Avioero haureuden (pettämisen) takia sallitaan useissa UT:n kohdissa, mutta tällaisen eron jälkeen toiseen avioliittoon menemistä ei sallita muissa kohdissa kuin mahdollisesti kohdassa Matt. 19:9, ja siinäkin se tehdään hieman epäsuorasti (eli tulkinta on aavistuksen verran epävarma) ja lisäksi kohdan käsikirjoitustraditiossa on hieman horjuvuutta, niin että eräissä käsikirjoituksissa (erityisesti käsikirjoitus B) toisen avioliiton sallimista ei selvästikään tässä ole. Vaikea kysymys, voiko tältä pohjalta sallia uuden avioliiton “syyttömälle” osapuolelle, jos ensimmäinen avioliitto on pettämisen takia päättynyt eroon. Ylipäänsä ihmissuhdejutut ovat hankalia, kun niiden onnistumista ei kukaan voi itse täysin kontrolloida, vaan ne riippuvat myös muista ihmisistä.
Lisäys: Eron jälkeinen uusi avioliitto sallitaan ehkä myös kohdassa 1 Kor 7:27-28, mutta tässäkin tulkinta on hieman epävarma.
Kehäpäätelmä. Tuo on vain joidenkin raamatunkääntäjien ja kommentaattoreiden tulkintaa. Jos keskustellaan siitä, mitä sana porneia UT:ssa tarkoittaa, et voi todistaa jotain kantaa oikeaksi sillä, kuinka jotkut kääntäjät tai kommentaattorit sitä ovat tulkinneet.
Osaatko selittää, minkälaisella logiikalla tuo vastaisi puolison kuolemaa?
Tämä ei ole kovin selvä juttu. Jeesus sanoi (Matt. 19,6): “Minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.” (ὃ οὖν ὁ θεὸς συνέζευξεν ἄνθρωπος μὴ χωριζέτω.) Ja (Matt. 5,32): “Jokainen joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden, ajaa hänet aviorikokseen.” (πᾶς ὁ ἀπολύων τὴν γυναῖκα αὐτοῦ παρεκτὸς λόγου πορνείας ποιεῖ αὐτὴν μοιχευθῆναι)
Edellisen kohdan voisi ehkä tulkita niin, että avioliitosta eroaminen on synti, tai ehkä myös niin, että avioeroa ei ole. Jälkimmäisessä kohdassa ei suoranaisesti sanota, että avioeron ottaminen olisi synti, olipa toinen pettänyt tai ei; lähinnä siinä vain todetaan, että hylkäämisen seurauksena toinen osapuoli ajautuu tekemään syntiä (aviorikoksen).
Apt takana on todellinen tilanne, joka varsinkin pakanoiden keskuudessa oli totta. Luukas soveltaa tähän Vt kieltoja. Näin tuo tulkinta menee, sitä on vaikea muuten ymmärtää. Kreikan kielen sana tarkoittaa kaikkea siveettömyyttä. Olisiko sinulla jokin parempi vaihtoehto.
Jos ajatellaan, että olet jätetty, vaimo on mennyt uusiin naimisiin. Oletko vapaa vai et. Oletko loppuelämäsi selibaatissa kilvoitellen, sekö on ristisi. Miten tilannetta ajatellaan luterilaisesta näkökulmasta. Entä katolisesta. Entä jos tämä risti on liian raskas kantaa, “onko parempi naida kuin palaa”.
Jos tarkkoja ollaan kielto koski Vt:n aika vain miehiä, koska nainen nähtiin osaksi omaisuutta. Paavalin tekstissä ulottuvuus lisääntyy 1kr7, joka voi koskea kumpaakin sukupuolta. Jos nainen hylätään syyttä synti lasketaan myös miehen syyksi. Lisäksi syy hylkäämiseen poistuu jos ihminen ei ole sydänmeltään kova. Kristityt ovat yleensä antaneet uskottomuuden anteeksi.
Minä olen itse asiassa ihan samoilla linjoilla. Siis Ap.t. 15:29 kieltää kaiken siveettömyyden (yhdellä porneia-sanalla). Nyt en vaan ymmärrä mitä sinä oikein tarkoitat, kun edellä minun käsittääkseni kirjoitit että porneia tarkoittaisi nimenomaan sukulaisavioliittoja: “apostolien dekreetissä” Ap. t. 15:29 eräitä pakanoiden sallimia mutta juutalaisilta kiellettyjä sukulaisavioliittoja. Ne on dekreetin mukaan purettava, kun puolisot liittyvät seurakuntaan”.
Tämä on vaikea kysymys, koska tähän löytyy molempia päinvastaisia kantoja UT:sta. Tuo edellä siteerattu Matt. 5,32 näyttäisi sanovan, että hylätty tekee syntiä jos menee uusiin naimisiin. Mutta Paavalin 1 Kor 7,27-28 ( λέλυσαι ἀπὸ γυναικός, μὴ ζήτει γυναῖκα. ἐὰν δὲ καὶ γαμήσῃς, οὐχ ἥμαρτες) näyttäisi sanovan, ettei se ole syntiä.
Tämä on yllättävää. Onko siis niin, että ortodoksinen kirkko ei lainkaan käytä ekskommunikaatiota (ehtoollisen epäämistä) seurakuntalaisten syntien kontrolloimisen välineenä?
En ole kuullut, että tällaisissa tapauksissa (siis eron ja uudestaan naimisiin menemisen tähden) keneltäkään olisi kielletty ehtoollista muuta kuin ehkä lyhyeksi katumusajaksi. Jo varhaiskirkossa eronneet ja toiseen avioliitoon menneet saivat ehtoollisen tietyn ajan jälkeen. Roomalaiskatolinen kirkko alkoi vasta suuren skisman jälkeen opettaa, että avioero ei ole mahdollinen, ainoastaan ns pesäero.
Kyllä rippi-isä voi antaa joistakin syistä epitemian epitimian eli määrätä vaikkapa niin ja niin pitkäksi ajaksi kiellon osallistua ehtoolliseen, mutta kielto ei ole elämänikäinen. Rippi-isä ei ole tuomari vaan parantaja.
Ennen ortodoksiseen kirkkoon liittymistä liittyjä käy synnintunnustuksella, jolla hän tunnustaa koko elämänsä aikaiset synnit, jotka vielä muistaa. Kun liittyjä on saanut synninpäästön, hän aloittaa puhtaalta pöydältä.
Tito Colliander: Ortodoksinen usko ja elämännäkemys s. 43:
“Synninkatumuksen mysteerissä [sakramentissa] kaikki vanha pyyhitään pois; puhdistettuna ja uusin voimin voi sen saanut jatkaa matkaansa eteenpäin.”
Luonnollisesti muuttuu, koska avioliitto solmitaan vain tämän elämän ajaksi.
(Tosin katolinen kirkkolaki kieltää kaikki myöhemmät avioliitot leskeltä, joka on jollain tavoin edesauttanut puolisonsa kuolemaa. Murhaamalla ei siis lähtökohtaisesti pääse uusiin naimisiin.)
Kahden ei-katolisen kastetun välistä avioliittoa pidetään lähtökohtaisesti sakramentaalisena, jos yksikin puolisoista liittyy katoliseen kirkkoon eikä suoria esteitä ole. Katolinen teologia lähtee ajatuksesta, että tätä sakramenttia ei jaa puolisoille pappi, vaan he itse jakavat sen toinen toiselleen antamalla suostumuksensa. Siksi avioliiton pätevyyttä arvioitaessa on tärkeä selvittää, mitä he ovat liittoa solmiessaan ajatelleet tuosta suostumuksesta.
Alunperin puutteellisen suostumuksen takia epäpätevä liitto voidaan jälkikäteen “validoida” muuttamalla mieltä kirkon opetuksen mukaiseksi. Tämän voi halutessaan kai jotenkin käydä jopa kirkossa vahvistamassa.
Ortodoksit ekskommunikoivat vain todella vakavista synneistä, kuten aamiaisen syömisestä tai kuukautisista (Vitsi vitsinä, mutta välillä näistä käytännöistä tulee hieman umpimähkäinen kuva.)
Aamiaista syönyt tai menstruoiva ehtoolliselle pyrkivä ei ole syntinen vaan kultillisen epäpuhtauden tilassa. Tämä on aivan eri asia. Kirkko ei kontrolloi sitä, vaan ehtoollisesta pidättäytyminen tai siitä osallistuminen jää henkilön omaksi asiaksi.
Monista asioista ei ortodoksisessa kirkossa tosiaankaan ole pilkuntarkkoja määräyksiä, vaan pappi harkitsee tapauskohtaisesti, mikä kulloinkin palvelee parhaiten seurakuntalaisen pelastusta.
Tuota samana päivänä ruokailemisen kieltoa on todella vaikea ymmärtää. Katolisessa ja evlut kirkossa on usein iltamessuja, joihin ihan tavalliset ihmiset voivat tavallisen päivänsä iltana mennä ja vastaanottaa ehtoollisen, mikä on minusta hieno asia. Ortodokseilla tämä ei ole käytännössä mahdollista, koska normaali ihminen ei tavallisena päivänä pysty olemaan koko päivää syömättä. Tämä meni kyllä ihan offtopikiksi, joten jos joku haluaa tästä jatkaa, voitaisiinko se tehdä jossain toisessa ketjussa.
Tämähän ei ole ihan näin. Avioliiton purkamattomuutta on pidetty aina pyhänä kristittyjen parissa. Lännessä siihen suhtauduttiin jo ensimmäisellä vuosituhannella vakavasti eikä valtion avioeron mahdollistavia lakeja pidetty kristittyjä koskevina, uudelleen avioituneita ei päästetty kommuuniolle. Eräillä alueilla oli löysempiä käytäntöjä, jotka idässä johtivat uudelleenavioitumisen hyväksymiseen käytännössä etenkin suuren skisman jälkeen.
Lainaus kirjasta; ( Katekismuksen sisältö Matti Poutiainen, kirkon tutkimuskeskus sarja A/72, 1988, s. 84)
” Varsinaisesti kuuden käsky on kuitenkin muiden käskyjen tavoin kohdistettu israelilaisille miehille. Aviorikoksen perusmuoto on 5 Moos. 22:22 mukaan sellainen, että mies makaa toisen miehen vaimon kanssa. Kiellon taustalla on ajatus vaimosta miehen omaisuutena. Maatessaan toisen miehen vaimon kanssa mies syyllistyi siis omaisuusrikokseen. Samoin vaimo turmeli tällöin oman miehensä omaisuutta. Vaimo oli näin aina avionrikkoja antautuessaan avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen. Mies sen sijaan saattoi käydä porton luona tai maata oman orjattarensa kanssa, mitä ei pidetty aviorikoksena, koska toisen omaisuuteen kajoamista ei tapahtunut. Naisen tuli olla avioliittoon mennessään neitsyt ja ennen kaikkea yhdyntä laski naisen arvoa avioliittomarkkinoilla. Kihlatun naisen kanssa makaaminen katsottiin täydelliseksi aviorikokseksi, koska aviollinen oikeussuhde oli jo syntynyt.”
Tätä Poutiaisen tekstiä voit verrata myös toisenlaiseen näkökulmaan ( Joh 8:1-11) jossa Jeesus vapauttaa aviorikoksesta syytetyn naisen. Syyttäjien mukaan asia oli selvä, mutta asia muuttuu yllättäen. Jos saat käsiisi Antti Laadon kirjan Vanhan testamentin selitys Raamattu 1, siellä sivulla 806> eteenpäin selitetään pitkästi avioliitto lakeja, joka on hyvä nähdä Jeesuksen ja naisen kohtaamisen taustalla.
Apt 15:29 asettaa pakanalle samat vaatimukset kuin Israeliin asumaan muuttaneelle muukalaiselle, taustalla on siis ilmeisesti 3 Ms 17: 10-11, 18:26, 17:8-9, 18:21,20:1-6. 3 Moos 18:6-20 mukaan haureus ei tarkoita ainoastaan aviorikosta, joka mainitaan viimeisessä jakeessa, vaan enne kaikkea avioliittoa sukulaisten kanssa. Tähän ilmeisesti juuri Apt 15:29 puuttuu, jossa pakanoita vaaditaan purkamaan sellainen avioliitto joka rikkoo Vt;n ohjeita.
Kun siis aletaan lukemaan Raamatun tekstejä vastaan tulee erilaisia merkityksiä ja eritasoisia teologisia totuuksia, joiden yhteys käsiteltävään asiaa saattaa vaikuttaa enemmän tai vähemmän kaukaa haetuilta. Niinpä huomio on syytä kohdistaa siihen, miten nämä merkitykset muodostuvat. Ovatko merkitykset lähtökohtaisesti teennäisiä vai onko niiden yhteys praksikseen jollain tavoin looginen tai muuten mielekäs.
En tiedä selvensikö yhtään?
Ei ortodoksin suinkaan tarvitse olla koko päivää syömättä ehtoollispaaston takia. Tavallisesti liturgia toimitetaan aamulla, jolloin paastotaan keskiyöstä asti. Jos liturgia on illalla, kuten ennen pääsiäistä suuren paaston aikana ennenpyhitettyjen lahjain liturgia arkipäivinä, paastotaan kuusi tuntia sitä ennen. Jos liturgia alkaa vaikkapa kello 18, kello 12:een asti saa syödä niin paljon kuin napa vetää.
Minusta on hyvä, että pyhään ehtoolliseen valmistaudutaan paastolla ja rukouksella.
(Vitsi vitsinä, mutta välillä näistä käytännöistä tulee hieman umpimähkäinen kuva.)