Tapaamani entinen Vapaakirkon pastori sanoi muistaakseni että normaalikäytäntö oli edellyttää kasteen ottamista. Mutta esimerkiksi hän itse ei luterilaisen kirkon kasteen saanutta kastanut. Hän kertoi avartuneensa mm
opintojensa kautta. Kun hän päätti liittyä luterilaisiin, palaute oli ainakin monen uskonystävän taholta jäätävää, luopioksi jne sanottiin. Hän luetteli myös joitain henkilöitä joita arvosti ja tuntui ajattelevan niin että teologiselta tasoltaan vapaakirkossa oli väkeä laidasta laitaan - tai ehkä pikemmin niin että kovin monilla ei tuota oppineisuutta ollut.
1 tykkäys
Kirjoa varmaan löytyy - varsinkin kun porukkaa saattaa siirtyä ristiin rastiin eri seurakuntien välillä pienistäkin syistä. Ainakaan omassa kuplassani vapaiden suuntien välillä ei tehty käytännössä oikein mitään eroa. Helluntailainen saattaa muualle muuttaessaan liittyä Vapaakirkkoon ja taas toisaalle muuttaessaan takaisin eikä se käytännössä vaikuta mihinkään.
2 tykkäystä
Juu, tuota en muistanutkaan, eli heillähän on suljettu ehtollinen tässä mielessä.
Vapaakirkko on tosiaan väljempi. Olen erään vapaakirkon pastorin ystävä ja meinasin lentää selälleen kun hän siteerasi peräti Lutheria hartauspuheessaan ja vieläpä korosti “yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden” umpiluterilaista shibbolettia.
4 tykkäystä
Vapaissa suunnissa kastetta ei haluta antaa kristityn perheen pienimmille. Perusteluksi esitetään usein näiden “synnittömyys”. Jotkut lapset voivat kuulemma olla tällaisia synnittömiä jopa teini-ikäiseksi asti.
Perisyntiä ei mielestäni oikein osata ottaa vapaiden suuntien opetuksessa huomioon. Synti tuntuu olevan pahoja tekoja, eikä pahasta sydämestä lähtevää turmelusta.
Myös vapaissa suunnissa opetetaan (ainakin kasteopetuksen yhteydessä), etteivät pienet lapset voi uskoa. Jeesuksen puheet ovat aika isossa ristiriidassa sellaisen väitteen kanssa.
5 tykkäystä
Harmi kun en jaksa tabletilla kirjoittaa kovin pitkästi, sanottavaa olisi kyllä. Vapaakirkon virallinen oppi käsittääkseni on, että srk:n jäsen pitää olla uskovienkastettu, mutta kaikissa seurakunnissa tätä ei noudateta. Vapaissa suunnissa paikkakuntien erot voivat olla isoja ja kirkkokuntien väliset pieniä. Keskimäärin vapaakirkko taitaa kuitenkin olla toisaalta rauhallisempi meiningiltään kuin helluntai, toisaalta liberaalimpi.
Missä mielessä liberaalimpi?
Esim. siinä mielessä että naispappeus on kirkkokunnan laajuisesti hyväksytty parikymmentä vuotta sitten, ehtoollinen ollut jo pitkään avoin kaikille uskoville, eikä joidenkin helluntailaisporukoiden harrastamista tiukoista elämäntapaohjeista ole näkynyt mitään merkkiä.
Kappas. Yllättävän vapaamielistä tosiaan. Liekö siellä parempi koulutuspohja ja aikaisempi kirkkokuntaistuminen vähän siivonnut käytäntöjä.
Sanoisin, että muistoateria ja yhteysateria ovat ihan valideja termejä sinänsä. Onhan ehtoollinen kommunio ja Kristus sanoi:“Tehkää se minun muistokseni”. Mutta toki on niinkin, että ne eivät riitä, koska vaarana on ajatella ehtoollisen viettäminen vain muisteluksi tai vain yhteyden kokemiseksi yhteisen pöydän ääressä. Sama sopii tietysti uhri-terminologiaan.
Minusta on välttämätöntä pitää kiinni siitä, että ehtoollisella nautitaan totinen Kristuksen Ruumis ja totinen Kristuksen Veri, sama ruumis, joka syntyi Neitsyt Mariasta. Berengariuksen tunnustus, jossa hän luopui eukaristisesta harhastaan on hyvä muotoilu, kunhan muistetaan, että sitä ei saa tulkita kapernaumilaisesti.
Leipä, jonka syömme, on totinen Kristuksen ruumis, joka ristiinpuuhun naulattiin meidän edestä ja viini totinen Kristuksen veri, joka ristillä vuodatettiin meidän edestä syntein anteeksiantamukseksi.
Ehtoollisen asetus-sanat tuo meille totisesti Kristuksen leivässä ja viinissä. Niinkuin Hän antoi itsensä ristillä meidän edestä, niin me ehtoollisessa saamme nauttia valmista ristin autuutta, uskossa.
1 tykkäys
Kiinnitin huomioni Valtter Luoto-mainintaan. Perheemme muodosti erinomaisen yhteyden. Valtterin kanssa olin yhteydessä hänen kuolemaansa asti.
Tunnen läpikotaisin niin Suomen kuin maailmanlaajuisen helluntalaisuudeksi kutsutun liikkeen. Ei ole Jumalan Seurakuntaa, jonka juuret eivät olisi yksistään Jeesuksessa, koska “Ilman minua te ette voi mitään tehdä”. Valtter Luodon kehittyneisyys niin akateemisilla mittapuilla kuin raamatullisuuteen perustuneella hengellisyydellä ei poikennut missään kohdin Kirjoituksista. Se ei ollut enempää eikä vähempää Jeesuksen Golgatan-työn päällä, kuin muillakaan jotka “uivat” samassa uomassa kuin Apostolien teoissa raportoidut Helluntaipäivän Kastajaliikkeestä alkunsa saanneet Jumalan Seurakunnat.
Tällä foorumilla tehdään Mauri Vikstenistä parempi heluntalainen kuin muista. Perustaksi muotoillaan hänestä kristuskeskeisempää kuin muista tämän päivän Helluntaipäivän Kastajaliikkeen (johon nk. helluntalaisuus voidaan laskea) saarnaajista. Tämänkin kunniamaininnan sisällä on blogistin maininta “uudelleengaliproimisesta”, koskien nk. helluntailiikettä Suomessa ja siinä samalla ikäänkuin ryhdistetään Viksteniäkin.
Minun miinuksekseni on täällä ilmoitettu, että poikkean klassisen kristinuskon? periaatteista. Näiden mainintojen yhteydessä on aina viittaus nimeltämainitsemattomiin helluntaipastoreihin, joiden kanssa on oikein mukavakin jutustella. Jutustelen minäkin koko ajan luterilaisen kirkon väen kanssa, puliukosta piispoihin. Olen heidän kaikkien kanssa hyvissä juttuväleissä, niinkuin oli jo isäni siitä lahtien, kun hän nk. muromalaisuudesta poistui tultuaan uskoon. Katolilaiset ovat minun ystäviäni olleet jo 50-luvulta, siis lapsesta, lähtien. Olen perheeni kanssa kokenut, että olen “kaiken kansan suosiossa”.
Kaste yhdistää ekumeniassa, niiinkuin paavi pari vuotta sitten Suomen luterilaiselle delegatiolle vahvisti.
Laita tähän tai minulle yksityisviestinä, kuka tuo vapaakirkollinen pastori oli.
Mitkä ovat tånä päivänä näitä Seurakuntia ja mikä on niiden yhteys Aoostolien tekojen luvussa kuvattuun tilaisuuteen?
D
Mikset puhu suoraan? Ei täällä kukaan muu minun lisäkseni ole puhunut Mauri Viksténistä.
Valtter Luodosta olen samaa mieltä, hän oli täysin Viksténin linjoilla kuten esimerkiksi Juhani Kuosmanenkin. Älykkäitä miehiä kaikki.
Mitä kertoo se, että ainoastaan ylistät helluntailiikettä? Ikäänkuin vain sen piirissä olisi erityisen laadukasta kristillisyyttä ja opetusta. Paljon on toki hyvää, mutta minä olen nähnyt helluntailaisuudessa myös sen synkän puolen, jopa synkimmän. Ja vanhoissa kirkoissa olen nähnyt niiden mittaamattoman arvon.
Se on viisautta! Olkaamme vakaat!
1 tykkäys
Olet siis lukenut Apostolien tekojen 1. ja toisen luvun. Olet varmaan huomioinnut KK38, KK92 ja UT2020 ja alkukielen välisen eron koskien kohtaa, “…vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman” sensijaan, että se olisi niinkuin alkutekstissä, kuten Biblia 1776 "… joka on tuleva teidän päällenne,
Tämä sama on alkukielessä “… eperchomai epi su …”. Näin on käännetty kaikkiin ei-katolisen kirkon hyväksymin laitoksiin.
On kysymyksessä Pyhän Hengen kaste. Pyhä Henki on Jumalan kanava, kontaktiuoma uskoontulleille, eli niille jotka olivat jo uudestisyntyneet Ylhäältä, Pyhästä Hengestä, vt. Joh. 3:3-6 ja Joh. 20:22, “Ottakaa Pyhä Henki”.
Pyhä Henki on Jumalan Voiman uoma joka ulottuu, toimii Jumalan ja uskovan välillä.
Siksi tuo uskoontulo, uudestisyntyminen Ylhäältä, Pyhästä Hengestä. Näille uudestisyntyneille, uskoville Jeesus sanoi: 4. jae, “Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä jonka te olette minulta kuulleet.”
Jerusalemin, Helluntaipäivän Kastajaliike modostautui paikalliseksi seurakunnaksi sen jälkeen kun heistä ensimmäiset n. 500 saivat Pyhän Hengen kasteen. Tätä samaa Hengen kastetta tiedusteli Paavali niiltä kahdeltatoista, jotka hän tapasi Antiokiassa, Apt. 19:1-7. Heidät oli Johannes kastanut kun he tekivät parannuksen, eli olivat tulleet uskoon.
Jos jaksat seurata selvitystäni, niin Jeesus lupaama Pyhän Hengen kaste oli uskovaisille, voimaksi lähteä evankelioimaan.
Apt. 2 luku kertoo Jerusalemin kastajaliikkeen synnyn, eli ensimmäisen uustestamentillisen Seurakunnan synnyn. Sen oppi ja leviäminen on hyvin selkeä “kaava”, joka on tänäänkin yksi-yhteen luettavissa, alkaen Apt. toinen luku. Koko Raamattu yhtyy tähän, niin Vanha kuin Uusi Testamentti.
Tiedät varmaan niinkutsuttujen helluntalaisten seurakuntien opin muodon. Se on useamman paikallisseurakunnan sivuilla tiivistetty n. 13 kohtaan. Ne ovat sama Aostolien ja Profeettain perustukselle laskettu Seurakunta. Tämä Seurakunta on paikallinen maailmasta erillään toimiva uskovien yhteisö, joka on useassa uskonnollisessa laitoksessa koteloituneena. Esimerkiksi Evlut kirkko sallii kirkon rekisteriin kuuluvia kuulua tunnustautua tähän vuonna 30 alkaneeseen kastajaliikkeeseen.
Uskon, että sinä jo tiedät ketkä Jumalan Seurakunnan muodostavat, eli ei ne jotka vain huutavat: " Miksi te huudatte minulle: ‘Herra, Herra!’ ettekä tee, mitä minä sanon?" Luuk. 6:46
1 tykkäys
Uskon, että suoraansanomiseni on riittävä.
Mainitsemasi veljet, joiden kanssa olen samassa veljesyhteydessä vaeltanut ovat minulle läheisiä 50-luvulta asti. Isket kirveesi “kiveen” kun mainitset heidän älykkyydestä. Heille ja monelle muullekin fiksulle helluntaisaarnaajalle ei ole mitään mieltä kuulla tulla rankatuksi henkisten kykyjen perusteella. Tässä kulkeudut ilmaisemaan, että maailmanlaajuisessa helluntalaisuudessa, Jerusalemin Kastajaliikkeessä, ei ole kylliksi älykkäitä ihmisiä. Ei ystävällistä eikä edusta hengellistä tutkiskelua.
Mainitsin aikaisemmin kuinka perinpohjin tunnen tämän nk. helluntalaisuuden aivan maailmanlaajuisesti. Olen elänyt niin Italiassa kuin Etelä-Amerikassa ja Kiinassa näiden Jerusalemin Helluntaipäivän Kastajaliikkeen yhteydessä. Kiinaa lukuunottamatta kaikki uskoontulleet ovat tulleet “vanhoista kirkoista”. Puhut asioista joista sinulla ei ole kokemusta, vaikka Suomen helluntalaiset, näitä muutamaa lukuunottamatta, omaavatkin “synkän puolen”, joihin olet tutustunut, niinkuin moni muukin tällä palstalla.
1 tykkäys
No, olenpahan vain havainnut, että yleensäkään maallikkoliikkeissä opettajina ei juurikaan ole erityisen älykästä väkeä, ja sen tähden teologiakin on tavallisesti melko vaatimattomalla tasolla. Seurakuntaväkikin on yleensä rahvasta, mutta eihän se sinänsä ole huono asia - pääasia että ovat ja pysyvät uskossa.
Kaikesta huolimatta helluntailaisuus kuten muutkin ulkokirkolliset maallikkoliikkeet ovat uskon kautta pelastuksesta osallisia yhtä hyvin kuin vanhojen kirkkojen ikiuskovatkin. Usko Jeesukseen on yhteistä kaikille kristityille. Opeissa ja käytännöissä on sitten suuriakin eroja, mutta Kristuksen opin alkeista ei ole tarpeen käydä kiistelemään, vaan ne tulee jättää sikseen ja sen sijaan pyrkiä täydellisyyteen, kuten heprealaiskirjeessä neuvotaan.
2 tykkäystä
Kysyin sitä sinulta. Mitkä ovat tänä päivänä näitä seurakuntia? Yhteydellä tarkoitan sitä, että missä nämä seurakunnat olivat vaikkapa 1000 -luvulla.
D
4 tykkäystä
Vaikka kommentissasi on mieltä, niin silti pidän perusteltuna, että koen, että hämmästelet asiaa, joka pitäisi olla jo selvillä, jo pelkästään minun kommenttejanikin lukemalla, joita olen sinulle suunnannut viimeisinä vuosina?
Kuitenkin toistan:
Ensimmäinen uustestamentillinen Seurakunta kr. ek-klesia, perustautui Jerusalemissa vuonna 30. Sen synty on selkeästi ilmoitettu, kuten myös oppi. Nämä on laskettu apostolien ja profeettain perustukselle, joiden kautta Jumala asiat ilmoitti. Se ilmoitus, Apt. 1:1-8 ja Apostolien tekojen 2. luku on linjassa sitä ennen ilmoitettuun ja sen jälkeiseen opetukseen, koskien yksityiskohtia Jeesus-tiellä vaeltamisessa Jumalan Seurakuntana tässä ajassa.
Joitakin vuosia sitten, ystäväni Seppo J.Järvinen löysi seurakuntansa kirjaston siivouksessa kirjan “Döparerörelsens väg genom tiderna”, C.G. Hjelm, 1946. Kirjaa ei ole suomeksi.
Hjelm ei ollut helluntaisaarnaaja. Hän oli tullut uskoon metodisteissa, Ruotsissa ja sittemmin toiminut lähinnä baptisteissa. Hän oli Helsingissäkin 7 vuotta baptistiseurakunnan saarnaajana. Hänen helluntalaisuutensa ei ole ollut esillä, vaan hän on ollut yksi “meistä”, Helluntaipäivän Kastajaliikkeestä. En pidä ylivoimaisena käsittää, mihin Helluntaipäivän Kastajaliike lonkeroituu.
Mitä uustestamentilliseen Kastajaliikkeen alkumetreihin, jatkumona Jumalan Seurakuntana tulee, niin se sitoutuu ja nivoutuu Pietarin puheeseen Korneliuksen luona. Pietari halusi sitoa uudet opetuslapset herätyksen alkuperään ja sanoo “… sen sanan, joka lähtien Galilieasta on levinnyt koko Juudeaan, kasteen jälkeen, jota Johannes saarnasi, sen te tiedätte.”
Näin hän johtaa herätyksen takaisin apostoleista Jeesuksen kautta Johannes Kastajaan ja näin tapahtumien asia- ja aikajärjestys asettuu oikein.