(Laitanpa tähän ketjuun, kun varsinaista erillistä juutalaisuutta koskevaa ketjua ei liene saitilla.)
Kävin tutustumassa Espoon Ison Omenan kirjastoon, aika laaja ja monipuolinen laitos. Etsin uskonnolle ja uskontotieteelle varatun hyllyn, ja tein seuraavan havainnon. Islamista löytyi teoksia yli hyllymetrin. Juutalaisuudesta 5 nidettä, kouluvihkon paksuisia pikkulärpäkkeitä. Kertooko tämä jostakin?
Miten kirjastoihin hankitaan uutta materiaalia? Valitseeko kirjaston henkilökunta, vai joku ylibyrokraatti jossakin kaupungin hallinto-organisaatiossassa? Mielestäni tällaiset konkreettiset esimerkit paljastavat kuitenkin eräänlaista kätkettyä juutalaisvihaa, oli kuka oli.
Jos jossain kirjastossa ei ole siitä aiheesta kirjallisuutta, sitä voi kaukolainata muista kirjastoista. Suomessa on nykyään enemmän muslimeja kuin juutalaisia. Ennen oli päinvastoin, koska ainoat muslimit, jotka ovat yli sata vuotta asuneet Suomessa ovat sunnimuslimeihin kuuluvat mishääritataarit. Näitä perinteisiä muslimeja on alle tuhat henkeä. Muut Suomen muslimit ovat uustulokkaita.
Itseäni ei islam kiinnosta, koska sen uskonnollinen sisältö on todella vähäinen ja suurelta osin muualta (lue idän kristityiltä ja juutalaisilta) lainattu. Islam koostuu pääosin laeista ja erilaisista tavoista. Juutalaisista ja juutalaisuudesta lukisin sen sijaan mielelläni. Suosittelen lukemaan kaunokirjallisuutta esim Isak Bashevits Singerin romaaneja. Mutta nehän tietysti olet jo lukenut.
Osaselitys voi olla, että osa tuollaisesta kirjallisuudesta sijoittuu Vanhaa Testamenttia käsittelevien kirjojen kohtaan. Eikä nykypäivänä toki ole lainkaan ihme, että islamista ilmestyy kirjoja. Hankinnat tekee kirjaston henkilökunta ja se myös kokoelmista päättää. Juutalaisvihasta en lähtisi noin keveästi kiviä viskomaan, koska elämäkertahyllyt ja historialuokat ovat eri kirjastoissa järjestään täynnä holokaustiaiheista kirjallisuutta.
Siis hetkinen. Koska yhdestä etnisestä uskonnosta ja suomalaisittain erittäin, erittäin sisäänpäinlämpiävästä yhteisöstä ei ole hyllymetreittäin kirjallisuutta, niin sen on vihaa?
Islamista löytyy kirjallisuutta oletettavasti siksi, että siitä pursuaa jatkuvasti juttuja kaikkialta. Juutalaisuus ei näy eikä kuulu Suomessa missään. Tämäkään ei ole vihaa, vaan kertoo siitä, että juutalaisuus ei ole yhteiskunnallisesti merkittävää. Suomessa on ehkä n. 0,3 uskonnollisesti aktiivista juutalaista.
Jos haluat kirjastoon kirjoja juutalaisuudesta, sitä voi pyytää. Ainakin Helsingissä kuulema toiveita kuunnellen melko pienellä kynnyksellä. Juutalaiselta seurakunnalta voi myös varmaan pyytää suosituksia.
Nyt on. Ylipäätään jos sopivaa ketjua ei ole, niin on parempi luoda sellainen kuin aloittaa offtopicia asiaankuulumattomassa ketjussa.
Tässä ketjussa voi siis keskustella juutalaisuudesta uskontona. Israelin valtion sisäpolitiikka jne. ilman uskonnollista linkitystä on edelleen kiellettyä siinä missä muukin politiikka.
Yksi selitys voi myös olla se, että juutalaisuutta koskevat kirjat ovat vanhempia ja aiemmin hankittuja, joten ne ovat kirjaston varastossa, kun taas islam on tullut tapetille vasta viime aikoina, jolloin sitä käsittelevät kirjatkin ovat uudempia ja siksi hyllyissä esillä.
Arvasin, että ensi argumenttina todetaan muslimeita olevan nykyään Suomessa enemmän kuin juutalaisia.
Mutta toisaalta, sekä kristinusko, että islam ovat rakentuneet juutalaisesta perustasta. Siinä mielessä soisin olevan enemmän teoksia juutalaisuudesta ja juutalaisesta kulttuurista.
Varmasti voisi olla enemmän tietoa tarjolla juutalaisuudesta. Luulen, että se tuppaa käytännössä tulemaan kuitatuksi kristinuskon esiasteena eikä omana, erillisenä uskontonaan - etenkin Suomen kaltaissa maassa, jossa juutalaisia on tosi vähän ja he eivät näy valtaosan ihmisistä arjessa.
Kirjallisuuden vähäisyyttä voi hyvin pitää virhearviona.
Kumma ilmiö on irrationaalinen spontaani juutalaisviha, mikä joskus leimahtaa - Suomessakin. Alla olevan linkin artikkeli kertoo yhden tyypillisen tapauksen.
Tuo artikkeli toi mieleen tuoreen tapauksen, missä vaistosin itseeni kohdistuneen juutalaisvihan, vaikken edes ole juutalainen.
Olin menossa johonkin yliopiston juhlatilaisuuteen, ja tumman puvun jne lisäksi olin laittanut ylleni pitkän mustan kashmir-ulsterin ja samanvärisen leveälierisen fedora-hatun. Asuni oli mielestäni siisti ja juhlava - ja vallankin lämmin: pitkä kashmirulsteri lämmittää hyvin wanhan jalkoja. Takki on myös vanha, mutta ei niitä juhlia minulla niin usein ole että parempi asu kuluisi. Lierihatuista taas olen aina pitänyt. Minulla oli tuolloin myös iso parta.
Metrosta asemalle astuessani ohitin nuoren (luullakseni p-afrikkalaisen) miehen, joka tuijotti minua pistävästi ja jokseenkin täristen sen näköisenä, että voisi käydä kimppuuni. Luulen, että selvisin ilman enempää uhittelua vain suuren kokoni johdosta. Tilanne oli niin pysäyttävä, että ajattelin tarvitsevani asuuni vielä kevlar-liivit.
Ihmettelin tuolloin kohtaamista hetken, ennen kuin ymmärsin, että asuni (ja kokopartani) muistutti ortodoksijuutalaisten käyttämää, leveälieristä mustaa lierihattua myöten.
Pukeutumisen väärintulkintaa tosiaan joskus tapahtuu, ja se paljastaa ihmisten asenteita. Päädyin kerran akuutin hiuskatastrofin takia tilanteeseen, jossa yhtenä päivänä liikuin kaupungilla huiviviritelmässä, joka jossain määrin muistutti muslimien käyttämiä. Jätin kuitenkin tukkaa edestä näkyviin, ja olen muuten ihan kantasuomalaisen näköinen. En ole ikinä elämässäni saanut päälleni niin vihaisia katseita!
Olen tämän täällä kertonutkin, mutta kerron sen taas. Pari vuotta sitten Tel Avivissa minua luultiin juutalaiseksi kolmesti ja kaksi tapausta oli nuorehkojen, siis alle kolmikymppisten mustiin asusteisiin ja hiuskiehkuroihin varustautuneiden ortodoksijuutalaismiesten taholta, yksi oli ilmeisesti naisturisti.
Nämä henkilöt, kaikki tapaukset olivat erillisiä ja eri paikoissa, kysyivät minulta jotain hepreaksi, jota en osaa, paitsi nainen. Vaihdoin englantiin ja kerroin että olen suomalainen. Varsinkin toinen näistä miehistä innostui ja kertoi fanittavansa suomalaista heviyhtye Sonata Arcticaa, joka oli käynytkin Tel Avivissa tuota ennen. Pari muuta olivat sitten sitä että toinen kysyi osaanko kääntää hepreankielisen tekstin kaupassa purkin kyljestä ja toinen kysyi juna-aikataulua hepreaksi. Onhan minussa hiukan juutalaista verta, mutta ei kovin paljon. Saa nähdä miten ensi kuussa.
Itse olen ottanut ihan jokapäiväiseksi tavaksi näin koleina syyspäivinä kulkea huivi päässä (pipoista en henk.koht. oikein välitä), ja kun muutenkin olen verhoutunut viluisuuden vuoksi moniin kerroksiin ja pitkiin hameisiin olen miettinyt, tuleekohan missä vaiheessa kommenttia tämän asian tiimoilta Mutta vielä en ole saanut kuulla aiheesta tai huomannut vihaisia katseita! Lieneekö minun huiviviritelmäni niin huolimaton, että paljastaa minut oitis ei-muslimiksi jopa vähän tietämättömämpienkin kulkijoiden silmissä…
Tein haun Helmetin ja Pikin kirjastoihin. Hain asiasanahaulla “juutalaisuus tai juutalaiset” ja “islam tai muslimit”. Juutalaisuus/juutalaiset olivat asiasanana Helmetissä 2156 ja Pikissä 1376 teoksessa, vastaavasti islam/muslimit 1884 ja 841 teoksessa. Molemmissa siis tämän haun mukaan juutalaisia/juutalaisuutta käsitteleviä teoksia on enemmän kuin islamia/muslimeita.
Tiettyä aihetta käsitteleviä kirjoja voi, kuten jo sanottiin, olla kirjastossa monissa hyllyissä, minkä lisäksi kirjoja on lainassa ja varastossa. Juutalaisuutta ja islamia käsitteleviä kirjoja voi omien luokkiensa lisäksi löytyä mm. historiasta, elämäkerroista, yhteiskunnasta, ihmisoikeuksista. Helmetissä noista kirjoista reilu neljäsosa on kaunokirjallisuutta.
Varsinkin isoissa kaupungeissa valitaan hankinnat koko kaupungille, eikä tiettyyn kirjastoon, joten jotakin aihetta voi löytyä enemmän yhdestä kirjastosta ja toista aihetta toisesta. Jos kirjaa otetaan vain yksi tai muutama kappale, ne ovat usein pääkirjastossa ja isoimmissa kirjastoissa, kun taas kirjoja, joita hankitaan kymmeniä tai jopa toista sataa (kaupungin koosta riippuen toki) on yleensä kaikissa sivukirjastoissa.
Asiasanahaku antaa huomattavasti paremman käsityksen kirjaston kokoelmasta kuin kävely tietyn hyllyn luo.
Kun Jeesus kuoli ristillä, niin temppelin väliverho repesi ylhäältä alas. Enää ei siis ollut kaikkeinpyhintä, johon ylipappi menee kerran vuodessa uhraamaan omien ja koko kansan syntien puolesta. Juutalaisethan kansana eivät pidä Jeesusta Messiaana eikä heidän mielestään siis Jeesus ole sovittanut ihmisten syntejä.
Mieleeni tuli, että ovatko juutalaiset sen jälkeen tehneet uuden väliverhon ja jatkaneet uhraamistaan entiseen malliin. Etsin joitain tietoja netistä, mutta en semmoista, että näin tapahtuisi. Olavi Peltola on kirjoittanut aiheesta.
Yhteenveto
Juutalaisuudelle nimenomaan synti ei ollut ongelma, koska syntiä ei ole periaatteessa olemassa, ei ainakaan siinä mielessä kuin me puhumme. Juutalaisuuden mukaan ihmisessä on kaksi puolta, on hyvä taipumus ja paha taipumus. Molemmat on Jumalan luomistyötä. Paha taipumus tarkoittaa luonnollisia intohimoja, kunniahimoa, yrittämisen halua, seksuaalisuutta, joita ilman ihminen ei menisi naimisiin, ei hankkisi lapsia, ei tekisi työtä. Nämä pyrkimykset muuttuvat pahoiksi ainoastaan, kun ne saavat suhteettoman tärkeän aseman ihmisen elämässä, niin että ne valtaavat hänen mielensä kokonaan. Mutta Jumalan tekeminä ne ovat hyviä ja niitä voidaan käyttää hyvään tarkoitukseen.
Temppelihän tuhoutui vuonna 70 jkr, eikä uutta ole rakennettu. Kansa joutui hajaannuksiin. Nyt tosin jotkut tahot suunnittelevat uutta temppeliä, mutta tilanne on sikälikin hankala, että paikalla on moskeija. Eikä temppeliä tietenkään pidä rakentaa, koska Jeesus oli kertakaikkinen uhri.
Mutta vielä en ole saanut kuulla aiheesta tai huomannut vihaisia katseita! Lieneekö minun huiviviritelmäni niin huolimaton, että paljastaa minut oitis ei-muslimiksi jopa vähän tietämättömämpienkin kulkijoiden silmissä…