Kenelle kielilläpuhumisen armolahja annetaan?

Usko
62

Jos nyt kuitenkin tunnustat luterilaisten Tunnustuskirjojen olevan Raamatun oikean opin niin silloinhan olet luterilainen. Tuossa yllä on mm. @tortoise n toimesta ja hänen linkkaamassaan Sleyn linkissä esitetty Tunnustuskirjojen totena pitämä oppi nyt po. asiasta. Jos et yhdy siihen, niin silloinhan sinulla on niiden kanssa ristiriidassa oleva oppi, jota pidät totuutena ja silloin nämä eivät voi olla rinnakkain yhtä tosia Jumalan ilmoituksena. Jos niitä pidetään yhtä tosina joudutaan integratiiviseen oppiin uskonnollisuuden syövereihin. Mutta tästä asiasta myöhemmin lisää jos siihen ajaudumme. Joka tapauksessa sinun täytyisi vetää käytännön johtopäätökset siitä jos oppisi ei ole sama kuin luterilaisten Tunnustukirjojen oppi ja pidättäyttyä sen esille tuomisesta luterilaisena totuutena.

Uskonyhteys kyllä sietää sietää seurakunnan sisällä seurakunnan virallisena totuutena pitämästä opista yksilötasolla tapahtuvan poikkeamisen, mutta opillinen yhteys ei salli sen julkista esittämistä ja sen asettamista uskonopilliseksi, dogmaattiseksi totuudeksi, sillä silloinhan seurakunta jakautuisi. Toisistaan poikkeavat totuudet eivät voi elää keskenään rinnan suhteellistamatta Jumalan ilmoitusta.

Hyvää yötä!

63

Huomasin kommentin lähetettyäni, että luterilaisuuteenhan kuuluu näkemys, että ihminen uudestisyntyy kasteessa. En väitä vastaan, vaikka asia tuntuukin jossain määrin ongelmalliselta. Tähän muistaakseni Muromakin tarttui ja hahmotteli hiukan toisen näkemyksen uudestisyntymisestä.
En muistanut, että henkikaste ei sanana ole Raamatussa, mutta onhan siellä Johanneksen sana Jeesuksesta: “… hän kastaa Pyhällä Hengellä …” siitä johdettuna sana henkikaste tuntuisi mahdolliselta. Mutta luterilaisilla ja helluntailaisilla on eri näkemys siitä, milloin ja miten tämä Hengellä kastaminen tapahtuu.

1 tykkäys
64

Tästä jo edellä. Laitan uudestaan.

Ef 5:18: ”… antakaa Hengen täyttää itsenne.”

Mitä tämä kohta ei tarkoita? Paavali ei tarkoita, että olisi jokin yksittäinen tapahtuma – Pyhän Hengen kasteen saaminen – jota pitäisi uskoontulon jälkeen tavoitella. Tämän tekee selväksi jo se, että alkutekstissä on verbimuoto, joka tarkoittaa jatkuvaa tapahtumaa. Siis Paavali kirjoittaa: Antakaa Pyhän Hengen täyttää koko ajan itseänne.

65

Pyhän Hengen kaste on usein mainittu jo profeettojen Jesaja, Hesekiel, Jooel jne kautta. Sitten on Johanneksen, edeltäjuoksija-ilmoittajan sanat, Matt.3:
11 Minä kastan teidät vedellä parannukseen, mutta se, joka minun jäljessäni tulee, on minua väkevämpi, jonka kenkiäkään minä en ole kelvollinen kantamaan; hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella.

Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen tykö kastettavakseen.
Johannes esteli.
15. jae, Jesus vastasi ja sanoi hänelle: “Salli nyt sillä näin meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus”.

Jeesus nousi ylös vedestä ja Jumalan Henki kyyhkysen muotoisena laskeutui Jeesuksen päälle ja kuului ääni: "Tämä on minun rakas Poikani johon minä olen mielistynyt.

Johannes kastoi ne, jotka tekivät parannuksen. Saman merkin kuuliaisuudesta Jeesus antoi omasta kelvollisuudesta, vanhurskautuksesta, Jumalan ja ihmisten edessä.

Jeesus, koska oli tyhjentynyt Jumaluudestaan, tullut niinkuin ihminen, täytti koko vanhurskautuksen “ketjun” Raamatullisessa järjestyksessä, ollen esimerkkinä kaikille uskoontuleville.

Jumalan Henki laskeutui kyyhkysen muotoisena Jeesuksen päälle ja siinä Jumalan Hengen voimassa hän meni Saatanan kiusattavaksi jne …

On edesvastuutonta sanoa, ettei ole erikseen henkikastetta jo pelkästään tämän Jeesuksen Henkikaste-tapahtuman jälkeen. Jeesus varustettiin paastoon erämaassa ja sen jälkeen kohtaamaan kiusauksen, mikä on vain hänelle mahdollista esittää, niiden mittavuuden vuoksi.

Käsität varmaan, että puhun Henkikasteesta sen kokeneena, ja siitä ja uskostani kylmenneenä ja sitten 90-luvun alussa uudistuneena hengellisesti. Eli Pyhän Hengen kaste on voimaksi olla Hänen todistajansa, mutta mikään Jumalallinen ei pakota, painosta mitään kokemaan tai tekemään.

1 tykkäys
66

Koeta pysytellä otsikon aiheessa, samoin @tortoise. Tämä ei ole luterilaisuuskeskustelu, vaan kielilläpuhe- ja armolahjakeskustelu.

67

Tässä helluntailaisen Raamatun lukemisen mallissa on usein kysymys siitä että oppi muodostuu näin. Kun Jeesuskin, niin…
Raamatussa on hyvin selviä opetuksia Pyhästä Hengestä. Kokonaisuus ratkaisee.
Perinteinen oppi on siis että Hengen varassa koko uskomme on. Tarvitsemme erityistä virvoitusta mutta myös jatkuvasti Jumalan sanan vaikutusta, siinähän Henki toimii.

Kokemuksiasi emme täällä klassisen uskon foorumilla kiistä, mutta henkikasteoppia se ei todista oikeaksi.

Kaste on yksi kaste.
Jätämme tähän - kuten @Fratres sanoo, ketju on väärä, tosin armolahjaopit liittyvät Pyhä Henki -oppeihin tietenkin.

68

Keskustelu armolahjoista ja kielilläpuhumisesta on varmasti keskustelua Raamatun opista näistä asioista, siitä mitä Jumalan ilmoitus sanoo näistä. Silloin meillä on erilaisia totuuksia joita me kukin tuomme esille näistä asioista. Toinen tuo esille esim. Muromalaisen totuuden ja toinen luterilaisen totuuden jne., ja silloin on pläkkiselvää, etteivät nämä ole yhteneväiset, totuus ei ole jaettavissa osiin.

Kysymys armolahjoista ja kielilläpuhumisesta ovat lisäksi vanhurskauttamiskysymyksiä jos niitä väärin painottamalla johdetaan ihmiset kokemusten metsästämiseen, tekoihin.

69

Ymmärrän nimenomaan niin, että Hengellä kastaminen ja täyttyminen ovat eri asioita. Hengellä kastaminen on kertatapahtuma, jonka me luterilaiset uskomme tapahtuvan kasteessa. Pyhällä Hengellä täyttyminen taas voi tapahtua useasti. Itse en luullakseni ole koskaan täyttynyt Pyhällä Hengellä, mutta olen silti hänestä osallinen. Ajattelen niin, että PHllä tättyminen on myös kokemuksellinen asia.

70

Esitä sitten kysymyksesi @lumimarja48 lle, joka tämän ketjun on aloittanut. Minä en tunne mitään mielenkiintoa alkaa luterilaisuudesta täällä vääntämään. Enkä muulloinkaan. En ole sillä lailla dogmi - ja oppisuuntautunut, että asiat siten kiinnostaisivat. Tuon kuitenkin mielelläni oman kokemusperäisen näkökulman ja käsityksen esille tarpeen mukaan. Mutta tämä ketju on väärä oppivääntöihin.

71

Kyllä tässä ketjussa väistämättä on kyse opeista. Mutta tietysti on syytä pysytellä siinä opissa, joka koskee Pyhää Henkeä ja hänen vaikutustaan ihmisessä, eikä laajentaa keskustelua. Jos olisi kyse vain kokemuksista, eipä minulla ainakaan olisi paljon sanottavaa tähän.

72

Vaikka Pyhä Henki luo varmasti sydämeemme erilaisia tunnetiloja, hänen työnsä ei tyhjene jonkin hengellisen tilaisuuden tunnelmaan tai sen puutteeseen. Pyhän Hengen työ on enemmän, paljon enemmän kuin tämä, ja siinä on syytä opiskella sekä Vanhaa että Uutta testamenttia. Pyhä Henki valitsee johtajat – Uudessa testamentissa jo toisin kuin Vanhan testamenti puolella, antaa myös yliluonnollisia kokemuksia ja selittämättömiä ihmeitä, mutta ennen muuta hän antaa aivan uuden suhteen Jumalaan. Hän antaa syntiinsä kuolleelle voiman uskoa syntinsä anteeksi ja uudistaa meidän elämämme. Hän ja vain hän saatta myös heikon ihmisen tunnustamaan rohkeasti Kristusta vaikeassakin tilanteessa.
Pyhää Henkeä ei tule erottaa Isästä ja Pojasta. Pyhä Henki toimii Jumalan sanassa, kasteessa ja ehtoollisessa. Löydöt odottavat sitä, joka pyrkii rikkauden lähteille.

Erkki Koskenniemi, Sleyn raamattuluennot

2 tykkäystä
74

Sleyn sivuilla on kootusti opetusta näistä asioista.
Lainaan niitä tähän koska se on nyt kätevää.
Varmasti voi asioita sanoa toisinkin. Tässä kohtaa tuskin on mitään mikä olisi ristiriidassa luterilaisen opin kanssa.
Koskenniemi on UTn eksegetiikan dosentti, pitkän uran tehnyt opettaja.
Kyseisessä koosteessa on runsaasti Raamatun kohtia vanhasta ja uudesta testamentista.
Tästä lisää

1 tykkäys
75

Ihmiset ovat erilaisia. Ehkäpä sinulle on myös annettu se tehtävä että muistutat toisia opin kohdista ja olet tarkka. Fratres ehkä on omassa roolissaan jossain muussa asiassa. En vaatisi häntä muuttamaan tuota käsitystä että ei ole yhtä dogmaattinen. Mutta siinä olen samaa mieltä kanssasi, että Jos eritellään oppeja ja niiden vaikutusta käytäntöön, pitää olla tarkka käsitteistä.

Mielestäni on jo hyvin tässä tulleet pääkohdat näkyviin. On tosiasia että luterilainen kirkko opettaa toisin kuin yhteiskristillinen väki, ja tietenkin vapaat suunnat.

Onkohan esim katolinen kirkko niin lähellä meitä armolahjojen ja Pyhän Hengen saamisen kohdalla kuin väitin? Esim. @Nienna tietänee.

76

Ja mitä vielä tulee noihin kokemuksiin, niin kyllä minäkin koen hyvin voimakkaasti Pyhän Hengen vaikutuksesta pelastuneeni sanan kautta kasteessa ja saavani usein myös vahvistusta Pyhän Hengen vaikutuksesta siitä, että olen saanut syntini anteeksi kun pääsen Kristuksen ruumiin ja veren osallisuuteen Ehtoollisen sakramentissa, minä joka mitä minuun itseeni tulee olen jo syntyessäni tähän maailmaan ollut syntinen, täynnä himoa. Nämä kokemukset ovat vankasti ankkuroidut Raamattuun Jumalan ilmoitukseen ja sillä perusteltavissa.

1 tykkäys
77

Ei tätä varmaan kukaan täällä epäile.

78

Ei varmaan, mutta esittää vaihtoehtoisia kokemuksia ikään kuin sakramentteina, vaikka niitä ei siksi ole Raamatussa ilmoitettu, eivätkä ne ole Raamatulla perusteltavissa.

79

Näkemyksiä on erilaisia. Oka on tuonut omansa, minäkin jotain, mutta en ainakaan omiani minään pelastuksen ehtoina pidä. Täällä pyritään kärjistämään eroja, vaikka tarkoitus lienee tuoda esille vain näkökulmia.

Jos ja kun jotain asiasta ymmärrän, etenkin helluntailainen henkikaste on täysin eri asia, kuin vesikaste, luterilaisten tai helluntailaisten. Helluntailaiset eivät saa tietämäni mukaan kasteessa Pyhää Henkeä, vaan kaste on vahvistus uskoontulolle. Joskus harvoin tosin vesikaste ja henkikaste voivat olla heille myös yhtäaikainen tapahtuma, enkä puhu nyt luterilaisten kasteessa saatavasta Pyhästä Hengestä, vaan täysin toisesta asiasta, hengenkasteesta, mikä lienee jotain sukua myös hengellä täyttymisiin.

Tätä raamatunkohtaa siteerasin edellä itsekin. Siinä on kysymys voimasta, joka lasketaan ylhäältä. Asia on sen verran kuulemani ja näkemäni perusteella tuttu, että uskon siihen. Pelastuskysymys tämä ei niinkään ole, vaan täyttymisen kysymys. Ihminen voi olla uskossa ja pelastettu ilman tätäkin, mutta Jumala haluaa erityisesti varustaa tiettyjä ihmisiä viemään evankeliumia eteenpäin voimassa (ja tulessa). Mutta on muunlaisiakin tapoja viedä sitä eteenpäin. Omassa voimassa se ei kuitenkaan onnistu. Tähän voiman saamiseen liittyy siis voimakas Pyhällä Hengellä täyttyminen ja usein myös kielillä puhuminen ja muut armolahjat. Tämä erityisesti helluntailaisilla oleva näkemys on monella tavalla oikea, mutta ei ainoa. Se mitä itse olen parin kokemuksen verran asiaa nähnyt tukee käsitystäni.

80

Johannes K voi myös viitata Jeesukseen yksinkertaisesti siten että Jeesuksen nimeen kastetut saavat Pyhän Hengen, ja niinhän kirkko juuri opettaa. Tuli ei käsitteenä ole mitenkään erillinen Raamatussa tietääkseni. Se korostaa elämää, Hengen tuli lämmittää, sytyttää ja levittää uskoa…?

Kyllä erityiskokemuksia saa olla. On selvää että henkikasteoppi on kuitenkin omiaan aiheuttamaan pyrkimystä kokea ihmeitä ja se myös turhentaa kastetta joka on meille Pyhä. Ei ole mitään vesikastetta joka olisi laimea tuleen verraten. Veteen yhdistyy sana ja silloin se on pelastava kaste.

Erkin esityksessä korostetaan sitä että Henki ei ole irrallinen vaan palvomme Kolmiyhteistå Jumalaa. Isä Poika ja Pyhä Henki ovat yhtä ja läsnä kasteessa ehtoollisessa ja sanassa.

81

Minusta tunnustuskirjamme kuvaavat asian hyvin: “Sanaa ja sakramentteja välineinä käyttäen lahjoitetaan Pyhä Henki, joka niissä, jotka kuulevat evankeliumin, vaikuttaa uskon missä ja milloin Jumala hyväksi näkee.” Joillekin tämä kokemus on järisyttävä, joillekin ei juuri mitään. Ja tätä ei voi arvottaa kokemuksen voimakkuuden perusteella. Siihen vaikuttaa yleensä ihmisen oma historia ja se, miten paljon oma elämä on ristiriidassa sen kanssa mitä Jumala haluaisi.

Kokemuksen voimakkuutta korostavat ilmiöt tavoittelevat yleensä pelastusvarmuutta: mitä voimakkaampi kokemus, sitä varmempi ihminen voi olla omasta pelastuksestaan. Tätä kutsutaan revivalismiksi. Se on uusi ilmiö kristinuskon kentällä. Toki voimakkaita kokemuksia oli aiemminkin, mutta ne eivät olleet merkkejä ihmisen uskosta, vaan Jumalan työstä ihmisessä. Pelastusvarmuuden etsiminen omasta itsestään alkoi reformaation myötä reformoiduissa kirkoissa ja jatkuu siellä Siinä missä luterilaiset luottivat ulkoiseen sanaan ja sakramentteihin, revivalistit etsivät uskon varmuutta omasta kokemuksesta. En ota kantaa muuten kuin että itse en käytä omia kokemuksiani mittarina objektiivisissa asioissa.

Uskoontulo on Jumalan näkökulmasta ainutlaatuinen tapahtuma. Ihmisen näkökulmasta uskoontulo voi tapahtua tsiljoona kertaa.

Helluntain kielilläpuhumiskokemusta ei pidä psykologisoida liikaa. Kyseessä oli ihme jonka pointti oli Jumalan sanan levittäminen kaikkialle. Siellä missä ihminen kuulee Jumalan sanaa omalla kielellään ensimmäistä kertaa, tapahtuu aina ihme. Siellä missä ihminen kuulee ensimmäistä kertaa kielilläpuhumista joka ei kerro mistään, ei tapahdu ihmettä.

D

4 tykkäystä
82

Luther-tuntijat osannevat kertoa Martin suhtautumisen kielilläpuhumiseen?

Olikos se sama kuin ymmärtääkseni useimmilla kirkkoisillä eli jäi sinne apostolien aikaan?

Ymmärtääkseni ort.kirkko ei tuomitse kielilläpuhumista mutta pitää sitä joko sielullisena tai vihtahousun juonina. Joka tapauksessa muistan kerrotun, että glossolalia jutut eivät kuulu kirkkoon (siellä mieluiten edes ne viisi ymmärrettävää sanaa) vaan yksin harrastettavaksi.