Miksi ei? Vanhassa liitossa sallittiin avioero ja uusi avioliitto, mutta Jeesus kuitenkin opetti ettei se ole ihan täysin ok. Siis välimuoto.
Tietävät varmaan parhaiten, mutta kai sitä tietoa on saattanut jotain kautta tihkua ort papiston ulkopuolellekin.
Tuohon vielä kommentoisin, että katolisuudessa eroaminen ei sinänsä ole vastoin yleistä käsitystä mikään “anteeksiantamaton synti”. Eronnut voi aivan hyvin saada synninpäästön ja käydä kommuuniolla, vaikkei palaisikaan puolisonsa luokse. Se, mitä ei voi tehdä, on uuteen suhteeseen ryhtyminen. Avioliitto nimittäin ei ole synti, vaan hyvä teko, eikä sitä siksi voi “saada anteeksi” ja aloittaa uutta suhdetta. Kerran annetut hyvät lupaukset ovat edelleen voimassa.
1 tykkäys
Tässä on kuitenkin edelleen se ongelma, että uuden avioliiton solmiminen on tavallaan se anteeksiantamaton synti. Eli jos havahtuu hengellisiin asioihin vasta siinä vaiheessa, kun uusi avioliitto on jo solmittu, on ainoa tapa palata ehtoollisyhteyteen se, että uusi avioliitto tai ainakin sen seksielämä päättyy. Eikö niin? Tämän voi nähdä siinä mielessä ongelmallisena, että herää kysymys, millä tavalla toisenkin suhteen rikkominen tekee yhtikäs kenenkään asioita millään tavalla paremmiksi. Suurin osa luterilaisista ajattelisi nimenomaan niinpäin, että tässä tapauksessa paras ratkaisu on elää uskollisena viimeisimmässä avioliitossaan eikä enää erota yhtään enempää.
Eronnut, erojen syyt voivat olla moninaiset. Tutkiiko kirkko jotenkin syitä, vai annetaanko tuomio sen perusteella, että vain eroaa. Ja kun eroaa, vaikka turvallisuus syistä, ei saa mennä enään naimisiin.
Katolisessa kirkossa ei ole avioeroa. Jos liitto on jotenkin väärin solmittu, voi saada nullifikaation eli avioliitto mitätöidään. Muussa tapauksessa ensimmäinen avioliitto on voimassa niin kauan kuin ex-puoliso on elossa.
Entä jos liitto on solmittu oikein ja puolisot eroavat, ovatko he edelleen naimisissa kirkon mukaan.
Tietysti. Se selittää sen, että uutta avioliittoa ei voi solmia. Maallisten viranomaisten myöntämää avioeroa ei katolisessa kirkossa noteerata.
Ok, en tunne tätä katolista ajattelua. Ortodokseilla ei kuitenkaan mene samalla tavalla, hehän vihkivät useampaan avioliittoon.
En todellakaan tiedä tästä mitään, tämä on kaikki pelkkää spekulaatiota. Vaihtoehdot ovat ketjun aloitusviestistä.
(a) On ollut evlut tai siviili avioliitossa mutta eronnut. Nyt elää selibaatissa.
Spekulaatio: Jos avioero on viranomaisten silmissä voimassa, se on voimassa myös ortodoksisessa kirkossa.
(b) On ollut evlut tai siviili avioliitossa mutta eronnut. Nyt elää seksiä sisältävässä seurustelusuhteessa.
Spekulaatio: Jos avioero on viranomaisten silmissä voimassa, se on voimassa myös ortodoksisessa kirkossa. Synnintunnustuksella pitää tunnustaa seksiä sisältävä seurustelusuhde. Rippi-isä voisi määrätä, että pitää käydä synnintunnustuksella joka kerran ennen ehtoollista, koska synninteko jatkuu, mutta papeilla on muutenkin kädet täynnä työtä, joten he eivät varmaankaan käytännössä määrää tällaista.
(c ) On ollut evlut tai siviili avioliitossa mutta eronnut. Nyt elää sinkkuna, ryhtyen toisinaan satunnaisiin seksisuhteisiin.
Spekulaatio: Jos avioero on viranomaisten silmissä voimassa, se on voimassa myös ortodoksisessa kirkossa. Synnintunnustuksella pitää tunnustaa satunnaiset seksisuhteet.
(d) On ollut evlut tai siviili avioliitossa mutta eronnut ja sitten mennyt toisen kerran naimisiin siviilissä tai evlut kirkossa. Nyt elää tässä toisessa avioliitossa.
Spekulaatio: Jos avioliitto on voimassa viranomaisten silmissä, pari on ortodoksisen kirkonkin silmissä naimisissa, mutta avioliitto ei ole sakramentaalinen, koska sitä ei ole solmittu ortodoksisen kirkon kaavan mukaan.
(e) On evlut tai siviili avioliitossa, jossa puoliso on aikaisemmin eronnut toisesta evlut tai siviili avioliitosta.
Spekulaatio: Jos avioliitto on voimassa viranomaisten silmissä, pari on ortodoksisen kirkonkin silmissä naimisissa, mutta avioliitto ei ole sakramentaalinen, koska sitä ei ole solmittu ortodoksisen kirkon kaavan mukaan.
(f) On eronnut evlut tai siviili avioliitosta, jossa puoliso oli aikaisemmin eronnut toisesta evlut tai siviili avioliitosta. Nyt elää selibaatissa.
Spekulaatio: Jos avioero on viranomaisten silmissä voimassa, se on myös ortodoksisen kirkon silmissä voimassa.
(g) On eronnut evlut tai siviili avioliitosta, jossa puoliso oli aikaisemmin eronnut toisesta evlut tai siviili avioliitosta. Nyt elää seksiä sisältävässä seurustelusuhteessa.
Spekulaatio: Jos avioero on viranomaisten silmissä voimassa, se on myös ortodoksisen kirkon silmissä voimassa. Synnintunnustuksella pitää tunnustaa seksiä sisältävä seurustelusuhde.
(h) On eronnut evlut tai siviili avioliitosta, jossa puoliso oli aikaisemmin eronnut toisesta evlut tai siviili avioliitosta. On sitten mennyt uudestaan naimisiin siiviilissä tai evlut kirkossa. Nyt elää tässä toisessa avioliitossa.
Spekulaatio: Jos avioliitto on voimassa viranomaisten silmissä, pari on ortodoksisen kirkonkin silmissä naimisissa, mutta avioliitto ei ole sakramentaalinen, koska sitä ei ole solmittu ortodoksisen kirkon kaavan mukaan.
Toinen kysymys: Jos kristitty ei tällaisten syiden takia voi ollenkaan saada katolista ehtoollista, onko hänelle mitään hyötyä katoliseen kirkkoon liittymisestä? Katoliseen messuunhan voi aika pitkälti osallistua, kommuuniota lukuun ottamatta, vaikkei katolisen kirkon jäsen olisikaan.
Spekulaatio: Henkilö on ortodoksiseen kirkkoon liityttyään sen täysivaltainen jäsen ja pääsee ehtoolliselle niin kuin kuka tahansa ortodoksi, edellyttäen, että hän käy synnintunnustuksella niin usein kuin rippi-isä määrää.
1 tykkäys
Monissa ortodoksisissa paikalliskirkoissa on kirkollisia tuomioistuimia, joissa käsitellään mm avioeroasioita. Voidakseen solmia uuden avioliiton eronnut tarvitsee kirkollisen avioeron ja kirkon luvan uudestaan avioitumiselle. Tämä koskee vain maallikkoja. Pappi ei koskaan saa solmia toista avioliittoa, ei leskeksi jäätyään eikä avioeron tapahduttua.
Kirkollista avioeroa ei saa mistä syystä tahansa. Päteviä syitä avioeroon ovat:
- aviorikos
- puoliso on lähtenyt kotoa ja on teillä tietymättömillä (ero vasta pitkän odotusajan jälkeen)
- puoliso on vakavasti pahoinpidellyt toista puolisoa tai heidän lapsiaan tai uhannut tappaa hänet/ heidät
- aviomiehen tietämättä tehty abortti on myös avioeroperuste
Uudestaan avioitumislupa (koskee siis kirkollista avioliittoa) annetaan vain ns viattomalle osapuolelle. Syyllinen puoliso ei pääsääntöisesti saa sitä.
Suiomessa ei nykyään enää tutkita avioeron syitä. Maallisen avioeron saa, jos hakee. Kirkolliset tuomioistuimet on lakkautettu, joten erillistä kirkollista avioeroa ei myönnetä. Uuteen avioliittoon vihkiminen jää näin ollen papin omantunnon asiaksi.
4 tykkäystä
Minä olen eronnut avioliitostani. Vai olenko? Asia on juuri näin, mutta toisaalta minä en ollut aktiivinen eroaja, vaan aktiivinen eron vastustaja. Eli minut jätettiin tai Jeesuksen sanoin ajettiin aviorikokseen. Pahoittelen, jos viestiketjussa oli jo vastaus tähän, mutta olenko nyt sitten tuomittu selibaattiin loppuiäkseni?
Entinen vaimo on elossa, mutta ei tahdo tulla takaisin. Tai kenties olemme edelleen naimisissa Jumalan valtakunnan kirjoissa. Korinttilaiskirje vaikuttaisi olevan salliva siinä mielessä, että saa mennä uudestaan naimisiin, jos epäuskoinen puoliso ottaa ritolat. Mikä ei toisaalta johda kovinkaan järkevään ajatukseen: exän uskon puntaroiminen antaisi vastauksen kysymykseeni.
Luterilaisen kristityn esteet (kirkolliselle) avioerolle ovat samat kuin Suomen laissa: puolen vuoden harkinta-aika. Sen aikana, eikä sitä ennen tarvitse kuitenkaan välttämättä harkita mitään. Mitään syytä avioerolle ei tarvitse olla, eikä sitä tietääkseni missään kysytä. Vastustava osapuoli voi rukoilla ja tehdä parannuksia ynnä kenkkuilemalla viivyttää harkinta-ajan alkamista (aina toimiva keino!)
Joka tapauksessa luterilaisen vaimon voisin ottaa, mutta miten lie ortodoksin tai katolisen tytön kanssa? Vaikuttiko tässä entisen/nykyisen vaimon elossaolevuus ratkaisevasti eli muuttuuko valo vihreäksi, jos ex-vaimo kuolee? Mahtaako täällä muuten olla sinkkunaisia hmm…?
4 tykkäystä
Teiltä kaikilta kolmelta hyviä ja selventäviä näkökulmia. Kiitos niistä. Katollisen näkökulman näen jotenkin väärällä tavalla moralistiseksi, voi olla, että olen ymmärtänyt väärin. Joka tapauksessa tärkeistä asioista puhutaan.
Luin joskus tällaisen artikkelin aiheesta, joka mielestäni problematisoi sitä oikeista kohdista, antaa kivasti taustatietoa ja eritoten vertailee idän ja lännen käsityksiä. Siitä on aikaa, joten nyt en jaksa enkä ehdi tehdä siitä mitään tiivistelmää. Voin yrittää ehkä myöhemmin.
Sellaiset irtisanoutumiset ihan omasta puolestani, että suhtaudun siis kriittisesti David Bentley Hartin ajatteluun yleisellä tasolla, enkä varmuudella pidä kiinni enää mistään The Beautyssä esitetystä teemasta. Ynnä keskustelun aloittanutta pumaskaa, Amoris Laetitiaa, Franciscuksen post-synodaalista apostaattista ekshortaatiota pidän työläästi luettavana vessapaperina, jonka ainoa merkitys kenellekään on sen seulominen, onko se paljon vai tosi paljon harhassa. Kirkolla on oikeaakin opetusta avioliitosta jossain ihan muualla.
Lisäys 1:
Samasta paikasta löytyy vastine edelliseen. Sen perusteella vaikuttaa, että Hart on tuossa edellä tarkoitushakuisen shokeeraava ja yksipuolinen. Ehdottomasti molemmat kannattaa lukea jos lukee kumpaakaan. Minulle on Hartista tullut ihmisenä, hänen joitain videoituja luentojaan katsellessani, hieman kyyninen ja väsynyt vaikutelma. Se on kohtalaisen jyrkkä kontrasti kaikkeen siihen ilon ja toivon hehkuttamiseen, mitä on esimerkiksi The Beautyn ekstaattisimmissa kohdissa.
Yritin tuossa selittää, ettei kirkko tuomitse eroamista sinänsä, ja oman turvallisuuden (fyysisen, henkisen, taloudellisen) turvaamista pidetään yleisesti pätevänä syynä asua erillään.
Mutta tosiaan naimisiin ei saa mennä, jos on jo naimisissa ja puoliso elossa. Kuten Mauriina mainitsi (ja minäkin aikaisemmin), katolisessa kirkossa avioliiton esteitä on enemmän kuin evl-kirkolla tai maistraatilla, ja jos näissä on ollut ongelmia, kanonisen prosessin kautta saattaa olla mahdollista todeta, ettei avioliittoa katolisessa sakramentaalisessa merkityksessä koskaan ollutkaan. Esimerkiksi jos liittoa solmittaessa on päätetty, ettei ikinä haluta lapsia, jo se riittää tekemään liiton pätemättömäksi.
Pohjautuvatko nämä johonkin kanoneihin, raamatun kohtiin vai sekä että. Muuten kuulostaa aika moralistiselta. Onko nämä asiat olleet voimassa ennen 1054 vai sen jälkeen.
Osaat varmaan itsekin vastata tuohon kärjistykseesi. Ei ole aikaa kaivella lähteitä nyt eikä oikeastaan kiinnosta keskustellakaan höpöhöpöjuttujen kanssa.
No, sinulle nämä ovat tärkeitä asioita, ymmärrän sen. Höpö oli huono veto, muutin sen. En tunne teidän säännöstöä ja tieto auttaisi tässä.
Totta. Mutta se ei ihan ok oli nimenomaan ero. Minä taas mietin uuden avioliiton statusta, josta tuossa ei puhuta. Ja nimenomaan kristinuskon kannalta ja sillai, että eronnut katuu eroa syntinä.
Voi olla ihan johdonmukaista ajatella Mooseksen lain tapauksessa, että kun kerran ero on väärin niin myös uusi liitto (heh) on ongelmallinen, vaikkakin mahdollinen. Mutta se ei suoraan vastaa asiaan kristinuskon ja syntien anteeksisaamisen näkökulmasta.
Koska edellisestä kysymyksestäni seurasi niin vilkas hiljaisuus, ajattelin kysyä toisenkin kysymyksen:
Jeesus sallii avioeron haureuden tähden. Haureus tarkoittaa tässä pettämistä eli sänkyyn menoa jonkun toisen kanssa. Tosin toisen suuteleminen, himoitseminen tai pornon katselu on myös haureutta. No, jos Tiina pettää Timoa toisen miehen kanssa, Timolle on siis oikeus erota ja mennä uudestaan naimisiin. Ero ei ole kuitenkaan pakollinen ja kenties Timo tahtoo jatkaa liittoa. Anteeksiannon jälkeen haureuteen ei tule muutenkaan palata. Myöhemmin käy kuitenkin niin, että Tiina päättää erota Timosta. Onko nyt niin, että jos Timo menee naimisiin, niin hän ja hänen vaimonsa syyllistyvät aviorikokseen, eikä heidän liittonsa ole Jumalan siunaama? Tai toisin sanoen, voisiko Timo pyytää eroa tahtovaa Tiinaa tekemään aviorikoksen, jotta hän(kin) voisi sitten mennä uudestaan naimisiin eron jälkeen?