Ehkä on parasta jättäytyä pois. En halua aiheuttaa mitään mielipahaa tai mietintää kenellekkään olenko oikeutettu ehtoolliseen vai en.
Kuten sanoin, olen herkkä ja ahdistun helposti enkä halua loukata ketään.
2 tykkäystä
Luterilainen ehtoollinen ei ole välttämätön asia jos haluaa käydä luterilaisessa kirkossa tai Sleyssä tai Kansanlähetyksessä. Käytännöistä voi halutessaan kysyä papilta mutta voi sitä ihan vaan muutenkin osallistua. Jumalanpalvelus on täynnä Raamattua, myös laulettavat virret ja muut ns liturgiset laulut.
Mikäli luterilaisuus kiinnostaa (esimerkiksi tuon puheena olleen syntikysymyksen selvittelyssä) helluntailaisuuden vaihtoehtona, saattaa aikuisten rippikoulu olla jossain vaiheessa hyvä valinta. Suoraan sanottuna pohdin joskus että aikuisripari ihan luterilaisten kastettujenkin keskuudessa saisi yleistyä. Se onkin saanut suosiota jonkin verran, eikä syynä aina ole halu päästä kummiksi tai saada kirkkohäät. Monia kiinnostaa uskon asiat joita voisi papin kanssa käydä ihan rauhassa läpi, opiskellen. Kertauskaan ei haittaa - koulun uskontotunnilla on saatettu nukkua..
.
Kastetta ei tarvitse uusia. Luterilaisille kelpaa kaste vaikka se olisi vapaiden suuntien tai ortodoksien tai katolilaisten seurakunnissa saatu.
3 tykkäystä
Piispainkokouksessa päätettiin 1.11.2017.
“Muun kuin kirkkojärjestyksen 1 luvun 4 §:n 2 momentissa tarkoitetun kristillisen kirkon kastettu jäsen voi osallistua yksittäistapauksessa ehtoolliseen, jos hänellä on omassa kirkossaan oikeus
ehtoolliseen ja hän hyväksyy luterilaisen käsityksen ehtoollisesta Kristuksen todellisen läsnäolon ja syntien anteeksiantamisen ateriana.”
Kun pidän vaikka laitosmessua, jossa yleisön kirkkokunta ei ole ihan selviö, niin luettelen em. litania, plus mainitsen että kat ja ort kirkko ovat pyytäneet jäseniään olemaan osallistumatta lut ehtoolliselle.
Loppu jää kuulijan päätettäväksi. Eräs kat pappi sanoi että ei moiti jos joku käykin lut ehtoollisella.
D
6 tykkäystä
Jos oikein ymmärsin, niin aloittaja on eronnut helluntaisrk:sta eikä siis ole tällä hetkellä minkään seurakunnan jäsen. Vapaissa suunnissa on kirjavat käytännöt ehtoolliselle osallistumisen ehdoista, ja jos luterilaisuus ei ole ennestään tuttua, ei välttämättä tule mieleen että osallistumisessa olisi jotain rajauksia. Siksi mulla oli itsellänikin mielessä, olisiko hyvä sanoa tästä asiasta jotain.
Mutta messuun saa aina tulla, osallistui ehtoolliselle tai ei! Lisäinfoa siitä, kenelle ehtoollinen kyseisessä kirkossa ollaan valmiita jakamaan, voi löytyä esim messun käsiohjelmasta, pastori voi sanoa siitä jotain ennen ehtoollista, tai asiasta voi aina myös kysyä. Jos ei voi tai halua osallistua, voi joko jäädä penkkiin tai sitten tulla ehtoollispöytään pyytämään siunausta. Näitä näkee kirkoissa aina välillä, kun tilaisuuksissa käy muiden kirkkokuntien jäseniä tai vielä kastamattomia aikuisia. Myös lasten siunaaminen on evlutissa pitkäaikainen perinne ehtoollisen yhteydessä. Eikä ainakaan isommassa porukassa kukaan kiinnitä mitään huomiota siihenkään, jos yksinkertaisesti jää penkkiin, koska evlut kirkossa ei yleensä ole tapana mennä ehtoolliselle mitenkään penkki kerrallaan tms järjestyksessä. Hyvin vähäväkisessä tilaisuudessa toki kaikki pystyvät halutessaan pysymään kärryillä siitä, kuka käy ja kuka ei.
Mutta joo, messu on ehtoollisjumalanpalvelus, ja nykyään useimmat luterilaiset seurakunnat viettävät ehtoollista joka sunnuntai.
3 tykkäystä
Siirsin ehtoolliskäytäntökeskusteluun kuuluvan viestini toiseen ketjuun. Jätetään tämä ketju aloittajan tarkoittamalle keskustelulle.
Taidat olla oikeassa. Tässä ilmeneekin riipivä opillinen skisma ja ekumeeninen paradoksi.
1 tykkäys
Jos aloittaisit yhteydenotolla pastoriin? Saa kaikki asiat puhua ja sopia rauhassa vaikka puhelimessa. Ehtoolliskäytännöt ja niiden selvittely on arkipäivää. Tärkeämpää nyt olisi kohdatuksi tuleminen, hyvän pastorin kanssa asioista puhuminen ja vaikkapa synninpäästö, jos ne ahdistavat. SLEY on armollinen liike, ja sikäli hyvää vastapainoa ankarille sisäisille äänille. Tunnenkin joten kuten Rusaman Matin, joka siellä näyttää pastorina toimivan. Linkataanpa hänenkin yhteystiedot:
Yleensä ottaen herätysliikkeiden pastorit pomppivat riemusta aina, kun joku on kiinnostunut uskosta ja seurakunnasta, joten et takuulla loukkaa ketään yhteyttä ottamalla!
Minäkin olen ollut ilahtunut tästä ketjusta. On hyvin lohdullista, että ihmisiä tulee Jumalan luokse.
9 tykkäystä
Olisiko mahdollista että yleisesti ehtoollisyhteysasioita koskeva keskustelu käytäisiin jossain toisessa ketjussa, niin kauan kuin aloittaja ei ota sitä tässä ketjussa itse esille.
Kylläpäs kaikki kuulostaa nyt niin monimutkaiselta! Aattelin vain kävellä kirkkoon, mutta nyt joudun jännittämään kaiken muun lisäksi vielä ehtoollista! Ja jos se on vielä joka sunnuntai…Enkä mä voi yksin jäädä penkkiin istumaan jos muut lähtee pois! Kaikki huomio kiinnittyy sillon minuun enkä halua sitä.
1 tykkäys
Ei ehtoollista kannata jännittää. Itsekään en aina mene ehtoolliselle, kun olen messussa. Jumalanpalveluksissa kannattaa käydä ja vaikka eri seurakunnissa, jos etsii paikkaansa. Osallistua saa virsiin, rukouksiin yms. sen mukaan, kuin hyvältä tuntuu. Pakko ei ole edes panna rahaa kolehtiin.
5 tykkäystä
Sley on tämän takia mielestäni kyllä sinulle sopivan rauhaisa ja kesy paikka. Vanhoillisena luterilaisena oletan ehtoolliselle menijältä ymmärrystä ja uskoa ‘luterilaisesti’ yksin armosta, yksin Kristuksen tähden ja mielellään rippikoulu ja konfirmaatio, mutta nykyään oma sielunhoitaja pappi voi antaa luvan muutenkin, mutta jos tiedän, että on vakaa helluntailainen ei ole sopivaa ollenkaan.
Nuoruudessani varoitettiin meitä konfirmoitujakin turmiokseen nauttimasta ja sekin oli väärin, koska jotkut eivät uskaltaneet koskaan. Siunausta etsintääsi 
Ja luterilaisen kirkon messuun saa tosiaan tulla vapaasti. Eikä tarvitse jännittää edes seisomisia ja istumisia, seuraa vain toisten esimerkkiä. Jos “mokaa”, niin se ei maailmaa kaada. Liturgia eli messun kaava on virsikirjan takana ja usein erillisellä paperillakin.
Olet tervetullut messuun, aivan varmasti.
(Luterilaisessa kirkossa, kuten monessa muussakin ehtoollinen on tosiaan rajoitettu, jos ei ole Suomen ev.-lut. kirkon jäsen tai sellaisen kirkon, jonka kanssa on sovittu ehtoollisyhteydessä, ei lähtökohtaisesti ole oikeutettu saamaan ehtoollista. )
4 tykkäystä
Hyvin harvoin luterilaisessa kirkossa jää yksin istumaan ehtoollisen aikana. Ihmiset menevät ehtoolliselle eri aikaan, toiset heti sen alkaessa, toiset menevät jonoon seisomaan ja loput menevät vasta, kun jono on melkein loppunut. Eli aina istuu muitakin. Toki tämä koskee messuja, joissa ihmisiä on paljon. Jos väkeä on hyvin vähän, menevät kaikki tietysti yhtä aikaa.
Toisaalta ei sinun tarvitse jäädä istumaan, vaikka et ehtoollista nauttisi. Voit mennä ehtoollispöytään siunattavaksi. Siitä mahdollisuudesta saatetaan sanoakin ehtoollisen alkaessa. Tunnettu merkki siunauksen pyytämisestä on laittaa oikea käsi vasemmalle olkapäälle, mutta yhtä hyvin voi papille sanoa, että haluaa siunauksen. Ja tosiaan, jos olet ajoissa paikalla, voit sanoa sen papille jo ennen messun alkua.
7 tykkäystä
Ja eipä se ehtoollinenkaan liene sellainen asia, joka olisi millään tavoin pakkopullaa. Lähinnä se tulee kysymykseen silloin, kun ihminen kokee sitä kaipaavansa anteeksiannon konkretiaksi. Minusta se on suorastaan nerokas järjestelmä - nimittäin kaste ja ehtoollinen. Ne julistavat lujaa pelastuksen osallisuutta, mielletäänpä niiden syvempi teologinen merkitys millä tavoin tahansa.
Ai näinkin voi tehdä, siis ettei aina mene ehtoolliselle.
Nämä kaikki on aivan uutta, kun on kasvanut helluntailaisten joukossa, ja välillä tuntuu, että siellä on niin jotenkin..en tiiä tiedänkö edes oikeaa sanaa sille mitä siellä on.
Tuokin tieto jo helpottaa! Luulin että kaikki menee yhtä aikaa. Tosin asun pienellä paikkakunnalla, joten täällä menee varmasti kaikki kerralla.. mutta kuitenkin.
Ehkä mä sitten uskaltaudun jonnekkin. Tuntuu vain niin oudolta, että tämä asiaa jännittää ja ahdistaa niin paljon, koska ei koskaan, ei siis koskaan ennen ole ollut tällaista! Koskaan ennen ei ole tarvinnut miettiä asiaa sen koommin, kunhan on vain mennyt hell.srk:n tilaisuuteen. Itkemistä pelkään ihan hirveästi, en tykkää tehdä sitä julkisesti ja nykyään itken aina, kun vähääkään kuulen jotain Jumalasta tms.
1 tykkäys
Itse itken harva se sunnuntai jumalanpalveluksessa. Kyllä ihmiset ymmärtävät. Nenäliinapaketti mukaan vaan.
4 tykkäystä
Käyn jossain vaiheessa tutustumassa tähänkin, mutta sitten vasta kun on uskallusta lähteä kauemmas 
2 tykkäystä
Tähän juuri yritin aiemmin viitata. Muistaakseni on joskus foorumilla mainittu, että noissa Sleyn Seinäjoen messuissa käy 100 hengen verran väkeä. Ei siinä oikeasti kukaan ehdi seuraamaan, kuka missäkin vaiheessa menee tai ei mene, kun ehtoolliselle tosiaan mennään vapaassa järjestyksessä. Ja jos kaikki muut ympärillä nousevat yhtä aikaa, etkä kehtaa jäädä istumaan muttet halua siunattavaksikaan, niin lähde vaikka vessaan. Se sekoittaa vieressä istuvien ”päänsisäisen kirjanpidon” eikä kukaan ikinä huomaa koko asiaa!
Jumalanpalvelusta voi monista seurakunnista ja yhteisöistä muuten seurata myös striiminä. Sitä kautta voi ensin tutustua paikkaan ja sen opetuksiin ja käytäntöihin, ennen kuin lähtee paikan päälle. Tämä voi olla hyvä ratkaisu etenkin jos matka olisi pitkä. YouTubesta saattaa löytyä myös edellisten viikkojen messuja, niistäkin voi etukäteistutustua meininkiin.
4 tykkäystä
Tämä onkin hyvä idea! Kiitos! Kirkkoon menon (ja monen muun asian lisäks) jännitän kaupungissa ajoa ja parkkeeraamista 
1 tykkäys