Siis tuostahan EI nähtävästi ollut kyse vaan sitä, että uskontojen OMIEN katsantokantojen mukaan ne ovat teitä Jumalan luo. Kyseessä lienee ihan yleisen tason toteamus, oikeastaan itsestäänselvyys.
Jokainen uskonto ja uskonnottomuus vie Jumalan luo - tuomittavaksi.
D
2 tykkäystä
Sivuhuomautuksena haluan tunnustaa 
, että kyllä nuoruudessani varsinkin oikeaoppisessa lut. kristillisyydessämme ajattelimme tosissaan, että katoliset eivät voi pelastua (väärä oppi), eikä myöskään helluntailaiset yms. Ainakin kuolinvuoteellaan heidän tulisi tunnustaa Jeesus Kristus yksin pelastajaksi eikä lisätä ihmistekoja (kuolleita tekoja).
Nyt tiedämme, että asia on Jumalan eikä meidän ratkaistavissa. Kukin olkoon varma opistaan ja uskostaan.
1 tykkäys
Tämä on minustakin tärkeä näkökohta.
Tartuin okan väitteeseen lähinnä juuri tuon suoraviivaisen “päästävät taivaaseen(sa)” -ilmaisun takia.
Voi ja pitää tietenkin julistaa evankeliumia, jonka mukaan yksinkertainen ja heikkokin usko riittää kun se kohdistuu Jeesukseen - ja niin Semajah myös kirjoitti.
Mutta silti on ainakin perinteisesti opetettu, että Jumalalla on viimeinen sana pelastuksen asiassa. Kirkko ja myös yksityinen kristitty saarnaa evankeliumia, antaa synninpäästön katuvalle, kastaa ja jakaa ehtoollista. Sitten, kuka on pelastuva - ja varsinkin: kuka ei - se ei ole päätettävissämme.
Oikeastaan aina uudestaan palaamme perusteisiin: rukous joka parhaiten suuhumme sopii on kyrie eleison, Herra, armahda meitä!
Luulitteko tosissanne,etteivät katoliset kristityt turvaisi Jeesukseen pelastajanaan ja,että he muka luottaisivat omiin hyviin tekoihinsa? Tuo nyt on hyvin karkea väärinkäsitys. Eivät edes suuret pyhät, koko elämänsä Jumalalle omistaneet, ole rohjenneet niin tehdä. On muistettava,etteivät meitä opit pelasta, eivätkä oikeat käsitykset asioista,vaan Kristus.
7 tykkäystä
Eikä uskomme kohde ole Raamattu.
Kyllä koulussa opetettiin niin vielä ainakin 1950 -1960 luvuilla. Perustuu uskonpuhdistuksen aikaisiin käsityksiin, jotka jo silloin katolisuudessakin muuttuivat ja puhdistuivat. Ei kuitenkaan tuomittu kadotukseen, vaan uskottiin, että kuolinvuoteella turvasivat yksin Jeesuksen tekoon puolestamme.
Tosiasia minun elämässäni on, että kansankirkkouskovat ja varsinkin sen ‘lahkot’ alkoivat vähitellen itse uskoa tekoihin ja kunniaan. Lutherin Ristinteologia on tänään suurelta osin kunnian ja menestyksen ja maallisen hyvinvoinnin ‘teologiaa’. Aina on halveksittu köyhää ja kurjaa ja ihailtu niitä, jotka jotain ovat. Enemmän sekulaarit sosialistit ovat olleet kärsivän puolella kuin kristityt. Saarnat ovat olleet välillä ja useinkin oikea oppisia lain - ja evankeliumin saarnoja, mutta paino on ollut laissa ja ihminen luonnostaan ja mielellään kääntyy lakiin eikä halua kuulla ansiottomasta armosta ennen kuin…
Rauhaa toivotan, en osaa alkaa kiistelemään tästä asiasta. Jumala kutsuu omansa väärästä opetuksesta ja luuloista huolimatta. Historia kirkoissa on täynnä vääryyttä ja maallinen tulevaisuuskin ja silti on ihme, että kristinusko on pystyssä jne.
(Minä maallikkona en ole aina oikeassa enkä tiedä läheskään kaikkea.) Rauhaa!
Mulle ei nyt oikein aukene mitä tarkoitat… Suomessa ortodoksien ei tarvi lainata katolista kirkkoa (puhun nyt kirkkorakennuksista) mihinkään tarkoitukseen. Jos paikkakunnalla semmoinen on, niin takuuvarmasti löytyy myös ortodoksinenkin kirkko. Messuihin ovat kaikki tervetulleita, toki kommuunio on vain katolisen kirkon jäsenille.
Syy omaan kommenttiini on, että kreikkalaiskatolilaiset tuntuvat olevan ortodoksien mielestä suoraan p*rkleestä. Kävin joitakin vuosia sitten tästä asiasta erittäin ikävän keskustelun Facebookissa ortodoksien uuden arkkipiispan kanssa, ja todella hämmästyin hänestä pursuneen vihan määrästä (oli siihen aikaan vielä kirkkoherra). Tuskinpa on mielipiteitänsä muuttanut.
Nythän Helsingissä on vakituisesti kerran viikossa kreikkalaiskatolinen liturgia, kun saatiin ihan oma ukrainalainen pappi sitä varten. Siihen aikaan kun minä palvelin noissa liturgioissa kanttorina, niin pappi tuli kerran kuussa Münchenistä. Samaan aikaan kun muutin Hesasta poijjes, otti Tallinnan ukrainalainen seurakunta nuo liturgiat hoitaakseen. Ja nyt sitten on tuo Helsingissä asuva ukrainalainen pappi sitä varten. Etsii itselleen pysyvämpää asuntoa, jotta saisi oman perheensä tänne myös.
1 tykkäys
Rajansa se on ekumeniallakin! Vuosikymmeniä sitten Valamossa muuan vierailija tiedusteli matkamuistomyymälää hoitaneelta munkilta, että mitä ne kreikkalaiskatoliset ovat. “Pettureita!” sähähti munkki vastaukseksi…
En ole oikein koskaan keksinyt, mikä niissä uniaateissa nykyaikana oikein häiritsee. Ainakin jos sitten latinalaisten suhteen ollaan ihan ok. Samaa kirkkoahan molemmat ovat.
Esim. Ukrainan Kreikkalaiskatolisten Kirkko taitaa kyllä ymmärtää itsensä ihan omaksi kirkokseen, jolla on “vain” ylimmäisenä primaattina Rooman piispa…
Nähdäkseni ns. ihan sama ortodoksiperspektiivistä. Loogisesti jos nuivitaan uniaatteja, pitäisi nuivia myös latinalaisia. Jos nuivitaan uniaatteja, pitäisi nuivia myös latinalaisia. Muu on pöljää.
Tästä loogisesta nuivimisesta: näin luterilaisen perspektiivistä minusta on aina välillä tuntunut huvittavalta, että sekä Rooman että idän kirkko nuivii lähtökohtaisesti kaikkia protestantteja, mutta ei sitten niinkään toisiaan. Tämä oli minulle uusi tieto, että ort puolella on nuivimista uniaatteja kohtaan. Jos kirkon ekklesiologia on se, että vain oma pulju on se The Kristuksen Kirkko, jonka Kristus on itse perustanut, niin silloin olisi loogista nuivia ihan kaikkia tämän kirkon ulkopuolella olevia tasapuolisesti. Ymmärrän toki, että joku protestanttinen yhteisö voi olla vielä kauempana opissa ja elämässä ort kirkosta kuin esim Rooma, mutta aina välillä saa sen vaikutelman, että nykyaikaisen ekumenian hengessä asenne vanhoilla kirkoilla on, että ort ja kat kirkko ovat pohjimmiltaan yhtä, mutta protestantit on lahkoja. Tulee sellainen vaikutelma, että vanhat kirkot eivät ole loogisia nuivimisessaan, vaan lopulta ajatellaan, että Kristus onkin perustanut kaksi kirkkoa: ortodoksisen ja roomalaiskatolisen. En tiedä olenko yksin mielikuvani kanssa, mutta tällaisen asenteen itse aina toisinaan olen ns “vanhojen kirkkojen” retoriikasta aistivinani 
1 tykkäys
Minusta tuntuu että kaikissa kirkkokunnissa ja uskonsuunnissa ilmenee mainitunlaista nuivimista. Varmaankin kirkkojen virallisissa kannoissa ja rajanvedoissa ja klausuuleissa sitä ikiomaa joukkuetta pidetään ainoana oikeana Kristuksen kirkkona, mutta niiden piirissä elävien tavallisten uskovaisten asenne muihin ei liene jyrkkä.
Olisi vaikea ajatella että Jumalan seurakunta eli Kristuksen ruumis voisi olla rajoittunut jonkin tietyn kirkkokunnan jäsenyyteen. Itse en ole minkään kirkon jäsen. Teologisia perusteita eksklusiiviseen ajatteluun minun on erittäin vaikea löytää.
No juuri näin on asian laita - pohjimmiltaan!
1 tykkäys
Mistään kirkollisesta positiosta käsin en maallikkona voi puhua, mutta osin nuiviminen on kontekstisidonnaista. Kyllähän minäkin yksityiskohdissa nuivin Katolista kirkkoa, mutta laajemmassa mittakaavassa olen toki Katolisen kirkon kanssa käytännössä kaikesta samaa mieltä.
Eikös tuossa ole ihan klassinen petturinäkökulma. Toiset ovat ulkopuolella, kun eivät paremmasta tiedä, kun taas toiset (tai no pääasiassa toisten esi-isät ja -äidit) ovat lähteneet ulkopuolelle hyläten vanhan.
Samallahan se antaa ymmärtää, että on mahdollista siiirtyä katolilaisuuteen ja säilyttää ortodoksisuuden aarteita. Voihan sen siten kokea isommaksi uhaksi kuin latinalaisen riituksen.
1 tykkäys
Juu noin tuo varmaan toimii, mutta kun minusta ortovinkkelistä latinalaisten pitäisi olla yhtä pettureita. 
Pitää varmaan sanoa tähän yhteyteen, että minusta kumpikaan riitus ei ole pettureita. Mikäs siinä, jos haluaa uskoa Katolisen kirkon dogmaan. Ei siinä ole mitään erityistä petturuutta.
Tämä varmaan selittää sen, miksi eräs ukrainalainen sanoi saaneensa niin sanotusti kylmää kyytiä ortodoksisessa liturgiassa eikä halunnut mennä sinne toista kertaa. Minä oletin silloin, että seurakunnan venäläistaustaiset ortodoksit olivat käyneet kimppuun mutta tämän uuden tiedon valossa saattaakin olla todennäköisempää ettei kyse ollutkaan siitä 
Muuten ihan oikein, mutta ei protestantteja lahkoina pidetä vaan kristillisinä yhteisöinä, joihin kuuluvat ovat veljiä ja sisaria Kristuksessa. Ainakin Katolisen kirkon näkemyksen mukaan. Jokainen, joka on kastettu ja tunnustaa Jeesuksen Kristuksen Herrakseen on katolisen näkemyksen mukaan kristitty veli/sisar Kristuksessa. En nyt muista ulkoa missä kohtaa katekismusta se sanotaan, mutta kyllä se todella on ihan Kirkkomme virallinen näkemys. Se, että joku maallikkojäsen jossain puhuu lahkosta ei muuta sitä asiaa miksikään.
2 tykkäystä
Mitä eroa näillä on? ”Lahko” on toki terminä vähän änkyrä tai tulkinnanvarainen, mutta voihan termiä varmaan käyttää, vaikka ymmärrys olisi Katolisen kirkon tyyppinen.