Seinäjoen Hyvän paimenen kappeli – 12.00
Voi toki katsoa muuhunkin kellonaikaan, mutta tuolloin alkaa live-lähetys.
Itsekin pienen paikkakunnan asukkina seuraan näitä ja Kansanlähetyksen striimejä. Enkä muuten itsekään osaa ajaa kaupungissa 
. Tapahtuu liikaa.
Tässä huominen KL:n striimi:
Tämä alkaa klo 13.
Nyt on aika kova jännitys päällä. Valmistaudun kirkkoon, ja päätin aloittaa oman paikkakunnan kirkosta. Syke huiletee yli 120 ja kädetki vähän tärisee. Viime yönä ei saanut kunnolla nukuttuakaan tämän asian takia.
Siunattua kirkkomatkaa! Olen itsekin lähdössä.
Toisesta ketjusta lainattua
“Me kaikki tehdään sellaisia syntejä, joita ei tajuta eikä osata mitenkään syntinä pitää. Me kaikki tehdään myös sellaisia asioita, joiden tiedetään olevan jonkun kristityn mielestä syntiä, mutta itse kuitenkin ymmärtää asian Raamatusta eri tavalla. Joissain tällaisissa asioissa itse kukin on varmaan oikeassa, joissain väärässä. Yhtä sun toista jää siis vääjäämättä katumatta, ehkä koko elämän ajaksi. Jos tällaiset asiat kategorisesti estäisivät pelastumisen, olisi pelastuvia kovin kovin vähän ja pelastumisella myös kovin vähän tekemistä armon kanssa.”
Tämäkin asia mua vaivaa. Koska jos jokin asia on toisen mielestä syntiä, mutta toisen mielestä ei, niin kuinka ihmeessä sitä sitten ymmärtää edes välttää tekemästä syntiä?! Vai tarviiko sitä välttääkkään, jos kerran kaikki tekee syntiä? Jos omasta mielestään ei tee syntiä, mutta toisen mielestä tekee, niin pitääkö sitäkin kuitenkin pyytää anteeksi jotenkin? Joka ilta pyytää iltarukouksessa päivän aikana aiheutetut synnit anteeksi?
Kuten varmaan olet huomannut, ja ehkä tiesitkin, tämä on ekumeeninen foorumi. Kirjoittajien kirkkokunnissa on siis hiukan erilaisia painotuksia ja myös käytäntöjä.
Kysymyksiin ei siis välttämättä anneta samanlaisia vastauksia. Siksi voisi olla hyvä että löytyisi jokin seurakunta ja sen pappi jonka kanssa keskustella luottamuksellisesti. Myös kaikkien meidän kannattaa huomata, että kun kirjoitamme henkilökohtaisesti, se koskettaa myös muita ihmisiä, lähinnä perhettämme.
Mutta luterilaisena sanoisin synnistä näin:
Tämän takia vastasin sinulle näin. (Eli oma mielipiteeni on, että me teemme syntiä silloin kun se on syntiä Jumalan mielestä, ei niinkään omasta mielestämme tai kaverin mielestä.)
Omasta mielestäni ymmärrys omasta henkilökohtaisesta synnistä tulee siitä että, on elävä suhde Jumalan kanssa ja Jumala näkee hyväksi antaa sinun ymmärtää joidenkin asioiden olevan syntiä.
Tortoise vastasi hyvin tuossa ennen minua. Samoin hän viisaasti muistutti että foorumilla tulee niin monta erilaista vastausta kuin on kirjoittajia. Olen myös samaa mieltä Tortoisen kanssa siitä että foorumikeskustelujen avulla ei voi kovin kauan ratkaista sellaisia kysymyksiä jotka vaativat luottamuksellista keskustelua toisen kristityn kanssa. Toivon että löydät jonkun papin johon voit luottaa ja jonka kanssa voisit käydä läpi näitä kysymyksiä.
Kristinuskon eläminen omassa elämässä ei tarkoita sitä että kaikki kristityt tekevät kaikki asiat samalla tavalla. Omasta mielestäni se johtuu siitä, että me olemme persoonina ja historialtamme yksilöitä ja Jumala haluaa olla tekemisissä jokaisen yksilön kanssa niin kuin juuri se ihminen tarvitsee.
Näin on. Joku viittasikin jo aiemmin siihen että hengellisissä liikkeissä ja yhteisöissä saattaa tulla ahdistavaksi ja vinoutuneeksi käytännöksi edellyttää samaan muottiin sopimista, jotta saisi tuntea olevansa oikea uskova kristitty. Usein sen sopivuuden mittaamista tekee kuitenkin yhteisön johtaja tai johtajien joukko, eivätkä syntyneet normit suinkaan ole aina koko kristikunnan ja historian valossa kestäviä. Tällainen korostunut autoritaarisuus on synnyttänyt myös uusia harhoja ja vähintään ruokkinut hengellistä väkivaltaa.
Toivon sydämestäni, ettemme rupea kiistelemään hyvän aiheen äärellä kristillisten kirkkojen paremmuudesta. Silti haluan omasta puolestani kirjoittaa, että minusta luterilainen (välillä ylikorostettu) syntikäsitys suojaa em. vaaroilta. Opettaessamme perisynnin olemuksesta asetamme näet kaikki samalle viivalle. Se varsinainen ongelma suhteessa Jumalaan ei siis ole jokin tekosynti (kuten tutut kiroilu, tanssi, meikkaaminen, alkoholinkäyttö..) eikä monen uskovan todellinen helmasynti ( kuten ahneus, pahan puhuminen, kateus, ylpeys . ) vaan se Tosi ongelman juuri on meidän “itseemme kiertyminen”, kuten eräs teologi hiljan ilmaisi asian. Ihminen on luonnostaan näet Jumalasta pois kääntyvä, itseensä käpertynyt. Siksi syntinen ihminen on vaarassa jäädä joko murehtimaan omaa pahuuttaan, kun ei halua uskoa Jumalan rakkauden riittävän tai hyväksymään ja vähättelemään sitä mistä omatunto soimaa. Omatunto voi kyllä olla yliherkkä, ja silloin tarvittaisiin joku joka vapauttaa itse hankitusta (tai sen yhteisön kehittämästä) turhasta syyllisyydestä.
Joka tapauksessa ajattelen siis, että kaikille tosi ja hyvä lääke on katsoa joka päivä siihen Jeesukseen joka meidän tähtemme “tuli synniksi”. Autuas vaihtokauppa : Minä saan Jeesuksen puhtauden puvukseni, Jumala ottaa Jeesuksessa koko syntisyyteni harteilleen.
Erkki Leminen runoili (Jukka Salminen sävelsi):
Ristin luona kiusatulla, / langenneella, vaivatulla / paras paikka on, paras paikka on.
Siksi älä koskaan lähde, / älä minkään synnin tähden / ristin luota pois, ristin luota pois.
Ristin luona ainoastaan synnin turmelusta vastaan voitto saatu on.
Ristin luona ainoastaan / Isä armahtavi lastaan, / rauhan julistaa, rauhan julistaa.
Ristin luona kiusatulla paras paikka on.
Minusta kristillisyydessä on yksinkertaisesti kyse riemullisesta ilosanomasta ja sen vastaanottamisesta: turvautumisesta ja luottamisesta Jumalaan ja uskosta ristiinnaulittuun Vapahtajaan ja hyvän elämän rakentamisesta Kristus-perustalle ikuisen elämän toivossa. Armossa ja anteeksisaamisessa.
Mä taidan nyt vaan ajatella asioita liian monimutkaisesti.
Ehkäpä asiat selkiintyy jahka keskustelen papin kanssa kasvotusten.
Keskustelin eilen messussa pappini kanssa tuosta ehtoollisesta ja hän sanoi ettei meillä kysellä yksityiseltä ehtolliselle tulijajalta yhtään mitään, ainoastaan jos joku tulee humaltuneena tai käytäytyy häiriköiden heille hän ei sitä jaa, muut ovat tervetulleita. Eli se on juuri niin kuin @tortoise n kanssa ylempänä selitimme. Tässä vielä tuo ohje messuvihkon takakannesta, josta otin kuvan.
Tervetuloa!
Muinoin oli erinäisiä runovärssyjä ulkomuistin tueksi. Asian muistamiseksi Herran ehtoolliselta pidättämisen perusteen kohdalla olivat heksametrisäkeet:
Ebrius, infamis, erroneus atque furentes
cum pueris Domini non debent sumere corpus
(Humalaisen, huonomaineisen, harhaoppisen ja riehujien
ei [kuten ei lastenkaan] pidä nauttia Herran ruumista)
En nyt ajattele ketään hlöä, mutta koska ihmiset ovat mitä ovat, järjestys Messussa ja HPE:llä on oltava ja se on raamatullista. Nykyisin ei ole käytännössä mahdollista tuntea kaikkia osallistujia ja kysellä heiltä mitään, joten vastuu on ehtoolliselle menijän, ja jos käy rutiininomaisesti miettimättä yhtään mitä nauttii, kyllä se paaduttaa helposti, joten välillä joutuu jättämään väliinkin osallistumisen.
Itse kannatan taas vanhaa käytäntöä, että HPE on kerran, pari kuussa, että jaksaa keskittyä. Käytäntö on kuitenkin toista mieltä.
Tässä mielestäni oikea opetus!
"Kelvollinen ehtoollisvieras on henkilö, joka uskoo ehtoollisen sanoihin: “teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi.” Ehtoollisen pätevyys ei riipu omasta uskosta, vaan Jumalan sanasta, ja se on tarkoitettu kaikille, jotka tuntevat itsensä rakastetuiksi ja tervetulleiksi. Ehtoollisessa on tärkeää, että kelvollinen ehtoollisvieras vastaanottaa anteeksiantamuksen lupauksen uskovin sydämin. Ehtoolliselle ei tule tulla omien ansioiden varassa, vaan Jumalan sanan ja käskyn tähden.
[
luterilainen.net**+3**
](https://www.bing.com/ck/a?!&&p=8f4d8a1c28902c494186a37ec80482131cf0da1e7c3872e4717ea6437a6732d8JmltdHM9MTc2NDU0NzIwMA&ptn=3&ver=2&hsh=4&fclid=06410651-25e4-623c-0a23-123524cc6369&u=a1aHR0cHM6Ly93d3cubHV0ZXJpbGFpbmVuLm5ldC9oZXJyYW4tcHloYS1laHRvb2xsaW5lbi8&ntb=1
"
Kiitos 
Nyt kun sain eilen pahimman jännityksen pois menemällä oman kunnan kirkkoon, niin uskoisin että nyt on helpompi mennä muihinkin kirkkoihin ja haluaisin kyllä käydä tutustumassa eri paikkoihin.
Eilen menin kirkon jälkeen vielä naapurikunnan helluntaiseurakuntaan. Olin isommat itkut itkenyt jo kirkossa niin kehtasin (ja jaksoin) mennä vielä muuallekin.
Tämäkin on mahdollista.
Olen tosiaan ollut yli vuosikausia pois seurakunnasta. Ja ajoittaiset käynnit esim hell.srk:ssa on aiheuttanut ahdistusta. Lokakuinen kokous aiheutti lievän paniikkikohtauksen, joka toistuikin sitten viime viikolla paljon voimakkaampana.
Kiitos!
Katsoin heti lauantaina jonkun SLEY:n jumalanpalveluksen
Ihan ulkomuistista: “NIIN USEIN, kuin te sitä juotte, tehkää se minun muistokseni.”
Nykyisin yhteiskristillisyys ja ekumeenisuus on vallitsevana uskona ja toiveena. Siinä on kyllä nähdäkseni etsijällä haasteensa, ei voi lopun ikäänsä käydä eri kirkoissa, on niiden opeissa vielä sen verran eroavaisuutta suvaitsevaisillekin.
Kyllä luterilaisen tulee ensiksi katsoa onko seurakuntansa luterilainen ja jos ei ole, niin sitten vasta katsoa mikä se voisi olla omalla kohdalla. Niin on tietenkin helluntailaisenkin kanssa, jos on sydämeltään ja uskoltaan helluntailainen, pääasiassa ensin etsiä sieltä ja toissijaisesti tutustua muihin selventääkseen uskon käsitystään.
Ei sekaoppi voi rakentaa eikä ole oikein. Tämän sekaopin takia voisin itse jättää kansankirkon, mutta kun uskon luterilaisen opetuksen ydinasioissa, niin ei ole paikkaa mihin vaihtaisi.
Opetusta Jeesuksesta tässä löydössäni:
2025-11-29 12:18:32
Paavali totesi kerran, ettei samoista asioista kirjoittaminen häntä kyllästytä (Fil 3:1). Kyllä kai sinua niin kuin minuakin kuitenkin kyllästyttää, jos toistuvasti joutuu lukemaan ja kuulemaan samaa asiaa. Ei tahdo millään kestää sitä. Ihmisen luonto on sellainen. Mutta jos se sama asia on Jeesus Kristus ja hänen suuruutensa ja merkittävyytensä, ei meillä pitäisi olla syytä kyllästyä. Johonkin asiaan saatamme kyllästyä. Samoin tutun opin toistamiseen ja samojen sanojen kertaamiseen.
Emme voi kuitenkaan kyllästyä henkilöön. Emme ainakaan silloin, kun tämä henkilö merkitsee meille todella paljon. Emme voi tympääntyä sellaiseen, jonka läsnäolo on meille mitä suurin ilon aihe ja jonka sanat antavat perustan elämällemme. Emme voi kyllästyä, kun tämä henkilö on niin suurenmoinen ja ainutlaatuinen suhteessa meihin kuin Jeesus Kristus on sanansa mukaan. Hän todella rakastaa meitä. Hän on antanut itsensä alttiiksi meidän puolestamme. Ja hän antaa koko elämällemme sen varsinaisen tarkoituksen ja sisällön. Jos häntä ei olisi, ei meillä olisi mitään.
En tiedä, mikä olisi se voima, joka taivuttaisi meidät entistä kokosydämisemmin keskittymään yksin Jeesukseen Kristukseen. Ainakin omalla kohdallani kuulen jatkuvasti äänen, joka syyttää: Ei kannata keskittyä yksin Jeesukseen, sillä se muodostuu elämässäsi niin pian vain tyhjäksi lauseenparreksi. Ethän ole näinä 40 vuotena, jotka olet ollut uskossa, kasvanut todella paremmaksi. Vasta sittenhän Jeesukseen keskittymisessä on jotain järkeä, kun sen seurauksena on näkyvä muuttuminen ja selvä vaikutus ulospäin ympäristöömme.
Luontainen ajatuksemme siis on, että lupa keskittyä johonkin asiaan on sidoksissa siihen, mitä myönteistä tämä asia saa aikaan. Näin ihmisen jalostuminen ja kypsyminen tuntuu paljon merkittävämmältä kuin keskittyminen yksin Jeesukseen Kristukseen.
Minua kiinnostaa enemmän se, mitä Jeesukseen keskittyminen saa aikaan kuin se, että Jeesus sellaisenaan, henkilönä on kaiken huomion keskipisteenä. Onko sittenkin niin, että Jeesuksen arvo minulle ei olekaan hänessä itsessään, vaan hänen vaikutuksessaan.
Miksen saisi palvoa tai ainakin opetella palvomaan Jeesusta ilman mitään muuttumista tai vaikutusta? Miksi huomion kiinnittäminen häneen tulee arvokkaaksi vasta silloin, kun siitä on seurauksena hyviä tuloksia tässä elämässä? Tiedän kyllä kuinka tympeää ihmisten on kuulla minun puhuvan Jeesuksesta, jos he samaan aikaan näkevät, miten viheliäinen ihminen olen. Mutta eihän Jeesuksen tule olla kaikki kaikessa minulle vain siksi, että olisin toisille ihmisille miellyttävä. Kai rumakin saa palvoa Jeesusta. Kai syntinenkin saa huutaa häntä avukseen. Vaikka ihmiset pitäisivät minua suurimpana kaikista roistoista, niin siitä huolimatta minulla on lupa keskittyä Jeesukseen. Hänen maineensa kestää tässä maailmassa minun kaltaiseni pahan ihmisen palvontaa. Ongelma onkin siinä, etten palvo häntä todella aidosti.
Kuinka ihmeen valloittavana Heprealaiskirjeen kirjoittaja näkeekään Jeesuksen! Hän haluaa meidän kiinnittävän mielemme Jeesukseen (3:1). Otan lopuksi yhden sanan, joka kirkastaa kirjeen alkuluvuissa Jeesuksen suuruutta. Jeesus on pantu KAIKEN perilliseksi ja kantaa nyt KAIKKEA voimansa sanalla (1:2 - 3). KAIKKI on asetettu hänen jalkojensa alle eikä mitään jäänyt alistamatta (2:8). Hän joutui KAIKKIEN edestä maistamaan kuolemaa (9). Hänen tähtensä KAIKKI on ja hänen kauttaan KAIKKI on (10). Hän haluaa vapauttaa KAIKKI kuoleman pelosta (15). Hän on ollut KAIKESSA kiusattu samalla lailla kuin mekin (3:15). Hän tuli iankaikkisen autuuden aikaansaa aksi KAIKILLE, jotka ovat hänelle kuuliaiset (5:9). Ja tähän kaikki-sanaan mahdun minäkin. Ihmeellinen Jeesus.
( Lähde: Olavi Peltola)
s-seutulainen
Voisitteko jatkaa ehtoollisesta ja muusta teologiasta esim. näissä ketjuissa.
Millä mielellä ehtoolliselle? - Usko - Usko ja rukous
Ehtoollisella käymisen tarkoitus - Rukous - Usko ja rukous
Ehtoollinen ja Usko - Oppi - Usko ja rukous
tai
Kristittyjen yhteys vai yhteiskristillisyys? - Moraali - Usko ja rukous
Oman kirkkokunnan valitseminen - Oppi - Usko ja rukous
Hakutoimintoon sana ehtoollinen ja sieltä tulee kaikenlaisia ketjuja koskien asiaa.
Kun yksittäinen henkilö aloittaa ns. pastoraalisen ketjun koskien henkilökohtaisia kysymyksiä, sitä voisi kunnioittaa ja julkaista muun keskustelun niille sopivissa ketjuissa.
Jos haluaa antaa luettavaa ja ajateltavaa tämän ketjun aloittajalle ja lukijoille, voi linkata toisessa ketjussa julkaistun viesti tähän ketjuun.
Tämähän kuulostaa hyvältä. Vaikuttaa siltä että sinulla oli tällä kertaa hyvä olla jumalanpalveluksessa ja kokouksessa.
Kun jatkat käymistä seurakunnissa, ja pääset juttelemaan asioistasi ihan henkilökohtaisesti jonkun kanssa, alkaa varmasti selvitä mikä on sinun tapasi olla kristitty.
Arvostan että kirjoitit tänne foorumille tästä tämänhetkisestä tilanteesta.
Siunausta kaikkeen mitä tutkit ja kokeilet jatkossa!
