Kirkko ja kaupunki-lehden pääkirjoitukset

media
kirkkojakaupunki

#42

Ei paha veto piispalta, joka toki on tässä omallakin asiallaan - ainakin vastustajien mielestä.

Mutta itse olen miettinyt meidänkin srkn lehteä samalla tavalla, ja tiedän monen olevan samaa mieltä. Että miksi tehdä juttuja kaiken maailman asioista, kun olisi se oleellinenkin viesti olemassa. Verorahoilla, ja kirkon statuksella.


#43

KK on päätoimittajan vaihdoksen myötä muuttunut melko tylsäksi lehdykäksi, jossa ei ole paljon mitään kiinnostavaa. Entisen päätoimittajan provosoiva ja riitaahaastava tyyli on poissa, mikä varmasti on hyvä asia, mutta sen seurauksena lehti on - tylsä. Ja tapahtumailmoitukset ovat epätarkkoja ja entinen hyvä Musiikkia kirkoissa -lista, jossa oli kirkoissa pidettävät konsertit ja musiikkitilaisuudet listattuina puuttuu myös. (Kun sitten seurakunnan nettisivuillakin oleva tapahtumakalenteri on huono ja epätarkka, niin ei oikein tervetulotoivotuksilta aina tunnu.)


#44

Hyvä pointti tuo että “Itse itsestä tehty journalismi on jääviä.”


#45

Facebookissa tuli vastaan juttu Kirkko ja kaupunki -lehdestä

Minä ymmärsin, että he eivät olisi tehneet julistustyötä, mutta jutussa mainitaan mm. “Ari teki jonkin verran myös papin töitä ja arvelee, että tämä puoli olisi lisääntynyt, jos työ olisi jatkunut.” Alun pitäen minulle jäi käsitys, ettei vastaanottava seurakunta huolinut heitä, mutta olisiko heidän työkohteensa sitten muutettu eri paikkaan, en muista. Joka tapauksessa hyvin kuvaavaa, että tämmöinen juttu on nimenomaan Kirkko ja kaupunki -lehdessä, jonka sisällöstä olen saanut vähän kyseenalaisen kuvan.


#46

Kirkko ja Kaupunki (tuttavallisemmin Kurkku & Kuponki) on sisällöltään ja toimituksen agendaltaan jokseenkin kyseenalainen media. Eikä päätoimittelijan vaihdos asiaa millään muotoa korjannut.
Ja vaikka se virallisesti onkin vain Helsingin srk-yhtymän äänitorvi niin IMO se kyllä heijastelee aika vahvasti kirkon kokonaisnäkemystä.


#47

Mukava kuulla uutisia Kotisaarten pariskunnasta, että on saatu tehtyä hyvää työtä, vaikka heidän missionsa alkoi niin dramaattisissa merkeissä.


#48

Päätoimittajalla oli myös tervetullut ehdotus jokin aika sitten: että Lapinlahden sairaalan vanhalle alueelle perustettaisiin jonkinlainen cityluostari. Eri asia sitten, kuinka realistinen tuollainen ehdotus olisi. Luostarista en tiedä (mihin seurakuntaan/sääntökuntaan/tunnustukseen se ensinnäkin kiinnittyisi? Luterilaisilla ei ole Suomessa kunnollisia luostareita), mutta sinänsä olisi mukavaa, jos pääkaupungissa olisi jonkinlainen puoliresidentiaalinen ekumeeninen kristillinen keskus.


pilkkoi tämän ketjun #49

Yksi viesti siirrettiin toiseen ketjuun: Moderointikeskustelu


#50

Itselläni viimeiset 15 vuotta on mennyt hieno K&K suoraan köyhän miehen vessapaperiksi.
Kuka ottaisi otetetta tuosta Heinimäestä tms, suunnat ja mielipiteet vaihtuu kuin tuuliviiri.

Hän on mielestäni silloin tällöin tehnyt edes jonkin verran asiaankuuluvaa teologiaa, esim Jolkkosen kanssa. Nyt kyllä motiivit tullut ilmi.


Moderointikeskustelu
#51

Kovasti täällä arvostellaan Stadin seurakuntien tiedotuslehteä.:neutral_face: Lueskelin sitä aikoinani ihan mielelläni, varsinkin tapahtumia ja menoja-palstaa. Pyysin lähettämään lehteä, vaikka sen tulo loppui kirkkokunnan vaihdon jälkeen. Lähettivät katolisellekin…:grinning:


#52

Tapahtumia ja menoja palsta sisältääkin faktaa, ja on hyödyllistä tietoa, mikä edelleen hukkuu kirkon nettiviidakon syövereihin.

Mutta usein lehden avatessa tekee mieli sulkea se saman tien, kun pääkirjoitus on jotakin jonkin aate- ja tulkintafragmentin yksipuolista paatosta ja propagandaa kirkon suurella mediavallalla, joka on valjastettu yksinomaan kyseisen kuplan pullisteluun. Tehostettuna
kädet puuskassa uhoavan päätoimittajan kokovartalokuvalla.(Mitä asennetta tuo body-language kertoo? Aktiivisuutta? Ehkä. Vihaa???)

Sisällä on sitten sitä sun tätä, islamilaisten juhlien kuvaamista, yhteiskuntapoliittista jauhamista asioista, joista toistaminen kai jo miljoonatta kertaa aiheuttaa hylkimisreaktion.

Tunnustuksellista kristillistä sanomaa on harvassa.

Kaasujalka tai IKH:n mainoskatalogi tuntuu kiinnostavammalta ja hyödyllisemmältä ilmaisjulkaisulta.


#53

Kyseistä lehteä tuntematta: Tuo on tyypillinen tilanne muuallakin. Kirkossa ollaan jotenkin sekaisin (myös) sen suhteen, mikä on viestinnän olennainen tavoite. Tai sitten se ei vain toimi, vaikka tavoite olisikin selvä.
Mutta ehkä kaksi päälinjaa ovat a) olennaista on tapahtumainfo ja tavallaan sen kautta ajatus tavoittavuudesta - että ihmiset tulisivat sanan vaikutuspiiriin! ja b) viestinnän on luotava positiivista ja monipuolista kuvaa kirkosta, myös siten että se kiinnostaisi niitä jotka eivät ole aktiivisia jo valmiiksi.
Tuo b) ehkä ilmenee sitten meidän sisällä olevien ja myös monien työntekijöiden mielestä hieman outoina haastatteluina ja juttuina. Outoina siinä mielessä että useinkaan niissä ei ole esillä kirkon pääsanoma, ei kutsu messuun, tai Raamatun sanan äärelle muuten jne. Vaan yritetään ikäänkuin syleillä kaikkia.
Joidenkin mielestä a) on taas pelkästään sisäpiirin palvelua. Ajatus on kai, että se ei tavoita eikä luo mielikuvaa avoimuudesta ja kiinnostavuudesta.
Tästä ristiriidasta taisi esim. Teemu Laajasalon taannoinen kriittisyys Kirkkoa ja kaupunkia kohtaan nousta.


#54

No nyt menee yli.
Nimittäin tuo on puhdasta nykyajan mainontaa.
Ihan samanlaista - minustakin luotaantyöntävää - pullistelua, ja valtavia ihmisten valokuvia pursuavat nykyään herätysliikkeidenkin julkaisut. Esim. Sleyn nettisivut ovat välillä minusta ihan liikaa mainostoimistojen tuotteen näköisiä. Ja samanlaista taitaa olla Kansanlähetyksen ym. kuvitus.


#55

Ettäkö voi olla mäntti kun muutkin ovat mänttejä?

Miten olisi erottuminen positiivisesti?


#56

Pääkirjoituksen ohella K&K-lehden (ilmeisesti ikiaikainen) sarjakuvapiirtäjä opettaa katajaiselle kansalle kristinuskon opettamaa rakkautta ja suvaitsevaisuutta jakamalla suurella media- ja tuomiovallallaan poliittiset puolueet (ja niiden äänestäjät?) vuohiin ja lampaisiin.

Vihreät ovat kelpoja ihmisiä, Haavisto peräti Jeesus, kun taas persut ja ilmeisesti heidän kannattajansa jonkinlaisia ali-ihmisiä, joita voi demonisoida vapaasti.

Kristillistäkö? Tämäkö sitoo yhteen jo monissa muissa asioissa repeilevää kirkon porukkaa? Onko kirkolta asiallista ryhtyä vaalien alla arvioimaan poliittisia puolueita herjakirjoituksin?

Antakaa nyt vielä piispanhiippa ja mediapiispan asema näille rakkaudellisille valon jakajille. Vihapuheen ja mediakiusauksen harjoittajille.


#57

Itselläni tapa selata k&k, lukuunottomatta kirkollisia ilmoituksia, jotka ovatkin ainoa asia miksi voisin sitä kutsua lehdeksi tai postiksi, on siinä selailla ja huokailla pitkään ( miettien taas miksi edes vaivaudun lukemaan sieltä edes jotain ).

On viimeistään siinä sarjakuvasivu-aukeamankohdalla tehdä iso vanhanaikainen silmät kiinni sivun vaihtaminen operaatio.

Tällä kertaa en antanut itseäni ehdoin tahdoin rienattavaksi. Tein tietoisen päätöksen olla katsomatta sarjakuvaa, jonka tiedän alentavan jo etukäteen Kristinuskoa.


#58

Tätä miettii monesti moni, ja muidenkin julkaisujen kohdalla.
Olen itseni saanut toisinaan kiinni sellaisesta jopa masokismiin viittaavasta vaivautumisesta. Ei siitä kuitenkaan mitään hyvää seuraa. Ehkä jonkin verran on vanhemmiten tullut opittua sitä ettei käytä aikaa mielen pahoittamiseen. Esim en enää katso teeveen asenteellisesti tehtyjä uskontoon liittyviä juttuja. Enkä selaa niitä lehtiä joissa todennäköisesti on huonoa sisältöä. Mutta poikkeuksia tästä valitettavasti vielä tulee. Päivittely ja pöyristely on jotenkin niin houkuttelevaa…


#59

Niin, päivittelyn ja pöyristelyn tuoman ilon(?) sijasta minun kommenttini syy oli aito suru ja loukkaantuminen. Loukkaantuminen solvattujen kanssakristittyjen puolesta, ja sitä enemmän loukkaantuminen ihan omasta puolestani. Tulin kirkosta vaapaaehtoistyöstä illalla, työstä, mitä olen tehnyt siellä aina kun sairauksiltani pystyn, ja josta minua eilen niin kirkon henkilökunta kuin lukuisat seurakuntalaiset avoimesti kiittivät, jopa halauksin. Otin lähtiessäni kirkosta K&K:n koska se tulee sinne pari päivää aiemmin kuin kotiini ja luin illalla Ville Rannan “totuuden” siitä mitä edustan

Niin, minä olen noita suunnilleen “lapsia syöviä ja homoja hakkaavia ja mamuja polkevia” persujen äänestäjiä. Ja tulen olemaan tulevissakin vaaleissa. Silti katson olevani kristitty. Jopa ihminen.


#60

Tottakai surraan ja loukkannutaan. Varmaan kaikki tekevät niin tuollaista kohdatessaan.
Mutta ei se pidemmän päälle auta mitään eikä ketään, vai mitä?

Siksi kysyn itseltäni ja toisilta: Onko meidän pakko lukea niitä juttuja? Seuraus on paha mieli ja jopa masennus, ei todellakaan ilo.

Hiukan tietenkin loukkaantumisen syyt ja asteet varsinkin vaihtelevat sen perusteella, millainen näkemys meillä on maailmasta - uskomme lisäksi - ja varsinkin sen perusteella onko meillä jokin rooli kirkon työssä. (Oletan nyt siis että käytämme tätä kyseistä lehteä esimerkkinä. Kyllä nämä muutettavat muuttaen tapahtuvat muissakin yhteyksissä.).

Minä olen päätynyt siihen, etten kirkon työntekijänä pysty käsittelemään isoja kokonaisuuksia, ja tulevaisuuden näkymät olisivat liian musertavia, jos niitä miettisin jatkuvasti ja tiedän myös mistä suunnasta ja missä medioissa näitä pahoja fiiliksiä minuun tarttuu.
Yritän siis keskittyä vain kohtaamieni ihmisten palvelemiseen. Ja rukoukseen. Onnistuu, joten kuten, mutta kuitenkin toistaiseksi. Fokus on lähellä, niin että pysyn kasassa itse. Lähimmäinen, Jumala ja minä kaikkine heikkouksineni mutta myös lahjoineni. On selvää, että ilman apua ylhäältä tätä työtä ei tehdä. Mutta on turhaa ja asioita vaikeuttavaa vilkuilla liikaa ympärilleen.


#61

Itse lähetin noin 10 vuotta sitten lehdelle viestin, että sisällön takia emme halua lehteä jaettavan kotiimme. En ole sen koommin nähnyt enkä kaivannut koko lehteä. Lehden nettisivuilla olen käynyt 10 vuoden aikana pari kertaa jonkin täällä olleen linkin kautta.