Ai jaa, ihanko totta? Mitä mieltä olet perisynnistä?
Ai jaa, mistä perisynnistä.
No tämä nyt ei ole mikään yllätys, vaan olet ottanut agendanksesi luterilaisuuden vastustamisen jo foorumille kirjautumisestasi lähtien. Jumalan sanan valossa agendasi vain on hutero, jopa kestämätön.
Olenko minä se pahat pojat, varmaan huomiot sen, että suurin osa kristikunnasta ei jaa näkemystäsi, perisynnistä. Tämän ei pitäisi olla sinulle yllätys. Myös jopa luterilaisuus tekee eron ihmisen luonnon ja perisynnin välillä.
Niin, se ei hyväksy Flaciuksen oppia, jonka mukaan ihmisen luonto on yhtä kuin saatanan luonto. Ks. Yksimielisyyden ohje, tiivistelmä, perisynti.
Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja voi vielä langenneenakin, lankeemuksensa ensimmäiseltä Aadamilta perineenä ottaa vastaan Jumalan armon Kristuksessa, toisessa Aadamissa, uskon valistamalla harkinnalla ja ymmärryksellä, mutta ei millään teolla. Oletetaan, että olen varastanut lähimmäiseltäni 20 euroa, eli olen siis varas. Voinko lakata olemasta varas, jos hyvitän tekoni antamalla lähimmäiselleni takaisin nuo 20 euroa? En tietenkään, vaan olen edelleen varas, eikä hyvittämäni 20 euroa muuta tätä asiaani miksikään. Tätä tarkoittaa lyhyesti luterilainen käsitys ettei teoilla voi vanhurskautua Jumalan edessä.
No miten se sitten tapahtuu? Siten, että synnin poisottamisen voi suorittaa ainoastaan ihminen, joka on luonnoltaan Jumala. Synnin pois ottaminen voi tapahtua ainoastaan Jumalalallisin voimin ja siksi oli välttämätöntä, että Kristus oli Jumala ihmisyyden omaksuneena. Siksi me tunnustamme koko kristikunnan kanssa hänet Jumalaksi, joka on ilmestynyt ihmisyydessä. Uskomalla siihen, että hän on kantanut maailman synnin me saamme vanhurskauden hänessä.
2Kor 5:19-21: “Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa. Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän tähtemme teki synniksi, että me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi.”
Mutta jos sinä koetat ottaa synnit pois teoillasi, niin silloinhan sinä astut Kristuksen sijaan ja yrität tehdä itsesi Jumalaksi yrittäen tehdä sellaista mikä kuuluu yksin uskolle, joka vastaan ottaa Jumalan teon Kristuksessa.
Joh 1:29: "Seuraavana päivänä hän näki Jeesuksen tulevan tykönsä ja sanoi: “Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!”
Kujanpää on kirkkoherrana omassa seurakunnassani, pidetty mies. Olen tykännyt hänen tyylistään itsekin, harmi että jää eläkkeelle. Uudesta kirkkoherrasta en tiedä, kun ei ole vielä tutuksi tullut.
“Hyvyyttä ja rakkautta ei tule pantata” Tuosta olen samaa mieltä, mutta en silti allekirjoita Setan perusteluita.
ahdistuneisuus on seksuaalivähemmistöihin kuuluvilla nuorilla muita yleisempää ja heiltä puuttuvat läheiset ystävät useammin kuin heteronuorilta. Mielialaan liittyvät huolet ovat sateenkaarinuorilla lähes kaksi kertaa yleisempiä kuin muilla. Sateenkaarinuoriin kuuluvat esimerkiksi lesbot, homot, biseksuaalit, intersukupuoliset, transsukupuoliset ja muunsukupuoliset.
Jarmo Kokkonen näkee työn sateenkaari-ihmisten eteen yhteisen ihmisyyden puolesta toimimisena ja arjen kristillisyytenä. Hänen mukaansa kirkossa osataan jo pitkälti elää seksuaalisen moninaisuuden kanssa, mutta sukupuolen moninaisuuteen vasta opetellaan.
Kirkkojakaupunki.fi sivulta löytyy uusin Kari Kuulan kolumni, jossa hän ottaa kantaa koulujen uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetukseen. Erittäin viisaasti hän on mielestäni perustellut kantansa.
Voisiko joku ystävällisesti lisätä linkin, kun minulta se ei tällä kertaa sattuneesta syystä onnistu.
K&k -lehdessä on juttua kasteesta. On kuulemma vaikeaa löytää lapselle kahta kirkkoon kuuluvaa kummia. Pappi Marjut Mulari on sitä mieltä, että kirkon tulisi vähentää byrokratiaa ja pitäisi antaa "kaikkien kummien kukkia ". Mitäpä sillä on väliä, kuuluuko kummi kirkkoon vai eikö kuulu.
Voisiko joku taas lisätä linkin.
Aika jännä mielipide - vallankin papin suusta!
Joskus muinoin eläissäni muistan oppineeni, että kummin velvollisuus on tutustuttaa kummilapsensa kristilliseen kirkkoon.
Kai se on sitten noitten pappienkin suhteen samantekevää mitä uskoa edustava poppahenkilö siellä alttarilla touhuaa.
Kirjoitin epäselvästi, anteeksi. Tuo lainaamasi kohta oli minun puuskahdus jutun kommentoimiseksi. Semmoiseen käsitykseen pääsin lehden jutusta. Vähän hankalaa kirjoittaa, kun en pääse läppärille enkä hallitse älykännykkää kovin hyvin.
Näköjään Jaakko Heinimäki on kirjoittanut samasta aiheesta, uskollisena tyylilleen.
Kaste on sentään niitä ainoita sakramentteja, mitä evankelis-luterilainen kirkko todistaa, tai on ainakin ennen pitänyt sakramenttina (kaste ja ehtoollinen).
Tässä on taas kyse siitä, että jonkun yleishumaanin poliittisen muotiaatteen ajamiseksi saa kristinusko ja kristinoppi astua sivuun. Edes sakramenttien pyhyydestä ei välitetä sen vertaa, että ne toimitettaisiin kirkon opin ja käsikirjan mukaan.
Näiden monikulttuurisuutta ja gender-ideologiaa ym “ihmisoikeuspolitiikkaa” palvovat extreemi-liberalit papit näkevät Raamatun, Tunnustuskirjat ja Kirkkokäsikirjat vain yhtä joutavana kuin vanhat pukeutumisetiketit, joista aika ajaa ohi ja yli. Tiedoksi: Ne eivät ole vain sitä.
Avioliitto ollaan valmiita muuttamaan miksi vain kivaksi pitkää yhteiseloa viettävien kirkolliseksi vihkimiseksi, välittämättä siitä, että jo luomisesta alkaen Jumala osoitti ihmisille tahtonsa siihen että mies+naisparit elävät yhdessä ja elävät parisuhteessa, ja harrastavat siinä keskinäistä seksiä ja saavat lapsia jos Jumala heille suo.
Kummiudellakaan ei ole niin väliä, ei ainakaan kummin uskolla, kunhan otetaan vain joku tuttu (miksi edes tuttu?) heppu kummiksi ?
Onko sitten pappeudellakaan niin väliä? EIkö se ole samantekevää, kunhan joku dervissi siellä alttarilla pyörii?
Millä on enää mitään väliä? Onko millään?
Voihan olla, että joku liberaali pappi voi oikeasti pitää kastetta tärkeänä, mutta arvelee että kummit eivät kuitenkaan oikeasti ole niin välttämättömiä. Tällöin hän voi ajatella että on parempi että kukaan ei jää kastamatta kirkkoon kuuluvien kummien puutteessa.
Jos puhutaan kummiudesta, ollaan kyllä aika kaukana kristillisen opin ytimestä. Raamattu ei edes tunne kummin käsitettä, joten onko ylipäätään oikein vaatia kasteen ehtona kirkkoon kuuluvan kummin löytymistä? Toki tämä on osittain eri kysymys kuin se, voidaanko tuon artikkelin tapaan laimentaa koko kristillisen kasvatuksen käsite niin opittoman sekulaariksi lapsen kanssa olemiseksi, että uskonnotonkin passaa siihen aivan hyvin. Itse olisin enemmän sillä kannalla, että kummien pakollisuudesta luovuttaisiin kokonaan, kuin että kummiksi kelpaa kuka vain uskonnosta riippumatta.
Mutta kyllä näitä epävirallisia kummeja on tosi monella uskovan perheen lapsellakin. Esim sellaisia, jotka kuuluvat eri kirkkokuntaan, kuten vapaisiin suuntiin. Samoin myös uskovat evlutit voivat toimia “kummeina” vapaasuuntaisten perheiden lapsille, joita ei kasteta lapsena. Ei tällainenkaan varmaan ongelmatonta ole, mutta elämää. Eikä mielestäni ollenkaan niitä isoimpia ongelmia kirkossa.
Taidan edustaa joka suhteessa mennyttä maailmaa ja jotain muinaistulkintaa kristinuskosta, mutta kun pohdin, miten ajatukseni kummiudesta esittäisin, niin ne resonoivat aika hyvin ao lainauksen kanssa:
"Kummiudella on kristinuskossa pitkät perinteet. Raamatussa kummeista ei puhuta, mutta kummiuden käsite tunnetaan jo alku- ja varhaiskirkon ajoilta. Tuolloin kaste oli useimmiten aikuiskaste ja kummiksi valittiin yksi ainoa henkilö, jonka tehtävä oli tukea vasta kastettua kristillisessä elämässä ja perehdyttää häntä uskon oppeihin. Suomeen kummikäytäntö vakiintui sitä mukaa, kun kristinusko juurtui maahamme valtauskonnoksi eli 1200-luvulta lähtien.
Kummin velvoite toimia lapsen hengellisenä kasvattajana oli alkujaan hyvin konkreettinen. Kirkon kannalta kummi oli hengellisessä mielessä lapselle tärkeämpi kuin tämän omat vanhemmat. Puhuttiin hengellisestä vanhemmuudesta, joka oli kirkon mielestä puhtaampaa ja jopa arvokkaampaa kuin synnillisen toiminnan tuloksena alkunsa saanut biologinen vanhemmuus."
Saatto päätettiin jättää väliin, kun ahkerasti tubettava kansanedustaja Sebastian Tynkkynen (ps) uhkasi lähteä Tampereelle häiritsemään tilaisuutta. Seurakuntiin alkoi sataa niin aggressiivisia viestejä, että ne päätyivät perumaan surusaaton. Raskaiden tunteiden kanavoimisen edellyttämä rauha ja turva olivat mennyttä.
Harmi, että kyseessä oli Sebastian Tynkkynen, joka on kunnostautunut siinä määrin, että sanoipa hän mitä tahansa, niin asia saa täystyrmäyksen itseään fiksuna pitämiltä ihmisiltä.
Kirkon ei pidä taipua painostukseen
Tästä olen samaa mieltä, mutta valitettavasti kirkko hyvin monessa asiassa kyllä taipuu painostukseen.
Aikuisrippikoulun voi käydä 20 tunnissa.
Tikkurilan seurakunnan nuorten aikuisten toiminnasta vastaava pappi Terhi Viljanen kertoo, että aikuisrippikoulussa voidaan keskittyä pohtimaan juuri niitä asioita, joita aikuisriparilainen haluaa miettiä.
– Kummiksi aikovan kanssa voidaan pohtia, minkälainen kummi hän haluaa olla ja mikä on kummin tehtävä. Naimisiin aikovan kanssa voidaan selvittää, mitä Raamatussa puhutaan rakkaudesta, Viljanen kertoo.