Septuagintan (LXX) ja masoreettisen tekstin l. hebreankielisen VT:n välillä on eroja. Maosreettisesta tekstistä meillä on olemassa periaatteessa yksi muoto, sillä kaikki varhaiset käsikirjoitukset ovat melko läheisiä keskenään. Käsikirjoitukset ovat myös varsin myöhäisiä, 900-100 jKr. Varhaisempia hebreankielisiä tekstejä ovat lähinnä Qumranin käsikirjoitukset.
LXX:n ja MT:n erot voidaan selittää monella tavalla. Kreikaksi käännettäessä on voitu tehdä muutoksia tarkoituksella tai tarkoituksettomasti. Tai sellaisia on tehty hebrealaiseen tekstiin. Tai sitten kreikaksi on käännetty eri versiosta, kuin mikä on masoreettisen tekstin takana. Kreikkalaisesta VT:sta on myös olemassa erilaisia versioita.
Toki erilaisista pienemmistä fragmenteista tiedämme sitten jotain vanhempaakin. Ajatus siitä, että juutalaiset olisivat tarkoituksella muuttaneet joitain VT:n kohti esiintyy kyllä kirkkoisillä. Aina eivät heidän esittämänsä tulkinnat muuten ole niitä, joka nykyään on LXX:ssa.
Aika harva kirkkoisä kylläkin osasi hepreaa, joten heidän lausuntoihinsa ei kovin paljon painoa voi laittaa. Jos tässä on jotain perää, kyse on voinut olla enemmänkin raamatuntulkinnoista. Jos verrataan masoreettista tekstiä Qumranin esimasoreettisiin teksteihin, erot ovat enemmän ortografiaan liittyviä kuin itse merkityksiin. Kirkkoisät ovat kyenneet kyllä lukemaan muita juutalaisten tekemiä kreikankielisiä VT:n käännnöksiä kuten Aqvilan ja Theodotionin käännöksiä, mutta näistä meillä ei ole kovin paljon jäljellä arvioitavaksi (Symmachuksen juutalaisuudesta on epävarmuutta, mutta se on kuitenkin näitä LXX:n lisäksi luettuja kreikankielisiä “hoi loipoi” käännöksiä). Sen verran on, että Aqvilan käännös on niin puisevan sanatarkkaa, että heprean objektin merkkikin on käännetty “kreikaksi”, jota normaalisti ei kyllä voi kääntää. Näin kyse on lähes interlineaariversiosta ilman heprealaista tekstiä tosin.
Monet kirkkoisät tunsivat hyvin ne väitteet, joilla juutalaiset hyökkäsivät kristittyjä vastaan, niiden mukana monia raamatunkohtia, joissa oli eroavaisuuksia. Juutalaiset luoupuivat LXX:n käytöstä, koska se tuki kristillistä oppia.
Qumranin ja LXX:n tekstimuodot ovat useissa kohdin myös yhteneviä erotuksena masoreettiselle tekstille.
Ylempänä tässä ketjussa olen jo todennut, että jo Uudessa testamentissa pidetään Septuagintaa auktoritatiivisena ja Vanhaa testamenttia siteerataan juuri sen mukaan. Tätä tosiasiaa ei voi liikaa korostaa.
Tosin: jos pitää paikkansa se, että juutalaiset todella “korjailivat” VT:ia omaksi edukseen joskus 900-luvulla, niin ehkä LXX:n ja heprealaisen “alkutekstin” erot eivät vielä apostolien aikaan olleetkaan niin suuret. Muutama vuosisata myöhemmin myös Hieronymus käänsi Vulgatansa suoraan hepreasta, mutta kristillisten uskontotuuksien kannalta kriittisissä kohdissa seurasi Septuagintaa, näin sanotaan. Mutta tätäkään ei tarvitse olettaa, jos tuo teoria masoreetti-salaliitosta pitää paikkansa. Onko tuon väärennysteorian pohjalla muuten mitään muuta kuin aihetodisteita?
Ei sillä, että tämä asia minua mitenkään ylenpalttisesti kiinnostaisi.
Muutoksista puhuvat jo varhaiset kirkkoisät, ainakin Justinus Marttyyrista lähtien l. toisen vuosisadan puolivälissä. Masoreettinen tekstimuoto on melko varmasti syntynyt ennen 900-lukua, mutta mitään todisteita siitä ei ole jäänyt jäljelle, muutamia yksittäisiä löytöjä lukuunottamatta, joista tärkein on Kairon geniza. Juutalaisilla kai on ollut tapana tuhota käytöstä poistetut kirjoitukset. Ottaen huomioon sen, miten suurella pieteetillä tekstiä käsiteltiin ja miten siihen liittyvät korjaukset tehtiin erilaisilla merkeillä pikemminkin kuin tekstiä muuttamalla, on vaikea ajatella mitään noin myöhäistä keskitettyä päästöstä tekstin muuttamisesta. Se, mikä on voinut tapahtua, on siinä vaiheessa, kun juutalaisuudesta tuli temppelikulttiin ja uhreihin keskittyneen uskonnnon sijaan kirjauskonta, ie. temppelin hävityksen jälkeen, ja kun rabbit alkoivat tekstien kodifionnin, vokalisoinnin jne. valituista tekstimuodoista on voitu katsoa tarkoitukseen sopivimpia.
Muistaakseni juuri Justinuksella oli kohta jossain psalmissa, joka kuului jotenkin siten, että kuningas on hallitseva puussa. Tätä ei kai tällaisenaan ole edes nykyisissä LXX:n psalmeissa. Eikä tietysti MT:ssa. Sinänsä kohta kuulostaa kyllä hyvin mahdolliselta luku- tai käännösvirheeltä suuntaan jos toiseenkin, eikä siihen tarvitse olettaa mitään erityistä salaliittoa.
Qumranin ja LXX:n jotkut tekstimuodot ovat myös yhteneviä Samarialaisen pentateukin suhteen. Tällaisisa tapauksissa, joissa heprealainen teksti tukee LXX käännöstä, voidaan olla jo tekstikriittisesti varmemmalla alueella, mutta nämäkin pitää perustella järkevästi.miksi nämä ovat parempia kuin masoreettinen teksti. Pelkkä lukumäärä ei vielä riitä perusteeksi. Varianttien synty pitää pystyä selittämään vakuuttavasti. Yleisesti voi kyllä sanoa, että huolimatta eroista, ei Vanhan testamentin sanoma näistä eroista muutu.
Juutalaisten kirjanoppineiden korjauksista (tiqqunei ja ittuei soferim) on kirjanoppineilla omat merkintänsä ja tietonsa eikä niitä kovin paljon ole. Ne liittyvät lähinnä Jumalan pyhyyttä koskeviin käsityksiin. Esimerkiksi Jobin kirjassa Jobin vaimon kehotus “kiroa Jumala ja kuole”, on korjattu muotoon “siunaa Jumalan ja kuole” kirjanoppineiden itsensä mukaan.
Mitä todisteita? Ei pyhien kirjoitusten ymmärtämisessä ole kyse mistään akateemisesta tutkimuksesta, vaan siitä, että rukouksen myötä Pyhä Henki avaa sisäiset silmät näkemään tekstien hengellisen ulottuvuuden niin, että lukeminen koituu hengellisesti hyödyttäväksi. Eihän kristinuskon harjoittaminen nyt sentään mitään yliopistollista tutkimustyötä ole, hyvänen aika.
Olisiko jopa ollut niin, että apostolit eivät miettineet käännösjuttuja? Vaan käyttivät kreikaksi apostoloidessaan Septuagintaa, koska se oli kreikaksi. Ei siis juuri käännöksen auktoriteetin takia vaan tolkun. Vai olisivatko he kantajuutalaisten synagogassa puhuessaankin vaatineet saada käyttää vain kreikankielistä “oikeampaa” tekstiä? Tuskin sentään.
Tosin se on totta, että Septuaginta kelpaa käyttöön, koska se kelpasi apostoleillekin. Sen täysi dissaaminen olisi kummaa.
Mutta kuitenkaan apostolit eivät selvästikään pitäneet heprealaista alkutekstiä sellaisenaan arvokkaamapana vain koska se oli “alkuteksti”. Kaiken järjen mukaan he eivät tosiaankaan vaivanneet moderniin tapaan päätään filologialla. Siellä, missä Septuaginta tuki kristillistä uskontulkintaa (neitseestä syntymiset ja muut) he kuitenkin antoivat etusijan sille. Lähinnä tätä tarkoitin puhuessani edellisessä viestissäni Septuagintan auktoritatiivisuudesta.
(Muistaakseni jossain on kyllä vakavasti esitetty, että Septuaginta, niin käännös kuin onkin, on Pyhän Hengen inspiroima teksti siinä missä heprealaisetkin kirjoitukset. Minusta tämä on kristittyjen kannalta ihan järkevä ajatus. En tosin nyt saa päähäni, missä olen tähän tietoon törmännyt, sillä eivät nämä jutut minua niin paljoa kiinnosta.)
Fariseuksillehan tavat joita luotiin suojamaan lakia olivat erittäin tärkeitä. Tapakulttuurin oli tarkoitus estää mahdollisuuksia tehdä rikkeitä lakia vastaan. En tiedä mikä asema muilla kirjoituksilla on Tooraan nähden, mutta jos alisteinen, niin voisi kuvitella, että niitä on hienoisesti viilailtukin fariseusten ( judaistien ) näkemysten mukaisiksi.
Joka tapauksessa Septuaginta ja Vulgata ovat kirkon opetuksen mukaan erityisessä arvossa. Pidetään siitä kiinni
Olet oikeassa, mutta kristinusko perustuu tosiasioihin eikä pelkkiin eksistentiaalisiin kokemuksiin. Jos tosiasoita ei ole, ei ole todellista uskoakaan, vaan pelkkiä kuvitelmia.
Todisteita mistä? TUossa on yksi esimerkki, jossa joidenkin kristittyjen käyttämä tekstimuoto eroaa masoreettisesta. Esimerkin täytyy olla kirjoitusaikanaan tunnettu ja juutalaisten ja kristittyjen kiistat tekstimuodoista ovat tunnettuja monista lähteistä.
Suurin osa, ehkä 2/3 Uuden testamentin lainauksista on Septuagintan mukaisia. Muut ovat joko masoreettisen tai mahdollisesti jonkun muun nyt tuntemattoman käännöksen mukaisia. Jotkun kohdat näyttäisivät jopa seuraavan targumien käännöksiä tai kirjoittajan omia targumin kaltaisia käännöksiä. Osa voi olla ulkomuistista vapaasti vain tekstin ajatusta seuraavia lainauksia VT:sta…
