Tosi juutalaisia ovat Abrahamin lapset uskon mukaan. Näitä koskee Jumalan lupaukset…
1 tykkäys
Kaikki heimot muodostavat Israelin, lupaukset ovat Israelin lapsille. Se, että valtakunnan jakautumisen jälkeen sen eteläpuoli oli nimeltään Juuda ja pohjoisosa Israel.
Kyllä. Mutta Jeesus on myös kuningas, ja näin Israelin kuningaskunnan kuningas, jossa hänet otettiin riemulla vastaan. Ja Juudan kuningaskunnan kuningas, jossa hänetä pilkattiin, tapettiin ja hän nousi kolmantena päivänä kuolleista.
Toki lupaukset Abrahamin lapsille ovat vielä erikseen. Sitä en ole kiistämässä, etteikö myös Juuda olisi noiden lupausten piirissä.
Tuohon tulkintaan on mielestäni Raamatussa monia sitä tukevia näkökohtia, kuten vaikkapa se kuinka juutalaiset halveksivat samarialaisia, eli Israelin kuningaskunnan pääkaupungin asukkaita ajatellen, ettei sieltä tule mitään hyvää. Jos nykyajan haluaa tuohon mukaan, niin nykyään Samaria on ei kenenkään maalla, jota Israelin valtio hallitsee kuuden päivän sodan jäljiltä. Alue jota oikein kukaan ei itselleen halua.
Mutta toki pitäisi lukea ajatuksella aika suuri osa Raamatusta ja miettiä paljon, miten tuosta ajatuksesta lähtien pääsee eteenpäin ajattussa, tai huomaa että eipä se ihan noinkaan mene.
Jeesushan oli Daavidin poika ja juuri Juudassa Daavidin huone oli jatkanut hallintaansa, kun taas Pohjoisessa ei. Valtkunnan jako ei kuitenkaan ole mikään sellainen asia, joka olisi olemassa Daavidin pojan Messiaan aikana. Ja Juudan heimot asuttivat toki Galileaa tuohon aikaan.
Kertoisiko joku palstan katolisista, tietääkö Vatikaanin perustelut sille ettei Rooman kko tee lähetystyötä juutalaisille?
Asuttivatko? Itse olen saanut kuvan, että esimerkiksi Samaria oli Jeesuksen aikana paikka, jossa oli ihmisiä joka puolelta.
Evankeliumeissa juutalaiset sanovat Jeesusta Israelilaisten kuninkaaksi, kun taas pakanat puhuvat juutalaisten kuninkaasta. Mielestäni on selvää, että tuolla miten asiasta puhutaan on selkeä syy, joka on kylläkin itselleni toki epäselvä. En sano ettäkö olisin asian tutkinut ja päässyt mielestäni lopputulokseen.
Samaria on eri asia kuin Galilea. Samariassa kai asui pääasiassa samarialaisia. Mutta Galilean olivat asuttaneet juutalaiset, en osaa suoralta kädeltä sanoa koska, mutta veikkaisin makkabealaisaikaa. Siellä oli käsittääkseni myös hellenististä väestöä, mutta Jeesus ei toiminut heidän parissaan.
1 tykkäys
Kiitoksia tiedosta. Pitänee miettiä jossain vaiheessa tuota pidemmälle. Itselläni auttaa oppimiseen testailla ajatuksia noissa, jolloin tulee samalla otettua tarkemmin selvää myös asioista jotka muutoin vain sivuttaisi.
Voi olla tosiaan, että Galilea kuului täysin samaan kulttuuripiiriin Jerusalemin kanssa. Jolloin ei ainakaan niin helposti mene tuo teoria. Paitsi jos vaan ottaa rajat historiasta ja sanoo, että yhdentekevää koska vanhat maantieteelliset rajat vaikuttivat yhä Jeesuksen aikana hänen tekemiseensä.
jos puhutaan Shomronin alueesta, kyllä halu ja toiminta on Israelin taholta varsin ilmeinen. Juutalais-asutus kasvaa jatkuvasti.
Ja tämän korvausteologisen hölynpölyn nojalla voidaan perustella ja jopa hyväksyä ristiretket, niinkutsuttu holokaust, jesuiittojen masinoimat verilöylyt latinalaisessa Amerikassa ja/tai Custerin ja kumppaneiden pohjois-Amerikan alkuperäisväestöihin kohdistamat teurastukset - “eihän niilä pakanoilla mitään väliä ole.”
Juutalaiset ovat ns. valittu kansa ja siten Raamatussa tarkoitettuja Abrahamin lapsia, joille on annettu lupaus että heidän valtakuntansa ulottuu “Egyptin virrasta” Eufratin virtaan. Ei Raamatussa ole mitään lupauksia, jotka olisi annettu Ismaelin perillisille - s.o. Islamilaisille.
Tämä pätee siihen asti kunnes “pakanain luku tulee täyteen” ja “peite” poistetaan juutalaisten silmien edestä.
1 tykkäys
Ei voida, koska “korvausteologia” ovat itsessään klassisesta kristillisyydestä poikkeavien sionistikristittyjen omaa theologoumenoniaalista hölynpölyä. Hölynpölyä, jolla he pyrkivät vain legitimoimaan omat uskonnolliset, semi-kalifaattimaiset argumenttinsa Israelin sakraalista oikeudesta, lähes “jihadimaisesta” missiosta saada rakentaa siirtokuntia palestiinalaisten maille ja anneksoida Länsirannan lisäksi itseensä kenties vielä egyptiläisten, jordanialaisten, syyrialaisten ja libanonilaisten maita.
Teheranin pommittaminen tai Iranin saattaminen kaaokseen äärimmäisen “suvaitsevaisesta” sunnilaisuudesta tunnettujen saudien avulla, lienee myös keskeisellä paikalla tätä koulua edustavien apokalyptisissä visioissa.
Lähi-idän ja Orientin vanhojen kristillisten kirkkojen jäseniä tällaiset kristityt ovat valmiita rakastamaan veljinään ja sisarinaan Kristuksessa, vain siinä suhteessa kun nämä ovat halukkaita omaksumaan heidän sionistisen teologiansa.
Oli tuossa muitakin virheitä: Jesuiitat eivät masinoineet Etelä-Amerikan verilöylyjä, vaan olivat osaltaan niiden uhreina. Ristiretket taas olivat oikeutettuja, jos sota nyt oikeutettu voi olla.
Itse en näe nykyistä Israelin valtiota lainkaan uskonnollisena, vaan poliittisena kysymyksenä. Hyväksyn - jos sillä nyt mitään merkitystä on - sen kansallisvaltiona, mutta en kyllä hyväksy sitä mitä alueella noin laajemmin tapahtuu oli syyllinen sitten kuka tahansa. En näe, että Suomen pitäisi puuttua asioihin siellä oikeastaan millään tavoin.
Nykyisin Israel aiheuttaa omaa olemassaoloaan turvatakseen taktisesti epävakautta alueella ja hyötyy siitä, että Iranin ja sunnimaailman välillä on jännitteitä, jotka saavat heidät toisiaan vastaan. Minusta shiiojen militiat ovat sotilaallisempia kuin sunnien ja siten myös kykenevämpiä rauhan ylläpitoon tarvittaessa. Sunnien militiat perustava aika pitkälle epäsotilaalliseen terrorismiin. Voin kyllä olla väärässäkin, mutta epäilen koska analyysi perustuu vahvaan mutuun.
Tosin niistä puhuttaessa on tärkeää erottaa maallinen ja kristillinen puoli. Sen aikaisen maallisen esivallan toimina osa ristiretkitoiminnasta on ihan oikeutettavissa. Jos taas katsotaan sitä, mitä kristillinen kirkko saa julistaa ja siunata, niin rajat ovat huomattavasti ahtaammat. Esmes pyhiinvaeltajien kaltoinkohtelu vieraalla maalla ei tietenkään saa johtaa siihen, että kristityt menevät ja tappavat vieraan maan väen, vaan ennemmin siihen että kristityt lopettavat vaelluksensa tai sitten ottavat riskin.
Siihen aikaan lähes kaikki olivat kristityttyjä ja kristilliset motiivit hallitsivat paljon laajemmin koko elämää kuin nykyisin. Eikä sodan varsinainen tarkoitus juuri koskaan ole mennä ja tappaa vieraan maan väki, kuten ei ollut tuolloinkaan. Vaihtoehto olisi ollut olla tekemättä mitään pyhiivaellusreittien ja Jerusalemin vapauden suojaamisen puolesta. Myös Bysantti, joka retkiä pyysi oli jatkuvien hyökkäysten kohteena. Toisaalta myös monille islamilaisten valtaamien alueiden kristityille sopi islamin hallinto hyvin, koska sille täytyi maksaa vähemmän veroa, mikä alkoi muuttua vasta turkkilaisten myötä, eivätkä he olleet kovinkaan halukkaita keikuttamaan venettä. Reitti oli pyhälle maalle oli siis avattava muiden toimesta.
Se, että ristiretkien idea myöhemmin rappeutui lähinnä keskinäiseksi sotimiseksi ja kiistelyksi oli inhimillistä. Ristiretkivaltiot myös osittain itsenäistyistyivät emämaistaan ja niiden intressitkin joutuivat ristiriitaan keskenään.
1 tykkäys
Osin olen samaa mieltä, osin eri. Kristilliset ja “kristilliset” motiivit olivat välttämättä mukana, koska kristinusko oli sen kulttuuripiirin (tavallaan) yhteinen kieli. Ei silti ole syytä olettaa, että kyseessä oli jokin läpikristillinen yhteiskunta (tai yhteiskunnat). Jos olisi ollut, niin väki ei olisi mennyt ja tappanut vieraan maan väkeä sekä taistelussa että sen jälkeen ja ihan ilman taisteluitakin. (Ei tämä tietenkään ollut yleensä julkilausuttu tavoite, vaikka sitäkin se välillä oli.) Ei ristiretkihistoria ole minullekaan ihan tuntematon juttu, joten olen kyllä suht vastustuskykyinen sekä sen mustamaalaukselle että valkopesulle.
Pelkkä aikakausien erilaisuuteen tai inhimillisyyteen vetoaminen ei riitä selittämään sitä, että kristityt olisivat toimineet niin julmasti kuin sekä kotona että vieraissa toimivat. Jos usko ei vaikuta käytäntöihin, voi hyvällä syyllä epäillä myös uskon olemassaoloa, siis sitä ajatusta, että “lähes kaikki olivat kristittyjä”.
Ja kuten sanoin, maallista ja kristillistä näkökulmaa ei tule samastaa.
Jos englanti sujuu niin voisit saada tästä jotain tuntumaa asiaan.
Kohta 40. käsittelee suorasanaisesti kysymystäsi.
1 tykkäys
Kiitos!
Mainio kirjoitus, mikä huokuu ymmärryksen ja yhteisen hyvän etsimisen kehittämistä molemminpuolisen kunnioittavan asenteen kautta.
Tiivistyy 7.luvun loppukappaleeseen:
When Jews and Christians make a joint contribution through concrete humanitarian aid for justice and peace in the world, they bear witness to the loving care of God. No longer in confrontational opposition but cooperating side by side, Jews and Christians should seek to strive for a better world. Saint Pope John Paul II called for such cooperation in his address to the Central Council of German Jewry and to the Conference of Rabbis in Mainz on 17 November 1980: “Jews and Christians, as children of Abraham, are called to be a blessing for the world … , by committing themselves together for peace and justice among all men and peoples, with the fullness and depth that God himself intended us to have, and with the readiness for sacrifices that this goal may demand”.
Ei tietenkään ollut läpikristillinen yhteiskunta. Kristuksen toista tulemista ei ole vielä tapahtunut. Ristiretkien motiivit olivat kuitenkin pääosin uskonnollisia oli usko kästetty väärin tai ei. Sodassa ei olisi tarvinnut tappaa lainkaan, jos maan valloittaneet olisivat vain antauneet ja olleet sotimatta. Eli nämä sodan synnit ovat erittäin usein kaksipuolisia.
Ihan uskontojen tavoitteista ja käsityksistä riippumatta on kummallinen käsitys, että kristityt olisivat hyökänneet jonnekin alkuperäiskansan alueelle. Kyllä muhamettilaiset olivat itse siellä valloittajina myös. Jerusalemin, Aleksandrian ja muiden kaupunkien kanssa Euroopalla oli myös syvälliset kulttuurilliset siteet.
On tietysti totta, että sotiminen ei ole mitenkään ansiokasta ja sota päästää helposti pahan valloilleen.
1 tykkäys
Kuten sanoin ja kuten olen aiemmin foorumilla osoittanut, tiedän kyllä ristiretkistä kovasti enemmän kuin keskivertokuluttaja. Ei minulle ole uutta se, että niissä oli suureksi osaksi uskonnolliset motiivit. En ole jonkin “aatelisten nuoremmat pojat vaan lähtivät hakemaan omaa maata ja omaisuutta” -teorian varassa. Mutta uskonnollinen motiivi ei ole yhtä kuin kristillinen motiivi. Mielestäni yleistät turhan paljon, puhut asioista yhtenä puurona. Se tuntuu enemmän erittelyn ja asioiden miettimisen torjumiselta kuin asiantuntemukselta.
Sodassa ei olisi tarvinnut tappaa lainkaan, jos maan valloittaneet olisivat vain antauneet ja olleet sotimatta. Tällainen keskustelun taso ei kiinnosta minua. Pystyn kyllä viskelemään hupiheittoja “argumentteina” itsekin, ja ehkä niillä jonkun satunnaisen nettinimimerkin joskus jossakin hämmentää. Minuun et tee kuin huonon vaikutuksen. Jos se on tarkoitus niin sitten ok. Samoin alempi kappaleesi, jos se on yhtään suunnattu minulle, on tökeröä aliarviointia. Eli ehkä tämä oli tässä.
Osaisitteko muuten suositella jotain hyvää kirjaa tai jopa sivustoa, josta ammentaa ristiretkistä sellainen tukevahko peruspläjäys?
Muokkis: Näemmä ihan wikipediassa jonkunlainen pläjäys on, luenpa joutessani sen alkuunsa.
1 tykkäys