Kaste, usko ja lapset

Miksikähän hoviherra sinun mielestäsi kastettiin jos kasteella ei ole mitään merkitystä? Eikö sen vuoksi, ettei häntä voitu jättää uskonsa varaan vaan uskolla täytyi olla jotakin mihin tarttua. Ja se ei voinut olla mitään muuta kuin Kristuksen kuolema ja ylösnousemus johon hänet kasteen välityksellä liitettiin. Näinhän Raamattu monin kohdin sanoo uskoville!

Room 6:3: “Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?”

Jos hoviherra olisi jätetty oman häälyväisen uskonsa varaan ja jopa kastettu sen varaan olisi hän ajautunut itsensä varaan ja siten jojoon heilumaan ylös ja alas vaille mitään kiintopistettä missä hänen uskollaan olisi perusta.

1 tykkäys

Onko joku sanonut, ettei kasteella ole merkitystä?

1 tykkäys

Mitä ajattelet tuntemastani luterilaisesta uskovasta, joka on lapsena kastettu, mutta jonka mukaan kaste ei hänen hengellisessä elämässään merkitse mitään? Hän rakentaa uskonsa sanan lupausten perustalle ja Kristukseen, mutta ei ajattele uskossaan kastettaan eikä palaa mielessään kasteen armoon. Hän siis “tarttuu” aikuisena sanaan ja sanan kautta Kristukseen.

1 tykkäys

Hän tarttuu uskollaan siihen mihin hänet on kastettu, eli kasteensa sisältöön Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen, eikä uskoonsa.

En usko, että aikuisena uskoon tullut, jota ei ole vielä kastettu, vaan “ainoastaan” tullut uskoon, tarttuu vähemmän Kristukseen luottaessaan Raamatun sanaan, kuin ihminen, joka on jo kastettu. UT:n mukaan uudestisyntyminen tapahtuu myös sanan kautta. Jos tai kun näin, mitä “lisäuudestisyntymistä” kasteelle meno toisi ja miten sen voisi havaita? En usko, että monikaan, joka on vasta aikuisena kastettu, kokee kastehetkessään mitään radikaalia. Jos kasteessa vasta tultaisiin tuntemaan Kristus, asia olisi toki eri.

2 tykkäystä

Enhän minä ole tätä kieltänyt, mutta näin uskovien täytyy ottaa kaste, jotta he eivät jää uskonsa varaan.

Tarvitsevatko he itse sitä kastetta, vai lähinnä Jumala, koska hän on säätänyt niin? Tarkoitan: jos kaste on äärimmäisen tärkeä uskovalle ihan henkilökohtaisesti, luulisin, että sen vaikutuksen kokisi esim. jokainen vasta aikuisena kasteelle menevä (moni ei koe mitään ihmeellistä kastehetkessä), ja luulisin, että esim. tuntemani luterilainen uskova osaisi ajatella enemmän kastettaan ja saada siitä hengellistä ravintoa, jos ilman kastetta ihminen jäisi vain uskonsa varaan.

Jos ihminen tulee uskoon/uudestisyntyy sanan kautta ja menee kasteelle sen jälkeen, millä tavalla vasta se siirtää hänet Kristukseen tai pois omasta uskostaan (= “eivät jää uskonsa varaan”)? Onko siis kohdallaan sanan (ja Hengen vaikutuksen) kautta tapahtuva uudestisyntyminen/uskoontulo + kasteessa tapahtuva “ei-uskonsa varaan jääminen”? (“…näin uskovien täytyy ottaa kaste, jotta he eivät jää uskonsa varaan.”)

“Te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta.” (1 Piet. 1:23)

Tämän raamatunkohdan opetus sanan kautta tapahtuvasta uudestisyntymisestä liittyy nähdäkseni pelkkään sanaan (jonka kautta Henki uudestisynnyttää), ja sanaan ja kastesakramenttiin yhdessä, jos luterilaiselta kysytään.

Mitä luterilainen vastaa, jos ihminen tulee aikuisena uskoon eli uudestisyntyy ja sitten haluaa luterilaisen kirkon kasteelle, mutta ahdistuu siitä, että kyseessä on kuin lain teko, koska luterilaisuus opettaa, että vasta kasteessa siirrytään Kristukseen tai “pois omasta uskosta”. Onhan hänen itsensä päätettävä kasteelle meno, jolloin Kristukseen siirtyminen tapahtuu osittain hänen omasta toimestaan, eli on nähdäkseni kuin uskonratkaisu, jossa vasta siirrytään pois oman uskon varasta Kristukseen, jos ajatuksesi pitää paikkansa ja se on luterilainen oppi.

Tit 3:4-6: “Mutta kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen hän runsaasti vuodatti meihin meidän Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta,”

Kasteelle meno oli niille aikuisille, joista kirjeen kirjoittaja puhuu, osittain oma teko. He eivät tulkinneet sitä lain teoksi, vaikka se oli oma tekonsa osittain. Eihän kukaan heitä veden ääreen kantanut.

Kun luterilaisuus myöntää, että ihminen voi tulla uskoon/uudestisyntyä ennen kasteelle menoa, niin millä ymmärrettävällä perusteella sellaisen ihmisen kaste on uudestisyntymisen peso? Huomaat varmaan ristiriidan, kun siis annetaan ymmärtää, että pelkän sanan kautta uudestisynnytään/tullaan uskoon, mutta kaste on silti tälle ennen kastetta uudestisyntyneelle kasteelle menevälle ihmiselle myös “uudestisyntymisen peso”.

Kommentoin hiukan uudestisyntymistä. Tässä Raamatun kohta; 1Piet 1:3: “Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta,” Siis evankeliumin sanalla. Usko Kristukseen, Kristuksessa on se uudestisyntymä, jossa meillä on elävä toivo Kristuksessa.
Niin kuin Pietari lausuu; Jumala on uudestisynnyttänyt elävään toivoon.

Kun nyt ilmaiset implisiittisesti ihmisellä olevan osuuta pelastukseensa kysyessäsi millä “ymmärettävällä perusteella sellaisen ihmisen kaste on uudestisyntymisen peso,” niin tartun nyt tässä samalla tuohon perisyntioppiin, johonka ymppäät jollain tavoin tuon häsmäisen “vapaan tahdon” ja annan Lutherille puheenvuoron, koska en tiedä sen vakuuttavampaa selvitystä keneltäkään tästä vapaan tahdon asiasta ja puhun sen jälkeen kasteesta.

Ps. 51: 7. Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.

Näin ollen tämä jae sisältää syyn pimeys, viha Jumalaa kohtaan, epätoivo jne., miksi meidän kaikkien pitää tun­nustaa, että me olemme syntisiä ja että kaikki meidän pyrkimyksem­me ovat kirottuja Jumalan edessä ja että Jumala yksin on vanhurskas. Tämä oppi on ehdottoman välttämätön kirkossa. Tämän minä voin todistaa omalla esimerkillä­ni. Kun olin ollut jo useita vuosia teologian tohtori, en vielä tuntenut tätä oppia. Perisynnistä tosin keskusteltiin mutta sanottiin, että se on otettu pois kasteessa ja että kasteen ulkopuolellakin ihmisluonnossa on jäljellä valo, niin että jos joku seuraa sitä valoa, hänelle ehdot­tomasti annetaan armo. Opetettiin jopa, että pahoissa hengissäkin luonnolliset kyvyt ovat pysyneet vahingoittumattomina ja että ne ovat kadottaneet ainoastaan armon. Mutta kuka ei huomaa, että on aivan vastakkaista sanoa “luonnolliset kyvyt ovat vahingoittumatto­mat” ja “ihmisluonto on synnin turmelema”? Tahto on tosin luonnollinen kyky, mutta he eivät keskustelekaan pelkästä tah­tomisesta vaan hyvän tahtomisesta, ja sitä he kutsuvat luonnolliseksi kyvyksi. Siinä erehdys piilee. Perkeleellä on tahto ja harhaoppisilla on tahto ja tämän minä tunnustan luonnolliseksi kyvyksi. Mutta se tahto ei ole hyvä, eikä järki ole luotettava tai valaistu. Jos siis tah­domme puhua oikein luonnollisista kyvyistä tämän psalmin ja Py­hän Hengen puhetavan mukaisesti, silloin kutsumme luonnollisiksi kyvyiksi juuri sitä, että me olemme synneissä ja kuolemassa ja että me tahdomme, ymmärrämme ja tavoittelemme turmeltuja ja paho­ja asioita. Tämä nimittäin sopii yhteen esillä olevan psalminkohdan kanssa ja voidaan todistaa sen perusteella.
Tämä riittää perisynnin tai myötäsyntyisen synnin tunnustamisesta. Se on kuitenkin salattu koko maailmalta eikä sitä voida paljastaa meidän voimillamme, järjellämme tai tuumailuillamme, vaan niin se pikemminkin hämärtyy ja tulee puolustelluksi ja puolustetuksi.

Martti Luther, Armahda minua Jumala, s.61, WA, 384-385.

Näin ollen ihminen on kokonaan Jumalan vihan alainen syntiinlankeemuksen seurauksena eikä voi millään, eikä mitenkään pelastaa itseänsä. Siksi Jumala on valmistanut pelastuksen Kristuksessa, hänen teossaan, hänen kuolemassaan ja ylösnousemukseessaan ja tähän Kristuksen tekoon hän liittää meidät kasteessa, meidät jotka olemme kuolleet rikoksiimme ja synteihimme. Meidän on kuoltava Kristuksen persoonassa, johon hän on ottanut syntimme ja syntisen persoonamme. Tähän tekoon sinut kastetaan jo ennen uskoasi. Et voi sitä saada uskollasi aikaan, et silloinkaan kun uskosi näennäisesti edeltää kastettasi.

Määre “omassa itsessään” (kr. en hautoi) tekee tästä taistelusta vielä merkillisemmän ja loistavamman. Se osoittaa näet, että näin valtavien asioiden täytyy tapahtua yhdessä ainoassa persoonassa, Kristuksessa: kirous, synti ja kuolema tuhotaan, mutta siunaus, vanhurskaus ja elämä pannaan niiden tilalle. Koko luomakunta muutetaan yhdessä henkilössä muuksi. Jos luot katseesi tähän henkilöön näet, että synti, kuolema, Jumalan viha, helvetti, Perkele ja kaikki paha on voitettu ja surmattu.
Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys, SLEY 2003, s. 315.

Jumalan täytyy siis siirtää sinut tähän henkilöön kasteessa, sillä ennen sitä sinä olet hänen ulkopuolellaan. Tähän henkilöön siirrettynä Jumala sitten myös herättää sinut, joka olet kuollut hänen kanssaan kuin kivi antamalla sinulle uskon. Kristuksen uskollahan sinä elät kasteesi todeksi.

“Gal 2:19-20: “Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.””

Kol. 2: 12-13 ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista. Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset,

En enää jaksa vastata sinun järkeisjohteisiin pohdiskeluihisi. Lopetan tällä kertaa taas tähän. Kiitos keskustelusta!

1 tykkäys

Ei se, minkä lainaat tekstistäni, viittaa millään tavalla siihen, että ihmisellä olisi osuus pelastukseensa. Kun näet luterilaisuus myöntää, että ihminen voi syntyä sanasta ja Hengestä, niin ei ole epäteologista eikä epäluterilaistakaan kysyä, miten ihminen, joka luterilaisuuden mukaan syntyy sanan ja Hengen vaikutuksesta, voisi syntyä toisen kerran uudestaan kasteessa. Tässä on siis kyse aikuisen uskoontulosta, jota ei ole kastettu lapsena.

Mikä on siis kasteen merkitys aikuiselle, joka uudestisyntyy sanan ja Hengen vaikutuksesta ja jota ei ole kastettu ennen uskoontuloa? Se ei voine olla uudestisyntymisen paikka, kun ihminen on uudestisyntynyt jo sanan ja Hengen vaikutuksesta.

P.S. En saanut vastauksia kysymyksiin. Ne ovat edelleen vastaamattomia.

Nähdäkseni vain väisäsläinen malli poistaa kuvaamani ongelman, kun Väisäsen mukaan uudestisyntyminen tapahtuu vain ja ainoastaan kasteessa. Eri asia tietenkin on, onko UT:n valossa uskottavaa opettaa, että uudestisyntyminen tapahtuu vain ja ainoastaan kasteessa.

1 tykkäys

Minäkin haluaisin tähän jonkin valistuneen ja valaistuneen vastauksen.

Pitää muistaa, ettei uudestisyntyminen ole erilaista kasteessa tai sanasta, eikä evankeliumin kohde Kristus ja evankeliumin lupaus eroa millään lailla, joka on syntein anteeksiantamus.
Usko Kristukseen, Kristuksessa on uudestisyntymä.
Täytyy ymmärtää Jumalan vaikuttaminen evankeliumin sanalla. Eikö se ole uudesti luovaa eli uudestisynnyttävää. Siis uskoa Kristukseen ja Kristuksessa.

1 tykkäys

Miksei? Ei kai uskonnollisen käsitteen tarvitse tarkoittaa emotionaalista kokemusta tai rationaalisesti havaittavaa asiaa.

1 tykkäys

Itse käsitin tuon Glasialiksen ajatuksen niin että jos oletetaan sen ihan oikean hengellisen uudestisyntymän (ei järkeilyä, ei kokemuksia, ei tunteita, 100% henkeä) tapahtuneen jo, niin mikä on kasteen funktio.
Onko tähän sitten joidenkin vastaus että ei niin voi tapahtua?

1 tykkäys

Siis jos uudestisyntyminen/uskoontulo on tapahtunut faktisesti jo ennen kasteelle menoa, niin miksi tarvittaisiin toinen uudestisyntyminen (kasteessa)? Puhutaanko Raamatussa mielestäsi kahdesta uudestisyntymisestä? Se toinen uudestisyntyminen on nähdäkseni järjetön, tunsi ihminen emotionaalisesti jotain tai oli tuntematta, havaitsi jotain tai oli havaitsematta. Ethän sinäkään syntynyt tähän maailmaan kahta kertaa.

1 tykkäys

Tarkoitatko siis että Jumala haluaa antaa yhtä ja samaa uudestisyntymistä useammanlaisessa paketissa?
Tämä on ihan hyvä selitys itse asiassa.

1 tykkäys