Pidemmän aikaa on tuntunut siltä, että olet kastekriisissä, Hepr. 6: 1, 2.
1 tykkäys
Ei tämä nyt ole erityisesti meidän henkilökohtainen ja kahdenvälinen asia.
Eli en minä syyttele enkä väitä tietäväni sydämesi ja uskosi tilaa. Toivottavasti sinäkin voit katsella näitä viestejä nimimerkkien keskusteluna kristinuskosta. Ei ole tarkoitus että tuntemattomat ihmiset täällä avaavat sisintään ja ehkä tulevat loukatuiksi yms.
Kaste on yksinkertaisesti Kirkon alusta asti ollut sitä mitä vanhat kirkot nytkin opettavat. Kirkoilla on eri korostuksia mutta Yksi Pyhä Kaste on se mikä tunnustetaan.
Saat minun puolestani tietenkin pitää näkemyksesi ja kokemuksesi ovat varmasti aitoja.
Ei klassisen uskon foorumilla kuitenkaan voi olla väärin muistuttaa että kaste on ainutkertainen, koska subjekti siinä on Jumala eikä sen pätevyys riipu ihmisen tunteista ja asenteista.
Kaste on kirkon perustavimpia asioita ja siihen liittyvä oppi tärkeimpiä dogmeja.
Pyhä Henki toki toimii miten haluaa. Mutta kasteessa Hän ainakin toimii, siitähän on Raamatun kirkas todistus.
Mainio twisti tähän kuvioon! 
Jumala voi toimia myös vääristä syistä toimitetussa kasteessa ja silloinkin kun Jumalaa suorastaan pilkataan kasteessa (esim. ylimielinen asenne kastetta ja koko kirkkoa kohtaan tai väkivallalla uhaten tehty kaste).
Pidän silti vahvasti todennäköisenä että kasteen armo ei suoraan tule kastettavan osaksi silloin kun kaste suoritetaan maallisella lailla pakottamalla, miekkalähettäjien toimesta, huijareiden tullessa kasteelle (niin kuin minä itse tai vaikka maahanmuuttaja joka hakee vain yhteiskunnan hyväksyntää kasteensa avulla) tai ihan vaan välinpitämättömänä muuten vaan kasteelle tultaessa (esim. teinit jotka innostuvat menemään joukon mukana).
Kaikissa näissä tapauksissa voi motiiveista huolimatta Jumala tehdä ihmeen mutta se ei sitten ole varsinaista kasteen armoa joka tulee ihmisen osaksi kun hän haluaa kastetta ja haluaa elää kristillistä elämää kasteen jälkeen.
En tiedä luterilaisista mutta katolisessa sakramenttiteologiassa vastaanottajan dispositiolla on jonkinasteinen merkitys ja hyvä niin. Kyllä rienaajille on Jumalan armoa tarjolla yllin kyllin sakramenttien ulkopuolella. Sakramentteja taas tulee lähestyä kuten Mooses Jumalaa Horeb-vuorella.
No, maallikkona ajattelisin että kasteen lahja on sama riippumatta motiivista tms., mutta tottakai kaste myös velvoittaa vaeltamaan uskossa ja sen mukaisesti elämään. Miten on @Diakoni - jos aikuinen haluaa tulla kastetuksi, miten sinä toimit hänen kanssaan? Ja mitä ajattelet silloin jos motiivi ei näytä oikein kelvolliselta?
Katolisen kirkon opetus ei ymmärtääkseni juuri meidän opistamme kasteen kohdalla eroa, esimerkiksi yhteinen julistus vanhurskauttamisesta paaluttaa kasteen perustaksi, kuten toisessa ketjussa lainauksella osoitin.
Olen kasteasiassa toistuvasti siteerannut evankelis-luterilaisen kirkon Katekismusta, jota jaettiin vuoden 2000 paikkeilla suomalaisten koteihin.
@9x ja Diakoni ovat siteeranneet varmaan eniten Lutheria tai tunnustuskirjojamme.
Nyt vaihteeksi linkitän Erkki Koskenniemen raamattuluennon, josta tässä lopun tiivistys ikäänkuin teesien muodossa:
a. Jokainen ihminen on omassa varassaan täydellisesti synnin alla ja pelastuu yksin Jumalan työn vuoksi, myös lapset.
b. Jumala on asettanut kasteen pelastuksen tieksi ja siksi se on autuudelle välttämätön, myös lapsille. Jumala ei kuitenkaan ole sidottu niin, ettei hän voisi pelastaa myös kastamattoman – Jumala on vapaa.
c. Kaste on Jumalan meille antama lahja, jossa hän todellisesti ja varmasti antaa meille sen, mitä me taivaaseen päästäksemme tarvitsemme. Ydinkysymys kasteen kohdalla on tämä: Onko Kristus siinä vai ei ja saadaanko siinä synnit anteeksi vai ei. Jos ei ole, kaste ei riitä mihinkään. Jos on, muuta ei tarvita kuin tämä Jumalan teko.
d. Kaste on paitsi lahja myös velvoite. Meidät on kasteessa pantu matkalle kohti taivasta, mutta me emme vielä ole siellä. Moni kastettu jää matkalle, kun kieltää Herransa. Mutta meillä on lupa kulkea Jumalan kansan kanssa kohti taivasta, kuulua Jumalan kansaan jo täällä ja kerran siellä.
2 tykkäystä
Jos kastamaton haluaa kasteen, niin se on Jumalan tapa kutsua häntä, huolimatta hänen motiiveistaan.
Kastan
D
1 tykkäys
Ok, pidetäänkö kastekoulua, tai onko se siis aikuisrippikoulu joita nykyisin kai aika paljon on (Pappistyötoverit kertovat…)? Kaste ja konfirmaatio sen jälkeen?
Yli 15 vuotiaalle pidetään rippikoulu, jos sitä ei ole käyty aiemmin.
D
1 tykkäys
Niin tietysti, joo. Onhan meilläkin vuosittain rippikoululaisia joita ei ole kastettu. Ja saavat sen suorittaa, vaikka eivät haluaisikaan kastetta, samoin konfirmaation voi jättää väliin.
Onneksi vielä selvästi suurin osa riparilaisista on kastettu, ja lähes kaikki myös konfirmoidaan rippikoulun jälkeen.
Kuten tuolla toisaalla kirjoitin ihmiset ovat saaneet syntinsä anteeksi jo Kristuksen teossa (2. Kor. 5: 19) ja tarvitsevat juuri sen vuoksi kasteen häneen, uudestisyntymän, jolloin he myös ovat tuon Kristuksen hankkiman syntien anteeksiantamuksen omistuksessa. Ennen sitä ihminen ei ole olemassa tässä mielessä Jumalan valtakunnassa, vaikka olisikin fyysisen syntymänsä puolesta olemassa tässä maailmassa ja puuhastelisi mitä tahnsa tai olisi miten uskonnollinen tahansa, kuten Erkki Koskenniemi tuossa yllä @tortoise n häneltä lainaamssa sitaatissa kirjoittaa. Martti Luther kirjoittaa hienosti tuosta uudestisyntymisestä, siitä mitä se on tai ehkä paremmin, mitä se ei ole.
Sallikaa minun valaista. Lapsi joka tulee syntymään kahden vuoden kuluttua tästä hetkestä, ei vielä ole olemassa. Neitsyt jonka on määrä synnyttää hänet on vielä naimaton. Lapsi, joka tulee syntymään hänestä ei ole mitään, eikä voi tehdä mitään. Jokaisen täytyy myöntää ettei kukaan voi tehdä mitään ennen kuin hän on olemassa. Sen tähden kaikki teot, kuinka tahansa kalliitta ja hienoja ne voivatkaan olla, ovat täydellisesti ei mitään jos ne tehdään ennen uudestisyntymistä, ne eivät ole mitään muuta kuin syntiä ja kuolemaa. Tästä johtuen, Herra Kristus tuomitsee Nikodemuksen ja kaikki farsiseukset ei miksikään, niinpä, koko juutalaisen kansan, joka ei hyväksy Kristusta ja usko häneen, sillä he eivät ole uudestisyntyneet.
Martti Luther, Luther Works, 22, p. 278.
2 tykkäystä
Katolisella puolella Summassa Aquinas (siis Akvinolainen tietysti) kirjoittaa sakramenttien vastaan ottajan vilpittömyyden ja oikean motiivin tärkeydestä.
Nykyäänkään katolinen pappi ei välttämättä kasta vauvaakaan jos on vahva epäilys että lasta ei kasvateta kristillisesti.
Itse olen huomannut aina olleeni tässä kastekysymyksessä, ja sakramenttien suhteen yleensäkin, eniten samanmielinen radikaalien anabaptistien kanssa.
Se tarkoittaa että Jumala antaa kyllä yllinkyllin armoa kastamattomillekin löytää totuus ja että kastetut tekevät myös omalta puoleltaan vahvan sitoumuksen.
Muiden sakramenttien osalta näkemykseni on uskoontulostani lähtien ollut anabaptistinen, (en vain ole tajunnut tutustua heihin jotta olisin tiennyt missä ihmiset ajattelevat saman tyyppisesti kuin minä itse) mutta en ole kokenut sen olevan ristiriidassa katolisilla sakramenteilla käymisen suhteen koska olen elänyt kuitenkin hyvin tiiviisti ja todellisesti sakramenttien yhteydessä.
Tosin minusta on ollut aina hieman naiivia toteuttaa katumuksen sakramentti niin kuin se kat. ja ort. yhteisöissä toteutetaan. Nykyinen helluntailaisten tapa on mielestäni järkevämpi ja luonnollisempi. On ollut todella luontevaa siirtyä tapaan jossa tunnustan kokouksessa syntini esirukoustilanteissa. Syntien tunnustaminen sinänsä on aina ollut minulle yksi tärkeimmistä devootioista, tekisin sen vaikka ei olisi muuta mahdollisuutta kuin mennä seurakunnan eteen julkisesti tunnustamaan.
Kaikenlainen sakramenttien toteuttaminen erillään yhteisöstä, kahdenvälisesti uskovan ja papin välillä on mielestäni aina ollut turhaa kikkailua ja sakramenttien luonteen vastaista.
Miltä kuulostaa @Max - ja muut katolilaiset?
The critical point is that although baptism is “the sacrament of faith,” the sacraments aren’t magic. The “faith required for baptism is not a perfect and mature faith, but a beginning that is called to develop,” and this faith “needs the community of believers” to develop as it’s meant to (CCC 1253). To baptize a child and then leave him to languish spiritually in an unbelieving family isn’t really doing him any favors.
Jätän vielä tämän linkin vanhempaan kirjoitukseen koska olen tämän saman linkannut myös aiemmalle foorumille vastaavan keskustelun aikana.
Minua hiukan häiritsee – on aina häirinnyt – puhe sakramenteista. Itse asiassa minua häiritsee melkein kaikki teologinen käsitteistö joka tulee teologiaan latinan suodattamana. Kreikkalainen sana viittaa mysteeriin, salaisuuteen, ja ortodoksikirkossa kyseinen termi (mysteerio) onkin käytössä.
Latinan pohjalta puhutaan “pyhistä toimituksista” – ja siitä ajaudutaan vielä kauemmaksi mysteeriosta kun puhutaan “armonvälineistä”. Sikäli riipivää, että tämä kaikki on vaikuttanut ja vaikuttaa hyvin vahvasti myös teologisiin tulkintoihin, ja syntyneitä solmuja on todella vaikea avata.
1 tykkäys
Ajattelen kasteen saamisesta vähän niin kuin Raamatun saamisesta. Raamattu voidaan antaa monille ihmisille, joilla on hyvin erilainen suhtautumistapa saamaansa lahjaan. Raamatun kautta tarjotaan pelastusta sille, joka lukee ja uskoo evankeliumin Jeesuksesta.
Kerroin Kirkkokunnan valitsemis-ketjussa, miten itse sain Raamatun, jota en juurikaan tutkinut neljän ensimmäisen vuoden aikana, jotka se on minulla ollut.
Mutta Raamatussa ei ole, eikä kasteessakaan, viimeistä käyttöpäivää. Jos uskon saamisessa menee vuosia tai vuosikymmeniä, mutta sen saa, niin loppu hyvin kaikki hyvin. Vanhaa Raamattuaan ja vanhaa kastettaan ei tarvitse sen jälkeen vaihtaa uusiin. Vika ei ollut niissä vaan omassa uskon puutteessani.
3 tykkäystä
Sama täällä. Ymmärrän oikein hyvin näkemyksesi.
Viime vuosien tutkimus anabaptisteista on tuonut ulottuvilleni uuden, Raamatusta johdetun, tavan nimetä sakramentteja. Ne ovat merkkejä niin kuin mm. 5. Moos. 6:22
1 tykkäys
Joh. 3: 8. Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt."
Vaikka et ymmärrä tätä. Tuulen ääni on kuultavissa tässä Jumalan sanassa: ”Minä kastan sinut Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.” Edelleen, sinulla on myös tuuli kasteen vedessä; Pyhä Henki puhaltaa siellä. Sinä et tiedä miten ihminen uudestisyntyy vedestä ja Hengestä, etkä tiedä miten joku on kuollut ja voi elää jälleen. Mutta usko se, ja keskitä itsesi tuulen ääneen vedessä, tuntien veden ja Pyhän Hengen äänen. Ei merkitse mitään, että et voi ymmärtää kuinka uudestisynnyt. Sano ainoastaan: ”Minä uskon sen.” En tiedä sitäkään mistä tuuli tulee, ja silti tiedän että se on kuultavissa ja nähtävissä, sillä voin kuulla ja tuntea sen. Näin minä myös uskon Jumalaan kun hän sanoo, että kaste alkaa uudestisyntymän, vaikka minä en voi ymmärtää kuinka se uudistaa minut, pitää ja varjelee minut iankaikkisessa elämässä. Minä vain yksinkertaisesti kuulen Sanan, omaksun kasteen veden, ja uskon…
…En voi myöskään nähdä kristittyä: enkä voi sanoa, tällä ajalla, tässä paikassa tulen kristityksi, ei mitään aikaa, eikä paikkaa voi sovittaa siihen, se on näkymätön, sitä ei voida tuntea, en voi pukeutua kristityksi, se ei käsitä mitään minkä voin nähdä.
Martti Luther
Niiden virhe, jotka sanovat, että kaste ei uudestisynnytä on siinä, että he haluavat ymmärtää järjellään uudestisyntymisen, kuinka se tapahtuu, vaikka se ei ole ollenkaan järjen ulottuvilla. He selittävät sen ihmislähtöiseksi aktiksi ja antavat suuren roolin ihmisperäiselle teolle, ratkaisulle, asettaen painoa sille. Eihän kasteessa voida ihmislähtöisesti nähdä mitään muuta kuin pelkkää vettä. Ainoastaan usko voi omaksua sen. Mutta he haluavat kokea olevansa uudestisyntyneet, etsivät siitä varmuutta omista teoistaan, hyläten Jumalan teon. Samoinhan ei kukaan näe ehtoollisessa mitään muuta kuin leivän ja viinin ja maista siinä mitään muuta kuin leivän ja viinin, mutta Pyhä Henki vakuuttaa uskolle siinä olevan läsnä Kristuksen ruumiin ja veren.
Ainoastaan Pyhän Hengen synnyttämällä uskolla voidaan omaksua kasteen ja ehtoollisen lahjat. Usko on ainut tapa löytää varmuus uudestisyntymisestä, siitä, että olen kristitty, nähdä sitä en voi. Siksi ulkonaiset armonvälineet, sana ja sakramentit ovat asetetut, että niiden perusteella ja niihin perustuen ihminen voi uskoa olevansa kristitty. Jos ihminen etsii tätä varmuutta muualta hän on eksyksissä.
3 tykkäystä
Jeesus ei missään kohtaa lähetyskäskyssään sano, että kasteessa ihminen myös uudestisyntyy ja saa uskon.
"18 Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: “Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä.
19 Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
20 ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” Matt. 28: 18- 20.
Lähetyskäskystä kirjoittaa Kylväjän lähettinä toiminut Kimmo Malinen hyvän koosteen.
2 tykkäystä
Silloin kun minut kastettiin naimisiinmenon vuoksi minulle ei opetettu miten pitäisi elää. Missä tämä opetus saadaan? Tuleeko opetusta käskyjen pitämisestä vain jumalanpalveluksessa ja saarnoissa?
(Huom, olin 18-vuotias, perheestä jossa minulle ei ollut opetettu mitään arvoja ja joka ei pitänyt minusta teini-iässä huolta.)