Tässä vahvennuksessa on alussa “jos”. Tällaista jossittelua en ole missään evankelisuudessa enkä niinkutsutussa helluntalaisuudessa tavannut, en missään päin maailmaa. Jos yksityinen voimakkaasti intoutuu tuomaan Jumalan oikeaa, se yleensä kertoo, että hänellä se on. Liika intoilu oikeankin puolesta on Asialle haitaksi. Toisaalta innokkuuden vastustus on oja toisella puolella tietä.
Jokainen helluntailainen tai evankelisuutelainen, joka ei pidä kolmiyhteisen Jumalan nimeen suoritettua kastetta pätevänä kastettavan iästä ja ymmärryksestä riippumatta, uskoo kuuluvansa ainoaan jatkumoon… joka ei ole yhtä alkukirkon kanssa
D
Helluntailiikkeen alkaessa Parham mainosti heidän löytämäänsä kokemusta uskoen, että kielet saaneet puhuivat oikeita olemassa olevia ja ymmärrettäviä vieraita kieliä. Kielilläpuhujia lähetettiin kaukaisiin maihin lähetystyötäkin tekemään. Vaikeaa vierasta kieltä ei tarvinnut enää opiskella! Lähetit joutuivat palaamaan takaisin, kun selvisi, ettei heidän puheitaan ulkomailla ymmärrettykään.
Sitten liikkeessä jouduttiin turvautumaan toisiin selityksiin.
Tiedät varmaan ja jos et tiedä, niin kerron, että kohdistus ei ole “upotus”-kaste, vaan uskovan kastaminen.
Käytätä sanaa “proselytismi”, mikä viittaa käännyttämiseen, siis ei kääntymiseen (metaneo), mikä on mm. Jeesuksen lähetyskäskyn kehotus, päämäärä. Eli saada ihminen käsittämään, että hänen kulkusuuntansa on ikuiseen tuhoon. Sellaisesta pitää jokaisen Jeesuksen seuraajan pysyä erossa.
Tätä suuntaa ei saada millään ao. ulkopuolisella toimella tai toiminnalla aikaan. Se on sydämessä, siis ihmisessä itsessään tapahtuva, vapaaehtoinen suunnanmuutos. Jos se ei sitä ole, niin suunta, todellinen, ei muutu.
Kirkkojen maailmanneuvoston kokouksessa 90-luvulla tehtiin RKK:n ehdotuksesta päätös missä kielletään prosetylismi, siis pakkokäännytys. Kuitenkin se kirjattiin muotoon, että kirkkokunnasta toiseen siirtymisisä ei hyväksytä. Evankelisuus ei ole missään voinut tällaista kieltoa noudattaa, eikä se tietenkään heitä koskekkaan. Yksityisiä lausuntoja on annettu prosetylismi-lausuman puolesta, ikäänkuin ne olisivat evankeliseksi kutsuttujen kantoja.
Olet oikeassa, todella, mitä “alkukirkkoon” tulee.
Urho Muroma kertoo kirjassaan “Kristus-kaste” tienneensä useita tapauksia, joissa “uskovien kasteella” oli kastettu aivan kääntymättömiä ihmisiä. (Esim. nuoria on tullut kavereiden mukana kasteelle.) Kun tällaiset olivat vuosia myöhemmin tulleet uskoon ja pyytäneen kastetta, sitä eivät helluntailaiset suostuneet antamaan.
Esko Kallio niminen luterilainen pastori kysyi helluntailaisilta, että jos hän kastaa uskoon tulleen aikuisen upotuskasteella, kastaisivatko helluntailaiset tällaisenkin uudelleen. Vastaus oli kyllä. Linkki hänen kirjoitukseensa.
Uskon ja kasteen järjestys ei aina olekaan niin tarkkaa. Tärkeämpää on joskus se, keneltä kaste on saatu.
Kaikki helluntailaiset eivät ajattele näin.
Kaikki helluntailaiset eivät ajattele näin.
Suuri enemmistö luterilaistakaan ei ajattele luterilaisen dogmatiikan mukaan, eivätkä hetikään kaikki kristityn nimeä kantavat välitä kristinuskon sisällöstä Jumalan ilmoituksen mukaisesti. Paletti on kertakaikkiaan sekava.
Totta. Kuuntelin aika hiljattain Juhani Aitomaan puheen Saitteko Pyhän Hengen? ja hän on sitä mieltä, että jokainen uskova on Hengellä kastettu. Ja hän oli myös huolissaan vääristä painotuksista näissä kysymyksissä.
Kielillä puhumaton voi helposti tulla sellaisiin ajatuksiin, että hänen uskossaan on jotain vikaa, kun hän ei puhu kielillä, jos tuon lahjan saamista ylikorostetaan.
Kielillä puhumaton voi helposti tulla sellaisiin ajatuksiin, että hänen uskossaan on jotain vikaa, kun hän ei puhu kielillä, jos tuon lahjan saamista ylikorostetaan.
Näin on. Olin kerran pienen hell.rukouspiirin kokouksessa, kun eräs iäkäs mies valitti, kuinka hän ole koskaan täyttynyt Pyhällä Hengellä. Hänen vaimonsa oli jo aikapäiviä sitten ja puhunut siitä lähtien kielillä. Vaimo mainitsi joskus, kuinka kiitollinen hän on kielilläpuhumisen lahjasta. Tällaisia kokemuksia ei miehellä ollut.
Säälitti, minkälaisia huonommuuden ja kelpaamattomuuden tuntoja miehellä lie ollut läpi elämän. Teki mieleni sanoa, ettei Jumala sitä vaadi, ihmiset vaativat. Mutta kun en kuulunut ko.joukkoon, en ulkopuolisena voinut mitään kommentoida. Olisiko siitä hyötyä ollutkaan. Kukaan muu ei sanonut mitään. Pitivät kai valitusta aiheellisena.
Pitäisi kyllä sanoa totuus senkin uhalla että saa tuomitsevia sanoja tms omalle kontolleen.
Mutta kieltämättä tilanne on aika paha jos tuntuu että yksin jossain piirissä pitäisi olla eri mieltä, ehkäpä en olisi itsekään rohjennut.
Törkeää on se Jumalan sanan vääristely, mitä tässä asiassa tehdään.
Törkeää on se Jumalan sanan vääristely, mitä tässä asiassa tehdään.
En ole kyllä törmännyt missään minkäänlaisiin vääristelyihin tai vaatimuksiin. Ehkä ne ovat niiden päässä, jotka eivät ole tekemisissä heliuntailaisten tai muiden vastaavien kanssa. Edes kasteesta tai luterilaisuudesta ei kukaan ole koskaan ainakaan minulle esittänyt mitään paheksuntaa.
Ainoa kysymys on korkeintaan ollut siitä, että onko uskossa ja kun olen myöntävästi todennut, niin hyvin on kelvannut. Lisäbonusta olen kyllä saanut suhteestani karismaattisuuteen ja yleisesti konservatiiviseen herätyskristillisyyteen. Ja jos on maininnut jostain armolahjasta, on kyllä kehotettu ottamaan se käytäntöön.
Eräskin Floridan Tampassa diakoniksi opiskellut helluntailainen, vieläpä paljon paheksutun Rodney Howard Brownen perustamassa raamattukoulussa, oli hyvin täyspäinen ja perinteistä oppia omaava kristitty, eikä mitenkään osoittanut erilaisen taustan tuomaa erinomaisuuttaan, koska ei nähnyt sitä sellaisena. Olin silloin parinkymmenen hengen yhteiskristillisessä yhteisössä, jossa oli mukana sekä luterilaisia, että helluntailaisia, ehkä puolet kumpiakin, mutta missään vaiheessa kenenkään arvoa tai vakaumusta ei kyseenalaistettu. Kielillä puhui suurin osa porukasta yhteisissä rukouksissa, minä en, muttei se ketään haitannut sen paremmin kuin minuakaan.
En ole kyllä törmännyt missään minkäänlaisiin vääristelyihin tai vaatimuksiin
No kyllä ainakin aikaisemmin on helluntailaisuudessa jaettu ihmiset kahteen leiriin kielilläpuhumisen seurauksena. Muistan kun heillä oli ainakin 80-90 luvuilla näitä pyhällä hengellä täyttämiskokouksia ja rukoustilaisuuksia, joissa tavoiteltiin kielilläpuhumista nimenomaan merkiksi pyhällä hengellä täyttymisestä. Sen jälkeistä tilannetta heidän osaltaan en ole seurannut kun ei ole kiinnostanut. Sen vain tiedän, ettei meillä synkkaa kun heikäläisiä on paljon samassa harrastusporukassa minun kanssani, mutta emme keskenämme puhu yhtään mitään hengellisistä asioista, joista kyllä puhun paljon enemmän niiden kanssa, jotka eivät uskoa tunnusta millään tasolla.
Säälitti, minkälaisia huonommuuden ja kelpaamattomuuden tuntoja miehellä lie ollut läpi elämän. Teki mieleni sanoa, ettei Jumala sitä vaadi, ihmiset vaativat. Mutta kun en kuulunut ko.joukkoon, en ulkopuolisena voinut mitään kommentoida. Olisiko siitä hyötyä ollutkaan. Kukaan muu ei sanonut mitään. Pitivät kai valitusta aiheellisena.
Niinkutsuttu helluntalaisuus ei ole harha, eikä opeta eikä johdata ihmisiä vääriin uskomuksiin. Tarkoitan ja painotan opetusta, oppeja joita ei löydy Raamatusta.
Yleistä, maailmanlaajuista puutteellisuutta esiintyy joskus enemmän joskus vähemmän kuin Alkuseurakunnalla. Viittaan Paavalin korintolaisten paimennuksiin ja Jeesuksen nuhteluihin seitsemälle Vähä-Aasian seurakunnalle. — Siis: Mikä on ongelma?
Tämänkin ketjun helluntailaisuuden mustamaalaukset ovat valheellisia tai osatotuuksia. En ole vaatinut kirjoittajille huomautusta. Pidän kuitenkin vanhurskautuksen vaikutuksena muutamaa sakramentaaliseen rintamaan kuuluvan kommenttia, jotka eivät ole voineet vaieta, vaan ovat oikaisseet tosiasiallisia epätotuuksia.
On totta, että innostuminen koetuista siunauksista on ärsyttävää ja sinussa herätti säälintunteita miehen kielilläpuhumisen puuttuminen. Vai tarkoititko, ettei hän todellakaan ollut saanut Pyhän Hengen kastetta?
Monet helluntalaiset eivät ole saanneet Pyhän Hengen kastetta ja jonkinverran on niitä jotka ovat saanneet sen ilman kieliä. Näille henkilöille “kielettömyys” ei ole ongelma, vaikka muille se olisi. Ei Pyhän Hengen kaste ole tasomittari. Se elävöittää voimaannuttaa kaikilla tasoilla.
Tämä ketju on nyt kaikkiaan lähtenyt vierimään kohti tuttua rinnettä.
Armolahjoista voisi keskustella myös asiallisesti ja foorumin perusteet huomioon ottaen. Sitä on tässä aluksi tehtykin.
Nyt ollaan taas tutussa jamassa. Helluntailainen julistaa ja luterilaiset sekä hieman muutkin kertovat mikä on pielessä hänen suunnassaan. Sitä ei saisi muka sanoa, vaikka foorumi on selkeästi suojannut klassisen uskon ja vanhat kirkot, mutta ei näitä uutuuksia joita henkikasteoppia ja kasteen halveksimista opettavat tahot edustavat.
Raamatussa on selvästi opetusta siitä miten kielilläpuhumisen ja muiden lahjojen suhteen tulee toimia.
Tarkoitin siis sitä, että esim Lumimarjan kertoma tapaus on osoitus Raamatun vastaisesta tilanteesta ko piirissä ja ehkä koko seurakunnassa.
Ei tarkoita että kaikki “he” toimivat aina väärin jos sanoo että väärä oppi aiheuttaa vääriä käytäntöjä. Se luo pohjan noille tapauksille.
Kyllä sinun pitäisi jo näiden vuosien jälkeen ymmärtää että tällä foorumilla on säännöt ja tavoitteet. Tiedät hyvin että opetamme että on yksi kaste jossa saadaan Pyhä Henki. Emme tunnusta mitään erillistä henkikastetta koska sellaista ei Raamattu eikä varhainen kirkko opettanut. Ei ole “vesikastetta” - joka on klassisen uskon kannalta halventava nimitys. Kaste on yksi ja se on pyhä. Siinä yhdistyvät vesi ja Jumalan sana.
Miksi siis toistelet käsityksiä jotka eivät ole foorumin sääntöjen suojelussa?
Tiedämme kyllä, mitä sinun edustamasi kristinuskon suunta opettaa. Siksi kaikki tuo toistelu on julistamista, josta olet myös saanut kirjoituskieltoja.
Jokaisella on tietysti omat kokemuksensa niin uskon asioista kuin toisella tavoin uskovien kohtaamisesta. Jokaisessa uskonyhteisössä tietenkin myös on erilaisia ihmisiä.
Mutta vastapainoksi sille, että joku ei ole kokenut helluntailaisten väheksyvän lapsikastetta tai henkikasteen puutetta, voin kertoa, että oma kokemukseni on päinvastainen. Kun tuli puheeksi nämä kysymykset eräiden helluntailaisten kanssa, he selittivät oman käsityksensä. Kun yritin kertoa, miten luterilaisena näen asian, heitä ei kiinnostanut kuunnella, vaan he totesivat: “et voi viimeisellä tuomiolla puolustautua että kirkkosi opetti toisin. Olet nyt kuullut meiltä totuuden ja jos et usko sitä, niin itse olet vastuussa viimeisellä tuomiolla.”
Minusta siinä kyllä aika suoraan tuomittiin minun uskoni kelpaamattomaksi, eikä vain ihmisten vaan myös Jumalan edessä.
Toki tiedän, että kaikki helluntailaiset eivät toimi noin, mutta tätäkin siis on.
Eräs helluntailainen kaverini taas puhuu kieltä, joka muistuttaa paljon jotain seemiläistä kieltä, hepreaa tai arabiaa. Selvästikin sellaista kuitenkin, jota ei voi itse keksiä. Hän ei itse sitä ymmärrä, mutta puhe on tietenkin koko ajan hänen hallittavissaan. Sen voi aloittaa ta lopettaa koska vain
Kai maailmasta sentään löytyy joku, joka tuota kieltä ymmärtää? Tai sitten sellainen, joka voi sen selittää. Olisihan se hyvä tietää, mitä hän sanoo. Voi olla erittäin tärkeää asiaa, koska hän ei ole itse se, joka puhuu.
Kai maailmasta sentään löytyy joku, joka tuota kieltä ymmärtää?
Periaatteessa näin. Joillain ihmisillä on kielten tulkitsemisen lahja, siis yliluonnollisen kielilläpuheen, joka saattaa pitää sisällään profetian. Olen kyllä nähnyt tilanteita, joissa on puhuttu ensin tällaisella kielellä ja sitten tulkittu. Jopa eräs luterilainen pastori rukoili minulle rukouspalvelussa ensin kielillä ja sitten selitti heti perään. Hän sai tiedonsanana yhden suomenkielisen kolmisanaisen lauseen, jonka sitten kertoi minulle. Hän ei itse tiennyt sen merkitystä, mutta minä otin sen itselleni. Joidenkin viikkojen päästä asia avautui ja alkoi tapahtua.