No, tämä on musiikkia korville!
Joulun evankeliumi on siis kirkas.
Gloria in excelsis Deo.
Play a little bit Slower, S.D.G 
Miksi ihmeessä?
1 tykkäys
Vastaisin heille, miten teidät pelastaa pyhä kaste. 
Raamatussa seisoo, että
(Room 3:)
23 Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
24 ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
Eli, tuhmien kirjassa ollaan kaikki, ja ihan lahjana saamme pelastuksen. Me kaikki. Kilttien kirja on ihan tyhjä.
2 tykkäystä
Tuomiovertauksia on monia muitakin, mutta joidenkin Raamatuista ne on leikelty pois.
Miten ihminen pelastuu?
Miten sovitat yhteen tuomiokohdat ja esim. tuon Room.3 jota ooperi lainasi?
Kysymys ei ole leikkelystä, vaan siitä, mikä on sanomamme ihmiselle, joka kysyy näitä kysymyksiä tosissaan.
1 tykkäys
Ei oikea tapa ole ainakaan se, että tuo opetus, joka kuullaan Jeesuksella, Pietarilla, Paavalilla, Johanneksella, Jaakobilla, jätetään kokonaan pois, nimittäin tuomio tekojen mukaan.
Juu, ei menekään. Siksipä laitoinkin sen tuohon, kun se vähän matkii Raamatun sanomaa, mutta sittenkin menee totaalisesti metsään.
Kun meidät tuomitaan tekojemme mukaan, se on helvetti kaikille. Ihan kaikille. Ja sillä selvä. Siksi meidän ainoa toivomme on Jeesuksen sovitustyö. Koska kaikki olemme tehneet syntiä. Jumalalle ei kelpaa mikään suunnilleen ok. Jumala on pyhä.
2 tykkäystä
Olen täysin samaa mieltä tuosta. Itse en ole koskaan valehdellut lapsille joulupukista. Tarpeeksi pieniä kun ovat, niin vaikka heille sanookin, että joulupukilla on naamari, niin silti he “uskovat” siihen. Vähän sama juttu kuin se, että kun otin jonkun lapsen pehmolelun käteeni ja puhuin lapselle “pehmolelun äänellä”, lapsi vastasi sille ja katsoi siihen. Jos lapsi oli minulle vihainen eikä vastannut minulle, niin pehmolelulle vastasi.
2 tykkäystä
Niin…? Vaan oikea on mikä?
Juurihan vastasit Raamatun mukaisesti ja minä hurrasin.
Emme voi olla moniselitteisiä tärkeimmissä asioissa.
Haen nyt siis sitä mikä on yksinkertainen vastaus sille joka kysyy vilpittömästi. Tai opetus lapselle joka ei ehkä osaa kysyäkään.
Onko Jumala armollinen Isä vai ankara tuomari? Mikä on hänen tahtonsa meitä kohtaan? Jouluna kerrotaan, että se on hyvä…
Tiedämme että vastuu teoista kuuluu meille. Pahat tekomme saavat usein tuomionsa ja palkkansa jo tässä ajassa. Ei ole merkityksetöntä miten elämme.
Mutta näitä ei voi sekottaa niin että ihminen jätetään epävarmuuteen siitä miksi Jeesus tuli ja millainen Jumalan ja ihmisen suhteen tulisi olla.
Ooperi on samalla aallon pituudella kanssani.
En pidä siis ihan reiluina näitä väitteitä että joku tässä leikkelee Raamattuaan. Antinomismi tms on eri asia kai sentään kun se että toivoo selkeyttä pelastusoppiin.
Sinulla on väärät vastakkainasettelut. En edes nyt ymmärrä, mistä mahdat nyt minua syytellä ja mitä tivaat. Sanon nyt vielä kerran: Pitää opettaa koko totuutta, hyväksyä jännitteisyys. Muuten ollaan menossa allikkoon.
Pahoittelen, jos tuntuu syyttelyltä.
Mielestäni emme voi antaa vastaukseksi kuvaamissani tilanteissa: Hyväksy jännitteisyys.
Tästä lähdettiin liikkeelle.
Ja olen ooperin kanssa samalla linjalla: Ei saa olla epäselvää, mikä Jeesuksen sovitustyössä on tärkeää.
Oma vastauksesi: Usko ja kaste. Se on riittävä, kun kysytään mitä tarkoittaa se mm. jouluna julistettu evankeliumi.
Olen ennenkin huomannut, että ns. tavallisen ihmisen näkökulmaa on vaikea tavoittaa sen, jolle teologinen oppineisuus on tuttua kauraa.
Mutta en syytä, ja luotan kyllä siihen että evankeliumia julistat, jos kohdallesi osuu tuo kuviteltu opettajan tehtävä. Emme vain nyt löytäneet yhteistä kieltä tällä kertaa…
Onneksi jossakin pidetään kiinni kristillisestä kulttuuritaustasta:
“Isku poliittiselle korrektiudelle Italiassa - Salvinilta suorat sanat jouluseimen kieltäneelle rehtorille”
3 tykkäystä
Olen itse miettinyt samoilla sanoilla tätä. En sitten ole varma ovatko omat ajatukseni saman suuntaisia kuin cymbuksen, mutta nämä cymbuksen sanat ovat jotenkin hyvin samankaltaisia kuin omat mietteeni näiden teemojen äärellä.
Olen tietoinen siitä että se, mitä nyt aion kirjoittaa, saattaa tuntua hurskastelevuudelta tai ylpeilevältä tuomitsevuudelta, mutta kirjoitan silti.
Itse en ymmärrä miksi tekojen merkitys on liitetty henkilökohtaiseen pelastukseen, sillä vuosisatoja kirkon läntinen siipi, joka nykyään tunnetaan katolisena kirkkona, on opettanut että kasteessa kaikenlainen ihmiskunnassa sukupolvelta toiselle siirtyvä synnin aiheuttama rikkinäisyys poistuu kokonaan, niin hengellisesti kuin ruumiillisestikin. Henkilökohtainen pelastus on siis siinä, Jumalan armosta ja rakkaudesta kohdalle osunut ilmainen siunaus.
Teot taas liittyvät pelastukseen niin että pelastusta elävä elää pelastetussa todellisuudessa, siinä jossa pystyy oikeasti siirtämään eteenpäin myös Jumalan armoa eikä vain synnin aiheuttamaa rikkinäisyyttä.
On tekoja jotka välittävät armoa ja on tekoja jotka tukkivat armon kulkutiet. Se joka väittää elävänsä pelastuksessa ainakin haluaa ja yrittää olla sellainen joka välittää armoa, koska armon välittäminen on pelastuksen syvin olemus.
Itseäni puhutteli kristinuskossa jo lapsena se mahdollisuus että voi oikeasti vaikuttaa toisten parantumiseen rikkinäisyydestä ja kärsimyksestä. Se johtuu luultavasti siitä että lapsuudessani tapahtui vaikeita ja traumatisoivia asioita. En ainoastaan pelännyt itseni puolesta, vaan myös ympärilläni olevien aikuisten puolesta ja polttavimpia kysymyksiä minulle oli: “Mitä voimme tehdä että me kaikki voisimme elää rauhassa eivätkä sukupolvelta toiselle siirtyvät traumat traumatisoisi yhä useampia ihmisiä ja ettemme niiden traumojen takia lankeaisi epätoivoisiin tekoihin?” (Esim. hylätyksi tulemisen ja yksinäisyyden pelosta emme tekisi aviorikoksia tai olisi ahneita, häpeästä kärsiessämme emme olisi julmia toisillemme ja puhuisi pahaa muista jne…)
Ennen Kristuksen syntymää useimmilla kansoilla oli tuntu siitä että ihmiset ovat jatkuvasti vaarassa tai syyllisiä ja että vaaran määrää ja syyllisyystaakkaa on erilaisilla tavoilla, uhrillahjoilla, rukouksilla ja rituaalisin toimin pienennettävä. Ihmiset eivät koskaan kokeneet olevansa vapaita syyllisyydestä ja kokivat siirtävänsä toisiinsa huonoa vaikutusta haluamattaan.
Kristus on valo, armo ja laupeus joka on ollut aina luomakunnassa, koska tämä luotiin Hänessä ja Hänen kauttaan. Hän ei ole ainoastaan kaikkea koossapitävä voima vaan myös syntyi tänne osana tätä kaikkea, mitä jouluna muistellaan.
Se on konkreettinen osoitus siitä että Jeesus syntyi tänne näyttämään meille konkreettisesti että maailma jossa elämme on Jumalan suojelema ja että Jumala itse haluaa antaa meille ilmaiseksi välineet olla hyvän levittäjiä, meidän ei tarvitse uhrata niitä välineitä ansaitaksemme eikä etsiä syntipukkeja eli syytellä toinen toisiamme. Jumala on meidän kanssamme täällä, Immanuel, ja hänen ollessa osa tätä kaikkea meillä on kaikki välineet tehdä toisillemme hyvää vaikka elämmekin pahan aikaansaannoksien keskellä.
Ymmärsin kristinuskon sanomasta että lapsuuden pelkoni on turha, maailma ei ole kulkemassa kohti vääjäämätöntä tuhoa ja kärsimystä vaan on olemassa todellinen mahdollisuus vaikuttaa asioihin. Kärjistetysti voisi sanoa että lapsuuden pelkoni liittyy voimakkaimmin siihen mitä meille kaikille tapahtuu kuin siihen että mitä minulle tapahtuu, koska näin ympärilläni niin paljon pahoinvointia. Kristinusko antoi siihen pelkoa rauhoittavan vastauksen, meidän kaikkien hyvinvointi on hyvissä käsissä ja siihen voi vaikuttaa. Siihen voi luottaa niin paljon että voi jopa antaa itsensä kokonaan, ei ainoastaan tarvitse keskittyä pelastamaan itsensä ja livahtaa uppoavasta laivasta yksin.
Eli siis minusta Jouluna Kristus sanoo lapsille että katso, maailma johon synnyt on sama maailma mihin minä synnyin ja jonka minä pystyn suojelemaan kaikelta pahalta koska olen paikalla ja tämä on minun maailmani, minussa tehty ja minussa pelastettu. Ja annan sinullekin kaiken voiman ja kyvyn levittää sitä samaa hyvää mitä minä levitän. Opetan sinua miten elämällä hyvä leviää parhaiten ja nopeimmin.
Tuomion mahdollisuudesta kertoisin lapselle suurin piirtein näin: "Koska toiset meistä ovat vaarassa hukkua epäselvyyteen siitä miten olemme yhdessä onnellisia ja itsekin olemme vaarassa välillä lakata näkemästä oikean tien, on ikäänkuin äyskäröitävä koko ajan pahojen tekojen rei’istä veneeseen pääsevää vettä pois yrittämällä valita rakkaudellinen tapa toimia, jotta kaikki pääsemme tällä olemassaolon laivalla satamaan. Mitä satamassa tapahtuu, se on suuremmassa kädessä. (Ja pelottelematta voi ehkä sanoa jopa että jotkut jotka ovat kiintyneet enemmän matkaan kuin määränpäähän, saattavat unohtua laivaan sen saapuessa satamaan, ja kun äyskäröintiin kykenevät poistuvat laivasta satamaan, laiva uppoaa siihen laiturin kupeeseen, kun kukaan ei enää äyskäröi, vaikka itse en oikeastaan usko siihen että veljeä voisi jättää edes silloin, nähtäväksi jää mitä tapahtuu. Meidänhän on vaan käsketty äyskäröidä eikä miettiä määränpäitä ja hetkiä.)
3 tykkäystä
Keksinpähän taas yhden syyn miksi voidaan sanoa Jumalan valtakunnan olevan lasten ja lasten kaltaisten. Lapsi ei niinkään osaa pelätä omasta puolestaan, mutta läheistensä puolesta kyllä, koska lapsi ei rinnasta selviytymistään vain omaan kykenevyyteensä vaan läheisten kykyyn huolehtia hänestä, jolloin hän pelastaakseen itsensä pelastaa muut. Niin kuin Jumalan Lapsi, Jeesus Kristus, teki. (Paitsi että kristityt pelastavat muita tietenkin siksi että heidän oma Jumalalta saatu pelastuksensa on tehnyt heistä sellaisia, toisten pelastajia. Tämä huomautus siksi että ei nyt taas huomautella niistä ansaitsemisista…
)
Olen itse aikoinaan ateistisista lähtökohdista lueskellut sekä Joulun ajankohdasta että sen vieton perinteistä asenteella “hähhää, Joulu on olemukseltaan pakanallinen juhla.” Edellä mainitsin Saturnalian ja joku sen kai oletti olevan puoleltani Joulun vieton kritisointia. Tiettyjä piirteitä kritisoin, mutta en itse juhlan viettoa tietenkään.
Edellä myös jotkut ottivat kantaa ajoituskysymykseen. Tunnen siihenkin liityviä tradioita, mutta toisin kuin Pääsiäisen kohdalla, en pidä tarkkaa tietoa Herran syntymän hetkestä ihmiseksi oleellisena. Tärkeintä on, että sitä muistetaan. Mitä kirkko liturgisen kalenterin myötä siitä opettaa, niin sillä mennään.
Olisihan se kiva tietää tarkka syntymähetki, mutta toisaalta Johanneksen evakeliumi opettaa, että Herra Jeesus on ollut olemassa jo ennen kaiken luomista.
1 tykkäys
Luulen että ymmärrän suurin pirtein mitä tarkoitat.
Mutta aika vaikeasti tuo ehkä lapsille avautuisi… Tai ei sitä voi varmasti tietää.
Ilman muuta joulun sanomassa sekä lapsille että aikuisille on tämä vaakasuora ulottuvuus myös olennainen.
Maassa rauha ihmisten kesken. Joita kohtaan hänellä on hyvä tahto.
Todella. Armo leviää Jeesuksen seimeltä ihan arkiseen elämään.
Ja suutari Martti tekee niitä kenkiä ja auttaa lähimmäisiä Jeesusta odottaessaan. Ihmisten maailmassa Kristus on.
En näe ristiriitaa tämän kanssa vaikka silti julistetaan että Vapahtaja syntyi jotta me syntiset häneen turvatessamme pääsemme taivaaseen.
Armo tässä ajassa vaikuttavana ja perille kantava armo ovat saman Isän sydämeltä. Hyvät teot syntyvät armon vuotaessa sydämestä sydämiin. Kilvoittelija ei voi luottaa ahkeruutensa vaan armahtajaan.
1 tykkäys