Täytyykin tässä kohden kysyä, onko tuosta jotakin yleistä oheistusta/määräystä, eli olen miettinyt, olisiko syytä esim quotata raamatunkohdat? Jos niitä ei ole paljon, minusta on usein luontevampaa sisällyttää ne itse tekstiin…
Näin on. Tulikin mieleeni tämä on hieno kohta:
"Jos siis on jotakin kehoitusta Kristuksessa, jos jotakin rakkauden lohdutusta, jos jotakin Hengen yhteyttä, jos jotakin sydämellisyyttä ja laupeutta, niin tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset ettekä tee mitään itsekkyydestä tai turhan kunnian pyynnöstä, vaan että nöyryydessä pidätte toista parempana kuin itseänne ja että katsotte kukin, ette vain omaanne, vaan toistenkin parasta. (Fil 2:1-4)
Mitäpä jos kääntäisimme asenteet ja asetelmat niin, että sovellamme tätä koskemaan myös toistemme kirkkokuntia? Voisi tehdä hyvää? 
Ortodoksisessa kristillisyydessä ja roomalaiskatolisuudessa painotetaan sitä, että pidetään muita ihmisiä itseä parempina. Roomalaiskatoliselta puolelta muistuu mieleen Tuomas Kempiläisen klassinen ja todella paljon luettu kirja Kristuksen seuraamisesta, kuin myös Ruusutarha, joissa tällaista nöyryyttä kehotetaan viljelemään.
Voisi kuitenkin kritisoida asiaa, sikäli jos toisen hyvänä tai parempana pitäminen on hyvin todellisuudenvastaista. Ihminen voi mielestäni myös tarkasti nähdä toisen turmeltuneisuutta. Siksi en täysin ymmärrä tai hyväksy tummentamaani kohtaa seuraavista Lutherin sanoista, jotka liittyvät kahdeksanteen käskyyn (Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi).
“Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme puhu lähimmäisestämme perättömiä, petä hänen luottamustaan, panettele häntä tai tahraa juoruilla hänen mainettaan, vaan puolustamme häntä, puhumme hänestä hyvää ja tulkitsemme kaiken hänen parhaakseen.”
Luther: Vähä katekismus
Mielestäni on väärän todistuksen antamista tai epärehellistä, jos puhuu hyvää ja tulkitsee kaiken hyvässä tai kauniissa valossa silloinkin, kun ei ole perusteltua syytä puhua hyvää tai tulkita kaikkea hyvässä valossa.
Panettelu ja juoruilu on pahasta. Jos ei voi sanoa mitään hyvää ihmisestä, voi olla hiljaa. Ei tietenkään tarvitse keksiä hyviä asioita totuuden vastaisesti. Sanoo vain mahdollisen hyvän, tai ei mitään.
Olet käsittääkseni Lutherin Ison katekismuksen kanssa samoilla linjoilla.
Englanninkielisestä käännöksestä sama kohta Vähästä katekismuksesta kuin minkä lainasin suomeksi edellisessä viestissäni:
Thou shalt not bear false witness against thy neighbor.
What does this mean?
–Answer: We should fear and love God that we may not deceitfully belie, betray, slander, or defame our neighbor, but defend him, [think and] speak well of him, and put the best construction on everything.
Jos “kaiken parhain päin tulkitsemiseen” sisällyttää sen, mitä vain omassa mielessään rehellisesti ajattelee toisesta, silloin en hyväksy, että yrittää vääntää mielessään mustan valkoiseksi tai kaunistelee toista “hurskaasti” tai ajattelee hyvää vaikka ei olisi järkevää syytä, mutta jos otetaan huomioon se, mitä puhutaan muille ihmisille jostain henkilöstä, silloin hyväksyn asian, ellei kyseessä ole tuomarin virka. (Toisaalta en voisi puhua hyvää jostakusta, jota en pitäisi luotettavana, jos joku kysyisi, kannattaako häneen luottaa. Sanoisin, että mielestäni ei kannata luottaa.) Tähän Luther ilmeisesti viittaa Isossa katekismuksessaan, jossa hän erottaa synnin tuomitsemisen ja synnin tietämisen: “Saatan kyllä nähdä ja kuulla lähimmäiseni tekevän syntiä, mutta minun tehtäväkseni ei ole annettu saattaa häntä puheenaiheeksi toisten kesken. Jos siis olen kärkäs tuomitsemaan ja lausumaan arvosteluni, lankean syntiin, joka on toisen syntiä suurempi. Mutta jos synti on tiedossasi, niin tee korvistasi hauta ja luo se umpeen, kunnes saat käskyn olla tuomarina ja rangaista viran puolesta.” (Evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuskirjat. 1948, 351)
Monen kohdalla voi olla niin, että perusteellisesti tai perusteettomasti todetaan jonkun turmeltuneisuus ja tunnetaan siitä mielihyvää, koska koetaan oman statuksen nousevan kun toisen status laskee, tai motivoidutaan kaivelemaan muiden turmeltuneisuutta, koska koetaan, että kohotaan omissa silmissä sen seurauksensa.
Joka tapauksessa on mahdollista tarkasti havaita oma ja myös muiden turmeltuneisuus.
1 tykkäys
Näinpä. Ja on muitakin mahdollisia tilanteita, joissa parhain päin ajatteleminen ei ole lopputuloksen kannalta hyvä toimintalinja. Yksi esimerkki on sellainen tilanne, jossa ei ole loogisesti mahdollista tulkita asioita kaikkien osapuolten kannalta parhain päin - esim. jos esitetty väite jonkun henkilön väärinteosta tulkitaan virheelliseksi, silloin samalla syytetään väitteen esittäjää väärästä syytöksestä, mikäli tilanteessa ei väärinkäsitys ole realistinen vaihtoehto. Mutta kyllä maailma silti olisi parempi paikka, jos toisten ihmisten tekemisten tulkinnassa tulisi mielen ja kielen päälle nopeammin paras kuin pahin vaihtoehto.
1 tykkäys
Tuo on arkielämässä varsin hyvä periaate. Ja hengellisessä mielessä ainakin minusta on tärkeää kyetä näkemään toinen kristitty Jumalan lapsena, ja luulen että lähinnä siitä on tässäkin ollut syvimmältään kysymys. Samoin tärkeää mielestäni on pitää kaikki kirkkokunnat yhtä lailla Jumalan lasten yhteisöinä kuin omakin.
Tokihan mieleen saattaa nousta riipivä kysymys, että eikö sitten koko ihmiskunta ole Jumalan lapsia. Näyttää siltä, että kristinuskon mukaan niin ei kuitenkaan ole…
“Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia ja ketkä perkeleen lapsia. Kuka ikinä ei tee vanhurskautta, hän ei ole Jumalasta, ei myöskään se, joka ei veljeänsä rakasta.” (1.Joh. 3:10)
Tähän olen aina pyrkinyt. Niin periaatteessa kuin käytännössäkin.
Erittäin hienoa, tuommoisesta asenteesta tulee oikeasti hyvä mieli.
Ilmestyskirjassa Jeesus antoi seurakuntien tilasta erilaisia arvioita. Olkoot nykyiset kirkot ja seurakunnat itse mitä mieltä tahansa itsestään, niin vain Jeesuksen arvio on takuulla se mikä jotakin merkitsee. Olisipa mielenkiintoista kuulla, millaisia luonnehdintoja nykyiset uskonyhteisöt Häneltä saisivat.
Itse ajattelen näkeväni erittäin kirkkaasti, mikä esimerkiksi suomalaisessa helluntailaisuudessa on pielessä – ja samaan hengenvetoon on välttämättä sanottava, että kyse on siis opillisista hienosäädöistä eikä ihmisten pelastumisesta. Suinkaan kaikki ei siis ole pielessä, mutta oppinäkemysten kalibroinnilla olisi mielestäni erittäin HELPPOA viilata jo olemassa olevat helluntaiseurakunnat toimimaan ihanteellisesti ja niin, että Jeesuksen suunnalta niistä tulisi kiittäviä arvioita.
Mutta tällä hetkellä olen aivan satavarma, että helluntaiseurakunnat joutuisivat kuulemaan Häneltä erittäin kovia sanoja, koska armo on kadoksissa, lakihenkisyyttä pukkaa ja Pyhän Hengen täyteyden jatkuva ja virheellisen tunneperäinen kaipaaminen uhkaa edelleenkin ajaa seurakuntia yhä syvemmälle hurmahenkisyyteen. Tilanteen korjaamiseksi tarvittaisiin välttämättä pelastusopillinen paradigman muutos, jota olen gradussanikin esittänyt. Mielelläni opettaisin helluntaiherätyksen koko johtoa ja raamattuopistoa seurakuntien tervehtymiseksi.
Kirjoitan näin, vaikka tämän viestiketjun pääajatuksena on kristittyjä yhdistävät tekijät. Nimittäin tässä viestissäni yhdistävänä tekijänä on se, että itse Jeesus on jotakin mieltä näistä meidän kaikista kirkkokunnistamme ja uskonliikkeistämme, ja Hänen palautteensa saattaa joissakin tapauksissa olla jopa tyrmäävä. Joka tapauksessa itse haluan ehdottomasti olla kaikkien kristittyjen yhteyttä rakentava hahmo.
Jospa tämän viestiketjun alussa onkin aistittavissa edes hivenen verran huomioon otettavaa ja aitoa Jumalan puhetta seurakunnille palvelijansa Semajan kautta?
Semajah
Ystävänpäivänä 14.2.2023
1 tykkäys
Entäpä jos Jeesus arvioi meidän uskonyhteisöjämme tähän tapaan:
“Jos kiellätte Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen uskovilta veljiltänne ehtoollisen, Jumala kieltää teidät.”
Teoillahan voidaan usko kieltää, ja joka ei veljiään rakasta, pysyy kuolemassa.
Tämä heitto on nyt hiukan provovirityksessä, mutta sanoma on mielestäni vakava. Vaikka emme pienessä hetkessä kykenekään kirkkojemme käytäntöjä ja asenteita muuttamaan, tämä haasteeksi sydämillemme ainakin henkilökohtaisella tasolla.
Ehkä on syytä muidenkin kerrata ekumeeniset uskontunnustukset eikä vain minun!
Tämä on pohtimisen arvoinen asia…Itse en pahaa tykkäsi, vaikka ehtoollista katolisessa kirkossa jaettaisiin kaikille sitä kaipaaville kastetuille kristityille.
Muinaisen Espoon ekumeenisen keskuksen johtaja, bysanttilaisen riituksen katolinen pappi isä Robert (ikuinen muisto!) näin menettelikin - jo viime vuosituhannella. Toimittaessaan Pyhän Liturgian hän jakoi ehtoollisen “kaikille Jeesuksessa Kristuksessa kastetuille”.
2 tykkäystä
Isä Robert on legenda . Hän teki paljon hyvää työtä. Eikös hän saanut piispaltanne jonkinlaista sanktiota tästä ehtoollisvieraanvaraisuuden käytännöstään? Tai ehkä muistan väärin?
Joo, ei ollut mitään lupaa sellaiseen, ja ilmeisesti piispa Verschuren aikanaan ns. repi pelihousujaan asiasta toistuvasti, ilman vaikutusta.
2 tykkäystä
KP isä esipaimen Paul ei menettelyä hyväksynyt - mutta antoi “vanhan miehen” touhuta…Ainakin kerran piispa Paul poistui Ekumeenisen keskuksen kirkosta, kun isä Robert alkoi jakaa ehtoollista, jolle hän toivotti tervetulleeksi kaikki kastetut kristityt…
1 tykkäys
Minä poistuin kerran Herättäjäjuhlilla kun liturgi sanoi samalla tavalla. Oikein korosti sitä että kuuluipa mihin kirkkoon hyvänsä.
Niin paljon kuin arvostankin muita kirkkoja, niin ehtoollinen on no go zone.
D
3 tykkäystä
Tykkäsin piispa Verschurenista kovasti, en tiennyt mitään legenda Robertista.
Elokuvan Isä Camillo kelpaisi minulle luterilaisellekin papiksi mielihyvin, varmaan monelle. Tykkäisin myös helposta ripittäytymismahdollisuudesta, vaikka siinäkin voi olla omat ongelmansa.
Pienenä sivupolkuna, mikähän on “kristinusko” konseptin historia kielen tasolla? Olen ajoittain mietiskellyt ihan täysin mutulla, olisiko konsepti joku 30-vuotisen sodan jälkimainingeissa kehitelty melko myöhäsyntyinen viritys, kun se säilyy melko abstraktilla tasolla ja yhdistäviä tekijöitä on melko vähän.
Kirkkojen maailmanneuvosto 1961: “Kirkkojen maailmanneuvosto on niiden kirkkojen yhteys, jotka Raamatun mukaan tunnustavat Herran Jeesuksen Kristuksen Jumalaksi ja Vapahtajaksi ja jotka sen vuoksi pyrkivät yhdessä täyttämään yhteistä kutsumustaan yhden Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen, kunniaksi”.
Eipä kait sitä muuta tartte.
D
3 tykkäystä