Mitkä ovat näitä Jumalan seurakuntia tänä päivänä ja mikä on niiden historiallinen jatkumo. Missä ne olivat esim. 1000-luvulla, ennen suurta skismaa?
Vai tarkoitatko että välissä on aukko ja Jumalan seurakunta putkahtaa esiin 1500-luvulla ja 1800-luvun lopulla?
D
Toivon, että vastaukseni tyydyttäisi sinua, pidit niistä tai et. Menee muuten jankutukseksi.
Sitten vuoden 30 vain muutama sata vuotta voidaan historian kirjoituksesta voi seurata Jumalan Seurakunnan kulkua. Tilanne on aivan sama kuin Kiinassa ja Venäjällä ja useassa islamilaisessa valtiossa. Historia on Euroopassa, etenkin katolisen kirkon kirjoittama. Tunnen historian ja tunnen katolisuuden osuuden sen kirjoittamisessa. Tämä on yleistä tietoa.
Osoitus Seurakunnan, eli Helluntaipäivän Kastajaliikkeen kulusta kautta aikojen tähän päivään, on sen yksi yhteen sama oppi, opetus ja ennenkaikkea Henki, sekä Kastajaliikkeen kohtaamat massiiviset vainot. Ne löytyy, luki historiaa vaikka katolisuuden kirjoittamana. Sinun ei tätä tarvi myöntää, mutta kun kysyt jotain ja saat vastauksen, niin "ole vait’, tyydy siihen minkä sait*.
Vielä kerran missä tämä liike oli jakamattoman kirkon aikana? Mistä sen löytää nyt? Mikä on se opillinen yhtenäisyys joka on säilynyt 30.luvulta lähtien? Ihan konkreetisti. Jokin seurakunta ja kaupunki, kiitos.
En ole saanut vastausta yksinkertaisiin kysymyksiini. Vaikenemaan pyytäminen on epäasiallista, kun kysyn asiallisia kysymyksiä.
D
Tuon on ihan relevantti kysymys. Ulkokirkollisten tahojen on tavattoman vaikea nähdä oikeana kristillisenä uskonsuuntana mitään muuta kuin omansa. Ajattelen siihen syynä olevan sen, että soteriologiaa ei ole prosessoitu loppuun saakka, eli teologia on lasten kengissä. Vapaiden (villien) suuntien olisi syytä olla kiitollisia perinteisille kirkoille, jotka ovat kristinuskoa vuosisatojen ajan ylläpitäneet.
Heillä olisi kuitenkin hieno mahdollisuus nähdä asia positiivisesti ja kiittää Jumalaa kaikista Jeesukseen Kristukseen uskovista ihmisistä kaikissa kirkkokunnissa, niin uudemmissa kristillisissä yhteisöissä kuin vanhoissakin.
Mutta minä harmittelen sitä turhaa taakkaa, jonka erilaiset villimmät lahkot ja uskonsuunnat sysäävät uskovien harteille. Itse haluaisin Paavalin tavoin auttaa heitä heidän iloonsa.
Vaikka kristinusko on sirpaloitunut eri kuppikuntiin, se tärkein eli yksinkertainen evankeliumi eli ilosanoma Jeesuksesta Kristuksesta on kaikkialla jokseenkin helposti löydettävissä. Toivon sanoma kaiken kaaoksen keskellä. Valkeuden sanoma yhä vain pimentyvässä maailmassa. 
Se on vähän eri Jeesus Nasaretilainen jokaisessa kuppikunnassa. Korvasyyhyyn sopivaa. Jokaiselle jotakin.
Vaikka Jumala on aina ollut yksi. Yksi usko, yksi henki, yksi kaste. Kristinopit on sellaisia kirjavia.
Minä en ajattele niin. Ihan sama Jeesus ja Jumala (Isä, Poika ja Pyhä Henki) on meillä kaikilla kristityillä. Opillisia näkemyseroja on paljon, mutta niitähän saa olla. Olisi aika lailla ylimielistä ja lahkolaista ajatella tyyliin “meidän Jeesus on parempi kuin teidän Jeesus” tai vielä pahemmin “me olemme pelastettuja mutta te ette ole”…
Just. Taitaa mennä foorumin sääntöjen ulkopuolelle tämä jo. Muistaakseni aiemminkin pidit apostolien opetuksia täysin heidän omina mielipiteinään.
Sunnuntaiaamun tuuminki: Kristinusko on pikemminkin sitä, että ihminen uskon kautta suostuu armosta pelastettavaksi eikä sitä, että hän omalla siistityllä elämällään pelastaisi itsensä.
Itse ajattelen noin, ja kiteytystä toivoisin voivani luonnehtia kaikkia kristittyjä yhdistäväksi tekijäksi, mutta pyhitysliikkeet eivät kaiketi ajattele ihan tuolla tavalla.
Ihmisen sydän on erittäin petollinen - eikä se edes voi muuttua sellaiseksi, joka Jumalalle kelpaisi. Jumalan hyväksyntä tulee muuta kautta.
Joskus tuntuu siltä, että Jumalan on tavoitteena on pelastaa mahdollisimman monia ihmisiä, mutta eri kirkkokuntien ihmisillä ilmenee valitettavaa taipumusta rajoittaa tuota Jumalan tavoitetta ja oikeassa olemisen ja muiden suurten luulojen harhoissa riistää toisella tavoin ajattelevilta toivon rippeetkin.
Jos Jumala on päättänyt, että kaste pelastaa ja että usko pelastaa ja että Jeesuksen nimen avuksi huutaminen pelastaa ja parannus pelastaa ja että Jumalan puoleen kääntyminen pelastaa yms, kukin näistä yksin ja erikseenkin, kenellä on otsaa ryhtyä Jumalaa moittimaan mistään hänen aivoituksistaan.
Minä antaisin suvereenin Jumalan hoitaa nuo pelastushommat ja välttäisin kaikenlaista mestarointia pyhillä asioilla. Siksi mielestäni tällaisella foorumilla on tärkeää suhtautua suopeasti niihin kristittyihin, jotka elävät eri pilttuussa ja syövät hiukan erilaista ravintoa kuin itse syömme. Jotakin meille kaikille yhteistä meiltä joka tapauksessa löytyy.
Mestarointi muuttuu hyvinkin helposti puoskaroinniksi.
Näin on.
Toisaalta oikeassa olemisen ja oikean opin julistamisen sekä opin tärkeydestä huolehtimisen vastustajat ehkä tahtomattaan alkavat herkästi muodostaa vastustamisestaan uutta vaatimusta, uutta periaatetta joka tulee kaikkien hyväksyä. Siis, jopa uutta oppia.
Oppi on tärkeää, teologia on tärkeää. Oppi suojelee heikkoa uskovaa hurskaitten hullutuksilta.
Mutta juuri tuo on se keskeinen huomio: Rajoja rakentaa usein ihminen, ei Jumala. Kristuksen ja syntisen ihmisen väliin pystyttää muuria vaatimuksillaan moni “hurskas.”
Palaanpa täten ketjun otsikkoon ja alkuperäiseen aiheeseen. Pyytäisin arvoisia eri kirkkokuntien ja uskonsuuntien jäseniä ja edustajia ilmaisemaan, kuinka suhtaudutte alla olevaan kristittyjen aitoon yhteyteen pyrkivään “uskontunnustukseen”, jonka tarkoitus ei ole syrjäyttää vanhoja ekumeenisia tunnustuksia vaan esittää kristityille pyhiä asioita hiukan toisin sanoin. Teksti on ylläpitämäni Bittikirkon nettisivuilta.
Tiedustelen, onko tuon sanoitukseltaan tuoreemman uskontunnustuksen kohtiin helppo yhtyä vai ei? Mikä tuntuu vaikealta tai jopa väärältä? Mikä on ehtaa ja oikeaa? Olisiko tässä tunnustuksessa kristikunnan ykseyttä tukevia elementtejä? Kaikki palaute on tervetullutta, koska itse uskon opinkehitykseen ja kristinopin yhä tarkempaan sanoittamiseen, eli tekstiä on mahdollista hioa yhdessä yhä kirkkaammaksi.
Me uskomme, mitä Raamattu opettaa Jumalasta ja Hänen valtakunnastaan:
Jumala on persoonallinen universumin Luoja, taivaallinen Isä
Raamattu on Jumalan henkeämää ilmoitusta ihmiskunnalle
Jeesus Kristus on Jumalan Poika, Vapahtaja, välimies ihmisten ja Jumalan välillä, syntisten sovittaja
Jokainen, joka uskoo ristiinnaulittuun Kristukseen, saa synnit anteeksi ja ikuisen elämän – tämä on evankeliumi, ilosanoma – ja sen synnyttämä usko on varsinainen armon välikappale ja siten sielujen pelastuksen pääinstrumentti
*Uskovat tunnustautuvat lähimmäisenrakkauteen
*Pyhä toimitus kaste identifioi ihmisen kristityksi
*Pyhä toimitus ehtoollinen muiden pyhien toimitusten ohessa vahvistaa uskoa ja muistuttaa uskovaa hänen osallisuudestaan Kristukseen
Pyhä Henki vaikuttaa kristikunnassa, Jumalan Henki uskovien sisimmässä, ja motivoi heitä rukoukseen ja hengelliseen elämään ja työhön sekä jakaa heille armolahjoja
Nykyinen maailma on pahan vallassa, ja se tulee tuhoutumaan maailmanaikojen loppuvaiheissa
*Kristus tulee uudelleen maan päälle
*Paha poistetaan universumista
*Kuolleet herätetään viimeiselle tuomiolle
Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan
Kyllä minusta Nikean ja Konstantinopolin tunnustus sanoittaa paremmmin yhteisen uskomme. Miksi tuossa ei sanota, että Kristus nousi kuolleista? Sehän on uskomme ydin. Se ilosanoma, jota apostolit levittivät.
Minä en ole samaa mieltä varmaan yhdenkään listauksen kohdan kanssa. 
Jokainen joka uskoo ristiinnaulittuun Kristukseen ja armosta elää ylösnouseen Kristuksen yhteydessä, tai jotenkin näin.
Ylösnousemus on aika tärkeä juttu, niin kuin @Mauriina totesi.
Itse kyllä kannustan muotoilemaan uskontunnustusta. Se virallinen on tietysti olemassa ja tärkein muotoilu on sen muotoilu, mutta ymmärrystä lisää kun saa sanoittaa asiaa eri tavoilla.
Samaa mieltä, ja toisaalta en kyllä keksi mikä tuossa virallisessa uskontunnustuksessa olisi sellaista jota kristitty ei voisi allekirjoittaa 
Katolinen kirkko ja kaste syntien anteeksiantamiseksi närästänee vapaita suuntia.
No joo totta, enpä tullut ajatelleeksi tuota. Siellä suunnalla ei tosiaan taideta katsoa hyvällä kumpaakaan. Vapaat suunnat ovat minulle vähän harmaata aluetta. Nuorena kävin tutustumassa muutamaan seurakuntaan, ja meno oli kyllä aika kaukana klassisesta kristinuskosta. Ehkä se on siksi jäänyt vähän hämäräksi.
Juuri niin, ja ylösnousemususko oikeasti yhdistää kirkkokuntia, vanhoja ja uusia.
Tuossa Jameksen listassa on myös mahdottomia yrityksiä, asioita jotka eivät oikeasti voi yhdistää kaikkia kristittyjä.
**Uskovat tunnustautuvat lähimmäisenrakkauteen.
-Ei lähimmäisenrakkauden merkitys ole tämä. Kristinuskossa ei ole keskeistä lähimmäisyys, sillä esim kultaisen säännön tuntevat muutkin maailmanuskonnot. Kristinuskossa vihollisen rakastaminen on se spessu juttu, ja tietysti Kristuksessa julkitullut Jumalan uhrautuva rakkaus.
*Pyhä toimitus kaste identifioi ihmisen kristityksi
-Tavallaan, mutta ei tämä sinänsä yhdistä, koska vanha kristikunta opettaa Raamatun mukaisesti kasteesta Pyhän Hengen saamisena, uskon lähteenä, ja taivaan perilliseksi tulemisena. Identifioiminen on kevyttä kamaa tähän verrattuna ja haisee symboliselle käsitykselle eli vapaille suunnille.
*Pyhä toimitus ehtoollinen muiden pyhien toimitusten ohessa vahvistaa uskoa ja muistuttaa uskovaa hänen osallisuudestaan Kristukseen
-Sama kuin edellä. Ehtoollisessa Kristuksen ruumis ja veri ovat todellisuutta, ei vain muistutusta ja vahvistusta. Kevennetty versio ei voi palvella todellisen yhteyden löytymistä koska suurelle osalle kristikuntaa kaste ja ehtoollinen ovat keskeistä kristinuskoa juuri siksi että ne lahjoittavat ja ovat - eivät vain edusta tai symboloi…
Usko ylösnousemukseen ja kolmiyhteiseen Jumalaan ovat ne kaikkia yhdistävät tekijät.
Ilolla kiitän runsaista ja asiallisista vastauksista. Kommentoin niitä hieman tähän yhteen viestiin. Esitän joihinkin kohtiin tarkempia sanamuotoiluja palautteiden pohjalta. Editoitu versio on tämän viestin lopussa.
Kuten alustuksessa ilmaisin, tarkoitus ei ole syrjäyttää vanhoja ekumeenisia tunnustuksia vaan esittää kristityille pyhiä asioita hiukan toisin sanoin. Ylösnousemus on tosiaan tärkeää sisällyttää mukaan.
Erikoista. Lieneekö yleensäkin vaikeaa olla samaa mieltä kristittyjen kanssa? En kysy laisinkaan vinoillen, vaan kysyn suoraan: uskotko Jumalaan ja Jeesukseen? Voi toki olla että kommenttisi oli vain sarkastinen, olihan se hymiön kera. 
Hienoa kuulla. Olet ymmärtänyt ajatukseni ja intentioni varsin hyvin. Halusin editiossani vahvistaa myös mainitsemaasi armoaspektia, koska se on erittäin tärkeä.
Siitäpä ei olekaan kysymys. Itsekin allekirjoitan sen täysin. Mutta tämä muotoiluni ei esittele asiaa persoonallisella vaan “nominaalisella” tai asiasisältöisellä tyylillä. Tarkoitukseni on sanoa jotakin, johon kristittyjen on helppo yhtyä, mutta kristinusko ei tietenkään tyhjene noihin muotoiluihini.
Noin varmaankin on, jos uskoa ei pidetä anteeksiantamuksen edellytyksenä.
Haluankin korostaa, että minä en edusta olemassaolevia vapaita suuntia. Niiden opetusvirka on liian maallikkovoittoista, ja ne ovat kovin alttiita kaikenlaisille opintuulille ja muodikkaille villityksille ja hurmahengille. Haluan silti sisällyttää vapaissa suunnissa elävät Jeesukseen uskovat kristikuntaan, ja myös sen asian täytyy tapahtua pelastusopillisilla välineillä eli kaikille kristityille yhteisten asioiden määrittelyillä.
Tämä on puhtaasti teologinen kysymys, ja muussa tapauksessa on uhka ajatutua tilanteeseen, jossa emme pitäisi erilaisessa opillisessa karsinassa olevia Jeesukseen uskovia laisinkaan kristittyinä. Sellainen olisi ainakin omasta mielestäni jo älyllistäkin epärehellisyyttä, ei ainoastaan sydämen sulkemista muilta.
Kasteesta ja ehtoollisesta ja muistakin asioista voi olla erilaisia näkemyksiä, ja kuten jo sanoin, muotoiluni eivät ole käsitteitä tyhjentäviä. Ideana on ilmaista niin, että kuka tahansa kristitty voi todeta asioita näilläkin muotoiluilla. Esimerkiksi juurikin tuo ajatus, että kaste “identifioi ihmisen kristityksi”. Minusta se on aika selvää, että niin on, kysehän ei ole pelastusopillisesta väittämästä vaan identiteetistä. Mikä muu voisi pätevämmin identifioida ihmisen kristityksi? Toki joku voi kasteensa hylätä ja siitä irtisanoutua, mutta se on toinen juttu.
Eli kukin voi antaa pyhille toimituksille oman kirkkokuntansa mukaisen syvämerkityksen täysin muita loukkaamatta. Henkilökohtaisesti toki vierastan sellaista ajatusta, että uskoa Jeesukseen ei tarvittaisi, mutta esimerkiksi vauvojen ja lasten kohdalla sellainen ajatus voi olla ymmärrettävä. Sen tähden ehdottomasti kannatan lasten kastamista. Eli minä en kuulu mihinkään “uudestikastajien” sameaan joukkoon.
Tässä teksti uudelleen muotoiltuna (editoinnit vahvennettuina):
Mitä me kristityt uskomme? Mikä on meille kaikille yhteistä?
Me uskomme, mitä Raamattu opettaa Jumalasta ja Hänen valtakunnastaan:
1. Jumala on persoonallinen universumin Luoja, taivaallinen Isä
2. Raamattu on Jumalan henkeämää ilmoitusta ihmiskunnalle
3. Jeesus Kristus on Jumalan Sana, välimies ihmisten ja Jumalan välillä, ristiinnaulittu ja kuolleista ylösnoussut syntisten sovittaja ja maailman Vapahtaja
4. Jokainen, joka uskoo ja turvautuu Jeesukseen, saa hänen nimensä kautta synnit anteeksi ja lahjaksi ikuisen elämän – tämä on evankeliumi, ilosanoma, ja sen synnyttämä usko on varsinainen armon välikappale ja siten sielujen pelastuksen tärkein elementti
*Jumalan armoon nojautuen uskovat tunnustautuvat lähimmäisenrakkauteen
*Pyhä toimitus kaste identifioi ihmisen kristityksi
*Pyhä toimitus ehtoollinen muiden pyhien toimitusten ohessa vahvistaa uskoa ja muistuttaa uskovaa hänen osallisuudestaan Kristukseen
5. Pyhä Henki vaikuttaa kristikunnassa, Jumalan Henki uskovien sisimmässä ja heidän keskellään, ja motivoi heitä rukoukseen ja hengelliseen elämään ja työhön sekä jakaa heille armolahjoja
6. Nykyinen maailma on pahan vallassa, ja se tulee tuhoutumaan maailmanaikojen loppuvaiheissa
*Kristus tulee uudelleen maan päälle, Kuninkaana
*Kuolleet herätetään viimeiselle tuomiolle
*Paha poistetaan universumista lopullisesti
7. Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan, joissa vanhurskaus asuu