Mutta kun se on toisille pelastusoppia mitä suurimmassa määrin. Joillekin taas kaste on lähinnä vain tunnustautumista, ulkoinen merkki joka otetaan ikäänkuin juhlistamaan omaa kristillisyyttä, kun varsinaiseksi kristityksi tulemiseksi he katsovat uskon ratkaisun, Jeesuksen vastaanottamisen, suullisesti Jeesuksen Herraksi tunnustamisen tms.
Kysymys ei oleellisesti ole siitä, että kastetaan lapsia, tai että tulee “kannattaa lapsikastetta”, kuten sanot. Tottakai aikuinen kastetaan yleensä sen jälkeen kun hän on jo saanut kristillistä opetusta. Silloin ei tietenkään kaste ole samalla tavoin kristityksi tulemista ainakaan tietoisen uskon kannalta kuin vauvaa kastettaessa. On turhaa myös spekuloida silloin täsmällistä aikaa Pyhän Hengen toiminnalle.
Oleellinen asia on, että kristityt ovat erimielisiä kasteen ja pelastuksen yhteydestä. Kirkko alusta alkaen liitti ne yhteen. Uudemmat virtaukset ovat usein eri mieltä, ei pelkästään sinänsä vanhan uudestikastamisen harhaopin levittäjät. Kun UT ehdottomasti liittää uskon ja kasteen yhteen, ja ne molemmat pelastumiseen ei niiden irrottaminen ja jopa vastakkain asettaminen voi luoda edellytyksiä ykseydelle eli ekumenialle.
Edelleen, ehtoollinen ei Raamatun sanan mukaan ole pelkkää vahvistamista ja muistelua.
300-luvulla muotoiltiin apostolien ja Jeesuksen opetusten pohjalta syntyneen kristinuskon tunnustus. Se on oikeasti yhdistävä tekijä, ehkä sitä yhtä kuprua lukuunottamatta.
Tässä sen järkälemäisen luja lopetus:
Uskomme yhden, pyhän, yhteisen ja apostolisen kirkon.
Tunnustamme yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi,
odotamme kuolleiden ylösnousemusta
ja tulevan maailman elämää.
