Tällä keskustelualueella on viime aikoina tavattu lähinnä keskustella moninaisista aikamme tapahtumista ja käänteistä luterilaisessa kirkossa. Pride-tapahtuman tukeminen ja uudet uskontulkinnat ovat saaneet palstatilaa. Siksi olisikin nyt mielenkiintoista kuulla, millaisia mietteitä foorumin katolilaisissa herättävät viimeaikaiset uutiset Paavin lausunnoista, Amazon-synodin asiakirjasta ja pachamama-patsaasta sekä erinäisistä erityismessuista Englannissa…
Värittynyttä tradi-katolista uutisointia – vai onko kenties länsimainen katolilaisuus sittenkin lähempänä aikamme kansankirkollisia luterilaisia, anglikaaneja ja episkopaaleja kuin miltä asia Suomen kontekstissa näyttää?
Huomaan oman twitterini nostavan näitä kysymyksiä esille melkoisesti. Kun sittenluen vaikka kotosia pastorien fb-sivuja, niin kritiikkiä ei juurikaan näy. Fransu on pääasiassa hellyttävä uudistajapaavi, joka hurmaa kotoisan papiston ihanilla lausunnoillaan ja lämpimällä olemuksellaan. Traditionalistit heittävät aika jykevää kritiikkiä twitterissä, tulee jotenkin paradoksaalinen olo, kun Suomen ev.lut papisto diggaa Fransua ja odottaa uudistuksia kat. kirkkoon.
Olen enemmän Benedictuksen jäljillä. Ei näistä kahdesta paavista voi teologeina puhua samana päivänä.
Toi Jeesuksen ylösnousemus ilman ruumista sopisi kyllä Francescon linjaan, mutta en kyllä nojautuisi tässä yhden epäuskoisen toimittajan lausunnon varaan.
Eivät nämä oikeastaan herätä mitään mietteitä. Franciskuksen jälkeen tulee taas seuraava paavi ja siihen asti mennään näillä. Jos seuraava paavi tulee vaikkapa Afrikasta hän tulee olemaan huomattavasti suorasanaisempi ja konservatiivisempi.
Monet piispat ovat esittäneet aivan oikeutettua ja perusteltua kritiikkiä joitain Fanciskuksen sanomisia ja kirjoituksia kohtaan, mutta käsittääkseni Franciscus ei ole vielä tehnyt elettäkään katolisen opin muuttamiseksi. Traditionalistit, ja heistä varsinkin jenkit, ovat reagoineet aivan liian hätäisesti unohtaen kokonaan, että kyseessä on kuitenkin paavi, eikä mikään kapitalistisen maailman poliittinen johtaja. Nykyisiltä traditionalisteilta tuntuu puuttuvan luottamus traditioon aivan kokonaan ja pieninkin väärä sananvalinta saa heidät hyppäämään jaloilleen aivan kuin traditio olisi katoamassa kuin joku popkulttuurin ilmiö.
Joidenkin kriitikoiden mukaan nykyinen paavi olisi ahkerasti tehnyt uusia kardinaaleja henkilöistä, jotka edustavat samanlaista linjaa. Oma kompetenssini ei riitä kyseisen väitteen arvioimiseen, mutta on tietysti ihan loogista arvella että valikoitunut valitsijakunta valitsee todennäköisemmin samalla tavalla valikoituneen seuraajan.
Taitavat tradi-lähteet selittää asiaa niin, että Benedictusta nimittämässä oli vielä V2:sta ennen elänyttä sukupolvea, mutta että Fransiskuksen valintaan olisivat sitten jo vaikuttaneet 60- ja 70-lukujen nuoret radikaalit.
Liekö totta, mutta väittävät myös, että Fransiskus olisi ylipäätään nimittänyt enemmän kardinaaleja kuin Benedictus.
Ohittaako Franciscus sitten oppia ja traditiota? Ainakin kirkolle Saksassa hän on lähettänyt erittäin selkeän kiellon eukaristian jakamisesta luterilaisille. Vatikaanin toisen kirkolliskouksen katekismuksen muuttaminen kuolemantuomion osalta oli ainakin minusta harkitsematon ja huono liike, koska se heikensi koko katekismuksen opettaman opin koherenttiutta.
Mediassa Franciscusta on tulkittu sen mukaan mitkä ovat olleet yhteiskunnallisesti arvoliberaalien toiveet. Hänen oma sanomansa ei pysty nousemaan sen yli miten se tulkitaan mediassa ja on väärä strategia, että paavi yleensäkään olisi mediassa keskustelemassa ja antamassa lausuntoja. Jesuiitat vain ovat sellaisia, että heidän pitää selittää aina suoraan sille joka sanoo, eivätkä itse ymmärrä miten heidän tapansa horjuttaa ja kyseenalaistaa potkii pois yksinkertaisia sieluja, kun henkilökohtainen puhe on siirretty mediatasolle, jolloin se puhuttelee massoja.
Tämä oli hyvin sanottu, voin hyvin ymmärtää että tästä on usein kyse. Fransiskushan on myös joutunut välillä selittämään sanomisiaan juuri tältä kantilta.
En nyt tiedä oliko se hyvin sanottu, mutta jesuiitoilla on ollut tällainen tapa, että katsotaan kuka puhuu ja sitten sovitetaan puhe sen mukaan suoraan kohti. Sillä on puolensa silloin, kun kontakti on suoraan henkilökohtainen, mutta medialle puhuttaessa metodissa vaikuttaa olevan tuhoisia elementtejä mukana.
paterhenrik (ev.lut) tuo adekvaatisti esiin globaalisti ulottuvan katolisen kirkon paikallisia esiintymiä ilmeisen poikkeuksellisina. Monikulttuurinen orientaatio on tätä päivää.
Mitä taasen tulee nykyiseen paaviin, Diakoni on minusta juurella.
Ja jos katolisessa kirkossa mielestäsi “kuohuu” , mitä omassa luterilaisessa (prot.) kirkossa mielestäsi tai tuntumasi mukaan, paterhenrik, Suomessa ja lut-protestanttisessa skenessä tapahtuu?
HUOM! Tästä on aloitettu uusi keskustelu luterilaisen kirkon osalta otsikolla Luterilaisessa kirkossakin kuohuu , joten tässä vain siis katolisen kirkon käsittelyä jatkossa.
Rohkenen linkittää tähän Rod Dreherin (kirjailija, kirjoittanut The Benedict Option -kirjan) eilisen blogikirjoituksen “The Trial Of Conservative Catholicism”. Kirjoitus käsittelee myös ortodoksista kirkkoa ja uskoa (Dreher kääntyi katolisuudesta ortodoksiksi viime vuosituhannen alkupuolella) mutta ehkäpä blogilinkki kuitenkin istuu tähän ketjuun.
