En halua, että kristityt riitelevät tulevaisuudessakaan, enkä halua, että uskovat riitelevät uskomattomien kanssa ja uskomattomat uskovien kassa. (Tiedän, että hankaluutta tuottaa esim. seuraava raamatunkohta: “Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa. En minä ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan. Minä olen tullut nostamaan pojan isäänsä, tyttären äitiään ja miniän anoppiaan vastaan. Viholliset ovat oman talon väkeä.” Matt. 10:34-36) Siksi kirjoitan esim. eri kirkkojen hyvistä pointeista, jotka näen hyviksi kristillisestä näkökulmasta ja monesti ihan älyllisestikin perusteltuina. En ajattele, että yksi kristillinen ryhmä tai kirkko on kristillisessä mielessä yli muiden tai ainoa oikea. Olen tässä viestiketjussa tuonut esiin omia näkökulmiani menneisyydestäni, jotka ovat paikoin vähintään lähellä helluntailaisuutta. En ole nähnyt enkä näe siis edelleenkään helluntailaista ajattelutapaa sinänsä antikristillisenä tai lahkolaisena tai kristillisesti arvioituna vääräoppisena.
Jokainen ihminen on erehtyväinen. Siksi saatan kysyä joskus asiaa, johon ajattelen tietäväni vastauksen. Voi olla, että olen erehtynyt, eli luulin vain tietäväni. Kun esittää kysymyksiä, joihin tietää melkoisella varmuudella itse vastauksen, voi saada joitakuita vahvasti oman kirkkonsa oppiin uskovia vähemmän omaan oppiinsa kiinnittyneiksi. Mielestäni on hyvä, että kristityt eivät ole liian varmoja joistain opillisista asioista, jos ei ole kritiikkiä kestäviä syitä olla niistä erittäin varmoja. On mielestäni hyvä, että teologisesti kritisoidaan toisia, jotka ajattelevat teologisesti toisin, jos on raamatullisesti hyvin perusteltuja syitä kritisoimiseen. Jos on täysin varma omasta oikeaoppisuudesta ja muiden vääräoppisuudesta, voi olla vaarana fanaattisuuteen lankeaminen. Minä olen tällä foorumilla havainnut vuosien aikana jossain määrin fanaattisuutta. Fanaattisuus ahdistaa minua, samoin fanaattisuuteen liittyvät uskonsodat, mustavalkoinen ajattelu ja roviolla polttamiset; ja minua ahdistaa omahyväisyys tai itsensä korottaminen tai siis ‘holier than thou’ -asenne, jolloin perusteettomasti nostetaan omassa mielessä oma rakas minä muita korkeammalle ajattelemalla muiden olevan alhaisemmalla tasolla mentaalisessa statushierarkiassa ja ilmaisemalla se muiden “alhaisuus” vähintään epäsuorasti, jolloin se, jonka vähintään vihjaistaan olevan pahempi tai syntisempi tai muutoin alhaisempi tai huonompi, monesti kärsii henkisesti siitä syystä.
Näitä ketjuja lukevat muutkin ihmiset kuin jo uskossaan “varmat” ja asioista paljon tietävät ja kirjoittavat. Jotkut saattavat olla vasta kristinuskon jostain asiasta ensimmäistä kertaa kunnolla lukevia. On mielestäni hyvä, jos voivat pallotella asioita monelta kantilta muodostaessaan näkemyksiä asioista. Vai olisiko parempi, jos internetistä olisi luettavissa kristinuskosta vain roomalaiskatolinen totuus? Olisiko parempi, jos internetistä olisi luettavissa kristinuskosta vain helluntailainen totuus? Vai olisiko parempi, jos internetistä olisi luettavissa vain ja ainoastaan pastori Veli Saarikallen ja hengenheimolaisensa pastori Chrisin näkemys kristinuskosta? Olisiko hyvä, jos luterilaisia tunnustuskirjoja pidettäisiin erehtymättöminä ilmoituksina, joiden arvostelemisesta seuraa kuolemanrangaistus? Jos olisi, millä hyvillä, ymmärrettävillä, kritiikkiä kestävillä tai kiistämättömillä perusteilla? ¨
Jos kaikki kristillinen oppi- ja tekstimateriaali hävitettäisiin ihmisten mielistä ja kaikki kristilliset kirjat tuhottaisiin eikä internetiin jäisi mitään kristillistä materiaalia paitsi vain ja ainoastaan Raamattu, niin olen varma, että pelkän Raamatun pohjalta syntyisi hajaannusta niiden kesken, jotka sitä alkaisivat lukea ja siihen uskoa. Jos vain yksi kristillinen pulju jäisi jäljelle maailmaan, niin sekin hajaantuisi, jos pelotteena ei olisi väkivalta tai sosiaalinen kuolema kritiikkiä esittäville. Edelleen kiistellään ainakin jossain määrin siitä, mitä Luther todella opetti. Matti Väisäsen lukuisten kastekirjojen pohjalta saattaa joskus tulevaisuudessa syntyä kiistaa kannattajien kesken siitä, mitä Väisänen todella opetti. Lestadiolaisuus on hajonnut aika moneksi eri kuppikunnaksi. (Oliko jopa kuuteentoista eri porukkaan?) Jos joku karismaattinen ja lumoava kristitty nostettaisiin kannattajien taholta kristillisen joukon pomoksi, joka saisi hallita inhimillisenä yksinvaltiaana sitä porukkaa, luultavasti ennemmin tai myöhemmin joku, joka haluaa nousta mentaalisessa statushierarkiassa korkeammalle, pyrkisi syrjäyttämään ylimmäisen pastorin ja astuisi sen saappaisiin ainakin osaa alkuperäisestä porukasta johtamaan jne. Olen aika varma siitä, että mitä enemmän ihmisiä kehotetaan tutkimaan itsenäisesti Raamattua ja kriittisesti tarkastelemaan tai pureskelemaan ja märehtimään eri kirkkojen ja johtajien oppikäsityksiä, sitä vähemmän on vaaraa langeta fanaattisuuteen ja jonkin inhimillisen johtajan lumoihin ja talutusnuoraan. Koirat tarvitsevat isännän, mutta eivät kristityt eivätkä toisetkaan aikuiset ihmiset.
“Kloen perheväeltä olen saanut teistä kuulla, veljeni, että teillä on riitoja keskuudessanne. Tarkoitan sitä, että yksi teistä sanoo: “Minä olen Paavalin puolta”, toinen: “Minä Apolloksen”, joku taas: “Minä Keefaan”, joku vielä: “Minä Kristuksen”.” (1 Kor. 1:11-12)
“Kun toinen sanoo: “Minä olen Paavalin puolta”, ja toinen: “Minä olen Apolloksen”, ettekö silloin ole niinkuin ihmiset ainakin?”" ( 1 Kor. 3:4)
“Minä puhun niinkuin ymmärtäväisille; arvostelkaa itse, mitä minä sanon.” (1 Kor. 10:15)
