Jumalan lupaus Aabrahamin suvulle - Jerusalem Israelin pääkaupungiksi

raamattu
ekklesiologia

#83

Esmes Apostolien tekojen historiallista uskottavuutta lisää se, että eri kaupunkien “nokkamiesten” viroista käytetään korrekteja titteleitä. Nämä tittelit näet vaihtelivat eri mestoissa ja siksi ne olisi ollut helppo sekoittaa, tai käyttää jotain geneerisiä nokkamiestitteleitä.

Kirkon ja seurakunnan elämän kannalta tällä ei toki ole mitään ratkaisevaa merkitystä, mutta ei se turha tieto silti ole.


#84

Kyseessähän on erittäin mielinkiintoinen arkeologinen löytö, Mutta sillä ei ole mitään relevanssia siihen kysymykseen, mikä nykyään pitäisi Jerusalemin aseman olla.


#85

Ei se turha tieto ole, mutta ei nyt varsinaisesti ihan niin mullistavakaan, mitä odotuksia siihen ehkä ladattiin.


#86

Minulle ei merkitse yhtään mitään tämä maanpäällinen Jerusalem, vaan ainloastaan taivaallinen Jerusalem, josta asiasta laitoin nuo ylempänä olevat Raamatun paikatkin osoitukseksi. En myöskään hyväksy puhetta maan päälisestä Jerusalemista kolmen uskonnon pääkaupunkina, sillä kristityille se ei ole sitä, ainoastaan juutalaiset ja muslimit ajattelevat näin.


#87

Tuskin voit kuitenkaan kiistää sitä, että Jeesus oli juutalainen, samoin apostolit, Raamatun kertomat tapahtumat tapahtuivat Israelin kansalle ja tärkeimmät Jerusalemissa. Kai annat sentään arvon tuolle maalle ja kansalle Jumalan asettamana tapahtumapaikkana ja toimineina toteuttajina?

Meillä on vahvat hengelliset rungot alkukristiityjen ja juuret juutalaisten, Israelin kansan viiniköynnöksessä, ja tämän kaiken on Herramme asettanut.


#88

Enhän minä näitä kiistä. Kaikki tuo kulminoituu kuitenkin Kristukseen, luvattuun Messiaaseen, jossa Jumala jo aikojen alussa oli päättänyt yhdistää yhdeksi kansaksi sekä pakanat, että juutalaiset, kuten mm. Efesolaiskirjeestä voit lukea. Voihan Israelilla olla jokin asema Jumalan suunnitelmassa tällä äärimmäisellä loppuhuipennuksen hetkelläkin, mutta ei sellaista asemaa, että sillä olisi jotakin tekemistä meidän pelastuksemme kanssa tai jonka aseman tähden sitä pitäisi erityisesti siunata. Israel voi olla korkeintaan jonkinlaisena “kellonviisarina” Kristuksen paluun aattona, ei muuta. Vaikea uskoa tätäkään, kun en löydä yksiselitteistä Raamatun kohtaa, jossa tästä puhuttaisiin.


#89

Kun täällä jotain tähän suuntaan keskustellaan, niin tulenpa minäkin hämmentämään:

Olen sitä mieltä, että hengellisen Israelin (eli Jumalan kansan, tosi Israelin) ja Israelin valtion yhdistäminen tai rinnastaminen on harhaoppi. Siinä hylätään Kristus, joka oli tosi israelilainen ja jonka ruumis on tosi Israel. Tämän vuoksi kaikki Raamatun lupaukset Aabrahamin siemenelle kuuluvat Kristuksen ruumiille, eli kirkolle, siis kaikki lupaukset kuuluvat uskon mukaan Aabrahamin jälkeläisille, ei lihan mukaan. Tämä on nähtävissä pyhien kirjoitusten lehdiltä aivan selkeästi. Esimerkiksi Paavali kirjoittaa: “Näin tapahtui, jotta kaikki muutkin kansat Kristuksen Jeesuksen yhteydessä saisivat Abrahamille luvatun siunauksen ja me häneen uskovina saisimme luvatun Hengen.” (Gal. 3:14)


#90

Ilmeneekö muuten tällaista suhtautumista Israeliin muualla tai muissa “kirkkokunnissa” kuin reformoiduissa ja Kansanlähetyksessä, joissa nuo room. kirjeen määrätyt jakeet tulkitaan maallista Israelia tarkoittaviksi?


#91

Et varmaan tarkoita että Kansanlähetys olisi kirkkokunta…
En osaa tarkoista raamatuntulkinnoista sanoa paljon, mutta tuota Israelin siunaamista, ja ahkeraa Israelista puhumista on varmaan monissa luterilaisissa ryhmissä. Veikkaisin, ettei KL ole mitenkään erityisen Israel-intoileva verrattuna esim. Elyn, KRS:n, Kylväjän ja jopa Sleynkin väkeen.
En itsekään tarkasti tiedä mitä mieltä olisin, mutta selvää tietenkin on että nykyistä Israelin politiikkaa ei pidä tukea Raamatun perusteella. Poliittiset mielipiteet voivat vaihdella, ja juutalaisiin kohdistuva viha on tosiasia, mutta Raamatun oikea tulkinta lienee se, minkä Silvanus edellä esittää. Mitä sitten on se “Israelin siunaaminen” ja mitä sillä kukin tarkoittaa… tässä on varmaan vaihteluväliä enemmän.

Mielenkiintoista on että körttiteologeissa on ainakin jollain tavalla Israel-ystäviä, jotka kritisoivat vahvasti esim. valtamedian palestiinalaissympatioita yms. Esim. Juhani Huttunen, Urpo Karjalainen…
Ei mene siis yks yhteen niin, että ns. konservatiivit olisivat Israel-intoilijoita.


#92

Juu en! Korjasinkin asian laittamalla sitaatit.


#93

Vähän epäilen tuota SLEYn kohdalta. En ole siellä havainnut tuollaista käsitystä, ainakaan sillä ei siellä ole mitään virallaista statusta, joskin tietysti yksityisajattelun tasolla sitä voi sielläkin olla, mutta missäs sitä ei voisi yksitysajatteluna olla, jopa yksityisen tunnustuksen tasolla? Muutoin en tiennytkään, että sillä olisi noinkin laaja-alainen kannatus.


#94

No kyllähän Raamatusta IMO käy ilmi selvä erottelu pakanakristittyjen ja juutalaiskristittyjen (tai toisin sanoen messiaanisten juutalaisten) välillä. Pakanakristityt ovat oksia, jotka oksastetaan jaloon puuhuun (s.o. Israel).
En missään tapauksessa allekirjoita Silvanuksen yksisilmäistä korvausteologista näkemystä. Se jos mikä on heresiaa.
Mutta ihan selvyydenkin vuoksi olisi hyvä tehdä ero juutalaisten (teologinen viitekehys) ja Israelin (Abrahamin lapset etnisessä mielessä) välillä. Kaikki juutalaiset nimittäin eivät suinkaan ole Abrahamin lapsia noin geneettisessä mielessä.
Ja jos Israelin valtio ja Likudin juutalaisnationalistinen politiikka sysätään syrjään, niin saman tien voidaan sitten todeta ettei juutalaisten kaasuttaminen keskitysleireillä ollut mitään sen kummallisempaa kuin eurooppalaisten harjoittama politiikka etelä- ja pohjoisamerikan tai afrikan alkuperäiskansoja kohtaan.


#95

Joo, heitin järjestöjä tuohon vähän summassa. Sley ei missään tapauksessa järjestönä ole politisoitunut Israel-asiassa. En kyllä tiedä, onko sitä Kansanlähetyskään.
Kuten aiemmin joku totesi, helluntailaisissa on varmaan paljon näitä Israel-ystäviä, ja tunnetusti osa Iuterilaisista on saanut vapaista suunnista paljon vaikutteita. Tämä Israel-kysymys on yksi aihe, jossa nämä vaikutteet näkyvät.

Mutta olen kyllä Sleynkin tilaisuuksissa vuosikymmenten varrella kohdannut jotain, jota voisi sanoa Israel-fanitukseksi. Vähemmistössä sellainen kuitenkin varmaan on.

Vähemmän tunnettu asia muuten on, että Sley on osaltaan Israelissa nyt lähetystyössäkin. Mielenkiintoinen historiallinen yksityiskohta, että työn piti Sleyn toimesta alkaa jo 1800-luvulla, ja 1919 vielä kaavailtiin erään Aapeli Saarisalon lähettämistä Israeliin…


#96

Minusta juutalaislähetys on asia, johon pitäisi panostaa. Lähetysseuran perinteinen työ kai suli pois viime vuosina täysin ja Pyhällä Maalla tehdään työtä lähinnä arabien parissa, mikä toki on tärkeätä sekin. Sleykin kai on tätä asiaa tosiaan joskus pitänyt tärkeänä. Israel-hihhulismiin juutalaislähetys ei kuulu, koska heillä on omat teoriansa, jossa on Jeesuksen Kristuksen ohi menevä pelastustie juutalaisille. Tämä on tietysti vastoin kaikkea sitä, mitä Raamatusta voimme oppia. Myös esim. katolinen kirkko on suoranaisesti kieltänyt juutalaislähetykseen keskittyvän toiminnan!

Kristus on ainoa tie Isän tykö ja tätä tosiasiaa pitää saarnattaman myös juutalaisille, jopa ennen muita, kuten P. Paavalikin aina teki. Kristityt ovat Abrahamin lapsia todellisella tavalla, sanoohan Herra, että kivistäkin voidaan herättää lapsia. Lihalliset Israelin lapset ovat käsittääkseni erityisellä tavalla olemassa ja ajattelen, että siinä, mistä teologit käyttävät termiä de novissima, heilläkin on erityinen roolinsa, ei kuitenkaan ulkona Messiaastaan, jonka he ovat lävistäneet.


#97

Israelin kansalla oli merkittävä rooli evankeliumin huipentumassa.Jjeesuksen sovituskuolemassa ristillä. Ellei Jeesusta olis tuomittu ja ristiinnaulittu, olisiko sovitusta tapahtunut?

Jeesus oli uhrilammas, ja Israel oli uhripappi, joka suoritti tuon uhrin.

Jeesuksen kärsimys ja kuolema ristillä oli hirvittävä asia, mikä tuntuu pahalta aina kun sitä ajattelee, mutta niin tärkeä ja tarpeellinen asia, meidän kaikkien pelastukseksi, jotka Häneen uskomme.


#98

No van nyt on puurot sekaisin. Kirkon alkuvaiheilla oli juutalaiskristittyjä. Sitten usko levisi myös pakanoiden keskuuteen ja tuli näitä pakanakristittyjä. Mm. Apostolien teoissa on paljon keskustelua siitä, miten tämä oikein on mahdollista. Todellinen Israel on Kristuksen ruumis, jossa sekä juutalaiset että pakanat ovat kiinni, koska heillä on yksi usko, yksi kaste, yksi Herra. Muistaakseni 400-luvulla juutalaiskristityt sulautuivat osaksi muuta kirkkoa, koska oli joku harhaoppisyytös ja he tahtoivat osoittaa olevansa oikeita kristittyjä.

Väite siitä, että messiaaniset juutalaiset olisivat näitä juutalaiskristittyjä, on täysin anakronistinen. Messiaaniset juutalaiset ovat minun nähdäkseni oma, protestanttinen juutalais-kristillinen ryhmänsä, joka on syntynyt vasta 1900-luvulla. Sen väittäminen alkuperäiseksi juutalaiskristillisyydeksi on lähinnä romantisoivaa orientalismia.

Keskeinen kysymys on, mikä on Israel. Tosi Israel on Kristuksen ruumis, ja sille kuuluvat Jumalan lupaukset. Kirkolle, jossa juutalaisetniset ja muuetniset elävät yhden kasteen liittäminä. Tälle Israelille kuuluvat kaikki Jumalan lupaukset. Mitään hengellisiä lupauksia - yleisiä esivaltaan liittyviä lupauksia lukuunottamatta - ei Israelin valtiolle kuitenkaan kuulu.

En aivan ymmärrä tätä viestiäsi. Yritätkö siis väittää, että kaasuttamiset olivat jotenkin hyväksyttäviä? Tämä kommenttisi lähestyy nyt aika kovaa vauhtia rikollista puhetta.


#99

Minäkään en ajattele, että Jumalan Israelille antamat lupaukset koskisivat nykyistä Israelin valtiota. Mutta entä juutalaiset yleensä? Onko heidät totaalisesti poistettu kuviosta, ts. lupaukset eivät enää liity heihin sen enempää kuin ruotsalaisiin tai gambialaisiin?


#100

Minun mielestäni juutalaisia koskee Raamatun mukaan lupaus siitä, että he tulevat säilymään maailman loppuun, mutta siitä ei seuraa mitään etuoikeuksia pakanoihin nähden, vaan uskovat heistä muodostavat pakanakristittyjen kanssa yhden Kirkon.


#101

Ei tietenkään ole!

Juutalaiset tulevat näyttelemään viimeisissä tapahtumissa omaa ei niinkään vähäistä rooliaan. Se side, joka vielä tätä kirjoitettaessa on tiukasti heidän silmillään, tullaan poistamaan ja huomattava osa heistä tulee hyväksymään Kristuksen varauksetta. Mistään nykyisen kaltaisesta “messiaanisesta juutalaisuudesta” eli puolitalmudistisesta hölynpölystä ei tule olemaan kyse vaan kokonaisvaltaisesta kääntymyksestä. He siis tulevat liittymään tosi Israeliin, joka on kirkko. Tosin on syytä muistaa, että vanhastaan on opetettu, että aivan kuten Kristuskin oli juutalainen “lihan mukaan” myös Antikristus tulee olemaan juutalaista syntyperää; tämä viimeksi mainittu opetus on epäilemättä nykyään vallitsevan poliittisen korrektiuden valossa melko tulenarkaa kamaa, eikä siitä kai paljoa huudella (kuten ei ylipäätään koko Antikristus-konseptista, joka voi “valistuneista” sieluista vaikuttaa vähän nololta…), mutta minun on kyllä erittäin helppoa uskoa tähän.

Pyhä Bernhard Clairvaux’lainen (1090-1153) oli sitä mieltä, että juutalaisilla oli oma arvokas roolinsa myös uuden liiton vallitessa mm. siten, että he pelkällä olemassa olollaan todistivat pyhien kirjoitusten aitoudesta.Tämä on nähdäkseni ollut kirkollisen opetuksen ns. pitkä linja mitä juutalaisiin tulee. Juutalaiset elivät kristikunnassa ulkopuolisina ja vailla täysiä kansalaisoikeuksia mutta kaikesta huolimatta lainsuojaa nauttivina; silloin tällöin leimahtavat spontaanit porgromit olivat asioita, joita on turha kiistää ja joista ei voi ylpeillä, mutta siitä huolimatta ne olivat enemmän poikkeus kuin sääntö.

Juutalaisten laajamittainen paluu pyhään maahan aikojen lähestyessä loppuaan on käsittääkseni kirkossa vanhastaan hyväksytty profetia. Mutta tämä ei todellakaan ole mikään peruste fanittaa modernia sionistivaltiota saati pitää sen juutalaisia asukkaita jonkinlaisina kristittyjen luonnollisina veljinä ja liittolaisina; eihän juutalaisten massiivisesta kääntymyksestä ole vielä vihjettäkään, vaikka kaiken maailman tv-evankelistat ovat näitä merkkejä näkevinään. Israelin valtiossa ja varsinkin sen laittomasti miehittämillä alueilla asuu yhä ikivanhojen kristillisten yhteisöjen jäseniä, ja pidän hyvin omituisena sitä, että tietyt länsimaiset kristityt samaistuvat mieluummin sionistisiin siirtokuntalaisiin (jotka todennäköisesti halveksivat kaikkia kristittyjä) kuin palestiinalaisiin uskonveljiinsä.

Vuonna 2013 joukko suomalaisia osallistui karmeliittamaallikkojen järjestämään pyhiinvaellukseen Pyhälle maalle. Siellä kohdattiin myös palestiinalaisten kristittyjen arkea. Siinä missä palestiinalaisetkin kristityt saattoivat aikaisemmin käyttää nimeä “Israel” samalla tavoin kuin me yhä teemme (viitaten siis itseensä, kirkkoon), niin nyt tällä erisnimellä on - syystä kyllä - niin katkera kaiku, että psalmeja ja muita VT:n lukukappaleita on päädytty muuttamaan:

Taybehin uusi roomalaiskatolinen kirkkoherra kertoi meille, kuinka vaikeaa on yrittää opettaa palestiinalaisille [kristityille], että on rakastettava vihollistaan. Israelin nimeäkään ei voi mainita psalmeja rukoiltaessa, vaan se on korvattava Jaakobin nimellä. [Hiippakuntalehti Fides, 2013, nro. 2, s. 9]

Kukapa voi palestiinalaisia syyttää? En minä ainakaan.


#102

Pitäisi varmaan joskus löytää aikaa ja miettiä asiaa lähtien siitä, että nykyinen Israel ei ole Israel vaan Juuda. Israelin muodostivat hävinneet heimot.

Näin siis ajattelussani Israelille annetut lupaukset eivät koske nykyistä Israelia.

Jeesuskin vietti pääosan elämästään entisen Israelin kuningaskunnan alueella, jossa jo silloin oli monenlaisia kansoja mukana. Tietäen,että hänet tullaan tappamaan lopulta, kun astuu jalallaan Juudaan.