Kehitysvammaiset ovat olleet osa elämääni. Kerron vain yhden lähes elämänimittaisen suhteen. Se alkoi 1961, kun tutustuin Jukkaan, josta tuli paras ystäväni. Hänellä oli vanhempi Peppe-veli, tuolloin vähän yli 20-vuotias. Peppe oli koko ikänsä 1-2 vuotiaan tasolla. Hän kuoli 72 vuotiaana. Hänessä tuli todeksi Jeesuksen sana:
Matt.19:14 Niin Jeesus sanoi: “Antakaa lasten olla, älkääkä estäkö heitä tulemasta minun tyköni, sillä senkaltaisten on taivasten valtakunta”.
Tässä viitataan lapsiin joita tuotiin, sylissä Jeesuksen tykö ja jotka tulivat itse kävellen vanhempiensa tuomana.
Eli Jeesus antoi tulkintavapaan vastauksen tähän sinunkin minulle esittämään kysymykseen. Peppe kuoli samassa otollisessa, Taivaan Valtakunnan kansalaisen tilassa, kuin hän oli syntyessään.
Tämä tapaus on Oulun Helluntaiseurakunnasta. Siellä oli paljon kehitysvammaisia uskovia, siis sellaisia, jotka olivat vähän kehittyneempiä kuin Peppe ja sellaisia, jotka pystyivät lukemaan, kuten Väinö. Hän kävi pyhäkoulussa 40-vuotiaaksi asti Pienet Laulajat-kirja kainalossaan. Väinön usko ei jättänyt häntä toimettomaksi.
Kehitysvammaiset seurakunnissamme ovat olleet vilpittömimpiä, onnellisia uskossaan, eikä heitä koskaan laitettu mihinkään syrjäpenkkiin. On siis kyse uskoontulosta, jonka uskon Pyhä Henki saa aikaan. Kaikilla tasoilla Jeesus muuttaa asumaan sydämeen, joka Hänet vastaanottaa.