Ei suoranaisesti, mutta en osaa juuri nyt selittää, mitä tarkoitan.
Tavallaan ajatus katkesi tähän enkä missään tapauksessa halua iän ikuista vääntöä kasteesta. Helluntailaiset eivät tunnusta luterilaista kastetta ja halveksivat sitä joka kulmasta. Minulle taas hell. kaste on erittäin ongelmallinen opollisesti, vaikka en mikään teologi ole alkuunkaan. Nojaan siis viisaimpiini.
“Kaste ja sen merkitys uskovan elämässä on jäänyt helluntailiikkeessä usein sivurooliin. Kaste on saattanut typistyä epämääräiseksi kuuliaisuuden askeleeksi, vailla erityisempää merkitystä uskovan elämässä.” (yleis lainaus, ei lähdettä.)
Lisäksi helluntailaiset vaativat kasteensa jälkeen merkkiä hyväksymisestä Jeesuksen omaksi (kielilläpuhuminen) ja luulevat lasten syntyvän viattomina, kun eivät heti pysty tekosyntejä tekemään. Ei se ole armon ja uskon kautta pelastumista eikä ansiotonta lahjaa Jumalalta riittäen Jeesuksen teko puolestamme.
Tosin luterilaisuudessakin ilmenee usein kat. käsitystä kasteen riittämisestä tekona ilman uskoa, mikä käsitys eksyttää pahoin ja on yleisuskonnollisuutta / rituaalia eikä vars. armoa.
Armon ja uskon käsitteet ovat vaikeasti selitettäviä ja ymmärrettäviä.
1 tykkäys
Juu. Helluntailaiset ovat väärässä monessa asiassa. Mutta eivät silti ajattele kastetta armon edellytyksenä.
Mitäpä tätä kinaaman. Toiset ajattelevat ja toiset eivät mitään kastetta edes halua. Luterilaisissakin on inhimillisesti ajattelua, että kaste on teko, joka ainakin osittain tekona pelastaa, mutta aina väärin semmoinen on ja asiassa on vain hienoinen ero, joka kuitenkin pilaa kaiken vääränä.
Eivät tietenkään kun he eivät armoa tarvitsekaan. He eivät myönnä meidän kuolleen Aadamissa, vaan opettavat lasten syntyvän viattomina, siten vailla tarvetta armoon, syntien anteeksiantamukseen ja siitä johtuen koettavat pelastua teoista, joista kaste kuuliaisuuden askeleena on yksi.
1 tykkäys
Perisyntin tosiaan helluntailaiset eivät taida uskoa, mutta tuosta kuvauksesta muuten varmaan kukaan hellari ei tunnistaisi itseään. Niin paljon siellä on näitä Jumalan armosta todistavia puliukkoja ja rosvoja ja muuta.
1 tykkäys
Systeemi onkin niin ihmeellinen, että ent. rikolliset ja puliukot ovat uudestisyntyneet ylhäältä armosta ja luterilaisittain, mutta eivät pääse lut. kirkon hommiin ja esille läheskään niin helposti kuin heitä suorastaan palvotaan helluntailaisuudessa.
1 tykkäys
Tutustuttuani viidentoista uskossa eletyn vuoden aikana katoliseen, ortodoksiseen, helluntailaiseen, baptistiseen ja hieman myös luterilaiseen ajatteluun kasteesta, on kyllä sanottava että en usko minkään näistä käsittävän koko totuutta. Ortodokseille pisteet siitä että he korostavat näiden asioiden olevan mysteerejä.
Minulla on itselleni yksityisesti ilmoitettu kastekäsitys jota minun ei ole tarkoitus opettaa eikä julistaa maailmassa. Se on osa henkilökohtaista jumalasuhdettani.
Olen kuitenkin tehnyt havaintoja useista kastekäsityksistä joihin olen tutustunut. Havaintoni yleensä kiteytyvät kysymysten muotoon koska minun näkökulmastani olemassaolevat kirkkokunnat ja heidän edustajansa ja jäsenensä lähinnä heittelevät ilmaan hyvin sekalaisia argumentteja, joista on vaikea saada aikaan rukouksellisesti ja raamatullisesti jäsentynyttä kokonaisuutta. Näin, vaikka seuraisi vain yhden tunnustuskunnan sisäistä keskustelua asiasta. Dogmatiikan historia ja nykyisyys ei mielestäni riitä sakramenttien merkityksen kuvaamiseen.
Olen siis pohdiskellut.
Se, että kristityt perheet alkoivat jossain varhaiskirkon kehityksen vaiheessa kastaa pieniä lapsia, tarkoittaako se sitä että kuka tahansa ihminen on Jumalan kastavan teon kohde, jos henkilön ympäriltä löytyy vankasti Jumalaan uskovia ihmisiä jotka haluavat osoittaa kastamalla Jumalan armon ja laupeuden tätä kastettavaa ihmistä kohtaan.
Jos näin on, onko kuka tahansa ihminen “otollinen” kastettavaksi sen vuoksi että Jumala tuli ihmiseksi. Onko ihmisen “otollisuus” kastettavaksi suoraa seurausta siitä että Jumala muutti lihaksitulemalla ihmisyyttä sisältä päin?
Raamatussa ei kerrota Jeesuksen kastaneen, vaan hänen opetuslapsensa ovat niitä jotka kastoivat Jeesuksen opetuksen mukaisesti. Onko tällä merkitystä kristikunnan kastekeskustelussa? Voisiko se, esimerkiksi, indikoida sitä että Jeesus Kristus kastaa kosmisella tasolla kaikki ihmiset, koska ihmisyys oli se mihin Jumala inkarnoitui. Jeesuksen ei näin tarvitsisi kastaa tekona, niin kuin apostolien, koska hän on kaste.
Jos näin on, ovatko silloin kaikki maailmaan kaikkina aikoina syntyneet ihmiset tietyllä tavalla kastettuja inkarnoituneessa Jumalassa?
Ja sitten nämä ikuisuuspohdinnat, miksi kaikki ilman omaa päätöstään kastetut eivät koskaan itse vakuutu kristillisen uskon kohteista? Mitä tämä henkilökohtainen vakuuttuminen edustaa kristinuskossa yleisesti? Uskovien kasteella kastajat ovat sitä mieltä että henkilökohtainen vakuuttuminen on merkki siitä että tämä henkilö on hengellisesti kastettu Jumalan armosta inkarnoitunessa Jumalassa.
Mistä henkilökohtainen vakuuttuminen on merkki muissa kristillisissä ryhmissä? Jotkut ryhmät tuntuvat suhtautuvan jopa kielteisesti ns. uskoontuloihin. Mistä se voisi johtua?
Tarvitsevatko sellaiset ihmiset, joissa ei ole omaa vakuuttumista uskon kohteista, todella kastetta. Eikö voisi ajatella niin että jos Jumala on tullut lihaksi ja silkasta armosta kuollut meidän syntiemme sovitukseksi ja iankaikkisen elämän toteutumiseksi, niin ei voi olla tilastaan tiedostamattomia kahdenlaisia ihmisiä, eli siis niitä vauvoja tai aikuisia jotka on otettu tästä Jeesuksen Kristuksen sovittavasta elämästä ja kuolemasta osallisiksi heidän tahdosta riippumattomassa kasteessa ja niitä vauvoja ja aikuisia jotka eivät vaan ole Jeesuksesta osallisia ja joilla ei ole läheisiä jotka hankkisivat heille kastetun statuksen.
Itse ajattelen että jos Jumala sallii sen että toiset ihmiset voivat tehdä niinkin ison asian kuin kasteen ihmiselle joka ei ole tietoinen siitä mitä hänelle tehdään, niin silloin Jumala näkee myös muut kuin nämä tiedostamattomassa tilassa kastetut yhtä lailla armosta ja sovituksesta osallisina.
Jäljelle jää itseä vaivaamaan kysymys, mitä uskoontulon hetki tarkoittaa suhteessa sakramentteihin tai sakramentinomaisesti yhteisössä toteutettuihin tapoihin? Eri ihmisillä on luultavasti tästä hetkestä alkaen oman kristillinen kutsumuksensa, oma tapa toteuttaa uskoontulon hetkessä muodostuneita ymmärrystä todellisuudesta, tavoitteita, uskoa ja motivoitumista elää kristillistä elämää.
Lukemattomia uskoontulokertomuksia kuunnelleena voin helposti jaotella uskoontulijat eri ryhmiin. On uskoontulleita jotka eivät ole juuri koskaan saaneet mitään opetusta kristillisestä Jumalasta ja on heitä jotka ovat kasvaneet kristillisessä yhteisössä. On niitä jotka ovat perheensä ja läheistensä kasteelle viemiä ja on niitä joita ei ole kastettu. Ja on vielä niitä jotka ovat itse käyneet tietoisesti kasteella mutta tulevat vasta paljon myöhemmin uskoon. Tai ovat tulleet hyvin paljon kastettaan aiemmin uskoon. Pieni vähemmistö tuntuisi tulevan uskoon juuri kasteen hetkellään.
Aikuisten kastamiseen tietenkin eri tunnustuskunnissa suhtaudutaan eri tavalla. Katolilaiset ja ortodoksit opettavat aikuisia kasteoppilaita pitkään ja hartaasti mutta eivät juurikaan pyri arvioimaan uskoontulemisen astetta ennen kastetta. Kasteen pyytämisen motiiveja kuitenkin jonkin verran arvioidaan ja halu saada kivat kirkkohäät ei yleensä riitä kasteen saamiseen. Luterilaiset, papeista ja seurakunnista riippuen, usein tyytyvät lyhyempään oppimäärään eivätkä myöskään arvioi uskoontulemista. Vapaissa suunnissa taas on erityisen tärkeää se, että kääntymys on koettu ja että siihen on ikätason mukaisesti sitouduttu jo kasteelle mennessä
Onko olemassa jokin merkitys sillä onko kristillisen yhteisön jäsen muiden tahdosta kastettu, omasta tahdosta kastettu ja uskoontullut. Lisäksi kaikki kombinaatiot näiden ja uskoontulon yhdistelmistä.
Voivatko nämä eroavaisuudet kristittyjen elämässä indikoida näiden ihmisten erilaisia tehtäviä kristusruumiissa eli kristittyjen yhteisössä.
Lopuksi lainaus Paavalilta.
Jättäkäämme sen tähden Kristuksen opin alkeet ja edetkäämme täysi-ikäisyyteen, ryhtymättä uudestaan laskemaan perustusta: parannusta kuolleista teoista ja uskoa Jumalaan,
oppia kasteista, kätten päällepanemisesta, kuolleiden ylösnousemuksesta ja iankaikkisesta tuomiosta.
Näin me teemme, jos vain Jumala sallii.
Hepr. 6:1-3
Paavali tässä viittaa luultavasti myös juutalaisiin käsityksiin kasteista, kätten päällepanemisista, kuolleiden ylösnousemuksesta ja iankaikkisesta tuomiosta. Ja tietenkin hän viittaa myös niiden Jeesuksen elämän ja kuoleman selkiyttämiin kristillisiin selityksiin, jotka hän nimeää tässä Kristuksen opin alkeiksi. Kuitenkin Paavali haluaa että me, jos Luoja suo, jätämme tässä opetustuokiossa näiden alkeiden pohtimisen ja siirrymme eteenpäin.
Kristillisen kasteen merkitys tuntuisi olevan Paavalille, ei ainoastaan henkilökohtainen vaan myös kosminen, koko luomakuntaa koskeva ja eskatologinen.
Hepr. 10:16-24
Ef. 1:4-10
LIsäys:
Näiden pohdintojen yhteydessä olen tarkastellut sitä mitä Jeesus julisti ihmisille, ihmisenä eläessään ja miten apostolit julistivat sitä samaa hyvää uutista minkä Jeesuskin kehotti uskomaan.
Jeesuksen sanoma on yleensä “kääntykää ja uskokaa hyvä uutinen”. Jeesus opettaa ja parantaa. Apostolit lähetetään julistamaan hyvää uutista, antamaan ihmisille mahdollisuus olla opetuslapsia kastamalla ja opettamalla.
Itse olen havainnoinut asian olevan niin että helluntailainen ei edes kasta ketään jos ei tule vakuuttuneeksi että Jumala on jo synnyttänyt armollaan uskon ihmisessä. Käsitän tämän niin että jos Jumala ei toimi armollaan, ihminenkään ei toimi, eli kasta tai pyydä kastetta.
Tiedä sitten pitäisikö tämän olla enemmän tasapainossa eikä kummassakaan ääripäässä. Niin että sekä Jumalan toimiminen ihmisessä kristillisten toimitusten ulkopuolella että kristillisissä toimituksissa olisi Jumalan toimintaa ja ihmisessä tapahtuvia tietoisia tai tiedostamattomia, mutta todellisia asioita.
Niin, hyvin @Plautilla kirjoittaa pohdintansa, oikein hyvin. Kastekäsitykset ovat tunnetusti vaikeita, eikä taisteluista tule loppua. Näkemys perisynnistä erottaa ainakin helluntailaiset ja vähän ortodoksitkin. Lisäksi luterilaiset pyrkivät omasta teosta täysin vapaaksi.
Minulla myös on hlökohtainen, mutta luterilainen kastekäsitys.
On totta nykyisin, että lapsikaste ei enää tee uskovia kastetuista, se on vaikeaa ja ikävää. Aina ei ole niin ollut. Esim. minulle on aina saamani kaste ollut hyvin tärkeää ja suuri lohtu kelpaavuudessa Jumalalle, kun synnintunto iskee.
Käsite ‘kasteenarmo’ on myös saanut minulle kirkastua turvana paluusta uskoon epäilyissä ja jopa luopumisessa. Toivo vielä kastetuista lapsistani ja miehestäni elää, vaikka eivät ole tunnustavia kristittyjä. Armo riittää ainakin kastetulle. Korostus on yksin Kristuksen teossa, ei muiden. 
1 tykkäys
Tässä on valitettavan yleistävää ja jopa väärää tietoa. Tuntemani helluntailaisuus ei vaadi kielilläpuhumista merkkinä Jeesuksen omaksi tulosta, he eivät myöskään luule lasten syntyvän täysin viattomina. Samaan tapaan kuin katolisuudessa ja ortodoksisuudessa, tuntemani helluntailaiset korostavat että pienillä vauvoilla ei ole henkilökohtaisten pahojen tekojen syyllisyyttä kontollaan, mutta että ihmisyys johon he ovat siinneet on vaurioitunut ihmiskunnan syntien seurauksena.
Ei siis voida sanoa kaksijakoisesti että vauva, joko syntyy viattomana tai ei synny, vaan täytyisi hieman nähdä vaivaa jotta saadaan määriteltyä tilannetta tarkemmin.
Maallikkojen opetusta laajasti hyödyntävissä yhteisöissä, kuten helluntailaisuudessa, on ulkopuolista arviointia vaikeuttavana tekijänä se, että on vaikeaa erottaa mikä on tunnustuskuntaa määrittelevää opetusta ja mikä on yksittäisen ihmisen omaa käsitystä.
Katolisuudesta sen verran että myös käsityksesi katolisesta näkemyksestä vaatisi tarkempaa määrittelyä. Katolisessa kasteen toimituksessa joko kastettavalta itse tai hänen kummeiltaan kysytään ennen kastetta mitä kastettava pyytää kirkolta. Vastaus on: Kastetta. Myöhemmin kysytään luopuuko kastettava Saatanasta ja hänen teoistaan ja käydään kysymyksien ja vastauksien avulla uskontunnustus läpi. Kummeilta tai kastettavalta kysytään onko tämä se usko jossa halutaan kastettava kastaa. Joten uskoa pyydetään osana yhteisöä ja siihen liittyminen osoitetaan käymällä uskontunnustus läpi. Silloin kaste ei teknisenä suorituksena voi yksin olla se, mikä riittää.
Olen itse myös joitakin kertoja syyllistynyt väärien tietojen levittämiseen jostain kirkko- tai tunnustuskunnasta. On myös niin että yhteisöissä tapahtuu kaikenlaista mikä ei ole varsinaisesti heidän virallisia käytäntöjään. Silloin täytyisi osata olla tarkkana onko jokin anomalia yksittäisen kristityn ymmärrystä asiasta vai yhteisössä laajemmin esiintyvä ilmiö.
Jos puhutaan itselle vieraista yhteisöistä, kannattaa varoa vetämästä liian lopullisia johtopäätöksiä. Jos taas puhutaan omasta yhteisöstä, kannattaa muistaa että oma käsitys ei ole kaikkien muiden yhteisön jäsenten totuus.
Ihan omia mielipiteitä luen ihmisiltä mielelläni (ja esitän niitä myös todella mielelläni, varsinkin kun en ole minkään tunnustuskunnan virallinen edustaja) mutta toivon että silloin mainitaan että tämä on minun oma mielipiteeni asiasta, eikä esitetä oman mielipiteen olevan jonkin tahon virallinen mielipide.
2 tykkäystä
Aluksi tietenkin kastettiin enemmän aikuisia mutta jo hyvin varhain myös lapsia. Tästähän on todisteet Raamatussa mutta myös muissa lähteissä.
Kyllä, mutta tuo “mahdollisuus” on hieman ylimääräinen ellei turha lisäys. Raamatussa puhutaan opettamisesta ja kastamisesta. Ihan kaikissa käännöksissä ei näköjään mainita edes opetuslapsiksi tekemistä. Miten kreikan kielellä?
“Vain muutama ihminen, kaikkiaan kahdeksan, pelastui arkissa veden kantamana. 21 Tuon esikuvan mukaisesti teidät pelastaa nyt kaste, ei siksi että te siinä luovuitte saastaisesta elämästä, vaan koska Jumala teki kanssanne hyvän omantunnon liiton.” (1.Piet.3:21)
"29 Jeesus vastasi ja sanoi heille: “Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt” (Joh.6:29)
Kyllä Raamattu monin kohdin näyttää todistavan, että ilman krist. kastetta ei voi pelastua, vaikka usko Jeesuksen tekoon puolestamme on se oikea Kohde. Jumala voi tietenkin tehdä poikkeuksia olosuhteista riippuen (Ristin ryöväri). Voidaan siis sanoa, että Oikea Kaste pelastaa.
En minä ole mielestäni väärin puhunut helluntailaisista kastekäytännöistä. Asiat muuttuvat sielläkin lähes päivittäin ja pirstoutuneissa pienissä seurakunnissa on kaikissa omat käytäntönsä.
Kansankirkko lut. varmaan pirstoutuu myös, koska yhteistä näkemystä kehällisistä asioista ei löydy oikeasti. Sateenvarjomalli siis tulee ainoaksi mahdollisuudeksi pysyä kirkoissa, jos ei kurinpalautusta / uskonpuhdistusta pysty tekemään.
Erikoista myös on, että luterilaiset hyväksyvät helluntailaisen kasteen, eivätkä kasta heitä toistamiseen. Helluntailaiset taas eivät hyväksy luterilaista kastetta ja kastavat uudestaan (alkaa sekin käytäntö lieventyä). On törkeätä hyväksyä sellainen käytäntö ja tuomitsen uudelleen kasteen, kun on kyseessä kristillinen kaste. Yksi kaste riittää varmasti.
(En hyväksy @Plautila n syytöksiä, vaikka en läheskään aina oikeassa olekaan.)
Tämä on ihan loogista.
Luterilaisen opin mukaan on vain yksi kaste ja se on oikea kun se toimitetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Helluntailaiset yms ovat väärässä luterilaiselta kannalta monessa, mutta kristittyjä ovat, ja heidän kasteensa on kristillinen. Ihminen voi saada kasteen minkä ikäisenä vain mutta yksi riittää.
Helluntailaiset sen sijaan käsittävät kasteen tunnustautumisena jonka voi saada vain uskoon tulon kokemuksen jälkeen. Siksi heille ei yleensä esim luterilaisen kirkon kaste merkitse samaa kuin meille eikä se riitä.
5 tykkäystä
Kyllä näin! Kysymys on kasteen sisällöstä, sen uskomisesta, että olemme siinä haudatut Kristuksen kuolemaan, siis pois omasta itsestämme ja sen teoista ja pukeutuneet Kristukseen. Kristuksessahan me olemme valitut kuten tässä ketjussa jo joku laittoi Paavalin Efesolaiskirjeen kohdan Ef. 1:4-11. Kohta kannattaa lukea kokonaisuudessaan, sillä se on yksi Uuden Testamentin sisältörikkaimpia kohtia. Siinä on niin sanoakseni predestinaatio, armovalinta-oppi, Jumalan suunnitelma ennen maailman perustamista pelastamiseksemme pähkinänkuoreen tiivistettynä.
Myös Tunnustuskirjamme sanovat kasteen olevan pelastukseen välttämättömän ja tarkoittavat sen sisältöä, tämän sisällön omaksumista uskolla, eivätkä niinkään sen suorittamista, joka ei ole ehdottoman välttämätön pelastukseen, vaikka armonvälineenä kylläkin tärkeä ja vaikuttava, vaikuttaen uskoa. Tähän sisällön välttämättömään omaksumiseen uskollahan viitataan myös shibboletissa kun sanotaan kasteen halveksumisen kadottavan.
Siitä johtuen myös lapsikaste on kaikkein varmin, koska lapsella ei vielä ole tekoja, kuten Luther ajattelee. Luterilainen kastekäsitys on niin sanoakseni “kiveen hakattu.”
1 tykkäys
Kun Tunnustuskirjat sanovat kasteen olevan välttämättömän pelastukseen, niin sillä tarkoitetaan sitä, että kasteen sisällön omaksuminen on ehdottomasti välttämätön pelastukseen, ei niinkään sen suorittamisen katsominen ehdottomasti välttämättömäksi, tätä suorittamista vaille jääminen.
Tästä käsin on myös vaivatonta ymmärtää Augustinnukselta luterilaisiuten periytyvä sanonta “ei kasteen puuttuminen, vaan sen halveksimen kadottaa.”
Kaste ja usko kuuluvat siis erottamattomasti yhteen ja siksi me luterilaiset kastamme lapsemme tietoisina Jumalan sanan mukaan siitä, että he ovat perisyntisiä, Aadamissa syntyneitä ja tarvitsevat uskon kasteensa sisällön, kastamisensa Kristukseen, hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa kastamisen omaksumiseksi.
1 tykkäys
Jotenkin näin ajattelen itsekin Tunnareiden pohjalta. Se että kaste on välttämätön pelastukseen tarkoittaa sitä, että pelastunut on jossakin mielessä kastettu, on saanut Pyhän Hengen ja otettu osaksi Kristuksen kirkkoa. Kaste ei ole riittävä pelastukseen. Pelkkä kastaminen ei implikoi pelastusta.
D
2 tykkäystä
Hmm… voipi olla tunnareiden mukaista, mutta mulle alkaa nousta ryppyjä otsaan siinä mielessä että kasteen sakramentin väheksyjille saatetaan tällä ajatuksella syöttää lisää kipinää moottoriin. Jos on “jossain mielessä” kastettu? Eikö tuossa olla jo matkalla siihen maisemaan jossa ihmisen sisäisiä Hengen tuntemuksia tarkkaillaan ja konkreettista , Jumalan laskeutumista aineeseen (vesi, leipä, viini) hakveksitaan?
Minusta on selvää puhetta, että Jeesus käski kastaa ja opettaa, että joka uskoo ja kastetaan, pelastuu - että kaste on uudesti synnyttävä Pyhän Hengen pesu… jne
Jumala on silti suvereeni ja pelastaa kenet tahtoo, myös sen joka jäi kastamatta jostain syystä, jos Hän niin haluaa.
Kaste ei ole lakia vaan valtavaa evankeliumia. Voin vedota konkreettiseen tapahtumaan, Jumalan tekoon joka on täysin riippumaton kyvyistäni ja tämä tuki kantaa kun epäusko vaanii ja pilkkaa minua epäonnistuneesta uskovan vaelluksestani.
1 tykkäys
Minä ainakin luen edeltävän keskustelun siten, että jonkun skaalan luterilaisuudessa kaste ei oikeasti pelasta.
Minä uskon että Mooses pelastuu vaikka häntä ei ole kastettu. Tai Daavid. Jotenkin se mitä kasteessa tapahtuu tapahtuu myös heille ilman varsinaista kasteprosessia.
Se joka laskeutuu siihen maisemaan vastaa itse tulkinnoistaan. Jos jokin sanominen voi johtaa johonkin, niin se ei ole peruste jättää asiaa sanomatta. Kuten sanoin kaste on välttämätön pelastukseen, mutta ei riittävä. Jos näin olisi, niin kaste olisi itsesään synonyymi pelastukselle. Ja sitä ei tunnarit eikä Raamattu opeta.
Se ei edellytä mitään itsetutkimusprosessia. Sanaa ja sakramentteja välineinä käyttäen lahjoitetaan Pyhä Henki, joka vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala niin tahtoo.
Kaste on välttämätön pelastukseen -lause on mielekäs vain jos se ei sulje pois niitä joille Jumala on eksplisiittisesti luvannut pelastuksen, keitä nämä sitten ovatkaan: “Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen.”.
D
4 tykkäystä