Mikä sen määrittää, että uudestisyntyminen on jo tapahtunut? Ihminen itse?
1 tykkäys
Tätähän voisi käsitellä hypoteettisesti. Että jos on niin että uudestisyntymisen on jo tapahtunut, mikä kasteen funktio on. Itseä ainakin kiinnostaa tämä näin. Onko mahdollista uudestisyntyä ennen kastetta ja jos, niin mikä kasteen merkitys on.
Se on UT:n mukaan nähdäkseni sisäinen varmuus.
“Hänessä on teihinkin, sittenkuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti.” (Ef. 1:13)
Uskoon tulossa ihminen saa Pyhän Hengen. Ulkopuolinen ei uskoa voi varmentaa absoluuttisesti, onhan esim. leipäpastoreita, jotka menevät täydestä. Minäkin olen pitänyt epäuskoisena hartauksia, kun on pyydetty, ja täydestä meni.
“Joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus itsessänsä.” (1 Joh. 5:10)
Liittyen edelliseen viestiini täydennän, että tietenkin jos ajattelisi, että puoleksi uudestisynnytään pelkästä sanasta Hengen kautta ja puoleksi kasteessa, niin silloin ei olisi ongelmaa. 
2 tykkäystä
Tosi hienosti selitit tämän!
Viitaten siihen kun keskustelimme mistä voisi iloita jos ei ole pelastusvarmuutta.
On varmuus siitä että itsensä ilmaissut Jumala tekee minun kanssani niin kuin Jumalan viisauden mukaan on oikein. Kun siitä että näin käy, on varmuus, mitä muuta voisi haluta?
Hänen armonsa tulee riittää meille.
Mikään kristillinen liike ei käsitä uudestisyntymistä emotionaalisena kokemuksena. Ei varmaankaan ole koskaan käsittänyt.
1 tykkäys
Sisäinen varmuus ei kuitenkaan ole emotionaalinen kokemus.
1 tykkäys
Ei sinänsä, mutta uskonnolliset liikkeet eivät varmaan sanoista uudestisyntymistä sisäisenä varmuutena edes kaikista vapaimmissa suunnissa.
Kasteen merkitys sanotaan lähetyskäskyssä mielestäni selvästi, Matt. 28: 19, 20;
19 “Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.”
Kastetuista tulee Jeesuksen opetuslapsia, kuten Hän tuossa sanoo, siihen ei tarvitse lisätä mitään sellaista, mitä siinä ei lue.
Uskoontuloja on varmaan yhtä monenlaisia, kuin on uskoon tulleita, Raamattu ei määrittele miten kukakin uskoon tulee.
Lähetyskäsky jatkuu;
20 “ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.”
Jeesus opetti opetuslapsiaan koko toimintansa ajan, joten opettamista riittää.
“Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.”
Room. 10: 17.
5 tykkäystä
Juuri näin!
Tämän kasteasian tekee vaikeaksi meidän vanha ihmisemme, joka ei suostu kuolemaan. Onhan nimittäin meidän kuoltava vanhan ihmisemme puolesta yhdessä Kristuksen kanssa, jonka hän otti kantaakseen ja noustava ylös uutena Jumalan vaikuttaman uskon kautta kuten mm. Kolossalaiskirje yksiselitteisesti sanoo.
Tämä on lyhyesti esitettynä kasteen vaikuttama uudestisyntyminen, jonka me vastaanotamme uskolla. Kaste sakramentaalisena toimituksena ei kuitenkaan ole ehdottoman välttämätön, vaan ainoastaan usko, jolla me elämme kasteemme todeksi, käymme sen läpi. Näin tapahtuu silloinkin kun joku uskoo, mutta ei syystä tai toisesta tule kastetuksi, silloinkin hän elää kasteensa todeksi uskonsa kautta. Lutherkin sanoo, että meidät on kerran kastettu sakramentaalisesti, mutta meidän on joka päivä tultava kasteuksi uskolla. Jos tämä uskolla kastetuksi tuleminen ei toteudu, silloin ei myöskään kasteen lupaus, uudestisyntyminen toteudu, vaan me jäämme vanhan ihmisemme valtaan, eli Pyhä Henki ei ole saanut päätökseen meissä alkamaansa työtänsä, kasteessa tapahtuvaa uudestisyntymistä. Onhan ihmisellä mahdollisuus luopua uskosta ja näin tapahtuu silloin kun vanha ihminen pääsee meissä tekoineen valtaan.
Tässä prosessissa siis ei tule kysymykseen mikään mikä on lähtöisin vanhasta ihmisestä, ei mikään ratkaisu, eikä siinä ole pienintäkään sijaa vapaalla tahdolla, vaan niiden on kuoltava, jotta uusi voi syntyä. Kaikki on tässä prosessissa Pyhän Hengen toimintaa, jossa ihminen on vain tämän toiminnan passiivinen vastaanottaja, ei sen aikaansaaja. Ihmisen luontaiset antropologiset edellytykset saada aikaan uudestisyntyminen ovat suljetut pois. Tätä on kaste, jossa on lupaus uudestisyntymisestä ja jonka lupauksen lunastaakseen on jokaisen uskovan käytävä se läpi.
Tässä sulkeutuu näin myös Väisäsen käsitys kasteesta tehtynä tekona pelastavana elementtinä. Kenenkään ei ole noudatettava Väisäsen kehotusta hakea kastetodistuksensa kastekirkostaan.
Sisäinen varmuus perustuu siihen sanomaan, johon uskotaan UT:n mukaan, ei mihinkään tunteeseen.
P.S. Mitä sinä ajattelet luterilaisen kirkon opetuksesta, jonka mukaan Henki, milloin vain hyväksi näkee, vaikuttaa uskon sanaa kuulevissa? Sana ei siis itsessään anna varmuutta, vaan tarvitaan Pyhä Henki, jonka ihminen saa uskoontulossa (Ef. 1:13-14).
3 tykkäystä
En ymmärrä miksi sotket kasteeseen uudestisyntymisiä ja kaikkea muuta, mitä lähetyskäskyssä ei sanota ?
Meneehän tämä tuonkaltaisella selostuksella vähintäänkin sekavaksi.
Mikäli siihen sisältyisi uudestisyntymä ja uskoontulo, olisihan Jeesus asiasta varmuudella jotain sanonut.
Antipatisi jonkun teologin opetuksiin ei liity tähän asiaan, eikä koko foorumille.
Toivon, että myös muistat tämän.
Eikö tässä ole sille riittävä peruste?
Tit 3:5: “pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta,”
Myös tämä:
Joh 3:5: "Jeesus vastasi: “Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan.”
Eikä minulla ole mitään antipatioita mihinkään muuhun kuin suhteessa harhaiseen opetukseen.
1 tykkäys
Yhdellä ystävälläni on kastetodistus seinällä. Se on hänelle kuin ankkuri, koska kasteessaan hänet pelastettiin ja se kertoo hänelle tänäkin päivänä siitä, ettei hänen vanhurskautuksensa ole hänen tekonsa. Toisella uskovalla ystävälläni, joka puolestaan ei ajattele kastettaan, on krusifiksi seinällä. Se on hänelle nähdäkseni samalla tavalla ankkuri kuin kastetodistus toiselle ystävälleni. Se todistaa siitä, että hänet on pelastettu ennen mitään hänen omaa tekoaan, jopa ennen syntymistään, ja hän voi turvautua siihen hädässään ja olla varma siitä, että häneltä ei mitään vaadita. En näe mitään eroavaisuutta syvimmiltään näissä kahdessa näennäisesti erilaisessa “ankkurissa”.
2 tykkäystä
Lyhyesti; ei.
Minäkin voin esittää pomimalla Raamatun jakeita ja näin todistella asioita, mutta eihän se noin mene.
Vielä kerran, kasteessa kastettavasta tulee Jeesuksen opetuslapsi, piste.
Eikö tämä ole uudestisyntymä?
1 tykkäys
Et tietenkään itse opeta niin, mutta tuosta sanasta tuli mieleen, että on käsittääkseni sellaistakin teologiaa, että uudestisyntyminen on prosessi, joka päättyy vasta sitten, kun ihminen on kirkkaudessa. Itse en sitä pidä uusitestamentallisena opetuksena esim. siitä syystä, että uudestisyntyminen on syntymistä Jumalan lapseksi. Jos olet syntynyt Jumalan lapseksi, synnytkö päivä päivältä enemmän Jumalan lapseksi? Jos olet Matin vauva, oletko enemmän Matin lapsi vesseli-ikäisenä ja vielä enemmän lapsensa teininä, puhumattakaan, kun Matti-isä on jo 100-vuotias ja sinä 80-vuotias?
Sen seinälle hakeminen ei kuitenkaan ole välttämätöntä. Onhan niin, että vaikka se olisi seinällä se voi olla Pyhän Hengen vakuutus! Minä kirjoitan vanhamissourilaisesta näkökulmasta.
Kasteen välttämättömyys
Kaste ei ole ehdonvallan asia (adiaforon), vaan Jumalan säätämys. Sitä ei kuitenkaan saa pitää ehdottomasti välttämättömänä siinä merkityksessä, ettei se, joka ei ole saanut kastetta, voisi saada osakseen syntien anteeksiantamusta ja pelastua. Jo käsitellessämme armonvälineoppia totesimme, että kaikilla armonvälineillä on sama tarkoitus ja vaikutus, nimittäin että ne tarjoavat syntien anteeksiantamuksen ja näin synnyttävät uskon ja vahvistavat sitä. Jos siis joku on tullut evankeliumiin uskovaksi, on hänellä syntien anteeksiantamus ja autuus, vaikkakaan hän ei jostakin syystä tulisikaan kastetuksi. Luther sanoo: »Sen tähden on tämä teksti [Mark. 16:15 - 16] käsitettävä niin, että tässä on annettu käsky kasteesta ja säädetty se siten, ettei sitä tule halveksia, vaan käyttää. . . Silti ei siitä pidä tehdä niin tiukkoja johtopäätöksiä, että joku tuomittaisiin kadotukseen, jollei hän voisi saada kastetta.» (St. L. XI, 984; W.A. 21, 405.) Quenstedt opettaa aivan samoin seikkaperäisessä esityksessään vastoin roomalaisia opettajia, jotka väittävät kastetta ehdottomasti välttämättömäksi (Syst. II, 1166 s.). Saadakseen asian näyttämään jossakin määrin vähemmän kauhistuttavalta paavilaiset selittävät, etteivät kastamattomina kuolleet lapset joudu positiivisesti rangaistaviksi (poena sensus), vaan ainoastaan negatiivisesti (poena damni); he nimittäin olettavat, että kastamattomina kuolleet lapset vain jäävät vaille Jumalan näkemistä, mutteivät joudu kokemaan mitään piinaa. Joh. 3:5 ei opeta suinkaan kasteen ehdotonta välttämättömyyttä, vaan tämä raamatunkohta tähtää fariseusten ja kirjanoppineiden nuhtelemiseen, he kun halveksivat Johanneksen kastetta, kun taas publikaanit tekivät parannuksen ja kastattivat itsensä (Luuk. 7:29 - 30; vrt. Dannh., Hodos., Phaen. X, 504). Vastaavanlaisessa tilanteessa täytyisi meidänkin sanoa Kristuksen kasteen halveksijalle, ettei hän totisesti voi päästä Jumalan valtakuntaan, jollei häntä kasteta. Luther ja luterilaiset teologit ovat omaksuneet Augustinuksen sanan: Contemptus sacramenti iudicat, non privatio (Sakramentin halveksiminen on tuomioksi, mutta ei sitä vaille jääminen). Luterilaisen opin mukaan on usko Kristuksen ansaitsemaan syntien anteeksiantamukseen eli uudestisyntymä ehdottomasti välttämätön, mutta ei kaste, koska usko ja uudestisyntymä voivat olla käsillä pelkän evankeliumin sanankin vaikutuksesta.
Franz Pieper, Kristillinen Dogamatiikka, SLEY 1995, s. 477-478.
Ei tietenkään ole, eihän kaikki ihmiset edes usko, puhumattakaan, että he uudestisyntyisivät, vaikka kuinka olisivat kastettuja.
Mielestäni uudestisyntymä tapahtuu silloin, kun ihminen tulee uskoon.
Vert. Ilm. 3: 20
Niin tapahtuu ja se tapahtuu kasteessa kun uskova omaksuu hänelle kasteen lupauksen, syntien anteeksiantamuksen.
1 tykkäys
Ei ole krusifiksin seinälle laittaminen ja siitä hengellisen ravinnon tai lohdutuksen itseensä imeminen myöskään välttämätöntä. Erilaisuus sallittakoon. Itse pidän siis pohjimmiltaan samana asiana sitä, että joku uskova saa lohdutuksen synnin päästöstä, joku kasteesta, joku puolestaan krusifiksin mietiskelystä jne. Sisältö on sama: olen armahdettu, minusta välitetään ja minua rakastetaan.