“Kirkko vahvasti läsnä Pride-viikolla”, uudisoi Kotimaa24 tässä muutama päivä sitten.
Muutamia nostoja:
Seurakuntien viesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville ihmisille on Espoon seurakuntien monikulttuurisuustyön asiantuntijan Matti Peiposen mukaan hyvin selkeä: osallistumalla halutaan vahvistaa yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. [bold. minun]
Mutta missä muslimiystävämme ovat? Onko värikkään ja iloisen juhlakansan joukossa yhtään imaamia? Mitäs tämä tämmöinen “moninaisuus” on olevinaan?!!1!
Keskiviikkoiltana Töölön kehriksellä Mechelininkadulla Helsingin seurakunnat järjestävät tilaisuuden aiheesta Sukupuolien moninaisuuden ääni kirkossa ja Raamatussa. Tilaisuudessa pohditaan, miten sateenkaariväen ääni kuuluu kirkossa ja Raamatussa sekä sitä, miten se voisi kuulua yhä paremmin esimerkiksi kirkollisessa päätöksenteossa. [kurs. alkup., bold. minun]
Tämä kiinnostaisi kyllä minuakin! Senhän nyt tietää jokainen vähänkään uutisia seuraava, “miten sateenkaariväen ääni kuuluu kirkossa”, mutta “sukupuolien moninaisuudesta” kertovista raamatunpaikoista kuulisin mielelläni.
Sateenkaarimessua vietetään Kallion kirkossa perjantai-iltana kello 18 alkaen. Messun jälkeen sinkuille on Kallion seurakuntakodilla pikadeitti kello 20.30–22.30. Ohjatussa pikadeitissä tavataan toisia sinkkuja päihteettömästi. Osallistujat keskustelevat pareittain muutaman minuutin kerrallaan. Tilaisuuden jälkeen kukin saa tiedon siitä onko joku tai useampi osallistujista kiinnostunut tapaamaan hänet uudestaan deitin merkeissä. [–]
Helsingin seurakuntayhtymän erityisnuorisotyönkeskuksessa Snellussa Toisella Linjalla on erityistä ohjelmaa pitkin Pride-viikkoa. Keskiviikkona kello 17 kuullaan Sutinaa suhteeseen -luento. Rakastavasta tunneyhteydestä on puhumassa perheneuvoja ja psykoterapeutti Titta Huotari. [bold. minun]
Kirkko tuntuu tosiaan vihdoinkin tulleen keskiajalta 2000-luvulle ja ymmärtäneen missionsa ytimen.
Kirkko itse valitsee ystävänsä ja vihollisensa. On omalta osuudeltaan jakanut kansan.
Mm. Hgin Narinkkatorilta alkaneella naisrauhan puolesta pidetyllä marssilla kannettu risti seksuaalirikosten uhrien puolesta aiheutti tuolloin (30.1.2016) Suomen ev.l.kirkossa suurta närää. Seksuaalirikosten uhrien tukijoina kun marssi myös nk. “äärioikeistolaisia” nahkatukkia, eli nasseja. Vasemmisto loisti muutoin poissaolollaan, paitsi laitattaen muutaman naiskeppihevostelijan pilkaten loikkimaan uhrien ja tukijoiden sekaan, sekä tötterökirkon ylisiltä (ylhäältä, kadulta, sen takaa) huutamaan pilkkahuutoja kynttiläkulkueelle. Rautatientorilla vasemmisto piti vastamielenosoituksensa: “Ei meidän nimissämme” (naisrauhaa). Olivat varustaneet myös pikkulapsensa kantamaan näitä plakaatteja.
Minä erosin kirkosta.
Myös poliittisesti olen pitänyt mielessäni ketkä olivat meidän puolellamme ja ketkä meitä vastaan. Ketkä ystäviä, ketkä vihollisia. En koskaan enää tule antamaan ääntäni yhdellekään vasemmistopuolueelle, näiden ehdokkaille, olkoot muutoin kuinka hyviä henkilöitä.
Nk. äärioikeistosta löytyy korkeampaa moraalia, tämän ovat tosiasiat osoittaneet.
Piispat menkööt homojen marssille julistamaan suvaitsevaa “lähimmäisenrakkauttaan”. Seksuaaliväkivallan uhrit eivät vastaavaa myötätuntoa kirkolta saaneet.
Voipi olla, että islam seuraa perässä. (Voi olla toisinkin, aika näyttää.)
“Seminaarin puhujia ovat muun muassa kansainvälisten ja monikulttuuristen suhteiden asiantuntija, teologian tohtori Matti Peiponen, kunniaan liitetyn väkivallan parissa työskentelevä filosofian maisteri Johanna Aapakallio ja imaami Ludovic-Mohamed Zahed, joka on työssään edistänyt sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien muslimien yhdenvertaisuutta.”
Kuinka voi teologian tohtori sanoa jotain tällaista:
Jumalan edessä olemme kaikki yhdenvertaisia. Hän on luonut meidät sellaisiksi kuin me olemme, omaksi kuvakseen, olimmepa sitten homoja tai heteroja tai jotakin muuta seksuaaliselta suuntautumiseltamme tai sukupuoliselta identiteetiltämme, Peiponen sanoo STT:n välittämässä tiedotteessa.
Hän ei ota ollenkaan huomioon syntiinlankemusta. Raamattuhan kutsuu tuollaista nimenomaan luonnonvastaisuudeksi (Room. 1), siis yhtä kuin luomisen vastaisuudeksi, ollen näin tasan tarkkaan päinvastaisella kannalla Peiposeen nähden. Kuka vielä luottaa asemaan, oppiarvoihin ja titteleihin näissä asioissa?
Ja mikähän mahtaa olla kyseisen ranskalaisimaamin (olen kyllä ollut tietoinen ko. henkilön olemassaolosta) status ns. umman piirissä?
Näitä “inklusiivisia muslimeja” on toki siellä täällä muuallakin kuin Ranskassa, tosin vain liberaaleissa länsimaissa. Onhan sitä jopa naisimaamejakin! Tosin vain liberaaleissa länsimaissa. Kaikki nämä dissidentti-muslimit, olivatpa naisia tai homoja, saavat liberaalissa länsimediassa todelliseen painoarvoonsa nähden aivan ylimitoitettua näkyvyyttä. Hehän ovat (olevinaan) todella hieno osoitus meidän “islamofobien” hellimien ennakkoluulojen virheellisyydestä. Koko umman, so. globaalin muslimiyhteisön piirissä nämä ihmiset ovat kuitenkin marginaalin marginaalin marginaalissa.
Kirkko ei ole läsnä tässä. Kirkon työntekijöitä on läsnä. Kysy ei ole enää heikomman puolelle asettumisesta. Kyse on valtavirran syöttämisestä kirkolle vaikka väkisin.
Olet toki aivan oikeassa siinä, että julkisuus vääristää kuvaa. Islamin ehdoton valtavirta on homoseksuaalisuutta vastaan.
Muistelen kuitenkin, että naisimaamien koulutus olisi jossain valtiossa länsimaiden ulkopuolellakin aloitettu (Qatar? Ei muista tarkemmin.) Ja jos asia on muuttuakseen, pitää muutoksen alkaa jostain. Onhan kristinsukossakin edelleen ehdoton valtavirta homoseksuaalisuutta vastaan, mutta muutos on ollut melkoisen nopeaa n. 20 vuoden aikana.
Onko sitten järkevä taktiikka nostaa esille tällaisia poikkeuksia? En tiedä.
Kuinka niin ei ole? Vaikka kirkon työntekijät ehkä ovatkin mukana yksityishenkilöinä, niin kirkko on kuitenkin antanut tilojaan sateenkaariväen käyttöön eikä muutenkaan tunnu piittaavan brändinsä tahriintumisesta.
Tulin muuten hieman hätkähtäneeksi, kun ensin luin jutun otsikon huolimattomasti ja oletin siinä puhuttavan suuresti arvostamastani emerituspiispa Huovisesta; mutta ei sentään, onneksi se olikin se toinen Huovinen…
Pride tulee koko ajan näkyvämmäksi ja kuuluvammaksi. Tänä vuonna olen sen huomannut mm facebookissa. Kirjallisuusryhmä johon kuulun sylkee jatkuvasti prideviikko-suosituksia ja kavereiden profiilikuvissa on sateenkaaret. Ei ole kaukana aika kun jokaisen (myös kristityn) on kumarrettava sateenkaari-ideologialle tai ei hyvä heilu.
Minusta on hyvä että niin pitkään pakkohiljaisuuteen ja itsensä kieltämiseen tuomitut ihmiset, joita nykyään sateenkaari-ihmisiksi kutsutaan, saavat järjestää omanlaisensa tapahtuman. Se varmasti merkitsee heille paljon ja auttaa heitä vähitellen löytämään oman paikkansa yhteiskunnassa, ei sen näkyvämpää paikkaa kuin muillakaan mutta kuitenkin erilaisen ja verrattomasti terveemmän ja terveellisemmän paikan kuin se paikka mikä heillä aiemmin oli.
Tämä toisen luonnollinen ja vapaa oleminen osana yhteiskuntaa on kristityillekin hyvä asia. Ei ole kristittyjenkään etu että jotkut yhteiskunnan jäsenistä on luonnottomasti hiljennetty ja piilotettu silmiltä. Ei jonkun ryhmän tervehtyminen (en tarkoita eheytymistä mistään seksuaalisuudesta vaan luonnollisen paikan löytymistä ihmisyhteisössä; ilmaisun vapautta, vapautta kertoa omista kokemuksistaan ja tunteistaan ym.) tarkoita automaattisesti sitä että joku muu ryhmä sitten vuorostaan alistetaan.
Jos kristityt todella ovat sitä mieltä että homoseksuaaliset suhteet hidastavat pyhittymistä ja häviävät olemattomiin lopullisessa pyhittymisessä, heidän olisi hyvä huomata että sateenkaari-ilmiö on lupaava alku sille tielle että tästä kristillisestä näkemyksestä voidaan joskus keskustella avoimesti ja kiihkoilematta, sillä alistettu ihminen ei kykene keskustelemaan mistään. Vapaa ja terveen itsetunnon omaava ihminen taas siihen pystyy, mutta monien ihmisryhmien osalta siihen on vielä pitkä matka.
Kirkon oma media uutisoi, että “Kirkko on vahvasti läsnä”, joten ulkopuoliselle helposti muodostuu kuva, että kirkko todellakin on tarkoituksella ja tietoisesti läsnä.
Hyvä onkin jos Kirkko on läsnä ottamassa kantaa asiaan omalla tavallaan omista lähtökohdistaan, eli siis ei hulinoimaan sen puolesta että kaikki seksi on hyväksi ja miten vaan saa elää, vaan sen puolesta että kaikilla tulee olla mahdollisuus kasvaa terveeseen itsetuntemukseen ja sen vapaaseen ilmaisuun ja osallistua yhteisön elämään omista lähtökohdistaan.
Pyhittyminen voi astua ihmisen elämään vain silloin kun hän on sinut itsensä kanssa ja pystyy kohtaamaan toiset edes kutakuinkin terveellä pohjalla, ei alistetussa eikä myöskään ylivalta-asemassa.
Pride-tapahtuma ja sateenkaariaate tarvitsee myös kirkon näkökulmaa.
Kyllä tässä tapauksessa kirkko on läsnä tukeakseen sukupuolineutraalia avioliittokäsitystä. Se on täysin ilmiselvää jo kirkon järjestämien tapahtumien luonteesta.
Katolinen kirkko ei näytä osallistuvan, joten jätän tässä sanomatta minkä näkökulman se tapahtumaan toisi, jotta kukaan ei loukkaannu ja jotta katoliset yrittäjät, yliopistoväki ja muut vastaavat välttyisivät kiihkeiltä boikottitoimilta.
Väite, että Pridea järjestäisivät seksuaalivähemmistöt on muuten puhtaasti väärä sekin. Kyllä se ihan puhdasta heterohumppaa on nykyisin.
Ei tämä minulle ole mitenkään ilmiselvää. Aivan mahtavaa että ihmissuhteiden rakentamisesta voi puhua kirkossa eikä esimerkiksi baarissa tai kaveripiirissä jossa paineet tinderdeittailuun tai muuhun vastaavaan ovat kovat.
Terveen itsetunnon rakentumseen vaikuttaa olennaisesti se, miten onnistuu ihmissuhteiden luomisessa, joten on vain hyvä että kirkko antaa siihen ja siitä puhumiseen turvallisen tilan.
Kannattaa osallistua tapahtumaan Suurkirkon portailla, ellei se ole jo pidetty. Osallistumalla asia selviäisi.
Kirkko on julkinen tila. On varmaan ihmisiä, jotka haluavat politisoida ihmissuhteensa puhumalla niistä julkisesti, mutta itse en pidä tätä terveenä kehityksenä. Minusta asiat pitäisi puhua niiden kanssa, joita ne varsinaisesti koskevat. Yhteiskunnan puuttuminen perheiden itsenäisessä päätösvallassa luonnollisen lain mukaan oleviin asioihin on jo muutenkin liian suurta. Meille on annettu Kymmenen käskyä. Jos niitä noudatetaan ei yhteiskunnalla ole mitään syytä puuttua kenenkään toisen elämään.
Avioliitto taas on julkinen instituutio itsessään, joten poliittinen keskustelu sen olemuksesta on ihan asiaa.
Voisiko tämän ilmiön noste olla tällä hetkellä Suomessa jopa kansainvälisesti vertaillen poikkeuksellisen voimakasta? (Vähän niin kuin “vihreän” puolueen kannatus.)
Eli kun Trumpin ja Putinin touhu ahdistaa ja Sipilän ja Soinin touhu suututtaa, niin Suomen liberaali kaupunkilaiskansa kokoontuu yhteen rintamaan sateenkaarilipun alle. (Vähän niin kuin 1920-luvulla jolloin lukeneistomme yhdistyi Vienan ja Inkerin kansojen asian nimissä ja 1970-luvulla jolloin yhdistyttiin Chilen sorretun kansan nimissä.)
Nuo ovat oikein onnistuneita paralleeleja. Ne nimittäin olivat kansan syvien rivien keskuudessa aika yhdentekeviä juttuja, vaikka vähälukuiset mutta sitäkin meluisammat intellektuellit pitivät niistä suurta ääntä.
Tämä evakelisluterilaisen kirkon toiminta sivuaa näköjään katolisiakin. Huomauttaisin, että ihan kävelymatkan päässä Lontoon Merimieskirkosta on katolinen kirkko, jossa Ruusukkoa käytetään hartauden harjoittamiseen. On noloa ja väärinkin, että Suomen evankelisluterilaisen kirkon media käyttää Ruusukkoa oman poliittisen imagonsa rakentamiseen. Oikeuksiaan ajaessaan se ei varmaan edes ole ehtinyt ottanut selvää mikä Ruusukko on.
Minusta kirkon perinteisen avioliiton käsityksen ei tarvitse pois sulkea kirkon esim. pridetapahtumiin osallistumista_jossain_muodossa mutta tokihan esim tuo pikadeitti ja osallistumisen korostaminen tapahtumaan kuulostaa hieman erikoiselta. En tiedä ovatko nämä tapahtumat muuttuneet miten paljon(lähinnä kulkue), koska en seuraa näitä mitenkään aktiivisesti, mutta useamman kerran kulkueessa on ollut ihmisiä puolialastomana, kaikenlaista rekvisiittaa mukanaan(Tyyliin raippaa jne). Usein näissä tasa-arvokysymyksissä korostetaan perhettä ja sitä, että kyse ei ole vain seksistä jne mutta silti tämä on kulkueessa ollut kyllä hyvin voimakkaasti esillä. Liekö sitten provosaatiota ihan tarkoituksellisesti mutta sillä kyllä ampuvat lähinnä vain omaan nilkkaan.
