Ei oikeastaan ole kristinusko juutalaisuutta (sanajohdos Juudasta, yhdestä Israelin heimosta) missään mielessä. Eikä täten kyseessä myöskään ole juutalaisuuden sivuhaara, ellei sitten sivuhaaraksi sanota sitä, joka on oikeassa, joka uskoo ja tunnustaa oikein profeettojen ennustukset ja Jumalan sanallisen ilmoituksen. Vaikka ottaisimmekin juutalaisuuden termiksi, jolla nimitetään Israelin Jumalaa uskovia, niin tällöinkin olisi vaikea väittää, että kristinusko olisi myöhemmin kehittynyt kuin taldumilainen juutalaisuuden tulkinta tai karaiitti-juutalaisuus. Kristinusko päinvastoin on suoraa jatkumoa temppelipalvelukselle, jonka keskeinen sakramentti on se, jonka esikuva nuo uhrit olivat. Messiaanisuus taas ei ole mikään sivuhaaran piirre, kun profeetat ovat yhtä messiaan odotusta.
Se, että verelliset Aabrahamin perilliset olisivat jotenkin aidompi omaisuuskansa kuin muut nyt kun Jeesus Kristus on kuollut ja ylösnoussut, on ongelmallinen väite. Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessä, siis samassa kirjeessä, jossa hän varoittaa roomalaisia tai joitain heistä ylpeydestä: “se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta. (Room. 3:22)” Aabrahamin lapsia ovat siis kaikki, “jotka uskoon perustautuvat” Paavalin mukaan (Gal. 3:7). Ja Aabrahamin lapsi oli Iisak ja Iisakin Jaakob, Israel. Jumala sanoo Aabrahamille (1. Moos. 12:3): “sinussa tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.” Paavalin koko Galatalaiskirjeen kolme ensimmäistä lukua ovat tämän asian käsittelyä (Gal. 3:29): “Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.”
Tähän ajatukseen liittyen siitä, mitä tuo omaisuuskansan jäsenyys (joko verellisesti tai hengellisesti) merkitsee voi lukea profeetoista. Sehän ei ole mikään yksinkertainen jako. Esimerkiksi profeetta Hesekiel:
(Hes. 33:13-20)
Jos minä sanon vanhurskaalle, että hän totisesti saa elää, mutta hän sitten luottaa vanhurskauteensa ja tekee vääryyttä, niin hänen vanhurskauttansa ei ensinkään muisteta, vaan hän kuolee vääryydessään, jota on tehnyt. Ja jos minä sanon jumalattomalle, että hänen totisesti on kuoltava, mutta hän kääntyy pois synnistänsä ja tekee oikeuden ja vanhurskauden - antaa takaisin, tuo jumalaton, pantin, korvaa riistämänsä ja vaeltaa elämän käskyjen mukaan, niin ettei vääryyttä tee - niin totisesti hän saa elää; ei hänen ole kuoltava. Hänen syntejänsä, jotka hän on tehnyt ei ensinkään muisteta: hän on tehnyt oikeuden ja vanhurskauden, hän totisesti saa elää. Ja vielä sinun kansasi lapset sanovat: “Herran tie ei ole oikea.” Juuri heidän omat tiensä eivät ole oikeat. Jos vanhurskas kääntyy pois vanhurskaudestansa ja vääryyttä tekee, on hänen sentähden kuoltava. Ja jos jumalaton kääntyy pois jumalattomuudestsansa ja tekee oikeuden ja vanhurskauden, saa hän sen tähden elää. Ja vielä te sanotte: “Herran tie ei ole oikea”: minä tuomitsen teidät, te Israelin heimo, itsekunkin hänen teittensä mukaan.
Job taas, milloin hän sitten elikään, ei ilmeisesti ollut mitään sukua Iisakille alenevassa polvessa. Kuitenkin hän oli se, jolle ei ollut maan päällä vertaista (Job. 1:8). Lisäksi kun Paavali puhuu juutalaisista, puhuu hän heistä juuri sen kautta, että heille Jumala uskoi lain (Room. 3:2, 4:13-14). Myöhemmin kirjeessä roomalaisille Paavali käsittelee aihetta lisää (Room. 9:8): “eivät ne, jotka lihan puolesta ovat lapsia, ole Jumalan lapsia, vaan lupauksen lapset, ne luetaan siemeneksi.”
Varsinaisesti aiheeseen liittyvä analogia on Kirjeessä roomalaisille:
Room. 11:17-24
Mutta jos muutamat oksista ovat taitetut pois ja sinä, joka olet metsäöljypuu, olet oksastettu oikeiden oksien joukkoon ja olet päässyt niiden kanssa osalliseksi öljypuun mehevästä juuresta, niin älä ylpeile oksien rinnalla; mutta jos ylpeilet, niin et sinä kuitenkaan kannata juurta, vaan juuri kannattaa sinua. Sinä kaiketi sanonet: “Ne oksat taitettiin pois, että minut oksastettaisiin.” Oikein; epäuskonsa tähden ne taitettiin pois, mutta sinä pysyt uskosi kautta. Älä ole ylpeä, vaan pelkää. Sillä jos Jumala ei ole säästänyt luonnollisia oksia, ei hän ole säästävä sinuakaan. Katso siis Jumalan hyvyyttä ja ankaruutta: Jumalan ankaruutta langenneita kohtaan, mutta hänen hyvyyttänsä sinua kohtaan, jos hänen hyvyydessänsä pysyt; muutoin sinutkin hakataan pois. mutta nuo toisetkin, jos eivät jää epäuskoonsa, tulevat oksastettaviksi, sillä Jumala on voimallinen oksastamaan ne jälleen. Sillä, jos sinä olet leikattu luonnollisesta metsäöljypuusta ja vasten luontoa oksastettu jaloon öljypuuhun, kuinka paljoa ennemmin nämä luonnolliset oksat tulevat oksastettaviksi omaan öljypuuhunsa.
Nyt on tietenkin ymmärrettävä, että öljypuu, joka oksia kannattelee on Kristus. Tuo puu on hengellinen uskon puu. Oksat ovat uskovat, ovat he mistä kansasta tahansa. Mutta kuinka kukaan voisi kerskata itsestään tuohon puuhun liitettynä, siitähän Paavali puhuu, kun hänet on armosta vanhurskautettu? Siksihän Paavali sanoo (Room. 11:18): “mutta jos ylpeilet, niin et sinä kuitenkaan kannata juurta, vaan juuri kannattaa sinua.” Eli, mikäli ylpeilet, niin ylpeile, Jeesuksesta.
Muuten vertauksessa metsäöljypuun oksat ovat ne, joille ei uskottu lakia; ja varsinaiset oksat ne, joille laki uskottiin, ennen kuin tulisi Jeesus täyttämään lain. Ylläolevaa lainausta seuraavassa jakeessa (Room. 11:25) Paavali itse asiassa profetoi lopun ajoista, siltä vaikuttaa: “Israelia on osaksi kohdannut paatumus - hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut.”
Tämä kohdan tarkoitus ei ole puhua ei alkuperäisyydestä tai aitoudesta, vaan yksinkertaisesti siitä, että Israelille ilmoitettiin laki, jolla oli oma tehtävänsä maailman pelastuksessa.