En taaskaan erityisesti vastusta itse muutosta mutta tässä on nyt jotain pohjattoman ironista, että lähes peräkkäiset paavit päätyvät päivittämään toistensa katekismusta. Internet on pullollaan apologetiikkaa, jonka mukaan paaviutta tarvitaan Kirkon yhteyden ja dogmaattisen selkeyden vuoksi. Ja käytännössä tilanne on suunnilleen yhtä vitsikäs kuin ortodoksinen kirkkopolitiikka. Pitäisin tätä merkittävänä askeleena Ort-kat-ekumeniassa: myös Katolinen kirkko on epämääräinen vyöryvä kaaos.
2 tykkäystä
Ilmeisesti kirkkouteen kuuluva tärkeä piirre. En ole kyllä koskaan mitenkään muuten siitä ajatellutkaan. Joku muu ilmeisesti pitää sitä järjestelmällisempänä kuin se onkaan.
1 tykkäys
Kyllä siitä välillä paavillista henkselien paukuttelua näkyy. Liittynee innokkaisiin käännynnäisiin ja internetsiin. Mikä toki entisestään lisää iroonisuutta.
Näin. Tähän asti kirkko on opettanut, että kuolemanrangaistus voi jossain tilanteissa olla perusteltua – tosin on mahdollista, kuten Johannes Paavali II katsoi, ettei se sitä nykypäivän yhteiskunnassa välttämättä koskaan ole. Fransiscus vaikuttaisi muuttavan tässä kirkon kantaa vielä jyrkemmin kuolemanrangaistuksen torjuvaksi, mikä vaikuttaa paristakin syystä aidosti ongelmalliselta – tosin, kuten nevalaisen ylempänä linkittämä Feserkin toteaa, ei Fransiscus välttämättä ole tarkoittanut mennä tässä ihan niin pitkälle kuin mitä hänen sanomisiinsa on mahdollista lukea. (Tästä lisää kohta.)
Paavi Fransiscus on puhunut kuolemanrangaistuksesta jo useamman vuoden ajan, joten muutos katekismukseen ei ole ilmestynyt tyhjästä. Esim. paavin kirjeessä kansainväliselle kuolemanrangaistuksen vastaiselle komissiolle vuonna 2015 hän torjuu kuolemanrangaistuksen rikoksen vakavuudesta riippumatta ihmisarvon ja elämän loukkaamattomuuden nojalla, ja pitää muutenkin valtion oikeutta tuomita rikollisia kuolemaan syvästi ongelmallisena (Paavi viittaa mm. Dostojevskiin! Hän myös suhtautuu kriittisesti elinkautiseen vankeuteen, kirjoittaen että moinen voidaan nähdä “kätkettyinä kuolemanrangaistuksina”, sillä ne vievät tuomitulta paitsi vapauden, myös toivon ja mahdollisuuden suunnitella tulevaa.)
Tuo Edward Feserin kirjoitus (joka on muuten hyvä, lukekaa!) koskee paavin 11.10.2017 pitämää puhetta (luettavissa vatikaanin sivuilta) katekismuksen 25-vuotisjuhlapäivän kunniaksi – samaa puhetta ja sen herättämiä kysymyksiä kirkon opin jatkuvuudesta käsittelee P.J. Smith First Thingsin artikkelissaan:
Katekismuksen kohdan muutoksen laajuus ei käynyt tuosta katolinen.fi-jutusta muuten hirveän hyvin ilmi, tässä muutoksesta englanniksi:
Vanha katekismuksen kohta 2267 (englanniksi)
“Assuming that the guilty party’s identity and responsibility have been fully determined, the traditional teaching of the Church does not exclude recourse to the death penalty, if this is the only possible way of effectively defending human lives against the unjust aggressor.
If, however, non-lethal means are sufficient to defend and protect people’s safety from the aggressor, authority will limit itself to such means, as these are more in keeping with the concrete conditions of the common good and more in conformity to the dignity of the human person.
Today, in fact, as a consequence of the possibilities which the state has for effectively preventing crime, by rendering one who has committed an offense incapable of doing harm - without definitely taking away from him the possibility of redeeming himself - the cases in which the execution of the offender is an absolute necessity “are very rare, if not practically nonexistent.”[1]
[1] John Paul II, Evangelium vitae 56. 69 Cf. Gen 4:10."
Uusi katekismuksen kohta 2267 (englanniksi)
“2267. Recourse to the death penalty on the part of legitimate authority, following a fair trial, was long considered an appropriate response to the gravity of certain crimes and an acceptable, albeit extreme, means of safeguarding the common good.
Today, however, there is an increasing awareness that the dignity of the person is not lost even after the commission of very serious crimes. In addition, a new understanding has emerged of the significance of penal sanctions imposed by the state.
Lastly, more effective systems of detention have been developed, which ensure the due protection of citizens but, at the same time, do not definitively deprive the guilty of the possibility of redemption.
Consequently, the Church teaches, in the light of the Gospel, that “the death penalty is inadmissible because it is an attack on the inviolability and dignity of the person”,[1] and she works with determination for its abolition worldwide.
[1] FRANCIS, Address to Participants in the Meeting organized by the Pontifical Council for the Promotion of the New Evangelization, 11 October 2017: L’Osservatore Romano, 13 October 2017, 5.”
National Catholic Registerin jutussa myös kardinaali Ladarian muutosta selittävä kirje piispoille.
Kuten ylempänä linkitetyistä kirjoituksista paavin viimevuotisesta puheesta ilmenee, keskeiset Fransiscuksen kuolemanrangaistusta koskeviin linjauksiin liittyvät huolet eivät koske sitä, onko kuolemanrangaistus ei-toivottava asia vai ei. Kirkko paaveineen on jo aiemmin puhunut kuolemanrangaistusta vastaan – Johannes Paavali II:n olen jo viitannut (hän otti kantaa aiheeseen mm. ensyklikassa Evangelium Vitae), Benedictus XVI samaten vetosi maailman valtioihin kuolemanrangaistusten lopettamisen puolesta. Kardinaali Ladaria korostaa kirjeessään, että Fransiscus asettuu tähän paavien kuolemanrangaistuskriittiseen jatkumoon.
Mutta siinä missä kirkossa on ollut kasvavassa määrin valtavirtaa ajatella, ettei nykymaailmassa pitäisi kuolemanrangaistuksille olla sijaa, Fransiscus on kenties torjunut kuolemanrangaistuksen kategorisesti, aina ja kaikkialla, mikä sitten näyttäisi asettuvan suoraan ristiriitaan sekä Raamatun (muidenkin kohtien kuin VT:n Mooseksen lain…) että useiden aiempien paavien ja kirkkoisien kanssa. Kirkon ja sen myötä paavin auktoriteetin rakentuessa täysin Raamatun ja tradition varaan, ei näiden kahden horjuttaminen tee hyvää. Muutenkin tämä nostaa esiin kysymyksen kirkon oppitradition jatkuvuudesta – Smith kirjoittaa tästä hyvin. Kirkon oppi voi kehittyä, mutta yleensä on katsottu, että sen on on oltava jatkuvaa, t.s. oppi (ainakin sitova sellainen – mikä nyt lienee paavin puheiden ja katekismuksen tarkka sitovuusaste? Tämä tuntuu minusta aina kummallisen hankalalta kysymykseltä) tarkentuu ja sitä sovelletaan muuttuviin olosuhteisiin, mutta se ei voi kumota aiempaa opetusta.
Mutta tässä on ehkä mielekästä tehdä vielä ero paavin aiempien puheiden ja katekismuksen kuolemanrangaistus-kohdan uuden muotoilun välille, vaikka näiden välillä onkin selvä yhteys. Katekismuksen kohta ei esimerkiksi käytä Feserin ja Smithin kritisoimaa per se-muotoilua, eikä sitä ole muutenkaan pakko lukea kuolemanrangaistuksen kategorisena torjumisena.
Kohdan 2267 vanha muoto kuuluu suomeksi seuraavasti (korostukset minun):
Kirkon perinteinen opetus – edellyttäen, että syyllisen henkilöllisyys ja vastuullisuus on täysin selvitetty – ei sulje pois turvautumista kuolemantuomioon, jos se on ainoa keino suojella tehokkaasti ihmiselämää laittomalta hyökkäjältä.
Kuitenkin jos muut keinot riittävät puolustamaan ja suojelemaan ihmisten turvallisuutta, julkisen vallan tulee käyttää vain näitä keinoja, koska ne vastaavat paremmin yhteisen hyvän konkreettisia edellytyksiä ja ihmispersoonan arvokkuutta.
Seurauksena niistä mahdollisuuksista, joita valtiolla nykyään on estää tehokkaasti rikoksia, saattamalla rikoksen tehnyt kyvyttömäksi aiheuttamaan vaaraa – ottamatta tältä lopullisesti pois mahdollisuutta sovittaa rikoksensa – , ne tapaukset, joissa syyllisen teloittaminen on ehdoton välttämättömyys, ovat tosiasiallisesti ”hyvin harvinaisia tai käytännöllisesti katsoen niitä ei ole”.
vrt. uuden version 3. kappale: “Lastly, more effective systems of detention have been developed, which ensure the due protection of citizens but, at the same time, do not definitively deprive the guilty of the possibility of redemption.” Ainakin tässä tämän kohdan uusi muotoilu ottaa vain vahvemmin kantaa sen puolesta, ettei kuolemanrangaistusta voida enää nykyään oikeuttaa. Kohdassa torjutaan kuolemanrangaistus vedoten ihmisarvoon, mutta yhtenä perusteena käytetään nimenomaan muuttuneita yhteiskunnan olosuhteita.
Uuden version kaksi ensimmäistä kappaletta ovat vähän jännempiä, mutta kritisoisin niitä ensisijaisesti siitä, että (ainakin englanninkielisessä käännöksessä ja ainakin minun ollessa lukijana) kirjoittajan ajatuksenjuoksu jää harmillisen hämäräksi.
Katekismuksen on joka tapauksessa tarkoitus olla ensisijaisesti kirkon opetusta nykypäivän olosuhteissa (eikä esim. puhdas dogmikokoelma, tai kaiken kirkon teologian kattava teos), joten katekismuksen kohdalla kuolemantuomio-opetus on luontevaa tulkita nimenomaan nykymaailman kontekstista käsin, ei kaikkia aikoja ja mahdollisia tilanteita koskevana kannanottona.
Olen itselleni epätyypillisesti kirjoittanut vähän liian pitkän viestin. Vähemmän väsyneenä kirjoittaisin toivottavasti tiiviimmin! Mutta pähkinänkuoressa: paavin puheet ja kirjoitukset kuolemanrangaistuksesta ovat herättäneet huolta sikäli kun on tulkittu hänen tuomitsevan kuolemanrangaistuksen kategorisesti siinä missä Raamattu, kirkkoisät ja aiempien paavien opetukset viittaavat siihen, että esivallan toimeenpanema kuolemanrangaistus on ollut ainakin joskus hyväksyttävää. Kuitenkin mielestäni katekismuksen kohdan uusi muotoilu asettuu ongelmattomammin aiempien paavien kannanottojen ja katekismuksen kohdan alkuperäisen version asettamaan jatkumoon.
2 tykkäystä
Löytääkö muuten kukaan tuon päivitetyn katekismuksen kohdan latinaksi? Etsin täältä, mutta ei näkynyt. Tämän katekismuksen definitiivinen versio taisi ainakin alkujaan olla tuo latinankielinen, joten hassua jos muutosta ei latinaksi julkaista ?
Minä en ymmärrä tätä ajatuskulkua. Jos “Kirkko opettaa evankeliumin valossa X”, niin miten tästä saadaan ajatus, että X ei ole kaikkia aikoja ja mahdollisia tilanteita koskeva kannanotto? Minä luen väärin?
1 tykkäys
Katekismuksen kohdan loppupuolisko/kaksi viimeistä kappaletta:
Lastly, more effective systems of detention have been developed, which ensure the due protection of citizens but, at the same time, do not definitively deprive the guilty of the possibility of redemption.
Consequently, the Church teaches, in the light of the Gospel, that “the death penalty is inadmissible because it is an attack on the inviolability and dignity of the person”,[1] and she works with determination for its abolition worldwide.
Tuo “evankeliumin valossa kirkko opettaa”-kohta seuraa hyvinkin selvästi tiettyyn ajalliseen kontekstiin liittyvää perustelua. Tämä ohjaa mielestäni lukemaan tätä kohtaa nimenomaan nykypäivän uskovia puhuttelevana ja tämänhetkiseen (ja lähitulevaisuuden) tilanteeseen liittyvänä kannanottona. Mutta muutenkin: jos jokin kannanotto voidaan lukea A) yleisellä tai B) partikulaarimmalla tasolla, mutta A tuottaa merkittäviä teologisia ongelmia, niin jos/kun kannanotto on julkaistu teoksessa joka painottaa B:tä, on ihan järkevää tulkita ainakin alustavasti B eikä A.
2 tykkäystä
Tämä on tietysti sisältä käsin tarkastellessa pätevä perspektiivi. Samaa teen totta kai itse suhteessa ortodokseihin.
Yritän kuitenkin hahmottaa lukutapaa, jossa esittämäsi tulkintamalli nousisi tekstistä itsestään. On ihan hyvä ehdotus, että lauselmaa pitää lukea muun tekstin kontekstissa so. koska nykyaika, kirkko opettaa evankeliumin valossa X. Mutta miten se mahtuu siteerattuun “the death penalty is inadmissible because it is an attack on the inviolability and dignity of the person”? Jos siis tämä on pätevä, koska nykyaika, niin eikö se sitten ennen ollut pätevä? Muotoilu on vähän erikoinen.
Onhan se vähän. Koska paavi ei puheessaan, jota tuossa siteerataan, tee selvää eroa tuon yleisen tason ja nykytilanteen välillä (ehkä pikemminkin päinvastoin), vaikuttaa se myös tuohon katekismuksen kohdan selkeyteen – tässä varmaan pahin heikkous tekemässäni erossa paavin puheiden ja katekismuksen välillä. 
Mutta jatkan kuitenkin: kuolemanrangaistuksen on aiemminkin nähty olevan jonkinlaisessa (vähintäänkin potentiaalisessa) ristiriidassa ihmispersoonan arvokkuuden kanssa. Jo alkuperäisessä katekismuksen kuolemantuomio-kohdassa todetaan, että muut keinot “vastaavat paremmin […] ihmispersoonan arvokkuutta”. Evangelium Vitaessa korostetaan myös tuomitun ihmisarvoa ja tämän elämän merkitystä. Vaakakupissa on kuitenkin toisaalta painanut se paha, mitä toisille vaarallinen ihminen saattaisi vapaaksi päästyään kylvätä. Kuolemanrangaistus ei silloinkaan Evangelium Vitaen mukaan ole ollut hyväksyttävää kuin pakon edessä.
Tämän valossa voidaan ehkä ajatella seuraavasti: “the death penalty […] is an attack on the inviolability and dignity of the person” on aina pätenyt, mutta tietyissä tilanteissa kuolemanrangaistus on kuitenkin ollut pienin paha, ja esivallalla on ollut perusteltu oikeus sitä joissain olosuhteissa hyödyntää – kuolemanrangaistukselle ei kuitenkaan enää ole tällaista tarvetta, joten se torjutaan, “koska se on hyökkäys ihmispersoonan koskemattomuutta ja arvokkuutta vastaan”.
Tai, vaihtoehtoisesti (vähän koukeroisempi tulkinta): kuolemanrangaistus on ollut lähellä sitä rajaa, mikä on ihmispersoonan arvokkuuden mukaista, mutta niin kauan kuin sille on ollut painavat perusteet on kuolemanrangaistus ollut jossain tilanteissa hyväksyttävää – nyt kuitenkin, kun tarpeeksi painavia perusteita ei enää olosuhteiden muututtua ole, olisi (nyt tarpeeton) kuolemanrangaistus vakava loukkaus ihmispersoonan arvokkuutta vastaan.
Evangelium Vitae 56 (ja 57:n alku)
56 This is the context in which to place the problem of the death penalty. On this matter there is a growing tendency, both in the Church and in civil society, to demand that it be applied in a very limited way or even that it be abolished completely. The problem must be viewed in the context of a system of penal justice ever more in line with human dignity and thus, in the end, with God’s plan for man and society. The primary purpose of the punishment which society inflicts is “to redress the disorder caused by the offence”.46 Public authority must redress the violation of personal and social rights by imposing on the offender an adequate punishment for the crime, as a condition for the offender to regain the exercise of his or her freedom. In this way authority also fulfils the purpose of defending public order and ensuring people’s safety, while at the same time offering the offender an incentive and help to change his or her behaviour and be rehabilitated. 47
It is clear that, for these purposes to be achieved, the nature and extent of the punishment must be carefully evaluated and decided upon, and ought not go to the extreme of executing the offender except in cases of absolute necessity: in other words, when it would not be possible otherwise to defend society. Today however, as a result of steady improvements in the organization of the penal system, such cases are very rare, if not practically non-existent.
In any event, the principle set forth in the new Catechism of the Catholic Church remains valid: “If bloodless means are sufficient to defend human lives against an aggressor and to protect public order and the safety of persons, public authority must limit itself to such means, because they better correspond to the concrete conditions of the common good and are more in conformity to the dignity of the human person”.
57 If such great care must be taken to respect every life, even that of criminals and unjust aggressors, the commandment “You shall not kill” has absolute value when it refers to the innocent person. And all the more so in the case of weak and defenceless human beings, who find their ultimate defence against the arrogance and caprice of others only in the absolute binding force of God’s commandment.
2 tykkäystä
Mikä alkaa “nykytilanteessa” tarkoittaa että tulevassa tilanteessa asia voi olla toisin.
Ja tästä lienemme samaa mieltä. Vaikea sanoa ettei koskaan missään teoreettisessa tilanteessa tulevaisuudessakaan voi kannattaa kuolemanrangaistusta. Jos jonkun ekokatastrofin jälkeen ei olisi resursseja vankien vartiointiin – kirjaimellisesti niin, että joku kuolee nälkään jos yksikin turnipsinkylväjä otetaan pois pellolta ja laitetaan vartijaksi – olisi kuolemanrangaistus minusta ajateltavissa.
1 tykkäys
Kuka tahansa osaa pitää jonkin asia samana vuosisatoja, on kuitenkin tarkoitus pitää huolta että kristillinen suhtautumistapa asioihin voi säilyä vaikka maailman kaikki asiat menisivät kerralla vaihtoon. Piispat käyttävät karismaansa aikojen merkkien lukemiseen.
Siitä on myös eriteltyä ohjeistusta ensyklikassa Mater et Magistra.
There are three stages which should normally be followed in the reduction of social principles into practice. First, one reviews the concrete situation; secondly, one forms a judgement on it in the light of these same principles; thirdly, one decides what the circumstances can and should be done to implement these principles. These are the three stages that are usually expressed in the three terms: observe, judge act.
1 tykkäys
Huomautan tähän väliin, että foorumilla on muita, yleisemmin kuolemanrangaistusta (ja esim. oikeutettua sotaa) käsitteleviä keskusteluketjuja, joita saa käydä herättelemässä henkiin… Tarvittaessa siirrän osan viesteistä täältä sinne – tässä ketjussa voitaisiin yrittää keskittyä keskustelemaan tarkemmin tästä nimenomaisesta uutisesta.
3 tykkäystä
No niin. 
1 tykkäys
Esimerkki hieman vähemmän hysteerisestä katolisesta uutisoinnista aiheesta:
Kriittistä linjaa edustava, aiemminkin mainittu Edward Feser kirjoitti tästä aiheesta eilen First Thingsissä:
Toisin kuin Feser, CNA:n jutussa haastatellut isä Thomas Petri ja Kevin Miller katsovat, ettei katekismuksen uutta kuolemantuomio-kohtaa ole luettava kuolemantuomion kategorisena kieltämisenä.
Miller and Petri both argued that the new text does not call capital punishment absolutely wrong, without qualifications.
“Compared to his previous, more spontaneous statements on the subject last year, the current language from Pope Francis is much more geared towards a prudential judgment that the death penalty is no longer necessary and therefore ‘inadmissible,’ though more certainly could be done to underscore that Catholics must still exercise this judgment in the light of circumstances,” Miller said.
Petri agreed: “Nothing in the new wording of paragraph 2267 suggests the death penalty is intrinsically evil. Indeed, nothing could suggest that because it would contradict the firm teaching of the Church.”
1 tykkäys
En pitäisi tuota ketjun alussa viitattua dominikaaniteologia innokaana käännynnäisessä tai internetin henkselien paukuttelijana. Erittäin hyviä pointteja hän esitti sen puolesta, että muutosta tekstiin ei pitäisi tehdä. Itse vastustan kuolemanrangaistusta, mutta ainakin näillä tiedoilla pidän muutosta outona ja tekstiä nykyiseen verrattuna huonompana ja sisäistä johdonmukaisuutta heikentävänä. Pari kappaletta aikaisemmin todetaan seuraavasti: " Rakkaus omaa itseä kohtaan pysyy yhtenä moraalin perusperiaatteena. Siksi on oikeutettua vaatia kunnioitusta omalle elämälle. Se, joka puolustaa elämäänsä, ei ole syyllinen murhaan silloinkaan, kun hänen on pakko antaa hyökkääjälle kuolettava isku…" Tämä on tietysti eri asia kuin valtion oikeus antaa kuolemantuomio, mutta yleinen näkemys kokonaisuudessaan vaikuttaa olevan, että yhteisön ja sen järjestäytyneen hallinnon oikeus väkivaltaan on suurempi kuin yksilön oikeus siihen. Jotenkin tuohon olisi pitänyt ujuttaa selkeänä tekstinä, että nykymuotoisella valtiolla ei ole oikeutta kuolemantuomioon tai jättää koko uudistus tekemättä. Teksti oli jo aivan riittävästi kuolemantuomion vastainen.
1 tykkäys
Ketju suljettiin automaattisesti 90 päivän kuluttua viimeisestä viestistä. Uusia vastauksia ei voi enää kirjoittaa.