En kertonut mitään “omaa näkemystäni” vaan ihan yleisesti tiedetyn ortodoksisen Kirkon näkemyksen. Saman teki luterilaisuuden osalta @9x, mutta hänelle et huomauttanut vastaavasti.
2 tykkäystä
Olet tulkinnut intentioni oikein, ja olen pyrkinyt löytämään ykseydelle myös pelastusopillisesti pätevät perusteet, eli tarkoituksenani ei ole tarjota teille pelkkää pumpulia. Yleensä maallikkovetoisissa vapaissa suunnissa on paljon intoa, mutta taito ja teologia ovat usein valitettavan heikolla tolalla. Ja kaikkien reformaation lasten olisi hyvä ymmärtää, että se heidän löytämänsä “uskonvanhurskaus” koskee myös niiden vanhojen kirkkojen kristittyjä. 
Se on viisautta! Olkaamme vakaat!
Minun mielestäni se, mikä yhdistää kaikkia kristittyjä, on usko Jeesukseen Kristukseen.
13 tykkäystä
Ilmeisesti yhdeksän Mauriinan viestin tykkääjää ovat sitten foorumin lopettamisen kannalla mielestäsi? Hänhän kiteytti ehkä sitten tuon ainoan yhdistävän tekijän. Minun mielestäni niitä on enemmänkin, mutta tuo on varmaan tärkein.
3 viestiä yhdistettiin ketjuun: Luterilainen sola scriptura
Otsikon teemaan
- Usko Jeesukseen Kristukseen kolmiyhteisen Jumalan yhtenä persoonan
- Usko siihen, että aina ja kaikkialla on ollut kristillisiä yhteisöjä jotka pitävät itseään oikeassa olevana ja ainoana oikeana tienä ja että muut ovat väärässä.
- Kukin pelastuu omassa kirkossaan eläen.
Näillä pelastuu ja näissä annetaan pelastus. Ne ovat vanhempia kuin mikään traditio 
.
D
4 tykkäystä
Minun arvioni mukaan yhteisiä ja yhdistäviä tekijöitä on tosiaan enemmänkin, mutta lieneekö tuo pelastusopin kannalta se merkittävin yhteinen tekijä – ja ehkäpä ainoa sellainen? Ja sellaisena se yksin oikeuttaisi hyväksymään Jumalan lapsiksi kaikki Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen uskovat ihmiset? Minä olen sillä kannalla, ja olen käsittänyt, että usko on joka tapauksessa pelastuksen edellytys kaikissa kirkkokunnissa… vai olenko väärässä…?
Joku ehkä haluaa syventää ajatusta niin, ettei usko sinänsä ketään pelasta vaan Kristus, jonka usko vastaanottaa. Eli uskolla vastaanotetaan Kristuksen tarjoama pelastus. Hyvä niin – se on mielestäni helposti hyväksyttävissä, ja pyhät toimitukset toimivat tuon pelastavan uskon tukena ja jopa synnyttäjinä.*) Minusta tämä kuulostaa oikealta ja on tärkeää ja mielekästä opillista hienosäätöä. Tässä siis etsitään väylää suhtautua (mahdollisimman vahvoilla opillisilla perusteilla) iloisen hyväksyvästi eri pilttuissa ja karsinoissa eläviin kristittyihin.
Voisinko kiteyttää niin, että evankeliumin synnyttämä usko on meille kaikille yhteinen pelastusinstrumentti ja siten varsinainen armon väline.
*) Minut on kastettu vauvojen valelukasteella, ja on täysin selvää, että se on osaltaan vaikuttanut uskon syntymiseen ja identifioinut minut kristityksi jo lapsesta lähtien. Olen tosin käynyt nuorukaisena myös uskovien upotuskasteella, mutta mieleni on myöhemmin avartunut ymmärtämään asian laajemmin ja mielestäni myös teologisesti laadukkaammin ja kestävämmin.
Ja kuten olen maininnut, itse en ole tällä hetkellä minkään kirkon jäsen (paitsi virtuaalisen nettikirkon), ja ehtoollista olen nauttinut viimeksi omassa kodissani vaimon kanssa jouluaattona, kun erotimme ilta-aterialla leivän ja viinin Jeesuksen Kristuksen muistoksi (ja samalla oman uskomme tunnustukseksi ja tueksi). Periaatteessa voisin silti omasta puolestani olla minkä tahansa kirkkokunnan tai paikallisseurakunnan rivijäsen, mutta vapaana teologina joutuisin silloin sietämään liikaa sellaisia oppeja ja käytäntöjä, joihin minun olisi hyvin vaikea samaistua sekä älyllisesti että hengellisesti.
Todellakin! 
- tärkeä opillinen fokusointi, mielestäni silti liikaa määrittelyä
- hauskaa sarkasmia.
- tämän haluaisin kaikkien tunnustavan, eli ei riistetä muilta pelastusta
Haluaisin silti edelleen syventää kristittyjen yhteyttä yli kirkkokuntarajojen, vankoilla pelastusopillisilla perusteilla ja johonkin selkeään ja tiiviiseen muotoon laadittuna ja yhdessä ilmaistuna.
Näinpä ja kun muistetaan uskon olevan Jumalan teon, joka sulkee pois kaiken sen mikä on ihmisestä, siis kaikki ihmisen itsevalintaiset jumalanpalvelukset.
Ef 2:8-9: “Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta-se on Jumalan lahja- ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.”
Se ei ole pelkästään sarkasmia. Oman kirkon ja kirkollisen elämän puolesta kiivailu on ihan ok ja ymmärrettävää. Sitä esiintyi jo UT:n aikana. Se ei tarkoita että vain minä olen oikeassa, mutta se voi tarkoittaa että minä olen kirkossani oikeassa ja sinä omassasi. Emme aseta vaateita muille. Eivätkä muut meille.
D
4 tykkäystä
Se nyt vain pitää sanoa ääneen: Kirkko joka ei tunnusta kolmiyhteistä Jumalaa ei ole kristillinen kirkko.
D
1 tykkäys
Tuohon liittyen, itse ajattelen niin, että vaikka usko Jumalan teko, kuten UT opettaa, senkin teon hän tekee evankeliumin kautta. Lyhyesti: 1) Ihminen ei voi itse päättää, mihin hän uskoo, vaan usko syntyy jos on syntyäkseen. Toisaalta tämä tarkoittaa sitä, että 2) Jumalakaan ei määrää asiaa kenenkään yksittäisen henkilön kohdalla, vaan antaa ilosanoman vaikuttaa. Tämä on uskonnonfilosofiaan ja tahdonvapauteen liittyvä erittäin merkittävä asia, ja sille voisi luoda mieluiten oman ketjun, jos sellaista ei ole jo olemassakin.
Toinen tähän pelastusopin aihepiiriin läheisesti liittyvä asia on kristittyjä ohjeistava rakkauden laki: vaikka usko olisi se ainoa pelastava elementti, Uudessa testamentissa on paljon erittäin ankaria kohtia, jotka avoin ja rehellinen lukija ilman opillista esiymmärryksen luomaa tulkintaa helposti havaitsee. Kyseisten kohtien edessä armo uhkaa kadota. Eli missä määrin kristityiltä voidaan edellyttää synnin karttamista - siis pelastusoppiin liittyen? Tästä aihepiiristä olisi paljonkin sanottavaa, mutta sille varmaankin löytyy jo olemassa oleva uskoa ja tekoja käsittelevä ketju.
Toivon, että tämä ketju pysyy pääotsikon aihepiirissä eli kristittyjä yhdistävissä tekijöissä, ja nimenomaan pelastusopin kannalta tärkeissä kysymyksissä, voidaksemme löytää toisissamme Kristuksen.
Minä en olisi noin ankara. Minusta kristillinen kirkko on se, joka uskoo Jumalaan ja uskoo Jeesukseen Kristukseen – Jumalan olemuksen ymmärtämisestä en katso olevan kyse vaan ilosanomasta ja sen uskomisesta. Minulle itselleni kolmiyhteys ei kuitenkaan tuota minkäänlaisia vaikeuksia, sillä ymmärrän Jumalan hyvin helposti Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä, enkä edes uskontunnustuksissa opetettuna teoriana vaan älyllisesti selitettävissä olevana totuutena, kuten ihminen Jumalan kuvana on ruumis, sielu ja henki. Tätäkin voisi pohtia syvemmin jossakin toisessa ketjussa.
Mistä minä tiedän mitä muut ajattelevat foorumin lopettamisesta? Omassa heitossani ajoin takaa sitä, että tämä on keskustelufoorumi kristinuskosta. Yleensä keskustelua syntyy erityisesti silloin kun jostain asiasta on erilaisia näkemyksiä ja oppeja. Jos kristinusko voitaisiin redusoida yhteen lauseeseen, johon kaikki myöntyvät, niin silloinhan keskustelu kävisi aika tarpeettomaksi.
Omassa kommentissani, jonka sinä leimasit hyökkääväksi, toin esille ne seikat, jotka oli erityisesti avauksessa esitetty jonkinlaisena kaikille yhteisenä lähtökohtana, mutta joita esim. ortodoksinen kirkko ei voi pitää sellaisena lähtökohtana. Minäkin tykkäsin @Mauriina :n viestistä, mutta se ei poista sitä, että on täysin oikein ja tarpeellista puuttua noihin edellisiin.
Ketjun aloittaja viittaa tässä myöhemmässä viestissä kahteen sakramenttiin luovuttamattomina sen perusteella, että niistä mainitaan “kirjoituksissa”. Kuitenkin ort ja kat kirkot pitävät luovuttamattomina omia sakramenttejaan, mm. katumuksen sakramentti, avioliitto, pappeus. Tässä tulee siten esiin, että yhteiseksi pohjaksi ajateltu periaate, “kirjoitukset”, eivät sitä ole.
Edelleen minun esiin tuomani seikat ortodoksisen Kirkon opeista saivat sinut leimaamaan minut hyökkääväksi, mutta täsmälleen samanlainen luterilaisen opin esittely @9x taholta ei sitä ilmeisesti mielestäsi ole. Kommenttisi ei tarjonnut mitään argumentteja itse asiaan, ainoastaan minun “tyylini” kommentointia -siinä mielessä se tosiaan oli moderaattorin tehtävän tapaista toimintaa taholtasi.
Se ei käsittääkseni ollut "täsmälleen samanlainen? Minähän sanoin, että pelastuminen on mahdollista myös esim. teidän kirkossanne, mutta sinä näytät ajattelevan eksklusiivisesti, ettei teidän kirkkonne ulkopuolella ole pelastusta, koska näet ikonien kunnioittamisenkin soteriologisesti välttämättömäksi.
En sanonut soteriologiasta mitään. Kirkko vain toteaa ikonit Kirkossa välttämättömiksi. Ne varmasti auttavat monin tavoin pelastumisen/parantumisen prosessissa. Niin ei varmasti sanota, että joku sokea ei voisi pelastua, jos ei niitä näe, tai että Jumala laskisi kumarrukset ikonien edessä.
Olin ehkä epätarkka ilmaisussani? Tarkoitin tuossa kylläkin itselleni luovuttamattomia toimituksia. Pelastusopillisesti luovuttamattomana (ja kaikkia koskevana) pidän uskoa Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen. Toki ymmärrän hyvin, että kirkoilla on omia luovuttamattomia oppejaan, käytäntöjään ja toimituksiaan, enkä niihin haikaile mitään muutoksia.
Laitoin yv:n sinulle.
2 tykkäystä
Tuli mieleen yhdistävänä tekijänä vähän niin kuin oppien ulkopuolelta: rukous.
No, muutkin kuin kristityt rukoilevat ja sitten tuli mieleen Jeesuksen rukous:
“Herra Jeesus Kristus, Jumalan poika, armahda minua syntistä”.
Se on ortodoksisen Kirkon piirissä käsittääkseni syntynyt, mutta tuohon voinevat kaikki yhtyä.
Siinä tulee julki kuitenkin:
-Jeesus Kristus on Herra ja messias
-Jumalan poika
-rukoilija itse on syntinen ja tarvitsee armoa/armahdusta
Tästä tuli mieleen, että vaikka pelastusopeissa vaikkapa ortodoksien ja luterilaisten välillä on eroja, niin yhteistä on se että armo ja apu tarvitaan ihmisen ulkopuolelta ja se saadaan lihaan tulleelta, persoonalliselta Jumalalta.
Itämaisissa uskonnoissa, New Agessa yms. on usein kyse ihmisen sisäisestä oivalluksesta, valaistumisesta ja kenties persoonattomaan maailman sieluun sulautumisesta. Jotenkin näin sitä olen itse hahmottanut. Tulin tuotakin tietä harhailleeksi aika monta vuotta. Siellä ollaan ikuisia etsijöitä ja kasataan itse loputonta himmeliä erilaisista meditaatioista, tekniikoista ja oppirakennelmista. Kova juttu ihmiselle on nöyrtyä simppeliksi uskovaiseksi, joka pyytää apua Jeesukselta Kristukselta ja tunnustaa olevansa syntinen ja mitätön.
Tämä on sitten vaikeampi kysymys:
Ei minulla ole mitään kompetenssia selitellä ja perustella kolminaisuusoppia, mutta koska se mitä ilmeisimmin kuuluu Kirkon opetukseen, niin katson, että siinä pitää pysyä.
Olen käsittänyt, että yleisesti protestanttisissakin suunnissa tätä pidetään kynnyskysymyksenä ja juuri siksi ilmeisesti Jehovan Todistajia(?) ei oikein pidetä kristittyinä.
Hyvin vaikea kysymys on sitten, että kuka päättää siitä, mitkä näitä peruskysymyksiä ovat? Kuka pääsee mukaan päättäjäksi näistä kysymyksistä?
Kristinuskon historia on täynnä kuitenkin rajanvetoa ja kovaakin taistelua oikeasta opista.
Tuolla rukouksella hain siksi sellaista näkökulmaa, että onko löydettävissä yhdistävä tekijä tietynlaisesta sisäisestä asennoitumisesta ja mielenmaisemasta, joka on kristitylle ominainen.
2 tykkäystä