Ilmaisu “saada oikeudenmukaisuuden” lienee jotain Kaanaan kieltä, jota siihen perehtymätön ei välttämättä ymmärrä. En muista koskaan ennen kuulleeni tuollaista sanontaa. Google näyttää löytävän tuollaista sanontaa lähinnä käännösrobottien englannista suomeen kääntämiltä sivustoilta, joista on muiltakin osin vaikea saada selkoa, kun automaattikäännökset ovat sellaisia kuin ovat. Ymmärrän jotenkin sanonnan “saada oikeutta”, mutta en asiaa jonkin aikaa harkittuani ole keksinyt vielä, mitä “oikeudenmukaisuuden” saaminen tarkoittaa. Voiko oikeudenmukaisuutta saada, ja mitä se tarkoittaa, jos väitetään jonkun henkilön saavan oikeudenmukaisuuden? Se kuulostaa samantapaiselta kuin sanoisi jonkun saavan yhdenvertaisuuden. En tiedä, mitä sellainenkaan sanonta tarkoittaisi.
Lähtökohtaisesti suhtaudun uusin suomennoksiin kuitenkin positiivisesti. Hyvä, että tulee tarjolle uusia käännösvaihtoehtoja. Virallisilla käännöksillä on jatkossakin virallinen asema ev. lut. kirkon toiminnassa, mutta esimerkiksi sitä tuoreempi Raamattu Kansalle -käännös on löytänyt silti omat lukijansa, ja varmaan tuo uusikin käännös Uudesta testamentista löytää lukijoita, jotka kokevat sen käännöksen miellyttävämmäksi lukea kuin jonkun toisen käännöksen. Vanhalla Bibliallakin on vielä aktiivisia lukijoita. Käännösten runsaudesta on myös se hyöty, että sellaisetkin lukijat voivat vertailla eri käännöksiä äidinkielellään keskenään, jotka eivät alkukieltä itse osaa.
Sori, kuulinkin eilen kohdan uudestaan, ja siinä sanottiin: “onnellisia ovat ne, joilla on oikeudenmukaisuuden nälkä ja jano, he saavat kyllikseen”.
Joka tapauksessa minusta tuon kohdan käännös ei ole hyvä. Sehän ei ole totta! Oikeudenmukaisuutta haluavat eivät tosiaan maailmassa saa sitä, eikä myötätuntoisia kohdella myötätuntoisesti.
Tämä on totta. Vanha käännös ei automaattisesti ole huonompi, eikä uusi parempi.
Varmasti tämäkin käännös avaa puutteista huolimatta joitakin kohtia entisiä paremmin.
Jossain nostetiin esiin Kor 13.
Helisevä symbaali on korvattu sanoilla pamahtava pelti. Tämä on jollekin esimerkki siitä miten kaunis kieli muutetaan typeräksi ja rumaksi jne.
Totuus lienee kuitenkin että väärä käännös on korvattu nyt itse ajatusta paremmin kuvaavalla. Vaikka apostolin vertauksessa on alunperinkin soitin, sen tarkoituksena oli nimenomaan korostaa rakkauden puutetta. Kyse on hälyäänestä eikä mistään kauniista helinästä. Gongi ja lautaset taisivat liittyä myös pakanoiden menoihin.
Suunnilleen kaikki tunnetut käännökset käyttävät tässä puhetta symbaalista joka soi tai helisee, joten vähän ihmettelen. Vertailin käännöksiä, niin ainakin englanninkieliset käännökset tekevät näin, samoin suomenkieliset. Englanti ei ollut kirjoitusten alkukieli, mutta monet pitävät King Jamesin käännöstä yhtenä tarkimmista. Symbaali – Wikipedia
”Though I speak with the tongues of men and of angels, and have not charity, I am become as sounding brass, or a tinkling cymbal.”
1 Corinthians 13:1 KJV
Suomalainen 1700-luvun käännös puhuu tässä kulkuisesta. Varmaan täältä löytyy alkukielten osaajia, jotka voivat vahvistaa, onko kyseessä helisevä symbaali vai pamahtava pelti. Mikään muu käännös ei tuollaista ainakaan tietääkseni käytä.
”Jos minä ihmisten ja enkelein kielillä puhuisin, ja ei minulla olisi rakkautta, niin minä olisin kuin helisevä vaski tai kilisevä kulkuinen.”
1. Korinttilaiskirje 13:1 FI1776
Kyllä olisi kiva joku alkukielten osaaja tähän saada kommentoinaan.
Lähteenä oli mulla tuossa vain eräs fb-keskustelu.
Mutta sitten etsin Googlella mitä tuosta luvusta selitetään suomeksi.
Sleyn raamattuluento, Pasi Hujanen.
Siis aivan kevyttä ns tutkimista minulta, nyt ei ehdi enempää.
Kyllä, psalmit antavat kuvan varsin äänekkäistä ja ah niin arveluttavan rytmimusiikillisista kirkonmenoista… On rumpua ja kitaraa sekä raikuvia torvia…
Jotenkin yllättävää että kristillinen seurakunta alkuvaiheessaan jätti pois paljon näitä soittimia ja muodostui käsitys pelkän laulun ylivertaisuudesta ylistyksessä.
Mutta ehkä selitys on juuri siinä että siinä ajassa kreikkalainen pakana käytti näitä instrumentteja ja juutalainen ei enää? Haluttiin erottua pakanoista.
Joka tapauksessa pointti taitaa olla 1Kor 13: ssa siinä, että ääni on kova ja instrumentit metallia. Helinä viittaa kielessämme vähän liiaksi kauneuteen. Rakkaudettomuus on kuitenkin elottomuutta ja kovuutta. Gongi ja lautaset. Käännös joka tapauksessa herättää pohtimaan kohdan todellista tarkoitusta. Usein onkin niin että todella tutuista kohdista on muodostunut oma mielikuva mikä voi olla jopa vastakkainen merkityksen kanssa. Käännösvirhe joskus syynä mutta joskus se miten kohdasta on totuttu saarnaamaan jne.
Voisihan sitä ajatella, että tuon jakeen taustalla on teeskennelty rakkaus, joka kuulostaa helisevältä symbaalilta tai kilisevältä kulkuselta? Jos kysymyksessä olisi heti paljastuva rakkaudettomuus se saattaisi olla pamahtava pelti, jota kaikki karttaisivat, tiedä häntä?
Minulla onkin vähän tunne, että tätä käännöstä on tehty liiaksi mielikuvien perusteella, joskaan ei se aivan torso ole. Kävin näet läpi muutamia kriittisiä kohtia ja ei niitä ole aivan liberaalin ajattelunkaan mukaan käännetty.
Jännä juttu, isä soitti äsken ja sanoi suoraan mielipiteensä ko. kohdasta. Että uusi käännös on hänestä huonompi, koska se on liian ilmeinen. Aiemman käännöksen teki vahvaksi ja pysäyttäväksi juuri siihen sisällytetty kontrasti, tai jopa paradoksi. Että kauniilta kuulostava puhe ja käytös voi olla “helisevää”, mutta rakkaudettomana vailla sisältöä.
Tosiasiassa autopeltikorjaamoiden liitto sponssasi translaatiota ja paukkuva pelti oli heidän toiveensa ajatusten herättäjäksi ja klikkien kasaamiseksi.
Maa oli autio ja tyhjä, ja jumalan ääni teki souncheckiä…
Tuo on ehkä juuri se ilmiö että mielikuva siitä mitä kohta tarkoittaa on synytynyt käännöksestä.
En nyt kyllä pääse irti siitä ajatuksesta että alunperin ei tarkoitettu kaunista helinää vaan kovaa ääntä. Sitä vahvista se että kumiseva vaski oli siis gongi jonka vastine myös on nykyisessä orkesterissa käytössä niin kuin nuo lautasetkin. Kyseessä symbaalim kohdalla olivat messinkiset astiat kuten tuossa edellä lukikin. Siitä soittimen nykyinen nimi. Mitään kulkusia eikä vienoja tiukuja ei alkuteksti tarkoita. Asiayhteys on siis teatteri tms jossa nämä soittimet olivat dramaattisina efekteinä.
Joka tapauksessa kohdan sisältö lienee kokonaisuuden osalta ymmärretty yleisesti samalla tavalla vaikka nämä käännökset eroavat. Rakkauden ylistys on kyseessä. Kaikki on turhaa jos rakkautta ei olisi.
En muuten osaa arvioida tutustumatta mutta tietyistä syistä uskon että käännöksen perustana ei ole mielikuvat vaan alkukielten osaaminen ja toisaalta tietoinen pyrkimys suunnata teksti nuorille kuten suoraan on sanottukin.
Olen eri mieltä. Muistaakseni VT kertoo (juutalaisten) ylipapin viitan helmassa olleen tiukuja. Olen luullut että se on omittu kristilliseen kulttuuriin esim thuribulum:in kulkusina ja/tai tiukuina. Käsittääkseni myös juutalaiset kuin myös alkukristityt tanssivat lauloivat ja soittivat symbaaleita ja helistimiä kiittäessään ja ylistäessään. Mutta tietenkään: se musiikki ei ole se juttu vaan ihmisten rakkaus Jumalaan ylistyksessä.
Etiopialaiset käyttävät jonkinlaisia helistimiä ja rumpuja temppelipalveluksissaan ja ainakin ulkona jonkinlaisia kielisoittimia. Ei etiopialaisten kirkkomusiikki mitään meikäläisten poppia silti ole.
Ok, ehkä oikaisin tuossa, milloin soittimet jätettiin. Oliko se vähän myöhemmin, joidenkin kirkkoisien ansiota… (Urkuja on kumminkin käytetty lännen kirkossa runsaat 1000 vuotta, vasta).
Mutta en nyt ihan ymmärrä miksi noista helinöistä ja kulkusista on niin tärkeitä tullut. Alkuteksti siis ihan oikeasti tarkoittaa tiettyjä kreikkalaisia soittimia eli gongia ja lautasia. Tässä kuva.
Kysymys kielioppinörteille! Jostain viime vuosikymmenen alusta lähtien julkaistuissa 38 käännöksissä sanotaan:
Hepr 9:2-3: “Sillä maja oli valmistettu niin, että siinä oli etumainen maja, jossa oli sekä lampunjalka että pöytä ja näkyleivät, ja sen nimi on “pyhä”. Mutta toisen esiripun takana oli se maja, jonka nimi on “kaikkeinpyhin”;”
Aikaisemmin tuon “on” sanan tilalla oli imperfekti “oli”.
Mikä on perustelu tuon imperfektin korjaamisella preesensiksi? Onko se vain yhtenäisyyden vuoksi korjattu kun alkuperinkin 38 käännöksessä sanottiin tuossa lopussa preesensissä “on” kaikkeinpyhin? Vai onko syynä jokin ihka oikea kieliopillinen peruste? Pitääkö esim. edesmenneestä Matista käytää sanontaa, hänen nimensä oli Matti, vaiko hänen nimensä on Matti?
λέγεται on preesensissä, eli “nimi on” tai oikeastaan “on nimeltään”, “kutsutaan”. Voi olla että kyse on simppelisti sitä, että verbimuoto κατεσκευάσθη (valmistettu, rakennettu suunnitelmallisesti), on aoristin passiivi, viitaten tehtyyn ja valmiiseen tapahtumaan. Mielestäni merkitys ei muutu hirveästi. “On” viittaa tietenkin siihen, että majan nimi on edelleen Pyhä. Jos siinä olisi että “oli”, niin nimi voisi olla tänään jotain muuta.
Aoristi on kieliopillisesti joskus niin kimurantti, että verbien oikea suhde, imperfektiivisyys tai perfektiivisyys, samanaikaisuus, eri aikaisuus jne, ovat melkoisessa hakusessa.
