Keskustelua raamatunkäännöksistä

Kiitos! Eihän tuo minullekaan merkitse mitään, mutta heräsi mielenkiinto, kun hoksasin lukiessani vuonna 2018 painettua 38 käännöstä jossa tuo “oli” on korjattu “on” sanalla.

Luen näitä käännöksiä yleensäkin hyvin tarkasti, koska esim. 92 käännöksen sanavalinnat verrattuna 33/38 ovat monesti hyvin mielenkiintoisia. Toisinaan 92 onnistuu paremmin ja toisinaan vanha käännös on parempi, siis minun mielestäni. Esim. sana "liha"on korvattu usein uudessa käännöksessä sanalla “syntinen luonto” Minusta tuo vanhempi on parempi, vaikka ymmärränkin, ettei se, tai niiden välinen eroavuus taida avautua nuoremmalle polvelle.

Lutherbibel 1912: “oli” (“hieß”), Lutherbibel 1984: “on” (“heißt”).

Sattuipa vain silmiini. Juuri tämmöisten tähden pidän 1992 käännöstä riipivänä väännöksenä. Matteus 5:33:

1933/38
Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.

1992
Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.

Novum:
ζητεῖτε δὲ πρῶτον τὴν ⸀βασιλείαν καὶ τὴν δικαιοσύνην αὐτοῦ, καὶ ταῦτα πάντα προστεθήσεται ὑμῖν.

Tuossahan ei puhuta sanallakaan “tahdosta”. Siinä puhutaan vanhurskaudesta ja viitataan aiempaan:

“Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan.” (Matteus 5:20)

Tästä on kysymys:

“Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.” (Room. 3:22)

Käsitän niin, että ilman tuota Jumalan vanhurskautta ei kenelläkään ole pääsyä taivasten valtakuntaan. Sitä vanhurskautta jumalattomien on syytä etsiä. Ja sehän on siis kaikkien uskovien osa, kuten tuossa aika selvästi sanotaan. Tuntuu että kääntäjät eivät ole ymmärtäneet mistään mitään.

2 tykkäystä

Miten Jumalan vanhurskas tahto eroaa Jumalan vanhurskaudesta? Ymmärrän, että ihmisen tahto ei ole aina sama asia kuin se mitä ihminen on. Mutta miten tehdään distinktio sen välillä mitä Jumala on ja millainen Hänen tahtonsa on?

D

No nehän ovat eri asioita. Mutta pointti on siis se, että kääntäjä menee lisäilemään tekstiin sanoja, joita siellä ei ole. Ymmärrän dynaamisen käännöksen joissakin tapauksissa, mutta näin selvässä tapauksessa en sellaista hyväksy.

2 tykkäystä

Millä tavalla ne ovat eri asioita? Klassinen dogma ei tee juurikaan eroa Jumalan intratrinitaarisen olemisen ja ulospäinsuuntautuvan tekemisen välillä. Saatikka tahdon ja olemuksen välillä Jumalasta puhuttessa. Kuten sanoin ihmisen kohdalla asia on eri.

D

Tuo jae on Matt. 6:33.

Matteuksen evankeliumin kuudennen luvun kohdassa 6:25-34 puhutaan maallisista tarpeista, vaatteista, vedestä ja leivästä. Jos jakeessa Matt. 6:33 puhutaan vanhurskaudesta eikä Jumalan vanhurskaasta tahdosta, miksi Jeesus sitoo vanhurskauden tai vanhurskauttamisen etsimisen ja löytämisen siihen, että tulee maallista leipää pöytään ja vaatteita päälle?

Onko täällä joku muu, joka ei tiedä? Tai ei ymmärrä, mitä aiemmin kirjoitin? Fariseusten vanhurskaus ei riitä pääsyksi taivasten valtakuntaan, vaan siihen tarvitaan uskon kautta tuleva Jumalan vanhurskaus, joka siis “tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta”.

Kyse on siitä, millä perusteella ihminen tulee Jumalan hyväksymäksi ja siis taivaskelpoiseksi. Ei riitä kenenkään omavanhurskaus tai ansiovanhurskaus, vaan tarvitaan lahjavanhurskaus, lahjaksi saatu vanhurskaus, kun meitä uskovia tarkastellaan Kristuksen kaltaisina, emmekä pelastu itsemme kautta vaan Hänen kauttaan, täydellisinä Hänessä - emme todellakaan itsessämme.

Eli miksi se “tahto” piti tunkea sinne tekstiin?

Kyse on hieman samantyyppisestä asiasta kuin siitä, että kun ei ymmärretä, kuinka ihmeessä Kristus voi olla “teissä”, niin on haluttu kääntää, että Kristus on “keskellämme” (ὅ ἐστιν Χριστὸς ἐν ὑμῖν <=> εἰμι ἐν μέσῳ αὐτῶν) Mutta ei siitä nyt sen enempää.

Matt 5:20: “Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan.”

“Λέγω γὰρ ὑμῖν ὅτι ἐὰν μὴ περισσεύσῃ ὑμῶν ἡ δικαιοσύνη πλεῖον τῶν γραμματέων καὶ Φαρισαίων, οὐ μὴ εἰσέλθητε εἰς τὴν βασιλείαν τῶν οὐρανῶν.”

Sama juttu. Tämän raamatunkohdan edellä on puhuttu laista ja sen noudattamisesta. Jumalan vanhurskautta ei voi erottaa Jumalan tahdosta.

Jumala vanhurskauttaa ihmisen, antaa voimaa täyttää Jumalan vanhurskaan tahdon ja elää Hänen vanhurskaan tahtonsa mukaan. Siihen asti kun ihminen lankeaa ja nousee taas.

Jumalan vanhurskauden etsiminen on Jumalan vanhurskaan tahdon etsimistä.

Jumalan tahtoa ei voi erottaa Jumalan olemuksesta, toisin kuin ihmisellä. Koska Jumala on vanhurskas, myös hänen tahtonsa on vanhurskas.

Ei tämä edellytä mitään omavanhurskautta tai ansiota.

D

1 tykkäys

Olen kyllä @Semajah n kanssa samaa mieltä. Tuo vanhurskaan tahdon etsiminen johtaa kyllä helposti väärään käsitykseen vanhurskauttamisesta, jolloin painopiste ei enää olekaan Jeesuksen sijaissovituksessa.

1 tykkäys

No mutta eihän tuossakaan mainita mitään “tahdosta”, joka on yleensä ( θέλημα ) eli samaa sanajuurta kuin verbi tahtoa ( Θέλω ). Sana δικαιοσύνη ei viittaa tahtoon.

Ei, vaan ihminen etsii Jumalan tahtoa koska hänet on jo vanhurskautettu. Minä en etsi Jumalan vanhurskautta, etsin hänen tahtoaan, koska minut on vanhurskautettu.

Ontologisesti Jumalan vanhurskas tahto on yhtä kuin Jumalan vanhurskaus.

D

Näin on pyhitys toki oikein kuvattuna. Mutta minä erotan sen vanhurskauttamisesta ja asetan sen vanhurskauttamisen seuraukseksi. Sinä et muistaakseni tee tällaista jakoa?

Ei niin, dynamiikka on sama. KR 38 kääntää “Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan.”.

KR 38 on sanamukainen käännös, mutta Jeesuksen ajatus on selkeästi kontekstissaan vanhurskauden noudattaminen paremmin kuin mitä fariseukset ovat noudattaneet. Ei se tarkoita vanhurskauden prosentuaalista määrää ihmisessä, vaan Jumalan (vanhurskaan) tahdon tekemistä.

Jumalan vanhurskaus, joka annetaan ihmisille näkyy Jumalan vanhurskaan tahdon etsimisenä. Ei näitä kahta voi erottaa toisistaan, ne ovat saman asian jumalallinen ja inhimillinen tulokulma. Jumala lahjoittaa vanhurskauden ja se näkyy Jumalan vanhurskaan tahdon etsimisenä. EI Jumalan lahjana antama vanhurskaus tee ihmisestä kertaheitolla automaattisesti Jumalan tahdon mukaan elävää ihmistä. Jumalan vanhurskauden etsiminen vanhurskautettuna on elinikäinen prosessi.

Ei edes ajatus Kristuksesta Jumalan vanhurskautena poista tätä Jumalan tahdon etsimistä. Se ei ole pelastuksen edellytys vaan sen seuraus ja me etsimme Kristusta koko ajan, sillä lankeamme jatkuvasti.

Tänä päivänä kun Jumalan tahto tuntuu olevan hukassa, niin se etsiminen on ensiarvoisen tärkeää.

D

Tuohan on pelkkää tulkintaa ohi kirjoitusten. Pyhitykselle löytyy paljon parempia kohtia, joita ei tarvitse vääntää kirjoitusten ohitse.

Systemaattisen teologian käsitteiden tarkkuusvaatimus edellyttää opin hienojakoista erittelyä, ja yhteistyössä eksegetiikan kanssa kokonaisuus kirkastuu.

Voit toki pysyä kannassasi, mutta mielestäni tulkinta ei tee oikeutta tekstille eikä opille. Tämähän ei ole vakava asia, mutta kuten aloitin, juuri tämmöisten kuprujen takia hylkään 1992 käännöksen.

Millä tavalla? Tarkoittaako Jeesus sitten oikeasti, että fariseusten vanhurskaus on jollakin tavalla mitattuna ohitettavissa että ihminen pääsee Jumalan valtakuntaan?

Ei ole mitään vääntämistä. Vanhurskauttaminen on vanhurskaaksi julistamista ja tekemistä: Pelastettu tekee vanhurskaita asioita.

Systemaattisesti ajateltuna minun on hankala käsittää millä tavalla Jumalan vanhurskas tahto eroaa Jumalan vanhurskaudesta. Jumala lahjoittaa vanhurskauden lahjaksi ja se tarkoittaa Jumalan vanhurskaan tahdon etsimistä koko elämän ajan.

Konstantinopolin VI ekumeenisessa konsiilissa 680-681 kristilliseksi opetukseksi vakiintui se, että Kristuksella on kaksi tahtoa olemuksia vastaten: jumalallinen ja inhimillinen. Jos ja kun on siis niin että Jumalan olemus on vanhurskas, niin siitä seuraa että myös hänen tahtonsa on vanhurskas. Jumalan vanhurskauden etsiminen ja Jumalan vanhurskaan tahdon etsiminen on siten sama asia. Sillä Jumalan tahto on Jumalan olemuksen perusteella vanhurskas.

D

Lieneekö tässä jonkinlainen käsitysero sanan “vanhurskaus” merkityksen kohdalla. On kaiketi selvää, että fariseukset eivät olleet Jumalan valtakuntaan kelvollisia, ja että kelvollisuuteen tarvitaan paljon enemmän kuin heidän tilansa oli. Niin paljon enemmän, että ihmisen ainoa mahdollisuus on saada se kelvollisuus lahjaksi - uskon kautta. Eli kyllä, fariseusten vanhurskaus oli ohitettavissa ja ylitettävissä, mutta ei tietenkään kenenkään ihmisen omalla vanhurskaudella.

“Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta. Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.” (Room 3:22-24).

Pelastettu tekee vanhurskaita asioita.

Totta kai, mutta se ei liity puheena olevaan kohtaan vaan pyhitykseen:

“Sillä tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne, että kartatte haureutta…” (1.Tess 4:3)

“Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.” (Room 12:2)

“Tervehdyksen lähettää teille teikäläinen Epafras, Kristuksen Jeesuksen palvelija, joka rukouksissaan aina taistelee teidän puolestanne, että te pysyisitte täydellisinä ja täysin vahvoina kaikessa, mikä on Jumalan tahto.” (Kol 4:12)

“Kiittäkää joka tilassa. Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.” (1.Tess 5:18)

“Sillä se on Jumalan tahto, että te hyvää tekemällä tukitte suun mielettömäin ihmisten ymmärtämättömyydeltä.” (1.Piet 2:15)

“Sillä parempi on hyvää tehden kärsiä, jos niin on Jumalan tahto, kuin pahaa tehden.” (1.Piet 3:17)

Hämmästelen sitä, että luterilaisen kanssa joudun taittamaan tämmöisestä täysin päivänselvästä asiasta. :open_mouth: :slightly_smiling_face:

Luterilaisena ajattelen, että Jumalan vanhurskaus ja Jumalan vanhurskas tahto ovat sama asia. Ajatus siitä, että Jumalan tahto ei olisi vanhurskas on kestämätön.

En minä ole kiistänyt Jumalan vanhurskauden lahjaluonnetta. Esim. Luther ei erottanut vanhurskauttamista ja pyhittymistä toisistaan. Ne ovat saman asian kaksi eri puolta. Kun Jumala vanhurskauttaa, niin se näkyy ihmisen elämässä pyhittymisenä asteittaisena Jumalan tahdon mukaan paremmin elämisenä, ilman että tämä pyhittyminen olisi itsessään ihmisen oma ansio.

Sanon vielä kerran Jumalan vanhurskaus ja Jumalan vanhurskas tahto ovat sama asia. Ei niitä voi ontologisesti erottaa toisistaan tekemättä väkivaltaa Jumalalliselle luonnolle, eli että Jumalalla olisi tahto joka ei olisi vanhurskas itsessään. Jumalan vanhurskaus on jumalallinen tulokulma ja Jumalan vanhurskaan tahdon etsiminen on inhimillinen tulokulma. Ihminen ei voi löytää itse Jumalan vanhurskautta, se lahjoitetaan hänelle ja hän etsii Jumalan vanhurskasta tahtoa eläessään.

Jumalan tahtoa ei voi erottaa Jumalan olemuksesta. Ontologisesti kyse on tästä. En minä ole koskaan lukenut tuota kohtaa siten, että kun haluan elää pelastettuna niin kuin Jumala tahtoo ja mikä on Jumalan silmissä vanhurskasta ja myös Hänen olemuksensa mukaan, niin saan kaiken mistä murehdin. Tuossa kontekstissa kyse ei ole pelastuksesta, vaan puheesta pelastetuille, kuten @Glacialis huomautti.

D

Niin… tai puheesta yksinkertaisesti niille jotka olivat tulleet Opettajaa kuuntelemaan?

Luin koko luvun. Bibliasta…

Luku sisältää Jeesuksen opetuksia oikeasta rukouksesta, oikeasta paastosta ja oikeasta huolettomuudesta.

Väärää rukousta on höpinä, väärää paastoa ulkonainen synkkyys. Väärää on murehtia elannosta (liikaa?).

Oikein on rukoilla Isää, ja pyytää hänen tahtonsa tapahtumista ja valtakuntansa tulemista jne.
Oikeaa suhtautumista elantoon on luottaa Jumalan huolenpitoon ja nähdä mammonan ja taivaallisten aarteiden ero.

Kaikki on siis tässä sitä, että miten eletään Jumalan tahdon mukaan, sitä kaikessa etsien. Millä sijalla Herra on elämässämme?

En siis koe dramaattisena tuota sanan ‘tahto’ lisäämistä käännökseen vaikken syytä tunnekaan. Olen myös aina ajatellut että tuo ko. kehotus etsiä Jumalaa ensin liittyy elämän arvoihin, ei suoranaisesti siihen miten pelastumme.

Ihmiset kulkevat oman tiensä. Jollekin on pidempään hakusassa se, miten armo ja totuus yhdistyvät Jeesuksessa, ja sekin, miten oikeastaan tulisi kohdata elämän haasteet. Kaikille on kuitenkin tämä sana hyvä: Etsi ensin Jumalan valtakuntaa. Ensin Jumalan tahto, vaikka se on välillä tavattoman raskas hyväksyä. Pääasia, että suhde Jumalaan pysyy.

2 tykkäystä

Tästä on mahdoton jatkaa, koska jo käsitteet ovat umpisolmussa ja juntturassa. :slightly_smiling_face:

1 tykkäys