En viitsi osallistua tähän kinasteluun sen enempää, mutta annan sitaatin piispa Kallistoksen kirjasta. Lihavointi minun.
Kallistos Ware: Pyhä Henki kristityn elämässä s.35–36: Pyhien elämäkerroista käy päivänselvästi ilmi, että kaikkina sukupolvina Jumala suo kansalleen hengellisiä lahjoja, joihin usein liittyy ulkonaisesti tunnistettavia psykosomaattisia rinnakkaisilmiöitä. Meidän ei tule ajatella, että tällaisia armolahjoja suotiin ainoastaan apostolisella ajalla tai varhaisina vuosisatoina ja että ne eivät ole mahdollisia omana aikanamme. Pyhä Henki ei ole jättänyt Kirkkoa: kaikki mikä oli tuolloin mahdollista, on mahdollista nykyäänkin, jos meillä vain on uskoa. Serbialaisella Ohridin piispalla Nikolailla (Velimirović) oli tapana painottaa: ilman ihmeisiin liittyvää tekijää kristinuskosta tulee pelkästään jokin filosofinen teoria ja Kirkosta pelkästään jokin Punaisen Ristin kaltainen hyväntekeväisyysjärjestö. Mutta vaikka nämä armolahjat ja ihmeet ovatkin selvä tosiasia, niitä ei koskaan pidä tavoitella päämääränä sinällään. Rukouselämässä meidän tarkoituksenamme ei ole saavuttaa mitään erityisiä ”aistein havaittavia” kokemuksia vaan yksinkertaisesti ja ainoastaan mukauttaa oma tahtomme Jumalan tahtoon. Me emme tavoittele armolahjoja vaan niiden Antajaa.
S. 38–39: Aina tarvitaan arvostelukykyä (diakrisis) eli kykyä tehdä ero eri henkien välillä, “lahjaa arvostella henkiä” (1. Kor. 12:10). “Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta” (1. Joh. 4:1). “Kielet” ja kyyneleet saattavat todellakin olla aito hengellinen armolahja, Pyhältä Hengeltä saatu jumalallinen karisma. Mutta aina ne eivät ole sellaisia. Saattaa olla niin, että ne eivät esiinny hengellisellä vaan psyykkisellä tasolla: niitä ei ehkä aiheutakaan Jumalan Henki vaan inhimillinen itsesuggestion ja joukkohysterian henki – langennut inhimillinen henki. Tällöin ne ovat eräs petoksen ja hairahduksen muoto. Pahimmillaan “kielet” ja kyyneleet eivät ole hengellisiä eivätkä psyykkisiä vaan demonisia eli pahojen henkien aiheuttamia: toisinaan ne saattavat olla ulkonainen merkki saatanallisen riivaajahengen toiminnasta. Kun me antaudumme ja avaamme sydämemme ulkopuolisen voiman vaikutukselle, on elintärkeätä pystyä erottamaan, mikä tai kuka tämä voima on, jolle me tarjoamme tilaisuuden päästä sisään. Saatanahan voi olla naamioitunut valkeuden enkeliksi (2. Kor. 11:14).