Katolinen.fi:sivusto uutisoi, että paavi Franciscus on eilen 1.8.2018 julkaistulla päätöksellä muuttanut Katolisen kirkon katekismuksen kohtaa 2267 kuolemantuomiosta – siinä missä aiemmin jätettiin periaatteessa auki mahdollisuus, että kuolemantuomio voisi jossain ääritilanteissa olla perusteltua (kuitenkin viitaten paavi Johannes Paavali II:n huomioon että sellaiset tapaukset ovat nykyään “hyvin harvinaisia tai käytännöllisesti katsoen niitä ei ole”), nyt kohdan lopussa todetaan: ”[K]irkko opettaa evankeliumin valossa, että ’kuolemaan tuomitsemista ei voi hyväksyä, koska se on hyökkäys ihmispersoonan koskemattomuutta ja arvokkuutta vastaan’, ja kirkko työskentelee määrätietoisesti kuolemantuomioiden poistamiseksi kaikkialta maailmasta.” (alustava suomennos)
Näin se oppi kehittyy. 
On muuten suomennos kertakaikkisen ei-uskonnollinen. Vähän kuin jotain tasa-arvovaltuutetun lausuntoa lukisi.
Katolilainen tomistinen filosofi Edward Feseriltä kirjoittaa, ettei sitä, että kuolemanrangaistus on “legitiimi” voida kumota millään paavillisella opetuksella. Sehän sallitaan ja mainitaan sopivana rangaistuksena myös kirjoituksissa:
1. Moos. 9:6
Joka ihmisen veren vuodattaa,
hänen verensä on ihminen vuodattava,
sillä omaksi kuvakseen
Jumala teki ihmisen.
Myös kirkkoisät opettavat sen oikeutusta. Tämä herättänee keskustelua laajalti. Paavihan ei saa kehittää uutta oppia.
Yhteenveto
For another thing, if the Pope is saying that capital punishment is always and intrinsically immoral, then he would be effectively saying – whether consciously or unconsciously – that previous popes, Fathers and Doctors of the Church, and even divinely inspired Scripture are in error. If this is what he is saying, then he would be attempting to “make known some new doctrine,” which the First Vatican Council expressly forbids a pope from doing.
Eikö kuitenkin uuden liiton ajattelussa muutenkin olla “lipsuttu” noista kivityksistä ja kuolemantuomioista ? Voidaanko siis vedota yleensäkään siihen mitä Mooses on Jumalaltaan kuullut tuomioiden suhteen; en ainakaan minä muista kenenkään varteenotettavan länsimaisen kristityn vaativan Mooseksen lain käyttämistä. Vain jotkut amerikkalaiset lähetysjoukot ovat vieneet ajatusta vaikkapa Afrikkaan, mutta ei se tunnu enää olevan vakavasti otettava kristillinen tuomioiden malli. Onneksi. Hatunnosto paaville siis tästäkin tarkennuksesta!
Vanhan Testamentin kuolemantuomio koskee loppupeleissä meitä kaikkia, ja se on jo sovitettu, joten ihan samaa mieltä olen siitä, ettei Vanhasta Testamentista voi ottaa näitä kuolemantuomiokohtia kristinuskoon.
Kohta johon viittasin ei ole Mooseksen laista Israelin kansalle, sillä se on Genesiksessä eikä 2. Mooseksen kirjassa eli Exoduksessa.
Aina on huomioitava se, kenelle jokin ohje on annettu ja missä tilanteessa.
Israelin kansa oli yhteiskunta, kansakunta, teokratia, joka sääti Jumalan johtamana omat sääntönsä ja sanktionsa. Rangaistusten toimeenpano on ylipäätään yhteiskunnan tehtävä, ei yksittäisten ihmisten.
Mooseksen laki annettiin vanhan liiton juutalaisille, eivätkä siihen liittyvät yhteisölliset säädökset Israelille kansana luonnollisestikaan koske meitä pakanakristittyjä. Kuitenkin se sisältää myös yleismoraalisia ohjeita, jotka tietenkin koskevat kaikkia ihmisiä.
On ajateltava uhreja. Minkälaisesta ja kuinka vahingoittavasta rikoksesta oli kysymys.
On rikollisia joita ei voi parantaa. Silloin vaaralliseksi käynyt rikollinen pitää lopettaa kuin raivo eläin. Tällaisia henkilöitä kulkee keskellämme.
En oikein päässyt selvyyteen mitä ajoit takaa. Oliko tarkoituksesi tukea sitä näkemystä, että kuolemanrangaistus olisi oikeutettu nykyaikana Jumalan kannaltakin katsottuna vai että se ei sitä ole vai että jokainen tapaus tulee tulkita erikseen? Jos viimeksi mainitulla tavalla niin mihin silloin voidaan vetää se viiva jolloin sitä voidaan käyttää ja toisella puolella viivaa ei?
Edelleenkin olen sitä mieltä, että ensimmäisen viestin lainaus uudesta tekstistä on todella hyvä: ’kuolemaan tuomitsemista ei voi hyväksyä, koska se on hyökkäys ihmispersoonan koskemattomuutta ja arvokkuutta vastaan’, ja kirkko työskentelee määrätietoisesti kuolemantuomioiden poistamiseksi kaikkialta maailmasta.”
Kuolemantuomio on kertakaikkinen ja peruuttamaton asia. Se poistaa ihmiselta mahdollisuuden katumiseen ja kääntymiseen hyvään lopullisesti, olkoonkin että joskus voidaan ajatella, että rikollinen on sellainen, että tällaista muutosta tuskin tapahtuu. Minusta kuolemantuomion salliminen on merkki siitä, että ihmiselämää ei arvosteta. Sen hyväksymällä on toisaalta turha perustella sitten vaikkapa abortinvastaisuutta.
Lisäksi kuolemantuomiot ovat aina myös kulloisenkin yhteiskunnan arvojen mukaisia. Arvot voivat kuitenkin muuttua nopeastikin ja silloin myös kuolemantuomiot asettuvat uuteen valoon. Mieleeni tulee vaikkapa Arndt Pekurisen tapaus joka tämän päivän valossa on varmaankin suurimmalle osalle suomalaisia todellinen oikeusmurha vaikka se kaiketi aikanaan yhteiskunnan lakien mukaan oikeassa järjestyksessä toteutettiinkin.
Olen samaa mieltä kuolemanrangaistuksesta. En pidä sitä hyvänä enkä oikeana. En kuitenkaan voi myöskään pitää vääränä sitä, että vanhan liiton aikana Israelin kansan keskuudessa se oli käytössä.
Uusi liitto on armon aika. Meillä ei ole oikeutta katkaista kenenkään ihmisen armonaikaa, ei edes eutanasian kautta.
Hyvä muutos. Jos kerran abortteja vastustetaan ankarasti, näyttäisi sekavalta että kuolemantuomio on ok.
Mitenkähän tässä oppijatkumossa käy oikeutetun sodan käsitteen? 
Mielenkiintoinen huomio. Saa nähdä mitä jatkokeskustelua seuraa.
Ei se silti olisi sekavaa. Eihän katolinen kirkko kiellä sukupuolista elämääkään, vaikka se on sallittu vain tietyn ehdoin. Kaikki tietysti voi näyttää sekavalta, jos asian tarkkailija ei osaa tehdä oikeita erotteluja.
Tuo summaa mielestäni sen oleellisen. En toki tiedä, tarkoittiko Origi-Naali juuri sitä, että ihmisen mahdollisuus katua ja pelastua kristillisessä mielessä todennäköisesti tuhoutuu kuolemantuomion myötä, mutta silti.
Late Johansson on helppo esimerkki. Jossain yhteiskunnassa hänenlaisensa henkilö olisi ehkä teloitettu, mutta täällä saa elää ja kärsiä vankilassa rangaistusta, uskossa.
Tässä menevät asiat sekaisn todella pahasti. Nyt ei ole kysymys siitä, missä tilanteissa kuolemanrangaistusta ei tulisi käyttää, vaan sitä, onko se missään tapauksessa tai missään yhteiskunnallisessa tilanteessa, mitä nyt tai tulevaisuudessa ilmeneekään tai mitä on koskaan ollutkaan (riippuen siitä, mitä tuo “evankeliumin valossa” sitten tarkoittaakaan), hyväksyttävää, legitiimia.
On muistettava, että jos tällainen rikollinen tulee uskoon viime hetkillään, niin hän pääsee ikuiseen iloon. Kuten toinen ryöväri Golgatalla. Kun taasen jos tällaisen rukollisen uhri rikoksen takia kovettuu ja kieltää Jumalan, on hänen osansa ikuinen tuska.
Yhteiskunnan langettama kuolemantuomio ei ole hengellinen tuomio.
En osaa mieltää tilannetta, jossa ihmisellä voisi olla oikeus ottaa kuoleman tuottaminen kätösiinsä. Kerro sinä?
Muoks. Rangaistusmuotona siis. Puolustussotaa pidän aivan eri asiana.
Se on kieltämättä melkoinen ongelma, jos Franciscus ilmoittaa kuolemantuomion olevan kategorisesti väärin. Sehän tarkoittaisi sitä, että VT:n lait ovat olleet pahoja - ei siis vain nykyisessä kulttuurissamme tarpeettomia. Vai voisiko olla, että hän myöntää kuolemanrangaistuksen olevan jossakin tilanteessa pienempi paha, vaikka paha onkin?
Kuolemanrangaistuksessa ei kukaan yksityinen ihminen ota käsiinsä kuolemaa, vaan se on esivallan toimeenpanema rangaistus, joka voidaan antaa ihmisen tappamisesta tai vaikka maanpetturuudesta; tässä jälkimmäisessä tapauksessa se on sotatoimi viekasta vastaan. Itse olen sitä mieltä, että kuolemanrangaistusta ei tule kategorisesti kieltää, mutta sen sijaan on runsaasti ja monia tilanteita, joissa sitä ei ole syytä langettaa tai panna käytäntöön.