Ei tämä tosin ainakaan ihan luterilaisen soteriologian mukaisesti taida mennä…
Tämä minusta on joulupukissa kristitylle se kaikkein ongelmallisin kohta. Koska juuri noinhan moni luulee, että Jumala tekee, mutta Raamatussa meille opetetaan, että kaikki ovat tuhmia, mutta Jeesuksen sovitustyön takia me sinne elämänkirjaan pääsemme.
Eli joulupukki opettaa lapsille väärää ja lakihenkistä oppia. Epäkristillistä.
6 tykkäystä
- Mitähän siellä Raamatussa oikeasti seisoo?
Ilm 20:12
Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan.
- Joulupukki ei ole Jumala, eikä siksi toimi kuin Jumala, joten hänen toimintansa ei ole siksi väärää oppia.
Minusta joulupukkijuttujen ongelma on aivan toisaalla. Nimittäin siinä, että hauskasta sadusta tehdään totta ja näin ollen puhutaan muunneltua totuutta.
Niin, se on mielenkiintoista että Elämän kirja -kohta (ja tavallaan myös Jeesuksen puhe Viimeisestä tuomiosta) ovat viemässä ihmisiä tuohon tekojen tarkasteluun ja teoilla pelastumisen oppiin.
Kuitenkin myös ooperin huomio on totta. Jeesuksessa Kristuksessa oleville ei ole kadotustuomiota. Armosta olemme pelastetut. Tästä on hyvinkin selvä silta siihen, että kiltteys ei ole lahjan saamisen peruste, vaan lahjan antajan oma hyvä tahto kaikkia kohtaan. Lapsille voidaan opettaa kiltteyttä ja tottelevaisuutta muutenkin kuin uhkaamalla. Lapsille esim. joulujuhlassa tai kerhossa on oivallista kertoa, että Jeesus tuli maailman, jota pahat tekomme ja tuhmuutemme annetaan anteeksi ja saamme olla Taivaan isän rakkauden kohteita.
Ytimessä siis ollaan.
Sadulla on kuitenkin tosi alkuperänsä. Mikä olikaan Pyhän Nikolaoksen legendojen ydin? Taitaa olla monia versioita tästä piispasta, vähemmän dokumentoitua kertomusta.
Se on huomattavaa, että Luther aloitti perinteen, jossa “Kristus-lapsi” jakaa lahjat jouluna. Näin kerrotaan:
Elämän kirja on Ilmestyskirjalle ominainen termi, Paavalilla se esiintyy kerran. Todellakin olen samaa mieltä, että joulun oikeaa sanomaa Jeesuksesta tulisi lapsille opettaa. Joulupukista ei kuitenkaan pidä tehdä mitään korvikejumalaa. Ja kyllä lapsille voi ja pitää opettaa olemaan kilttejä. Maailmassa vallitsee sellainen tosiasia, että teoilla on seurauksensa. Ja emme voi poistaa tätä asiaa kristinuskosta ja Raamatustakaan, vaikka kuinka tekisi mieli ottaa vain valitut palat. Tietty jännitteisyys pitää hyväksyä ja ottaa totena.
Joulupukkiperinne on aika kauas kaikonnut P. Nikolauksesta. Minä en ole tiukkapipoinen joulupukin ja tonttujen kieltäjä, vaan ne ovat hauskaa joulusatuilua ja hupsuttelua. Mutta niiden pitäisi sellaisina pysyäkin. En oikein kannata lapsille valehtelemista tässäkään asiassa. Tietysti asiassa on ongelmansa ja erilaisia ratkaisuja varmasti tehdään ihan hyvässä tarkoituksessa. En ole vakuuttunut siitäkään, onko Christkindl-perinne nyt paljon parempi.
1 tykkäys
Tuomiovertauksissa Kristus kuitenkin sanoo jotakin aivan muuta.
Meidän perheessä enkelit toivat lahjat jouluna ja pyhä Nikolaus toi pieniä lahjoja nikolauksenpäivänä. Vaikka tavallaan nuo esitettiin totena, leikin lapsenakin yleensä tajusi. Mutta joulupukista on näitä tarinoita, että lapsi järkyttyy kuullessaan, ettei pukkia olekaan, ja sellainen on kurjaa - vanhempien sopisi leikkiä vähemmän taitavasti 
(Nikolauksen kohdalla minä taisin kylläkin pienenä säikähtää, kun ensimmäisen kerran kerrottiin piispan tulevan lahjojen kera yön turvin. En tykännyt yhtään ajatuksesta, että taloon tulisi joku vieras tyyppi hiiviskelemään. Joten vanhemmat joutuivat heti alkuun myöntämään, että hehän lahjat tuovat - sen jälkeen leikin mukana tyytyväisenä! :D)
1 tykkäys
Saksassa me saimme työpaikalla jonkin Nikolauksen päivän lahjan 6.12., vaikkapa suklaarasian, paksun kynttilän tms. pientä. Jouluksi sitten jotakin vähän isompaa, esim. herkkukorin.
2 tykkäystä
”Hän asettaa lampaat oikealle puolelleen ja vuohet vasemmalle.”
Matteus 25:33 FINRK
Lampaat ovat Jeesuksen omia jotka hän on pelastanut ja sovittanut. Vuohet eivät ottaneet Jeesuksen sovitustyötä ja armoa pelastuakseen. Lampaat eivät edes tienneet tehneensä hyvää vaikka tietenkin tekivätkin, mutta eivät ansiokseen vaan rakkaudesta Vapahtajaan ja lähimmäisiin. Heidän pahoihin tekoihin ei viimeisellä tuomiolla katsota, koska ne on maksettu.
Vuohien pahat teot sen sijaan tulevat tuomiolla maksuun perittäviksi, vaikka he eivät edes tienneet tehneensä mitään pahaa. Jos hyviä tekoja olikin, ne eivät pelastukseen riitä, niin kuin eivät kenenkään teot. Ilman syntien sovitusta ne ovat vain kuolemaksi.
1 tykkäys
Juu, ei olla valittuihin paloihin pyrkimässä… ei kai kukaan meistä?
Hei, juurihan totesin että molemmat ovat Raamatusta.
…
No niin, otetaanko härkää sarvista (vai aasia korvista, tallissa olivat - kai?!) …
Siis: Mikä on Joulun sanoma ajassamme vaikkapa lapsille, jotka tulevat koulun hartauteen tai kerhon juhlaan?
Kerrotaanko Jeesuksesta joka tuli
opettamaan kiltteyttä? … tuomitsemaan maailman?.. tuomaan jonkun mahdollisuuden, että ehkä hyväksi muuttumalla voimme kelvata Jumalalle?.. pelastamaan meidät?
Mitenkäs tuo maailman lauletuin joululaulu (oikealla)? Pitääkö paikkansa?
Suomennos “meijän kirkkoherran”. No, alkukielinenkin lienee tuttu.
Minusta tuo joulun sanoman opettaminen ei liity joulupukkiin ja siihen, että saa kasan kertakäyttöisiä movisia muotileluja. Eihän Kristus tullut tuomaan kaikille ajallista yltäkylläisyyttä!
Vaikea on teksti, ja tämähän on yksi niitä käytettyjä korostuksia selityksissä - ainakin luterilaisilla.
Jotenkin olen kallellaan siihen suuntaan, että vertaus ei parane selittämällä, ts. porsaanreikiä ei pitäisi etsiä lampaille ja vuohille.
Eli eiköhän tuossa Jeesus opeta ennen kaikkea sitä hyvän tekemisen merkittävyyttä, ja tekojen vääjäämättömiä seuraamuksia, minkä cymbuskin mainitsee.
Eikö se ole jotenkin skitsoa ajattelua, että ei tiedä tekevänsä hyvää tai pahaa? Että jotenkin yllättyisi sitten lopulta?
Olen mieltynyt viime aikoina sellaiseen ajatukseen, että meidän on vaan valittava, mikä on se punainen lanka pelastushistoriassa ja Raamatussa. Joko se on Kristus, Vapahtaja, tai se on omat teot. Raamatusta löytyy tukea kummallekin katsantokannalle. En saa kaaliini mahtumaan, että Kristus olisi tullut maailmaan, jos hän ei todella olisi ainoa mahdollisuutemme ja täydellinen pelastaja. Kahden tien yhteensovittaminen johtaa sotkuun ja epämääräisyyteen ja on omiaan juuri hämmentämään ihmisiä, jotka sanomaa kuulevat.
1 tykkäys
Kuka tuollaista käsitystä edustaa täällä?
Mitä mieltä olet siitä joulun pääasiasta, josta kirjoitin äsken? Miksi Jeesus syntyi?
Ei. Siinä puhutaan teoista joita oli tehty Jeesukselle ja tätä he eivät tienneet tai ymmärtäneet. Eivätkä paljon muutakaan. Jeesuksen oma tekee hyviä asioita tekemättä niistä numeroa tai edes niitä liiemmin ajattelematta. Vuohet taas eivät näe omia pahoja tekojaan tai eivät kuitenkaan niistä välitä. Yllä aiemmin esittämäni tulkinta on yleinen käsitys protestanttisuudessa, erityisesti luterilaisilla.
Tuo yllättyneisyys vertauksessa tosiaan liittyy ehkä siihen, että kohde on Jeesus, tai “kuningas”.
Mutta ei tämä tekstin vaikeutta paljon paranna, jos ajatellaan pelastusoppia.
Tuossahan on ajatus että kun “olen Jeesuksen oma”, niin tiedän olevani sitä ja puhun siitä ja siihen vetoan. Eli me uskovat oletamme olevamme siellä lampaiden puolella. Ja kuitenkaan “emme ajattele ja tee numeroa”… ?
En ole teologi mutta tiedän että tästä on hyvin monia näkemyksiä.
Parhaiten tällä hetkellä - voin olla väärässä - minua vakuuttaa ajatus, että vertaus kerrottiin aina tietyssä tarkoituksessa ja tietyille ihmisille. Kyllä Jeesus siis tässä taitaa opettaa hyvien tekojen merkitystä niille jotka olivat sen opetuksen tarpeessa, jostain syystä.
Me kuitenkin elämme nyt armon aikaa. Jeesus tuli pelastamaan syntisiä, niin minä uskon. Jeesus opetti, mutta hän myös teki. Ja me elämme pelastusteon varassa, ylösnousseen Kristuksen kanssa. Täytetty kaikk´on työ!
— Tämä ei poista sitä että kristittyjä on kehotettava hyvään edelleen. Ja lapsia opetettava samalla tavalla. Mutta tekojen tikapuut taivaaseen… ? No way!
No emmekös me kristityt joululaulussakin laula, miten “vanhakin nyt nuortuu”, niin emme kait kristttyinä ole niin tiukkapipoisia, etteivätkö joulupukki ja tontut kuuluisi meidän joulukalustoomme? Lapsen ilon ja joulun odotuksen kautta myös me aikuiset voimme kokea välähdyksen lapsuutemme ihanista ja hyvistä jouluista sekä joulun sanomasta ajassamme.
1 tykkäys
Lampaat kyllä tiesivät, että olivat tehneet hyvää. Mutta eivät sitä, että hyvää tehdessään vähimmille veljille, he ovat tehneet sen Kristukselle. Sama kääntäen.
Minusta sinä nyt juuri sanot, että pitää valita! Minusta ei pidä valita, vaan hyväksyen jännitteiseltä vaikuttava sana uskoa se kokonaan. Olen samaa mieltä, että Kristus on ainoa mahdollisuutemme ja täydellinen pelastaja. Mutta läpi Uuden testamentin tuntuu käyvän sellainenkin asia, että sillä on väliä, miten kristittyinä elämme. Siitäkään ei pidä pelätä puhua, koska Kristus ja apostolit siitä puhuivat.
2 tykkäystä
No kun minä en nyt vain ymmärrä, miksi joulupukki tähän asiaan pitää jotenkin sotkea.
1 tykkäys
No jos olisit opettamassa esim. lasten kirkossa tai rippikoulussa, ja sinulta kysytään, miten voimme pelastua, niin miten vastaisit?
En ole vaatinut raamatullisen jännitteen poistamista, mutta näen vaikeuden ja vaaran siinä, että viestimme keskeisissä asioissa saattaa olla epäselvä.
“Joka uskoo ja kastetaan, pelastuu.”
2 tykkäystä