Toki tuo määritelmä on koherentti ja palvelee ihan järjestön tarkoitusta. Dogmaattisesti tarvitaan koko lailla enemmän ylipäätään kaikkien kristittyjen mielestä ja käytännössäkään ei tuo tarkoita kauheasti. Pistä vierekkäin afrikkalainen helluntailainen ja traditionalistinen luterilainen. Ei näille synny kauheasti jutunaihetta.
Takuulla syntyy. Ensimmäiset/varhaisimmat uskontunnustukset kuuluivat “Kristus on Herra”. Kun poistetaan kulttuurilliset ja traditionaaliset painolastit, niin aika vähällä mennään. Afrikankielen taitoni on hieman ruosteessa, mutta kyllä tuolla alkuun pääsisi.
D
Ei silloin ollut eri kirkkokunta, niin ei silloin tarvinnut hirveästi miettiä asiaa. Yhteisöön kuuluminen riitti.
Yhteisö tässä kohden historiallisena ilmiönä. Kukin voi sijoittaa siihen haluamansa adjektiivilisän.
Eikö Raamattu ole sama kaikilla kristityillä (ja muillakin, vaikka eivät tunnusta)?
Päivän sana — Helsingin ortodoksinen seurakunta (hos.fi)
Oikein hyvät kohdat täksi nimipäiväkseni!
Monia armorikkaita vuosia!
Minun korviini tuollainen kuulostaa siltä, että kyseessä ei ole “Herran pöytä” ja yhteysateria vaan pikemminkin jonkin tietyn kirkon pöytä ja muista kirkoista erottautumisen ateria.
Kristittyjen sulkeminen ehtoollisen ulkopuolelle viestii siitä, että toisten kirkkojen jäsenet eivät ole Jeesuksesta osallisia eivätkä siten Jumalan lapsia.
Itse ajattelen niin, että ehtoollinen pyrkii tekemään uskomisen ja Jumalan lapseuden mahdollisimman helpoksi ja hyvin konkreettisella tavalla.
Sen tähden ehtoollisen tulisi olla yksi kaikkia kristittyjä yhdistävä eikä erottava tekijä.
Suurin osa meistä varmasti toivoisi, että Ehtoollinen voisi olla yhteinen. Se kuitenkin vaatisi opillista yksimielisyyttä eikä se kaikkien kristittyjen kesken taida toteutua ihan lähiaikoina. Näkisin sen tavoitteena, mutta kaukana se on vielä. Päätös ehtoollisvieraanvaraisuudesta pitää mielestäni tulla kirkkojen johtajilta eikä yksittäisiltä papeilta tai maallikoilta. Toistaiseksi se on “no go zone”. Valitettavasti.
En minä ole sulkenut ketään muuta ulkopuolelle kuin itseni. Enkä mittaa kristillisyyttä ehtoollispöydän kautta.
D
Miksi ihmeessä? Opilliseen yksimielisyyteen luulisi riittävän evankeliumi, usko Jeesukseen. Kirkoilla voi hyvinkin olla erilaisia näkemyseroja opillisista yksityiskohdista ja käytännöistä. Totta kai päätökset tehdään kirkkojen johdossa. Käytännön ekumenia saa silti näkyä ruohonjuuritasolla. Kuten esimerkiksi tällä forumilla. Luulen että sellainen yhteys on myös Herramme Jeesuksen Kristuksen mielen mukaista.
No minä en voi osallistua ehtoolliselle esim. helluntailaisen kanssa ja syy on simppeli. Miksi ottaa vastaan Kristuksen ruumis ja veri heidän kanssaan, jotka eivät edes usko niiden olevan läsnä ehtoollisella?
Tällä hetkellähän ei ole yksimielisyyttä edes siitä mihin osallistutaan, kun käydään Ehtoollisella. Joillekin kyseessä on muistoateria, toisille symboli, kolmansille todellinen Kristuksen ruumis ja veri, neljänsille jotain siltä väliltä. Siitäkään ei ole yksimielisyyttä kenen toimittamana Ehtoollinen on oikea ja todellinen. Koska lähtötilanne on tämä, miten voisimme osallistua Ehtoolliseen yhdessä?
Toivon ettet ymmärrä väärin, koska minä toivon että asioissa edistyttäisiin ja pidän ekumeniaa tärkeänä, ihan jo pelkästään naapurisovun ja yhteiskuntarauhankin kannalta. Myös keskustelu sekä toistemme tavoista ja perinteistä oppiminen on tärkeää .
Eikä tuo edellä kirjoittamani tarkoita, että ajattelisin, ettei heillä voi olla uskoa evankeliumiin vaan noin valjusti kuvaillen miksi lähtisin sokean kanssa ihailemaan maisemia? Myönnän vertaus hiukan ontuu, mutta ajanee tarkoitustaan.
Sitä se ortodoksisen näkemyksen mukaan todella onkin, kirjaimellisesti. Ehtoollisessa käsittääkseni taivas ikään kuin laskeutuu maan päälle ja osallistumme siihen taivaallisten joukkojen kanssa yhdistyen Kristukseen.
Ehtoollisopilliseen yksimielisyyteen tarvitaan kyllä yhteinen käsitys ehtoollisesta. Ehtoollinen on vakava asia, ja se muuttuisi ilveilyksi, jos jokainen saisi ajatella siitä ihan mitä sattuu. Lienet tietoinen erimielisyyden laajasta kirjosta?
Ehtoollisyhteyden puuttuminen ei minusta ole käytännössä mikään ongelma. Jokaisen kristityn pitäisi kuulua johonkin paikalliseurakuntaan, ja sen jumalanpalveluksessa hän kaiketi saa myös juuri sellaisen ehtoollisen, jota kaipaakin.
Parhaiten herramme mielen mukaista olisi kai se, että saisimme ratkaisun keskinäisiin erimielisyyksiimme. Jos opista oltaisiin yhtä mieltä, yhteyskin palautuisi itsestään.
Helluntailainen uskoo Jeesukseen. Sen tähden ehtoollisyhteydelle hänen kanssaan ei pitäisi olla mitään estettä. Niin kuin sinä ajattelet olevasi Jumalan lapsi Jeesuksen Kristuksen kautta, niin myös helluntailainen ajattelee samoin.
Vanitas vanitatum et omnia vanitas! Tulisipa jo tämän maailmanajan loppu!
Miksi ehtoollista viettäisivät yhdessä näin uskovat? Mitä lisää tuohon uskonyhteyteen se ateria toisi?
Ei luterilainen kiistä että muutkin uskovat Jeesukseen ja että he voivat olla ystäviä uskossa.
Mutta koska ehtoollinen merkitsee meidän Raamattuun ja traditioon perustuvan uskomme mukaan ihan tiettyjä asioita, ei ole mitään mieltä viettää nimenomaan ehtoollista niiden kanssa joille se ei merkitse juuri lainkaan samaa. Ja vaikka molempien uskossa mukana olisi sekä muisto- että yhteysaspektit, jäisi vielä paljon oleellista pois.
“On oleva yksi lauma ja yksi paimen.” (Joh 10:16)
Foorumin periaaate on että pelkillä Raamatun lauseilla ei pallotella.
Joten selitä miksi tuo antaa keskusteluun jotain, omin sanoin.
Se vasta hassua olisi, sellainen yhteys, jossa kaikki ovat samassa pöydässä, mutta syövät eri ruokaa. Ja vielä kauheampaa olisi, jos pakotettaisiin uskomaan/syömään yhden ryhmän näkemyksen mukaan.
Sen takia vastustan helluntainäkemystä, koska he jyräävät ja pakottavat “hengellään” ja jopa ruumiillaan omaan muottiinsa.
Sitä paitsi luterilaiselle käytäntö on suoraan ja muuttamatta itseltään Jeesukselta Kristukselta Raamatussa. Kun sen on sisäistänyt, sitä ei voi enää muuttaa etteikö kokisi olevansa vieraassa porukassa.
Rukoilla yhteistä ymmärrystä ja heräämistä kuitenkin on suotavaa ja jos mahdollista kristittyjä ystäviä voi olla.
Minulla on ikävä kyllä erittäin negatiiviset kokemukset vapaista suunnista, erit. hellunt. Uskon kuitenkin, että heissä on paljon pelastuvia.
Ehtoollisessa leipä on Kristuksen totinen ruumis ja viini Kristuksen totinen veri, syntein anteeksi antamukseksi. Ehtoollisessa sama Kristus leivässä ja viinissä, joka ristiinnaulittiin meidän syntein edestä. Hän itse todistaa olevansa totinen sama Kristus ehtoollis leivässä ja viinissä, sanoen tämä on…Me syömme hänen ruumiin leivässä ja juomme viinin tosi Kristuksen verenä, uskossa Vapahtajaan.