tunnetusti herkempiä ja mukaan temmattavissa helpommin kuin miehet ja naisten heikkous tässä näkyy, mikä on yksi syy, miesten valtaan ja vahvuuteen annettuna naisten yli ilman syntiä, koska välttämätöntä.
Kokemuksesta tiedän, että näitä uskontoja ja okkultismia (taikauskoa) vastaan auttaa Jumalan yliluonnollista puuttumista helpommin, että ei usko, vaikka näkisi (Jumala yksin on Kaikkivaltias). Herkkäuskoisempia naisia viedään siis jo syntiinlankeemuksen mukaisesti helposti. Tässä on myös se ainoa hyöty uskomattoman aviomiehen kanssa, selvästi helpompaa vastustaa pahoja henkiä ja valkeuden enkeliksi tekeytyvää uskonnollista Pkelettä.
Haluaisin kieltää kyllä kaikki nämä suuntaukset ja ottaa vain hyviä, sopivia käytäntöjä kristillisyyteen, koska se kyllä käy laatuun hyvin. Maailmassa mekin joudumme elämään, emmekä Paratiisissa.
(Kuinka vaikea tästä onkaan kirjoittaa lyhyesti ja ytimekkäästi ja romaania ei jaksa!)