Tuo JSN:n ratkaisu on mielestäni tavanomaisesta huonommin perusteltu. Julkinen paine saattoi tällä kertaa vaikuttaa JSN:n omaan ratkaisuun.
JSN:n ratkaisun keskeinen perustelu oli tällainen:
Neuvostolla ei ole näyttöä siitä, että päätoimittaja olisi suoranaisesti luovuttanut journalistista päätösvaltaa jollekin tietylle toimituksen ulkopuoliselle taholle. Neuvosto kuitenkin katsoo kokonaisarviona, että lehdellä ei ollut riittäviä journalistisia perusteita kolumnin poistamiseen, eikä päätoimittaja vastauksessaan sellaisiin viitannut. Arvioon vaikuttaa erityisesti se, että päätoimittaja ei alun perin nähnyt sisällöllisiä perusteita poistaa kolumnia tai tehdä siihen kolumnistin ehdottamaa lisäystä, vaan teki poistopäätöksen vasta noin viikon viiveellä julkisen keskustelun perusteella.
Eli ongelmana nähtiin erityisesti se, että tekstiä ei poistettu heti, vaan vasta viikko julkaisun jälkeen. Sitä asiantilaa, että päätoimittaja (joka ei ollut nähnyt tekstiä ennen sen julkaisua) oli sallinut tekstin jäävän sen julkaisun jälkeen verkkoon noin viikoksi sen sijaan että olisi poistattanut sen pian siihen tutustumisen jälkeen, ja että poisto oli tehty vasta laajan julkisen keskustelun jälkeen, pidettiin evidenssinä siitä, että päätoimittaja ei ollut nähnyt itse tekstiä journalistisesti ongelmallisena, vaan että poisto olisi tapahtunut keskustelun, ei kolumnin itsensä sisällön takia.
Sitaatissa huomiota kiinnittävät sanat “eikä päätoimittaja vastauksessaan sellaisiin viitannut”, koska ratkaisuselosteessa oli päätoimittajan vastinetta referoitaessa jopa tuotu esiin joitakin päätoimittajan ilmeisesti esiin nostamia sanavalintoihin liittyviä ongelmia julkaistussa tekstissä. Se, että ovatko journalistiset perusteet olleet riittäviä poistoon, on toki tulkintakysymys. Poistoissa lienee ollut kyse kokonaisarviosta myös päätoimittajan näkökulmasta.
Alkuperäisessä kolumnissa väitettiin esimerkiksi:
Jos Jeesus syntyisi nykyajan eläinten hehtaaritalliin, hän muuttaisi suunnitelmiaan saman tien. Eivät ihmiset tarvitse pelastajaa, vaan heidän keskitysleireissään kärsivät eläinparat.
Onko esimerkiksi tuo tosiasia vai mielipide tai sepitetty väite, ja käykö se lukijalle tekstistä riittävän hyvin selväksi, mistä näistä on kyse? (vrt. journalistin ohjeiden kohta 11)? Olisi mielenkiintoista tietää, että olisiko se ollut JSN:lle riittävä journalistinen peruste poistolle, jos päätoimittaja olisi todennut vastineessaan JSN:lle, että kirjoituksessa, joka oli laadittu pappina, teologian tohtorina ja tietokirjailijana allekirjoittaen (mikä voisi saada lukijan odottamaan, että faktoina esitetyt asiat perustuvat johonkin), oli esitetty tosiasian näköisesti sepitteellisiä spekulaatioita siitä, miten Jeesus olisi toiminut, ja että julkaistu kirjoitus ei siltä osin täyttänyt journalistin ohjeiden kohtien 10-12 vaatimuksia.
Siitä ei ratkaisussa esitetty näyttöä, että julkinen keskustelu olisi tyrehtynyt kolumnin poistoon.
Lisäksi JSN jätti kokonaan tuomatta esiin ja ottamatta huomioon arvioissaan sen asiantilan, että Kirkon ja kaupungin kolumnit eivät ole maksumuurin takana tai muutoinkaan salattuja, ja että ne tallentuvat verkkoarkistoihin ja myös säilyvät niissä vapaasti saatavilla, eli että K&K:n juttu esim. tässä tapauksessa ei ollut edes poistettavissa netistä kokonaan. Esimerkiksi journalisti-lehden tammikuun 2021 numeron artikkelissa, jossa keskustelu jatkui omalta osaltaan aikoinaan, oli mukana toimiva linkki alkuperäiseen nettisivuun webarkiston kautta, josta lukija pystyi tarkistamaan alkuperäisen tekstin niin, että kolumnin lisäksi myös nettisivun muut otsikot näkyivät silloisen tilanteen mukaisina.
JSN väitti, että:
Koska kolumnin sisällöstä kiisteltiin ja yhteiskunnalliset vaikuttajat ottivat siihen kantaa, olisi päätoimittajalla ollut suoranainen velvollisuus pitää kolumni julki, jotta yleisö olisi voinut itse arvioida tekstiä sekä yhteiskunnallisten ja kirkollisten vaikuttajien reaktioita siihen.
Sitä ratkaisussa ei kuitenkaan siis kerrottu, että yleisö saattoi poiston jälkeenkin arvioida tekstiä ja yhteiskunnallisten ja kirkollisten vaikuttajien reaktioita siihen - vaikka ratkaisun tekemiseen osallistuneista JSN:n edustajista ainakin osa lienee ollut lukenut mm. edellä linkkaamani Journalisti-lehden jutun, ja ollut tietoisia siitä, että teksti säilyi netissä tarkistettavissa, ja että tuo JSN:n ratkaisussa käytetty perustelu ei ollut tuolta osin ainakaan koko totuus asiasta (vrt. journalistien ohjeen kohta 8 totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen pyrkimisestä).
