Mikä käännös sitten on kupruton? Ajattelen itse niin, että kaikki raamatunkäännökset ovat epätäydellisiä, mutta Jumala toimii niiden kaikkien kautta. Paras ymmärrys saavutetaan eri käännösten vertailulla, jos siihen kielitaito riittää. Tärkeää on lukea sellaista käännöstä, jonka kieli on itselle ymmärrettävää. Mahdollisesti paremman sanatarkkuuden hyöty katoaa, jos vanhahtava käännös aiheuttaa lukijalle väärinymmärryksiä kielimuotonsa takia.
1 tykkäys
Olen yrittänyt avata tätä monella tapaa, kirkolliskokouksista lähtien. Millainen on Jumalan tahto joka ei ole yhtä Jumalan vanhurskauden kanssa? Varsinkin tässä vuorisaarnan kontekstissa kyse ei ole ensisijaisesti pelastuksen edellytyksestä, vaan siitä, millainen on pelastetun elämä.
Kyllä minä tiedän mitä vanhurskaus tarkoittaa. Ja kun puhutaan Jumalan vanhurskaudesta, niin sitä ei voi erottaa Jumalan tahdosta, joka on vanhurskas.
Jos luetaan alkutekstiä, niin sitä on mahdoton lukea ilman että oikeudenmukaisuus on jotakin konkreettista. Oikeudenmukaisuus ei ole jokin abstrakti prinsiippi. Se on jotakin mitä Jumala tekee ja on, sillä Jumala on sitä mitä hän tekee ja se mitä Jumala tekee on vanhurskasta.
D
No teologisesti asia mennee niin, että Jumalan vahurskaan tahdon etsiminen kuuluu jo pyhityksen alalle. Emmehän tule vanhurskaiksi tälläisella etsimisellä, vaan meidän vanhurskautemme on yksinomaan Kristuksen vanhurskaus. Tämän me taas saamme omaksemme yksin uskon kautta Pyhän Hengen toimintana.
Tässä jakeessa on nähdäkseni ollut ero 38 käännöksen tekijöiden ja 92 käännöksen tekijöiden välillä. Kun puhutaan luterilaisittain kahdesta vanhurskaudesta ovat ilmeisesti jälkimmäisen käännöksen tekijät laittaneet painon jälkimmäiselle ja aikaisemman käännöksen tekijät luetulle vanhurskaudelle, joka ei ole Jumalan vanhurskaan tahdon etsimistä.
Hyväksyn siis molemmat käännökset paremmin funtsattuani, koska niissä nähtävästi laitetaan paino eri sektorille. Löytyisikö tästä yksimielisyyden siemen?
1 tykkäys
Teologisesti on validia sanoa että Kristus on myös Jumalan vanhurskas tahto.
D
1 tykkäys
Vaikka nämä olisivatkin sama asia, en ota siihen kantaa, niin ei ole oikein kääntäjältä lisätä sanoja käännökseen. Kommentaarit ovat sitten asia erikseen.
3 tykkäystä
Ymmärrän että sanojen lisääminen voi tuntua väärälle. Tämä ole ainoa kohta jossa käännös on jotain muuta kuin alkutekstissä. Tässä yhteydessä dynaaminen kääntämine on kuitenkin minusta paikallaan. Kontekstissa on kyse turhasta huolehtimisesta ja murehtimisesta jokapäiväisen elämisen suhteen. Jeesuksen vastaus sisältää minusta (ja kääntäjästä) implisiittisesti ajatuksen siitä, että on olemassa jokin tahto jonka mukaan toimitaan ja se tahto on jotain muuta tai oikeastaan enemmän kuin mitä fariseukset yms ovat opettaneet. Ja se tahto on vanhurskas niin kuin Jumalakin on. Jeesuksen pointti on lain puolustamisessa ja siinä, että sen tulkinnasta ja Jumalan tahdosta on opetettu väärin.
Mitä tarkoittaa Jumalan vanhurskauden etsiminen tässä yhteydessä jos unohdetaan tuo Jumalan vanhurskas tahto?
Vanhurskaus on Jumalan ominaisuus. Jumalan intratrinitaarisiin ominaisuuksiin meillä on pääsy ainoastaan Kristuksen kautta. Jumalan vanhurskaus on Jumalan ominaisuutena jotakin joka aukeaa meille vain Kristuksesta käsin. Se ei ole abstrakti prinsiippi jonka vanki Jumala olisi. Jumalan vanhurskaus on sitä mitä Jumala tekee, ei jokin eksplisiittisesti lausuttavissa oleva periaate. Kaikki mitä Jumala tekee, on vanhurskasta vaikka se ei meistä olisi aina oikeudenmukaista. Kun meitä pyydetään etsimään Jumalan vanhurskautta, niin se tarkoittaa että meidän on etsittävä Jumalan tekemisiä maailmassa ja (ehkä vain) ensisijaisesti Kristuksen elämässä. Ja jos Kristus sanoo että tehkää näin ja näin, niin se on Jumalan vanhurskautta ja samalla Jumalan tahto maailmassa.
Uusimmat englannin-, ranskan- ja saksankieliset käännökset lisäävät myös tuon tahdon. Se ei väärennä alkuperäistä tarkoitusta.
D
1 tykkäys
Tiedätte varmasti, ja ehkä tästä on jo keskusteltukin, että Pipliaseura kääntää UT2020-mobiilikäännöksen kaveriksi parhaillaan VT2028-käännöstä. Olen ollut mukana testaamassa uutta käännöstä ja varmaankin osa teistä muistakin. Käännöksen kohderyhmää ovat nuoret, mutta testaajina on kaikenikäisiä. Ennen tätä testilukijana oloani en ole ymmärtänyt miten vaikeaa käytössämme olevan Raamatun kieli voi nuorille olla. Minulle ymmärrettävät sanat, kuten vanhurskas, profeetta, seimi, viinikuurna, vakka, jne ovat olleet nuorille testaajille käsittämättömiä. Kieli tietenkin uudistuu ja muuttuu, mutta näinkö nopeasti se tapahtuu? En minä nyt niin kauhean vanha kai vielä ole? Ja mikäli Raamattu on muuttunut monille nuorille kieleltään käsittämättömäksi, niin sama varmasti koskee jumalanpalvelustekstejä. Riittääkö uskonnonopetus ja seurakuntien lapsi- ja nuorisotyö antamaan uskonnollisen kielitaidon?
https://www.piplia.fi/blogi/blogi-ut2020-saa-rinnalleen-vtn-kaannoksen/
1 tykkäys
Minusta tuntuu, että Raamattua kuten kirkkojakin halutaan vain ohjata tämän maailman mukaisiksi, tämän maailman hallitsijan hengessä. Vesitetään veren evankeliumi, vesitetään ikuinen elämä, vesitetään kaikki “yliluonnollinen” ja selitetään kaikki tämänpuolisilla. Seuraa salonkikelpoinen ja eettisyyteen painottuva kristinusko, joka kelpaa ateisteillekin.
1 tykkäys
Pitää varmasti paikkansa. Helposti Raamattu ymmärretään vain yhdeksi historialliseksi ja kulttuuriimme liittyväksi kirjaksi, kuten Kalevala.
Mutta tämä kirkollinen kieli mietityttää minua. Vastuu opettamisesta on tietenkin ensisijassa vanhemmilla, mutta tiedämme että kirkollisesti aktiivisten ihmisten määrä ei taida olla nousussa. Ja olen itsekin aloittanut Raamatun lukemisen lasten Raamatusta, jossa oli paljon kuvia ja kertomukset selitetty yksinkertaisesti. Siltä pohjalta ymmärrän ajatuksen “nuorten Raamatusta”. Toimiiko se ja auttaako se nuoria lähemmäs Jumalaa ja kirkkoa, sitä en tiedä. Ja millainen lopullinen käännös tulee olemaan? Ainakin UT2020 on mielestäni jotenkin lässähtänyt ja laimea, vaikka kertomukset ymmärrettäviä ovatkin. Selkokielisestä yksinkertaistuksesta jää väistämättä syvyys pois.
Joo, vesitetään Jumalan luomistyö. Esimerkkeinä sukupuolten moninaisuusideologia, tatuoinnit, melodiaton musiikki, mitäänsanomamaton taide luovuuden kadotessa jne. On siis kysymyksessä paluu pakanuuteen.
Eikös Kirjoituksissa ole vähän sellaista meinikiä lopun ajoille luvattukin… Itselläni on ollut ajankuvana mielessä vanhempien ihmisten kunnioituksen loppuminen jokseenkin tyystin. Pidän sitä hälyttävänä.
1 tykkäys
Mun mielestä UT2020 on paikoin kummallinen, mutta paikoin hyvinkin ajatuksia herättävä. Jos tuttu ja perinteinen “kaanaankielen” ilmaus on korvattu jollain selittävämmällä, se voi parhaimmillaan herättää ajattelemaan aihetta ihan uusista näkökulmista ja syventää ymmärrystä siitä, mitä kaikkea peruskäsitteet voivatkaan pitää sisällään. Ymmärrettävyys on silti ykkösasia. Mitä iloa on rikkaan monivivahteisista sanoista, joita lukija ei tunne eikä ymmärrä, jolloin yksinkertaisin perusmerkityskin jää tavoittamatta.
3 tykkäystä
Tästä olen samaa mieltä. Periaatteessa nämä “nuorisokäännökset” ovat oikein hyvä ajatus, koska kirkkoon kuuluu kaiken ikäisiä, erilaisista taustoista tulevia ja kognitiivisilta kyvyiltään erilaisia ihmisiä. Minä siirryin suoraan lasten Raamatusta vuosien 33/38-käännökseen ja tuntuihan se aluksi vaikealta, vaikka kirkollinen sanasto olikin tuttua. Olin iloinen vuoden 1992 käännöksestä, vaikkakin varautunut myös. Nykyään luen molempia.
Suurin hämmennys minulle on ollut sen ymmärtäminen, että kirkon kieli on oikeasti käynyt ihmisille niin vieraaksi. UT2020 on vielä niin tuore, että asiaa ei varmaankaan ole vielä tutkittu, mutta minkälainen tuntuma teillä on, onko se lisännyt nuorten Raamatun lukemista ja kuuntelua? Onko se käännös, jota luterilaisessa nuorisotyössä ja ripareilla käytetään? Ortodoksipuolella käännös herätti silmien pyörittelyä, yllätys yllätys, enkä tiedä minkä verran nuoret käyttävät sitä.
Meidän riparilla käytettiin 1992 käännöstä. 2020 UT oli esillä muutaman esimerkin verran ja myös videota kääntäjien ajatuksista hieman näytettiin.
1 tykkäys
Minulle -92 käännös on se uusi käännös…UT ja psalmit on menossa - tosin hyvin, hyvin hitaasti lukeminen etenee. Aikoinaan luin UT Nykysuomeksi käännöksen. Se tuntui ihan ymmärrettävältä. Ja Saarikosken Matteuksen Evankeliumin käännös löytyy kirjahyllystä.Näillä mennään, modernimpaa tulkintaa en kaipaa…
1 tykkäys
Minä käytän 1933/1938 käännöstä, eikä siinä ole minulle mitään hämäriä sanoja tai ilmauksia. Myös 1992 käännöstä. Käytän myös englanninkielistä KJV käännöstä vertailukäännöksenä teologisen sisällön hahmottamiseksi. Tähän uuteen käännökseen minun ei tarvitse kajota enää, koska ruumiini alkaa jo ikäni puolesta pukkaamaan horsmaa kohtapuoliin.
2 tykkäystä
Raamatun kääntäminen on monella tapaa haastavaa ja erilaista verrattuna ”normaaliin” kääntämiseen. Ensinnäkin käännettävänä on kolmea muinaista kieltä, joiden kaikkien sanojen merkityksestä meillä ei enää ole edes tietoa. Toiseksi kaikilla kolmella kielellä (heprea, aramea, kreikka) sanoilla voi olla useita hyvinkin erilaisia merkityksiä. Sanoja ei siis voi kääntää joka kohdassa samalla tapaa. Kolmanneksi Raamatun tekstit ovat käsin kopioituja fragmentteja ja laajempia kokonaisuuksia. UT:n puolella käännökset tehdäänkin ns kriittisen edition pohjalta, joka ei vastaa mitään olemassa olevaa käsikirjoitusta, vaan on tutkijoiden tekemä rekonstruktio. Tutkimuksen ja uusien käsikirjoituslöytöjen myötä tuo kriittinen editio muuttuu ajan kuluessa. Käytännössä jo 1933/38-käännös on käsikirjoitusten suhteen vanhentunut aika auttamattomasti, sillä nykyisin VT:n puolella hyödynnetään Qumranin ja Septuagintan ja muidenkin käsikirjoituslöytöjen sisältöä käännöksissä. Neljänneksi käännösperiaatteet, tulkinnalliset ja teologiset käsitykset ja moni muu vaikuttaa käännökseen, kuten tässäkin keskustelussa on tullut ilmi. Esim. kysymys VT:n ja UT:n yhteyksistä on käännöksessä tällainen seikka, johon mm. Tulkinta vaikuttaa merkittävästi. Vaikkapa Ihmisen poika, johon viitataan Danielin kirjassa ja johon evankeliumien Ihmisen poika tulkinnallisesti toisinaan viittaa, on haastava käännöskysymys. VT on hepreaa ja arameaa, kun UT on kreikkaa. Siinä siis on jo tapahtunut kääntämistä. Toiseksi UT:n kirjoittajat käyttivät yleensä kreikankielistä VT:n käännöstä, Septuagintaa, joka monelta osin eroaa hepreankielisestä VT:stä. Jos siis termin säilyttää samana, vaikka se ei sellainen ole teksteissä, ei oikeasti käännetä, vaan tulkitaan. Tällaisissa tapauksissa mielestäni parasta on kääntää, kuten alkuteksteissä sanotaan ja kertoa alaviitteessä siihen liittyviä tulkintoja.
3 tykkäystä
Siinä jos missä on syytä tuntea Kirjoittajan intentio.
Joo kyllä. En lähtisi suurentelemaan eroja käsikirjoitusten ja editioiden välillä. Niitä tietysti on ja kriittisen edition tekeminen on tietysti kaiken vanhan tekstin suhteen
Ihisen poika on juuri hyvä esimerkki väärästä hämärtämisestä, sillä UT:n ihmisen poikaa ei ymmärrä, jos ei Danielissa sitä ole niin käännetty.
Minusta kirkolliseen käyttöön tarkoitettu raamatunkäännös olisi hyvä tehdä siten, että palvelee esimerkiksi tällaisia teologisia näkökohtia.
Meillä on raamatunkäännöksiä millä mällätä. On viela paljon kansoja, joilla ei ole ensimmäistäkään Raamattua omalla kielellä. Luen pääasiassa 33/38 käännöstä, koska se on meidän vihkiraamattu. Jukka Norvantoa kuuntelen päivittäin.
5 tykkäystä