Maria synnyttää Jeesuksen, ei ymmärrystä Häneen. Sen tekee Pyhä Henki. Einsteinin äiti ei varmaan auta meitä jos yritämme ymmärtää suhteellisuusteoriaa?
D
Maria synnyttää Jeesuksen, ei ymmärrystä Häneen. Sen tekee Pyhä Henki. Einsteinin äiti ei varmaan auta meitä jos yritämme ymmärtää suhteellisuusteoriaa?
D
Tässä kohtaa ei kyllä kannata yleistää.
Enhän minä yleistäkään. Huomasit kai, että virkeessäni oli kysymysmerkki? Siis kysyin, mitä ortodoksit ajattelevat.
Esitystapasi on pikkuisen ylimielinen ja nälvivä… ei tässä kenelläkään ole mitään epätietoisuutta siitä, kuka Jeesuksen synnytti.
Kiitos. Asia selvisi. Siis Jeesus inkarnoitui Marian kautta. Ja inkarnoituneena Jeesus teki pelastavan työnsä. Mutta miten tästä seuraa, että rukouksia pitää osoittaa Marialle (kuten ortodoksisessa perinteessä ilmiselvästi tehdään)? Kyllähän Jumala käyttää milloin mitäkin välikappaleita, joiden “kautta” hän tekee suuria tekojaan.
Vertauskohta: Ilmestyskirjan luvuissa 21-22 Jumala antaa ilmoitustaan Johannekselle enkelin kautta, mutta kohdassa 22:9 Johannesta nimenomaan kielletään rukoilemasta enkeliä, kommentilla “kumartaen rukoile Jumalaa”.
Kirkolla on pitkä kokemus esirukouksien pyytämisestä pyhiltä hyödyllisyydestä. Vanhurskaan rukous voi paljon. Ja uusi Eeva on pyhistä pyhin.
Eikö Marian pyhyys ole Kristuksen pyhyyttä?
D
Juu. Ilman muuta. Merkit täyteen.
Kirkoissa on myös mahdollista pyytää esirukousta murheisiinsa.
Vaikka koko seurakunnan esirukoilla Jumalaa puolestani.
Onko sekin väärin? Pitäisikö vain yksin suunnata rukous Jumalalle?
MIkä siinä on ettei sitten voisi pyytää P.Mariaa esirukoilemaan puolestani siinä kuin koko jp:n seurakuntaakin?
Tätä olen itsekin miettinyt. Jos pyhien rukoileminen on turhaa, miksi kristityt yleensäkään pyytävät rukoilemaan itsensä puolesta. Suoraan Jumalalle vaan.
Edit.
Olisi kuitenkin mukava jos joku täysin vakavissaan voisi tähän avata, miksi uskoo että kristittyjen on hyvä pyytää toisia rukoilemaan puolestaan, eikä vain osoittaa rukouksia suoraan Jumalalle. Ymmärrän kyllä että kuolemanrajaa voidaan pitää rajana jonka yli ei pidetä suotavana pyytää rukouksia, vaikka Herrassa kuollut ei tietenkään ole kuollut koska Kristus voitti kuoleman. Ajassa elävälle ihmiselle kuoleman raja on kuitenkin mysteeri vaikka Kristuksen ruumis elääkin kummallakin puolen rajaa.
No kai siinä on taustalla se että ainakin Uusi testamentti sisältää paljon enemmän kehotuksia eläville rukoilla toistensa puolesta.
Monissa muissa uskonnoissa tehdään monia asioita siksi että vainajien henget pysyisivät ystävällisinä eläville. Tämä on tietenkin aivan eri asia kuin kristillinen ajatus pyhien, uskossa kuolleiden yhteydestä meihin. En silti pidä mahdottomana että tutustuminen näihin muihin uskontoihin ja niiden vallassa elävien tapoihin on voinut vaikuttaa esimerkiksi protestanttisten kristittyjen ajatteluun suhteessa pyhien puoleen kääntymiseen. Ei ole ihan ongelmaton käytännössä se ajatus että “ei ole eroa kuolleiden ja elävien välillä” , vaikka siihen lisättäisiin sana “Kristuksessa”.
Itselleni riittää se että pyhät eli uskossa kuolleet voivat rohkaista meitä kun opimme heidän elämästään ja perinnöstään esimerkiksi kirjallisuudessa ja musiikissa. Tai kuvataiteessa. Samoin omat rakkaat edesmenneet ovat odottamassa meitä ja voimme muistella sitä hyvää mitä saimme heiltä ja heidän kauttaan. He ovat “läsnä” mutta en tiedä, uskonko että he voivat meistä nyt huolehtia.
Rukoukseni suuntaan Isälle kuten Jeesus oppilaitaan opetti. Herran rukous on eräällä tavalla koko kristillisen uskon harjoituksen sisältö.
Mitä ongelmia sinulle tulee mieleen?
Kyllä kuollut on oikeasti kuollut. Mutta kaikki herätetään, ja silloin Herran omat pääsevät kohtaamaan toisensa. Kristus on aurinkomme eikä yötä, itkua eikä nälkää enää ole.
Pyydätkö muita kristittyjä rukoilemaan puolestasi?
Koskeeko tämä raamatunjaekin nimenomaan Herran tulemusta ja siihen liittyviä tapahtumia?
Jeesus sanoi hänelle: “Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?”
Joh. 11: 25,26
Tämähän se protestanttien ajatus on, ja siitä on hankala päästä yli. Minkäänlainen yhteyden ottaminen kuolleisiin kuitenkin kielletään Raamatussa varsin suorasti, ja yleisesti opetetaan tämän olevan voimassa. Ajatus siitä, että tämä ei koske uskossa kuolleita jotka siis eivät ole varsinaisesti kuolleita, on sinänsä looginen ja mahdollinen, mutta ei suoraan Raamatussa auki sanottu. Kun tähän yhdistetään se, että kuolleiden pyhien esirukousten pyytämiseen ei ole mitään pakottavaa tarvetta eikä sen tekemättä jättäminen aiheuta erityistä haittaa tai vaikuta merkittävästi elämää, on siis helppo ratkaisu pelata ikään kuin varman päälle ja jättää rukouspyynnöt kuolleille väliin - ihan vaan siltä varalta, että se kuitenkin sattuisi olemaan sitä kiellettyä yhteyden ottamista kuolleisiin.
Kaikissa asioissa ei tällainen varman päälle pelaaminen toki ole mahdollista. Ei välttämättä ole olemassa sellaista valintaa, joka ei olisi minkään raamatuntulkinnan tai kirkkokunnan mukaan väärin. Tai asia on joko teologisesti tai käytännön vaikutuksiltaan niin iso, ettei tällainen ratkaisuperuste tunnu oikealta. Esimerkkinä kysymys ehkäisystä: totaaliehkäisemättömyys aiheuttaa useimmille ihmisille todella ison lapsilauman, joka on elämään niin massiivisesti vaikuttava asia, ettei sellaiseen oikein voi lähteä vain sillä perusteella, että vältetään nyt varmuuden vuoksi kaikkea minkä jokin kristinuskon haara kieltää.
En tiedä. Uskon että kumpikin ymmärrämme suunnilleen samoin, mitä kristinusko opettaa kuolemasta ja ylösnousemuksesta.
Miten muuten koet helluntailaisten suhtautuvan Jumalanäidin tai muiden pyhien puoleen kääntymiseen?
Miten protestantit sitten suhtautuvat tuohon Johannes 11:25,26 raamatunjakeessa esitettyyn Jeesuksen opetukseen uskovien kuolemattomuudesta?
On heille tosi vieras asia. Itselleni se taas on tosi tuttu ja läheinen asia. Pidän mahdollisena että esirukouksia voidaan pyytää myös edesmenneiltä. Ja myös itse pyydän niitä.
No mitä se ero vaikuttaa seurakuntayhteyteesi?
Ei tällä hetkellä mitään. Minut hyväksytään sellaisena kuin olen ja itse hyväksyn toiset sellaisena kuin he ovat.