Kaikkia kristittyjä yhdistävä(t) tekijä(t)

Täytyykin tässä kohden kysyä, onko tuosta jotakin yleistä oheistusta/määräystä, eli olen miettinyt, olisiko syytä esim quotata raamatunkohdat? Jos niitä ei ole paljon, minusta on usein luontevampaa sisällyttää ne itse tekstiin…

Näin on. Tulikin mieleeni tämä on hieno kohta:

"Jos siis on jotakin kehoitusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta, jos jotakin Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta, niin tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta. (Fil 2:1-4)

Mitäpä jos kääntäisimme asenteet ja asetelmat niin, että sovellamme tätä koskemaan myös toistemme kirkkokuntia? Voisi tehdä hyvää? :slightly_smiling_face:

Ortodoksisessa kristillisyydessä ja roomalaiskatolisuudessa painotetaan sitä, että pidetään muita ihmisiä itseä parempina. Roomalaiskatoliselta puolelta muistuu mieleen Tuomas Kempiläisen klassinen ja todella paljon luettu kirja Kristuksen seuraamisesta, kuin myös Ruusutarha, joissa tällaista nöyryyttä kehotetaan viljelemään.

Voisi kuitenkin kritisoida asiaa, sikäli jos toisen hyvänä tai parempana pitäminen on hyvin todellisuudenvastaista. Ihminen voi mielestäni myös tarkasti nähdä toisen turmeltuneisuutta. Siksi en täysin ymmärrä tai hyväksy tummentamaani kohtaa seuraavista Lutherin sanoista, jotka liittyvät kahdeksanteen käskyyn (Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi).

“Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme puhu lähimmäisestämme perättömiä, petä hänen luottamustaan, panettele häntä tai tahraa juoruilla hänen mainettaan, vaan puolustamme häntä, puhumme hänestä hyvää ja tulkitsemme kaiken hänen parhaakseen.

Luther: Vähä katekismus

Mielestäni on väärän todistuksen antamista tai epärehellistä, jos puhuu hyvää ja tulkitsee kaiken hyvässä tai kauniissa valossa silloinkin, kun ei ole perusteltua syytä puhua hyvää tai tulkita kaikkea hyvässä valossa.

Panettelu ja juoruilu on pahasta. Jos ei voi sanoa mitään hyvää ihmisestä, voi olla hiljaa. Ei tietenkään tarvitse keksiä hyviä asioita totuuden vastaisesti. Sanoo vain mahdollisen hyvän, tai ei mitään.

Olet käsittääkseni Lutherin Ison katekismuksen kanssa samoilla linjoilla.

Englanninkielisestä käännöksestä sama kohta Vähästä katekismuksesta kuin minkä lainasin suomeksi edellisessä viestissäni:

Thou shalt not bear false witness against thy neighbor.

What does this mean?

–Answer: We should fear and love God that we may not deceitfully belie, betray, slander, or defame our neighbor, but defend him, [think and] speak well of him, and put the best construction on everything.

The Small Catechism · BookOfConcord.org

Jos “kaiken parhain päin tulkitsemiseen” sisällyttää sen, mitä vain omassa mielessään rehellisesti ajattelee toisesta, silloin en hyväksy, että yrittää vääntää mielessään mustan valkoiseksi tai kaunistelee toista “hurskaasti” tai ajattelee hyvää vaikka ei olisi järkevää syytä, mutta jos otetaan huomioon se, mitä puhutaan muille ihmisille jostain henkilöstä, silloin hyväksyn asian, ellei kyseessä ole tuomarin virka. (Toisaalta en voisi puhua hyvää jostakusta, jota en pitäisi luotettavana, jos joku kysyisi, kannattaako häneen luottaa. Sanoisin, että mielestäni ei kannata luottaa.) Tähän Luther ilmeisesti viittaa Isossa katekismuksessaan, jossa hän erottaa synnin tuomitsemisen ja synnin tietämisen: “Saatan kyllä nähdä ja kuulla lähimmäiseni tekevän syntiä, mutta minun tehtäväkseni ei ole annettu saattaa häntä puheenaiheeksi toisten kesken. Jos siis olen kärkäs tuomitsemaan ja lausumaan arvosteluni, lankean syntiin, joka on toisen syntiä suurempi. Mutta jos synti on tiedossasi, niin tee korvistasi hauta ja luo se umpeen, kunnes saat käskyn olla tuomarina ja rangaista viran puolesta.” (Evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuskirjat. 1948, 351)

Monen kohdalla voi olla niin, että perusteellisesti tai perusteettomasti todetaan jonkun turmeltuneisuus ja tunnetaan siitä mielihyvää, koska koetaan oman statuksen nousevan kun toisen status laskee, tai motivoidutaan kaivelemaan muiden turmeltuneisuutta, koska koetaan, että kohotaan omissa silmissä sen seurauksensa.

Joka tapauksessa on mahdollista tarkasti havaita oma ja myös muiden turmeltuneisuus.

Näinpä. Ja on muitakin mahdollisia tilanteita, joissa parhain päin ajatteleminen ei ole lopputuloksen kannalta hyvä toimintalinja. Yksi esimerkki on sellainen tilanne, jossa ei ole loogisesti mahdollista tulkita asioita kaikkien osapuolten kannalta parhain päin - esim. jos esitetty väite jonkun henkilön väärinteosta tulkitaan virheelliseksi, silloin samalla syytetään väitteen esittäjää väärästä syytöksestä, mikäli tilanteessa ei väärinkäsitys ole realistinen vaihtoehto. Mutta kyllä maailma silti olisi parempi paikka, jos toisten ihmisten tekemisten tulkinnassa tulisi mielen ja kielen päälle nopeammin paras kuin pahin vaihtoehto.

1 tykkäys