Kun nyt ilmaiset implisiittisesti ihmisellä olevan osuuta pelastukseensa kysyessäsi millä “ymmärettävällä perusteella sellaisen ihmisen kaste on uudestisyntymisen peso,” niin tartun nyt tässä samalla tuohon perisyntioppiin, johonka ymppäät jollain tavoin tuon häsmäisen “vapaan tahdon” ja annan Lutherille puheenvuoron, koska en tiedä sen vakuuttavampaa selvitystä keneltäkään tästä vapaan tahdon asiasta ja puhun sen jälkeen kasteesta.
Ps. 51: 7. Katso, minä olen synnissä syntynyt, ja äitini on minut synnissä siittänyt.
Näin ollen tämä jae sisältää syyn pimeys, viha Jumalaa kohtaan, epätoivo jne., miksi meidän kaikkien pitää tunnustaa, että me olemme syntisiä ja että kaikki meidän pyrkimyksemme ovat kirottuja Jumalan edessä ja että Jumala yksin on vanhurskas. Tämä oppi on ehdottoman välttämätön kirkossa. Tämän minä voin todistaa omalla esimerkilläni. Kun olin ollut jo useita vuosia teologian tohtori, en vielä tuntenut tätä oppia. Perisynnistä tosin keskusteltiin mutta sanottiin, että se on otettu pois kasteessa ja että kasteen ulkopuolellakin ihmisluonnossa on jäljellä valo, niin että jos joku seuraa sitä valoa, hänelle ehdottomasti annetaan armo. Opetettiin jopa, että pahoissa hengissäkin luonnolliset kyvyt ovat pysyneet vahingoittumattomina ja että ne ovat kadottaneet ainoastaan armon. Mutta kuka ei huomaa, että on aivan vastakkaista sanoa “luonnolliset kyvyt ovat vahingoittumattomat” ja “ihmisluonto on synnin turmelema”? Tahto on tosin luonnollinen kyky, mutta he eivät keskustelekaan pelkästä tahtomisesta vaan hyvän tahtomisesta, ja sitä he kutsuvat luonnolliseksi kyvyksi. Siinä erehdys piilee. Perkeleellä on tahto ja harhaoppisilla on tahto ja tämän minä tunnustan luonnolliseksi kyvyksi. Mutta se tahto ei ole hyvä, eikä järki ole luotettava tai valaistu. Jos siis tahdomme puhua oikein luonnollisista kyvyistä tämän psalmin ja Pyhän Hengen puhetavan mukaisesti, silloin kutsumme luonnollisiksi kyvyiksi juuri sitä, että me olemme synneissä ja kuolemassa ja että me tahdomme, ymmärrämme ja tavoittelemme turmeltuja ja pahoja asioita. Tämä nimittäin sopii yhteen esillä olevan psalminkohdan kanssa ja voidaan todistaa sen perusteella.
Tämä riittää perisynnin tai myötäsyntyisen synnin tunnustamisesta. Se on kuitenkin salattu koko maailmalta eikä sitä voida paljastaa meidän voimillamme, järjellämme tai tuumailuillamme, vaan niin se pikemminkin hämärtyy ja tulee puolustelluksi ja puolustetuksi.
Martti Luther, Armahda minua Jumala, s.61, WA, 384-385.
Näin ollen ihminen on kokonaan Jumalan vihan alainen syntiinlankeemuksen seurauksena eikä voi millään, eikä mitenkään pelastaa itseänsä. Siksi Jumala on valmistanut pelastuksen Kristuksessa, hänen teossaan, hänen kuolemassaan ja ylösnousemukseessaan ja tähän Kristuksen tekoon hän liittää meidät kasteessa, meidät jotka olemme kuolleet rikoksiimme ja synteihimme. Meidän on kuoltava Kristuksen persoonassa, johon hän on ottanut syntimme ja syntisen persoonamme. Tähän tekoon sinut kastetaan jo ennen uskoasi. Et voi sitä saada uskollasi aikaan, et silloinkaan kun uskosi näennäisesti edeltää kastettasi.
Määre “omassa itsessään” (kr. en hautoi) tekee tästä taistelusta vielä merkillisemmän ja loistavamman. Se osoittaa näet, että näin valtavien asioiden täytyy tapahtua yhdessä ainoassa persoonassa, Kristuksessa: kirous, synti ja kuolema tuhotaan, mutta siunaus, vanhurskaus ja elämä pannaan niiden tilalle. Koko luomakunta muutetaan yhdessä henkilössä muuksi. Jos luot katseesi tähän henkilöön näet, että synti, kuolema, Jumalan viha, helvetti, Perkele ja kaikki paha on voitettu ja surmattu.
Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys, SLEY 2003, s. 315.
Jumalan täytyy siis siirtää sinut tähän henkilöön kasteessa, sillä ennen sitä sinä olet hänen ulkopuolellaan. Tähän henkilöön siirrettynä Jumala sitten myös herättää sinut, joka olet kuollut hänen kanssaan kuin kivi antamalla sinulle uskon. Kristuksen uskollahan sinä elät kasteesi todeksi.
“Gal 2:19-20: “Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.””
Kol. 2: 12-13 ollen haudattuina hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös hänen kanssaan olette herätetyt uskon kautta, jonka vaikuttaa Jumala, joka herätti hänet kuolleista. Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät hän teki eläviksi yhdessä hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset,
En enää jaksa vastata sinun järkeisjohteisiin pohdiskeluihisi. Lopetan tällä kertaa taas tähän. Kiitos keskustelusta!