Pidetään kiinni Raamatun totuudesta eikä mistään ihmisviisauden ja järjenpäätelmien ideologioista eikä kielipeleistä, sillä armonvälineet Jumalan sana, sakramentit kaste ja ehtoollinen ovat välttämättömiä, jotta ihminen pelastuisi helvetiltä taivaan iloon ja autuuteen. Pyhä Henki suorittaa työnsä seurakunnassa Jumalan sanan ja sakramenttien välityksellä, jolloin Pyhä Henki vaikuttaa uskon pienissäkin vauvoissa, sillä Kristus on itse asettanut kasteen (Matt. 28: 18-20 ; Mark. 16: 16).
Et ilmeisesti käsittänyt tekstiäni ollenkaan, koska välittömästi sen perään esität uskon ihmisviisauden ja järjenpäätelmien ideologiana ja kielipelinä. Riippumatta siitä, että haluat nimetä sen Raamatun totuudeksi.
Väärin affirmoitu? 
Niin siis koko tuon ajattelusi virhe minun näkökulmastani on juuri se, että siinä usko käsitetään pelkkänä affirmoimisena (joka siis, sivistyssanojen kanssa kompuroiville tiedoksi, tarkoittaa totena pitämistä irrallisena, puhtaasti tiedollisena ilmoituksena tai eleenä).
Käsittääkseni ortodoksit antavat malli B:n mukaisesti lapselle mirhavoitelun, jonka seurauksena he saavat “aseet” pahoja henkiä vastaan. Katolilaisilla vastaava lienee ns. vahvistuksen sakramentti, joka annetaan myöhemmällä iällä.
Tämä on luterilaisen tunnustuksen vastaista julistusta, minkä toki tiedätkin.
Katekismus opettaa:
Kaste tekee meistä Kristuksen opetuslapsia ja kristillisen kirkon jäseniä. Vaikka olemme syntymästämme ihmiskunnan yhteisen syyllisyyden alaisia, kasteessa meille annetaan kaikki anteeksi ja meidät puetaan Kristuksen puhtauteen. Pyhä Henki synnyttää meidät uudesti ja lahjoittaa meille uskon, jolla voimme tarttua kasteen lupauksiin.
…Kaste vaikuttaa syntien anteeksiannon, vapauttaa kuoleman ja Perkeleen vallasta sekä antaa iankaikkisen autuuden kaikille, jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset niin kuin ne kuuluvat…
…Ilman Jumalan sanaa vesi ei ole mikään kaste, vaan pelkkää vettä. Jumalan sanaan liittyessään se kuitenkin on kaste, armoa tulviva elämän vesi ja ”uudestisyntymisen pesu Pyhässä Hengessä”, niin kuin pyhä Paavali lausuu kirjeessään Titukselle, sen kolmannessa luvussa: ”Hän pelasti meidät laupeutensa mukaan uudestisyntymisen pesun ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan. Tämä sana on varma.”
,…
Tämä kasteeseen liittyvä ero opetuksessa ei ole mikään pikkuseikka. Siksi helluntailaiset ja luterilaiset eivät kuulu samaan seurakuntaan. Kyseessä on ihan perusasia. Uskoa tarvitaan ja epäusko kadottaa. Siksi evankeliointi on tarpeen. Mutta luterilaisen julistuksen ytimessä on palaaminen kasteen armoon. Uutta kastetta ja jotain uutta rituaalia tai Hengen kosketusta kokemuksen tasolla jne.ei tarvita jotta ihminen saisi uskoa olevansa Jumalalle rakas ja pääsevänsä ikuiseen elämään.
Helluntailaiset ja luterilaiset voivat silti yhdessä ylistää ja laulaa Jeesuksesta. Siinä Simojoki tekee oikein. Niin kuin moni muu. Näyttää esim Suomen paras gospellaulaja Ossi Mäki-Reinikin käyvän keikalla hellareiden kirkoissa. Eve ja Ossi - siinä hieno duo!
1 tykkäys
En tiennyt. Ei kasteella pelastuta, vaan uskolla.
Kyllä me olemme tästä puhuneet ja olet kertonut että pidät hyvinä sekä lut että hell opetuksia. Toin vaan esiin sen että lut oppi todellakin on erilainen juuri tuossa kohdassa.
Lutherin Vähä katekismus:
…jotka uskovat Jumalan sanat ja lupaukset niin kuin ne kuuluvat.
MITKÄ OVAT NÄMÄ JUMALAN SANAT JA LUPAUKSET? VASTAUS:
Ne, jotka Herramme Jeesus Kristus lausuu Markuksen viimeisessä luvussa: “Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.”
Jos tuohon kohtaan vetoat, kannatat helluntalaista kastetta, koska järjestys on tuo.
Lainasin kirkon katekismusta. Siinä on oikein hyvin kuvattu se kasteen ja uskon merkitys.
1 tykkäys
Miten niin! Helluntailaisten vika on siinä, että he tekevät kasteesta teon, sillä hehän kutsuvatkin sitä kuuliaisuuden askeleeksi. Sen sijaan luterilaisuus ei opeta kastetta ihmistekona, vaan asettaa uskon kaikkien tekojen vastakohdaksi ja siksi kastekin voidaan vastaanottaa vain Jumalan teolla, uskolla, ei omana tekona.
Kristushan sanoo: »Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.» Täten hän osoittaa uskon olevan sakramentissa niin välttämätöntä, että se voi pelastaa ilman sakramenttejakin, ja sen tähden hän ei tahtonut lisätä: »Joka ei usko eikä tule kastetuksi.»
Martti Luther
»Joka uskoo ja kastetaan, pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.» Siten messukin voi hyödyttää ihmistä vain hänen oman uskonsa kautta eikä sen hyötyä voi mitenkään siirtää toiselle yhtä vähän kuin pappikaan voi antaa sakramenttia kenellekään toisen puolesta, vaan hänen täytyy antaa se erikseen kullekin läsnä olevalle. Sillä pyhittäessään sakramentin ja jakaessaan sitä papit ovat meidän palvelijoitamme, jotka tosin eivät tee meille aktiivisesti mitään hyvää tekoa, vaan joiden välityksellä saamme lupauksen ja merkin ja saamme passiivisesti osallisuuden Ehtoolliseen, mikä tapa on ollut käytännössä maallikkojenkin kesken. Sillä ei sanota, että he tekevät jotakin hyvää, vaan ottavat sitä vastaan. Mutta papit* ovat jumalattomuudessaan eksyneet tekemään Jumalan sakramentista ja testamentista hyvän työn, jonka he antavat ja lahjoittavat maallikoille, vaikka heidän pitäisi vain ottaa vastaan lahja.
Martti Luther
Usko on siis käsitettävä Jumalan kasteessa antamaksi lahjaksi, joka on tekoja vastaan ja jolla ainoalla kaste voidaan ottaa vastaan. Jos teet uskosta teon menetät sen, siis kasteesi hyödyn, mutta voit aina palata kasteeseesi Pyhän Hengen vaikuttamalla uskolla, onhan kristillinen elämäkin jatkuvaa jokapäiväistä uskolla kastamista. “Sinut on kerran kastettu sakramentaalisesti, mutta sinun on joka päivä tultava uskolla kastetuksi”, kuten Luther sanoo. Ei myöskään pidä asettaa uskoa ja kastetta kronologiseen aikajärjestykseen ja ajatella niitä ikään kuin ajassa perättäisinä tapahtumina, sillä Jumala ei toimi ajassa, vaan sen ulkopuolella, vaikka me koemmekin asioita ajassa ajan jatkumolla.
*Skolastiset papit.
1 tykkäys
Pelkästään järjestyksen takia. Kohta on Markuksen evankeliumista ensisijaisesti, toissijaisesti luterilaisesta katekismuksesta. Jos sanajärjestyksellä olisi merkitystä, olisi näkemys helluntailaisten mukainen, ensin usko, sitten kaste. Sama järjestys on tietysti Raamatussakin, joten vaikeaa on @tortoise n vedota tähän raamatunkohtaan asiassa, jonka hän nosti viestiäni vastaan. Siis että kaste pelkästään ei pelasta (tai minun sanoillani riitä mihinkään) , jonka ilmaisin, vaan tarvitaan myös usko, vaikka kaste jo sinällään pitää lupauksen Jumalan lapseudesta, jonka myös edellisessä totesin ja joka ei @tortoise lle riittänyt.
Toki luterilainen ja vanhakirkollinen käsitys ilmaisee kasteen liittävän kastettavan kirkkoon, mutta pelkkä jäsenyyskään ei ketään pelasta, vaan usko. En toki tätä jälkimmäistä osaa edelliseen viestiini liittänyt käytännön syistä, koska puhe oli alunperin pelastumisesta ja lapseudesta, ei kirkon jäsenyydestä. Mietin, jos liittäisin muutaman Muroma-kommentin aiheeseen, mutta toistaiseksi tämä riittää. Tämä ei ole vielä luterilaisuudesta irti, mutta kuitenkin raamatullinen näkemys.
Miksi haluat pelata kasteen ja uskon toisiaan vastaan sillä kaste pelastaa juuri antaessaan uskon ja vastoin Muromaa luterilainen Tunnustus opettaa, että myös lapset uskovat, koska usko on täydelleen riippumaton ihmisen antropologisista edellytyksistä. Jumala rakastaa ihmistä riippumatta siitä millainen tai minkä ikäinen ihminen on tai millaisia tekoja ihminen tekee. Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä yhtä paljon, silllä samalla rakkaudella, jolla Kolminaisuuden persoonat rakastavat toisiaan. Siksi hän antaessaan kastekäskyn käski kastaa kaikki kansat Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, erittelemättä ja Pyhä Henki vaalii ja syventää tätä kasteessa Kristuksen ja ihmisen välille uskon kautta syntyvää yhteyttä.
2 tykkäystä
En halua, sillä kirjoitin jo edellä:
Tämä on totta, Muroma piti sitä katolilaisilta perittynä harhana.
Aivan, näin ajattelen itsekin. Kyseinen viestini oli vastine Okan välittämään ihmetykseen, miksi Pekka Simojoki puhuu Kirkolliskokouksessa vastoin muuta toimintaansa yhteistyössä muiden seurakuntien kanssa. Ongelma ei ole minun, olen vain pyrkinyt ymmärtämään Simojoen toimintaa, ehkä oikein, ehkä väärin. Itselläni ei ole ongelmia näiden asioiden ymmärtämisen tai yhteensovittamisen kanssa.
Anteeksi, että vaivaan vielä, mutta en malta olla kysymättä mitä Muroma piti katolilaisilta perittynä harhana, sitäkö, että lapset uskovat kasteessaan vai mitä tarkalleen?
Sitäkin ja yleensä kasteen pelastavuutta ilman uskoa. Liitän pari sivua: kirja siis Salattu elämä Herrassa.
Kyllä lapsi tarvitsee oman uskon, mutta usko ei ole intellektin akti, ratkaisu, niin kuin Muroma opetti. On surullista, että me emme pääse tässä kasteasiassa yksimielisyyteen, vaikka monessa muussa asiassa olemmekin voineet olla samaa mieltä. Mutta annan vielä puheen vuoron Huovisen Eerolle, joka kirjoitti mestariteoksen Lutherin käsityksestä lapsen uskosta. Teksti voi tuntua sinusta luotaantyöntävältä kun siinä puhutaan lähinnä uudestikastajia vastaan, mutta sama käsityshän teillä on kasteesta.
Lapsen usko tarkoittaa Lutherin mukaan siis, että lapsi tulee reaalisesti pyhäksi ja autuaaksi. Tätä pyhyyttä lapsi ei saa ilman omaa, hänelle lahjoitettua uskoa. Uudestisyntyminen ei näin ollen toteudu pelkän kasteen vaikutuksena ilman lapsen omaa uskoa. Kaste ja usko ovat kumpikin välttämättömät: kaste vaikuttaa lapsessa uskon ja sen kautta lapsi saa omakseen Jumalan vanhurskauden ja pyhyyden. Luther rinnastaa lapsen uskon ja pyhyyden toisiinsa seuraavasti: “Sillä jumalallisissa asioissa ei saa olla epävarma, vaan niissä pitää pelata varman päälle. Jos uudesti kastaja ei ole itsepäinen, vaan valmis oppimaan, hänkin voi kuulla, että samoin kuin Johannes tuli uskovaksi ja pyhäksi, kun Kristus tuli ja puhui äitinsä suulla, samoin myös lapsi tulee uskovaksi, kun Kristus kasteessa puhuu hänelle kastajan suulla. Onhan se hänen sanansa ja hänen käskynsä (gepot) eikä hänen sanansa voi olla vaikuttamatta (nicht kan umb sonst gehen).”*
Lutherin käsityksen ymmärtämiseksi on tärkeää huomata, että lapsi ei saa pyhäksi tullessaan ainoastaan pyhyyden ominaisuutta yleensä, vaan hän saa itsensä Jumalan oman pyhyyden. Kasteessa lapsi saa nimittäin yhtä aikaa sekä uskon että “Hengen” eli siis Pyhän Hengen eli itsensä Jumalan. Pelkän yliluonnollisen armon vaikutuksen asemesta lapsi tulee osalliseksi itse Jumalasta.
Eero Huovinen, Fides Infantium, s. 193.
*Martti Luther WA 26, 159, 12-18.
Ja sitten vielä Jumalan sanaa:
- Piet. 3: 21. Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena - joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta - Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta.
Millä ihmeen verbaliikalla jauhat tyhjäksi tämän sanan?
1 tykkäys
En ole mitenkään ilmaissut mitään erityistä kantaani. En nyt kyllä ymmärrä mihin viittaat? Mutta ei sillä niin väliä. Muroma edustaa aikaansa, hänellä on paljon hyviä ajatuksia, mutta en kaikesta ole läheskään samaa mieltä välttämättä. Ennenkaikkea hän on liian ehdoton. Minä olen vapaa ajattelemaan omalla tavallani ilman mitään oppi-isiä. Älä tee liian helppoja johtopäätöksiä tai oletuksia.
No saanko kysyä sitten mikä on kastekäsityksesi? Saako lapsi kasteessaan Jumalan lahjana uskon?
1 tykkäys
Ei pieni lapsi mistään mitään ymmärrä. Uskoo mihin uskoo. Koko käsitteellinen ajattelukyky on vielä kehittymättä. En laskisi kovin paljon tuon varaan. En välittäisi kyllä käydä tätä keskustelua lainkaan. Ei kiinnosta.