Mielestäni Suomen Helluntaikirkon sivuilla esitetty käsitys ei ole kovin pahassa ristiriidassa muiden kirkkokuntien ehtoolliskästysten kanssa, vaikka niissä on eroja.
Helluntaiseurakunnissa ehtoollinen nähdään muistoateriana,[89] sillä sen kautta meille avautuu aina uudestaan sekä Jeesuksen kuoleman että hänen ylösnousemuksensa todellisuus. Ehtoollista vietetään myös yhteysateriana, koska siinä saamme kokea elävää yhteyttä ylösnousseen Herran ja hänen seurakuntansa kanssa.[90] Näin ollen ehtoollinen ei ole pelkästään muistoateria, vaan Kristus on siinä läsnä todellisesti uskon kautta. Kristuksen läsnäolon tarkkaa muotoa ei kuitenkaan ole määritelty, koska kyse on ihmiselle salatusta Pyhän Hengen vaikutuksesta.[91] Jumalan pelastustyön näkyvinä aineellisina merkkeinä leipä ja viini edustavat Kristuksen ruumista ja verta. Näin ne vakuuttavat Golgatan työn täydellisestä riittävyydestä.[92]Apostoli Paavalin käyttämät ilmaisut ”Herran malja” ja ”Herran pöytä” kertovat ehtoollisen lahjaluonteesta ja pyhyydestä.[93]
Teologina voisit selittää meille muille vielä paremmin, mitkä erot ovat ja mitä ne käytännössä merkitsevät ja onko olemassakaan yhtä ainoaa oikeaa näkemystä asiasta. Minulle maallikkona kelpaa ehtoollisyhteys kaikkien kristillisten kirkkokuntien kanssa ja olen joihinkin yhteiskristillisiin (One Way Mission) ehtoollisiin osallistunutkin ja kysynyt asiasta myös luterilaiselta teologisukulaiselta, joka ei ole nähnyt niissä ongelmaa ja on osallistunut itsekin niihin.
Näissä ehtoollisen toimittaa yhteisön pastorit, jotka lukevat oikeat asetussanat Raamatusta, jonka jälkeen ei jää epäselväksi, mikä ja mitä ehtoollinen on. Aivan selvästi on aina ehtoollista jaettaessa puhuttu Jeesuksen ruumiista ja verestä. Minulle tämä sekä oikea raamatunkohta ja käsitys ruumista ja verestä ateriana Jeesuksen ristinkuoleman, ylösnousemuksen ja sovituksen muistoksi ja täytetyksi työksi riittää.
Tässä se tärkein ero varmaan on. Symbolinen ehtoolliskäsitys ei käy lut, ort eikä kat kristityille.
Edustamisen sijasta kirkko pitää kiinni siitä että leipä ja viini ovat Kristuksen ruumis ja veri. Millä tavalla ja missä tapahtuu muutos, siinä joitain keskinäisiä eroja.
Mysteeriä ei voi selittää auki, vaan jäädään Jumalan sanan varaan. Tässä ja oikeastaan monessa muussakin asiassa.
Muisto- ja yhteysateria on ehtoollinen meillekin.
Yksi kysymys on että mitkä helluntai- ja muut ryhmät sitoututuvat tuohon tekstiin. En tiedä.
Minulle riittää evlut ehtoollinen. En tiedä mitään syytä lähteä muualle.
Surullista on ekumenian kannalta että edes kat-ort-lut -akselilla ei ole ehtoollisyhteyttä. Toisihan se meitä lähemmäksi Jeesuksen rukoilemaa tilannetta jossa olisimme yhtä.
Vaikka en helluntailiikkeeseen kuulu enkä ole kuulunut enää pitkään aikaan, täytyy sanoa, että minusta siellä opinkohtien selityksissä on aivan erinomaista teologiaa, ja myös lainaamasi pätkä on kaikessa lyhyydessään varsin kattava.
On, Jumalan näkemys. Kirkkojen erilaiset näkemykset ovat ihmisten aivoituksia, toki Sanan pohjalta tulkittuja.
Niinpä…Tosin kat-ort akselilla tietyissä tapauksissa on poikkeuksia. Ja eiköhän lut kirkko ehtoollisen kat ja ort kristityille anna, jos alttarille messussa tulevat…
Laitoksissa sanon usein että “Jos olet katolinen tai ortodoksi, niin kirkkonne ovat pyytäneet olemaan osallistumatta lut ehtoolliselle. Ja minä en sitä alttarilla kysy”. Kyse ei ole kelvollisuudesta vaan kunnioituksesta toisen kirkon toiveille.
Eri aspektit eivät välttämättä sulje toisiaan tyystin pois kuten eivät erilaisten sovitusteorioidenkaan kohdalla.
Kuten olen täällä usein maininnut, painotan uskoa Vapahtajaamme Jeesukseen, uskoa, joka on varmaankin keskeisin meitä kaikkia kristittyjä yhdistävä tekijä. Ja siltä pohjalta tarkastelen sekä kastetta että ehtoollista nimenomaan uskoa vahvistavina ja tukevina tekijöinä, en pelastusopillisina fundamentteina.
Minullekin riittää, mutta voisin kuitenkin käydä myös katolisella ehtoollisella. Kristittyjen yhteydestähän piti myös olla kysymys. Halusin kysyä myös Jamesin kantaa asiantuntijana.
Ajattelen niin, että olipa ehtoollisella kävijän ymmärrys asiasta mikä tahansa, ja tuskin kukaan sitä mysteeriä voi kattavasti käsittääkään, merkitsee eniten se, minkä sisällön sille itse antaa. Siksi helluntailaistenkin ehtoollinen oikein toimitettuna on mielestäni pätevä. Epämääräisille kenen tahansa pitämille ehtoollisille en halua osallistua.
Kyllä usko yhdistää, ei siitä ole mitään epäselvyyttä.
Mutta minusta sinun olisi rehellistä teologisesti oppineena vastata kysymykseen suoraan.
Vai tarkoititko että et tiedä minkä opin “valitset”?
Minulle ei ole vaikea tunnustaa että sitoudun kirkon vanhaan opetukseen joka perustuu Jeesuksen asetussanoihin. Tämä on… Siis: Ei ainoastaan “tämä edustaa, symbolisoi, muistuttaa tms.”
Kyllä muuten varmasti sulkevat toisensa pois, etenkin nuo erilaiset sovitusteoriat, jos niitä nyt teorioiksi voi sanoa, parempi nimitys olisi oppi. Myös helluntailaisten sovitusoppi ehtoollisen lisäksi poikkeaa luterilaisesta, koska helluntailaisessa opissa etiikka on jonkinasteisena normina vanhurskauttamiselle. Muistan 80 luvun alussa kuinka me nuoret kokoonnuimme helluntaiseurakunnan kirkkorakennuksen takapihalle ja jokaisen piti kirjoittaa saamaansa lappuun “vanha elämä” ja kyseiset laput piti heittää takapihalle sytytettyyn nuotioon palamaan. Näin vanhan aatun piti palaa iloisesti ja olla taakse jäänyttä elämää, mutta ei se vain niin käynytkään. Yhä vielä se riehuu minussa nyt jo taaplattuani luterilaisena 40 vuotta.
Noista ajoista suomalaisessa helluntailiikkeessä on tapahtunut hyvään suuntaan merkittävää opinkehitystä tai -kiteytystä, joka on saanut teologiset kirjaukset uskon pääkohdissa.
Mainitsin jo, että eri aspektit eivät ole välttämättä toisensa pois sulkevia. Ne voivat kuvata saman (inhimillisin sanoin tarkasti ilmaisemattoman) asian eri puolia. Kuten sovitusteoriatkin voivat, vaikka joku muuta väittää.
Ja Pyhän kokemuksen äärellä olemme sanattomia. Pyhää on mahdoton vangita sanoihin.
Vain Jumala tietää asian tarkasti. Raamatussa ei ole väännetty oppeja rautalangasta, eli sieltä opit eivät ole kenen tahansa tarkastettavissa, eivätkä minkään kirkkokunnan perinteetkään voi edustaa sataprosenttista totuutta.
Kristus on kuitenkin yhteinen, ja yhteinen on myös usko häneen.
Yleisellä tasolla muistutan käyttäjiä, että foorumilla noudatetaan Ekumenian hyviä tapoja, joka tarkoittaa sitä, että etsisimme toisistamme mielummin sitä, mikä yhdistää, eikä sitä mikä erottaa.
Tämä siksi, että asia tuntuu välillä joiltakin unohtuvan. http://www.ekumenia.fi/ekumenian_tietopankki/ekumenian_hyvat_tavat/
Eivät niin.
Ekumeenisen keskustelun perusteita on kuitenkin että oma oppi esitetään mahdollisimman selkeästi. Näin voidaan katsella yhdessä, missä ollaan samoilla ja missä eri linjoilla. Sitten jatketaan kunnioittamisessa kilpailua. Tähän viittaa myös Tomi Karttunen tuossa hyvässä artikkelissa helluntailaisen opin esittämisestä. Kiitos linkistä, se on hyvin mielenkiintoinen!
Minulle riittää mainiosti vastauksesi, joka jättää avoimeksi sen mitä ehtoollisesta uskot. Eihän tässä olla kirkkokuntien neuvottelussa vaan nettikeskustelussa.
Samalla toivon että huomaisit oman pyrkimyksesi hieman epäkunnioittavasti suhtautua toisten keskustelijoiden vakaumuksiin. Ethän sitä varmaan tarkoita loukkaukseksi, mutta minusta siinä on hiukan erikoinen sävy.
Siis, jos kääntäisin viestisi kansanmiehen kielelle, se kuulostaa hiukan tältä:
“Mitä välii? Älkää nyt viitsikö jauhaa tuosta, vaan kun Jeesus rulettaa, niin se riittää! Mulle riittää, pitäis teillekin!”
Pahoittelen jos parodinen käännökseni ei avaudu. Tarkoitus on edelleen minulla hyvä, voin vakuuttaa sen.
Tunnustamme Herran Jeesuksen Kristuksen Jumalaksi ja Vapahtajaksi Raamatun mukaan. Uskomme Kolmiyhteiseen Jumalaan, Isään ja Poikaan ja Pyhään Henkeen.
Kunnioitus
Kunnioitamme kirkkoijen erilaisia rukous- ja jumalanpalvelusperinteitä sekä uskonelämän eri muotoja. Ekumenia ei edellytä, että pitäisimme kaikkea toistemme perinteissä oikeana oppina. "
Tuossa lopussa siis se, mitä ei edellytetä, liittyen aiempaan viestiini.
Pastorin on myös nykyisin aika mahdotonta kontrolloida ketkä ehtoolliselle tulevat. Ennen vanhaan luterilaisessa kirkossakin oli ns. rippikirjoitus, jolloin ehtoolliselle piti hyvissä ajoin ilmoittautua omalla nimellään ja pastori saattoi siitä ennen jumalanpalveluksen alkua tarkistaa tunnustautuvatko kaikki ehtoolliselle tulijat siihen uskoon jota luterilainen kirkko edustaa ja pidättää ehtoollisen jos totesi, ettei jonkun kohdalla näin ollut, eli oli ns. suljettu ehtoollinen, joka on käytössä vieläkin mm. STLK:ssa ja jota käytöntöä LHPK käsittääkseni tavoitteli/tavoittelee, mutta sitä ei siellä oikein katsota mahdolliseksi.
Itse en ole suljetun ehtoollisen kannattaja, joka seikka taitaakin olla ainoa kohta, jossa minulla on erimielisyys Franz Pieperin kanssa, mikäli hän piti tuota suljetun ehtoolisen käytäntöä ehdottomana, vaan katson, että ehtoolliselle osallistuminen on myös sille tulijan vastuulla. Meidänkin kappelillamme on käytössä ns. messuvihot, joissa on kirjoitettuna selkein sanoin ketkä ovat tervetulleita ehtoolliselle ja silloin vastuu on suurimmaksi osaksi sille tulijalla. Toki räikeissä tapauksissa pastori voi myös pidättää ehtoollisen joltakulta jos tämä tulee sinne esim. juovuksissaan. Tällaista en kuitenkaan ole nähnyt, myös hyvin harvoin, ehkä en koskaan, että jonkun vieraan kirkkokunnan edustaja olisi tullut ehtoolliselle, enkä pidä suotavanakaan.
Pahoittelut jos semmoisen kuvan olet saanut. Intentioni ei ole toimia epäkunnioittavassa hengessä vaan etsiä koko kristikunnan aitoa yhteyttä, ja sillä ajatuksella olen tämän ketjunkin aloittanut.
Kristillinen pelastusoppi mahdollisimman syvälle ymmärrettynä ja pelkistettynä on tosiaan lähellä sydäntäni. Minusta se on erittäin mielenkiintoinen ja tärkeä aihe.
Iloitsen siitä, että omista lähtökohdistani voin suhtautua varsin positiivisesti yhtä hyvin kaikkiin vanhoihin kirkkoihin kuin tuoreempiin uskonsuuntiin kuitenkaan sitoutumatta niistä mihinkään.
Näissä viestiesi lauseissa siis minulle näkyy jotain, joka ei minusta edistä ekumeniaa. Asetat joko kyseenalaiseksi tai täysin turhaksi sen että joku tunnustaa tiettyä oppia uskoen sen olevan oikea. Juuri tuotahan nuo ekumeeniset ohjeet kehottavat kunnioittamaan.
Mielestäni antoisaa keskustelua!
Minusta tällaisella foorumilla pitäisi voida keskustella suoraan, mutta riitelemättä myös erimielisyyksistä. Jos hyssytellään muka ekumenian nimessä, niin helposti ollaan (kun vain ihmisiä) teeskentelyssä ja imartelussa (valhetta).
Totuus mielipiteissä ja tunteissa on minulle rakentavaa. Hyvät teologiset perustelut auttavat maallikkoa epäselvissä kohdissa.
(Luterilainen taipuu helpommin muuttumisuskoon kuin symboliikkaan. Minulle vapaat suunnat edustavat tekojen oppia vähintään yhtä paljon kuin keskiajan katoliset. Myös spiritismissä/karismaattisuudessa ei pysytä enää Jeesuksessa vaan mennään reilusti yli, mikä on harhaoppia. Tietysti hyvääkin löytyy paljon, mutta en voi hyväksyä ydinasioissa sekaoppia, joten ne on tuotava esiin kunnioittaen, mutta ei hyväksyen).
Ei kai ekumenian tarkoitus ole yhteisen julistuksen ihannoinnissa luopua totuudesta? Lopunajan suuri eksytys, jonka Jumala lähettää valehtelijoille. (2. Tess.)
Ihanteellinen foorumi on sellainen, joka hoitaa oppikysymysten ohella sielua. Usein täältä on sitä saanut.