Kirkko pridessä 2018

K24 ei ole kirkon oma media. K24 on omasta mielestäni melko biasoitunut tässä kysymyksessä. K24 on kirkon oma media samalla tavalla kuin vaikkapa Kirkko&kaupunki on kirkon oma media.

D

2 tykkäystä

Voi kun voisinkin olla näin optimistinen.

Minullekin on sinänsä ok että pride on olemassa. Eihän voi olettaa kaikkien yhteiskunnassa noudattavan kristillistä moraalia.

Vaan kun ei se taida pysyä vain tiettyjen ympyröiden juttuna vaan pakotetaan vähitellen kaikille.

Esimerkkejä:

-opettajat joutuvat pian kaikissa oppiaineissa opettamaan myös sateenkaariasiaa

-ideologinen puhdistus alkaa: ennakkotapauksena Aki Ruotsala ja jazzit

-myös monet muut ammatit joutuvat pian osallistumaan sateenkaari-ideologiaan. Esim minä olin ennen kirjastonhoitajan töissä. Kun jäin pois, oli edeltäjäni koristellut koko kirjaston sateenkaaren värein, priden kunniaksi. Jos palaan kyseisiin hommiin voin hyvinkin joutua osallistumaan moiseen vakaumukseni vastaisesti

Kun saisi olla myös eri mieltä. Mutta kun ei. Kaikki pakotetaan samaan rintamaan

5 tykkäystä

Ei tarvitse. Ja se taitaa olla kristittyjen enemmistön näkemys edelleen.

1 tykkäys

Kirkko ei ole tässä läsnä. Joku instituutio on joiltain osin läsnä, mutta ei se kirkko jonka näkyvistä merkeistä esim. Martti Luther kirjoittaa.

D

2 tykkäystä

Minullakin on vähän samanlaisia ajatuksia.

Tuntuu jopa, että huolestuttavinta Pridessa ei ole itse asia mitä siinä ajetaan (vaikka on sekin huolestuttava), vaan asiaa ajavien aktivistien kiihkoilu, ylimielisyys ja nöyryyden puute. Ymmärtäähän sen toki jos kokee itsensä syrjityksi ja alistetuksi, monesti syystäkin varmasti, mutta varsinkin nämä kaiken maailman some-kohut tuntuvat täysin suhteellisuudentajuttomilta. Heterosympatisoijatkin ovat ottaneet asiakseen mestaroida muita mielipiteillään ja luoda tulehtunutta ilmapiiriä, jossa myös yritysten ja instituutioiden on pakko ottaa vahva kanta homokysymyksiin. Pelkkä hiljainen neutraaliuskin aletaan tulkita merkiksi vastustamisesta.

Edes kuinka kohtelias eri mieltä oleminen tahansa ei onnistu, koska on niin lujasti linnoittauduttu oman oikeassaolon ja sanamääritelmien (ihimisoikeudet, rakkaus, kaikki hienot ja hyvät ja tärkeät sanat) taakse. Minua aidosti hämmästyttää se varmuus, millä viisaatkin ihmiset lapsenomaisesti uskovat, että joku asia on tietyllä tavalla jos sitä kutsutaan tietyllä nimellä. En minä ainakaan ole noin vahva omassa uskossani…

Koko touhu on välillä kovin suvaitsematonta ja rakkaudetonta. Jutun paradoksi on se, että suuri ylpeys saattaa kääntää rakkauden ja suvaitsevaisuuden puolesta taistelemisen sellaiseksi, että hyvin monille ihmisille nuo sanat ovat vääntyneet täysin tunnistamattomaan muotoon. Ja ei: kyse ei ole vain siitä että asiallisesti ollaan vastustettu suvaitsemattomuutta. Tuo Ruotsalan tapaus sen viimeistään todistaa, että monet eivät ylilyöntien jälkeenkään näe omassa käytöksessään mitään pahaa.

Toki samalla kristityn on varmasti hyvä tutkia itseään: olenko minä parempi siinä mistä syytän muita? Uskallanko antaa Jeesuksen vaikuttaa minussa ja ohjata minua kohti rajoja rikkovaa rakkautta? Yritänkö edes olla nöyrä? Siinähän rakkaus punnitaan, miten kohtelemme heitä joiden tekoja vihaamme.

Siitä johtuu, että jos kirkko on Pridessa, sen on oltava siellä Jeesuksen ehdoilla. Maailma voi sitten ajatella miten lystää ja pakahtua omaan rakkauteensa ja oikeamielisyyteensä.

12 tykkäystä

Sinänsä protestanttisuuteen kyllä kuuluva näkymätön kirkko -oppi on tässä noussut ihan uudelle tasolle.

5 tykkäystä

Eiväthän uskovaiset (ainakaan pääosin) ole kieltämässä homoilta nk. maallisia oikeuksia olemiseensa. Sehän on maailman, ei seurakunnan asia. Keisari saa omansa ja Jumala omansa.

Raamattu selvästi ilmoittaa kantansa myös homo-asiassa, kuten muussakin synnissä. Pride-marssihan muuten ei ole yksin homojen marssi vaan kaikkien seksuaalivähemmistöjen, joihin kuuluu sitten myös muita, enemmän tai vähemmän vastenmielisiä seksuaalisuuden harjoittajia, mutta menevät Pridessä hissukseen, kuin homojen siivellä.

On kirkolta kansan harhaanjohtamista puuttua maallisen vallan asioihin, antaen näin, Jumalan edustajana, väärän mielikuvan Jumalan tahdosta ja ajatuksista. Jumala ei hyväksy myöskään esim. lapsiin ja / tai eläimiin sekaantujia. Nämä, ensin vain “seksuaalivähemmistöt”, olivat edustettuina myös Sodomassa ja Gomorrassa. Kun ihmiset heitä ensin vain “suvaitsivat”, lopulta siellä hässi koko kaupunki, niin että hurskaat saivat paeta.

Jumala tuomitsee synnin. Jeesuksen sovitustyötä syntiemme vuoksi ei pidä halveksia. Ristillä (armon lisäksi) näkyy myös Jumalan tuomio synnistä. Jumala tuomitsee myös kirkon synnin, keiden puolella se on ollut ja myös, keitä vastaan.

3 tykkäystä

Itse olen kirjastossa vieläkin töissä ja pridehenkisyys ja kaikenlainen saatanallisuus on ainakin pk-seudulla käsinkosketeltavaa. Jo viime vuonna -kuten nytkin- Rikhardinkadun kirjaston ja Kallion oven pieliin on salkoihin nostettu sateenkaariliput. Tämähän on todella ongelmallista: kirjaston pitäisi olla mahdollisimman puolueeton tiedon ja aineistojen tarjoaja. Prideliputus ja muu elämöinti viestittää sitä, että tässä on asia, josta ei voi eikä saa olla kuin yhtä mieltä. On todella kova juttu alistaa kaikki kävijät kulkemaan noiden lippujen välistä. Voi olla, että jos työntekijä kyseenalaistaisi käytännön kristillisen vakaumuksen perusteella, niin jonkinlainen savustus työpaikasta voisi alkaa.

Olen onneksi ollut viime vuodet lomalla ylpistelyviikon aikana, enkä ole joutunut keskusteluihin. Itsekin ennen olin hyvin vähäisesti konservatiivinen ja minun täytyy vahvistua ennen moisia konflikteja. Potkut olisivat lähinnä helpotus, sillä en osaa lähteä itse tuolta. Viime hetket olisivat nyt jonkun toisen koulutuksen hommaamisen kannalta.

7 tykkäystä

Tuota en tiennyt. Olen aina luullut Kotimaan olevan koko kirkon julkaisu. Silloin kun viimeksi paperilehteä luin se oli huomattavasti laadukkaampi kuin verkkosivut. Tästä on kuitenkin aikaa.

Hysss! “S*vakki” taitaa olla kiellettyjen sanojen listalla, ellen väärin muista… :zipper_mouth_face:

Hyvä tietää! Muutan…

Toki kannattaa muistaa että “suvakki” on identiteettipoliittinen termi, ja identiteettipolitiikkahan on aika merkittävä osa itse ongelmaa. Ihmiset vastustavat tai kannattavat asioita usein vain koska oma maallinen viiteryhmä sokaisee. Siitä tämä Pride-innostuskin suurelta osin on peräisin. Tämä on tietenkin väärin, koska ennemmin tulee kuunnella Jumalaa ja kirkon opetusta kuin ihmisiä. Tai ainakin yrittää. Monien tällaisten leimasanojen käyttäminen on vahingollista, koska niiden luomat jakolinjat ovat vääränlaisia.

2 tykkäystä

En ole lukenut tätä ketjua enkä aio lukeakaan, mutta lisään tänne skeemamunkkidiakoni Damaskinoksen kirjoituksen Pride-aiheesta:

PRIDE JA ORTODOKSINEN KIRKKO

Tällä viikolla Helsingissä vietetään Suomen suurinta erityisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille suunnattua juhlaa, Helsinki Pridea. Vastaavia tapahtumia järjestetään ympäri maailmaa samalla nimellä. Suurin osa ortodoksisista paikalliskirkoista on suhtautunut erittäin kriittisesti näiden tapahtumien järjestämiseen. Jotkut reaktiot ovat ehkä olleet yliampuvia tai pastoraalisesti harkitsemattomia, mutta niiden kokonaisviesti on selkeä: ortodoksinen kirkko ei voi hyväksyä Pride-festivaalin tai sen pääjärjestäjän HeSetan pyrkimyksiä saattaa erilaisten seksuaalisten suuntautumisten, sukupuoli-identiteettien ja perhekäsitysten rinnasteisiksi kirkon ihmiskäsitykselle, jonka mukaan Jumala on luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi, siunannut heidän sukupuolisen yhteiselämänsä vain heidän keskinäiseen avioliittoonsa sekä antanut tämän Kristus-keskeisen liiton hedelmäksi lapset.

Olen aiemmissa kirjoituksissani nostanut esiin homoseksuaalisuus- ja sukupuoli-identiteettikysymyksien ja ortodoksisen hengellisen perinteen välisen suhteen ongelmia. Ortodoksinen kirkko perinteisesti korostaa kaikkien ihmisarvoa sekä kaikkien yksilöiden kohtaamista rakkaudella ja huolenpidolla, mutta samalla hylkää himollisuuden ja synnin sekä kutsuu ihmisiä katumukseen. Kirkko on siunannut seksuaalisuuden toteuttamisen miehen ja naisen väliseen avioliittoon, mutta pitää erityisen arvokkaana neitsyydessä kilvoittelua. Tämä jälkimmäinen elämäntapa toteutuu niin luostarissa kuin joidenkin maailmassakin elävien kohdalla.

On selvää, että homoseksuaaleja ja sukupuoli-identiteetiltään perinteisestä mies–nainen-jaottelusta poikkeavia ihmisiä on olemassa. Ortodoksinen perinne ei kiellä näiden ilmiöiden olemassaoloa, mutta se ei pidä niitä ihmisluontoon kuuluvina asioina: tällä ei tarkoiteta sitä, etteikö kyse olisi vaikkapa biologisesti havaittavissa olevasta seikasta, vaan siitä, että nämä piirteet eivät kuulu ihmisen paratiisilliseen olomuotoon. Kirkko näkee kaikki nämä biologiselta kannalta ”luonnolliset” mutta kirkon kannalta ihmisluontoon kuulumattomat asiat syntiinlankeemuksen seurauksina, ihmisen etääntymisenä alkuperäisestä tehtävästään ja jumalyhteydestään.

Syntiinlankeemuksen tila koskee kaikkia ihmisiä ja koko luomakuntaa, halusimme tai emme. Siksi kirkko kutsuu kaikkien muidenkin ihmisten lailla myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä katumukseen ja Jumalan armovoiman aikaansaamaan kokonaisvaltaiseen muutokseen kirkon sakramentaalisen elämän yhteydessä. Katumus edellyttää kuitenkin synnintekemisen lopettamista. Siksi kirkko ei suosittele kenellekään esimerkiksi esiaviollisia suhteita, homoseksuaalisuuden toteuttamista tai sukupuolenvaihdosleikkauksia. Ihmisen tehtävänä on evankeliumin mukaan kieltää itsensä ja seurata Kristusta: kun tämän seurauksena Kristus elää meissä, pyhitymme ja jumaloidumme. Tämä on ihmiselämän tarkoitus.

Ortodoksinen kirkko on Kristuksen ruumis ja sen pyrkimyksenä on saattaa kaikki ihmiset tähän Kristuksen ruumiin yhteyteen. Siksi apostoli Paavali kysyy opetuslapsiltaan: ”Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne ovat Kristuksen ruumiin jäseniä? - - Joka liittyy Herraan, on samaa henkeä hänen kanssaan. - - Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli? Tämän Hengen on Jumala antanut asumaan teissä. Te ette itse omista itseänne, sillä Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta. Tuottakaa siis ruumiillanne Jumalalle kunniaa!” (1. Kor. 6:15, 17, 19–20).

Miten me siis tuotamme ruumiillamme Jumalalle kunniaa? Kirkko antaa tähän välineiksi ruumiillisen pidättyväisyyden, johon kaikki kristityt on kutsuttu. Toteutamme tätä paastolla, ruumillisella vaivannäöllä ja myös seksuaalisella pidättyväisyydellä (kirkko kehottaa myös aviopuolisoita pidättyväisyyteen esimerkiksi paastopäivinä). Kun näin teemme, saamme Pyhän Hengen asumaan itseemme, täyttämään meidät jumalallisella kirkkaudella ja uudistamaan koko olemuksemme.

Munkkidiakoni Damaskinos Ksenofontoslainen

10 tykkäystä

Mitä jos minä sanoisin, että kirkko nimenomaan on läsnä siellä, missä sorretuille seksuaalivähemmistöille saarnataan armoa ja heidät kutsutaan perheineen mukaan seurakuntiin - ja että kirkko ei ole siellä, missä ihmistä ei kyetä kohtaamaan ja jossa aukikirjoitettua ja väärintulkittua paavalilaista sääntökokoelmaa pidetään tärkeämpänä kuin Jeesuksen opetuksia kuten kultaista sääntöä ja ajatusta hyvistä hedelmistä? Tuntuisiko sinusta hyvältä jos minä sanoisin sinulle, että et ole kirkossa ensinkään?

Ei tässä ole näkymättömästä/näkyvästä kirkosta kyse. Kirkko ei ole tässä läsnä. Joku instituutio, jolla ei ole mitään tekemistä näkymättömän tai näkyvän kirkon kanssa, on varmaan läsnä, mutta sen instituution Herra ei ole kristinuskon Jumala. Se ei tarkoita sitä, ettei paikalla ole oikeita kristittyjä.

D

2 tykkäystä

Kirkko ei ole läsnä siellä missä armo mielletään siksi että syntiä ei enää synniksi lueta. Se on halpaa armoa. Armo on sitä, että syntiä ei minulle syyksi lueta, että minua ei rangaista sen perusteella. Jos jollekulle sanotaan että “Ei se, mitä teet ole syntiä”, niin ei sillä ole mitään tekemistä armon kanssa. Se on ihmisen äärimmäistä hylkäämistä.

Armon saarnaaminen on sitä, että sanotaan ihmiselle mitä synti on ja sitten sanotaan että Jeesuksen elämällä, kuolemalla ja ylösnousemisella synnin rangaistus on poistettu. Se ei edelleenkään tarkoita sitä, että synti ei olisi syntiä.

Tämä toimii tietenkin myös ilman syntikäsitettä. Voidaan puhua siitä, mitä Jumala ei tahdo. Ja Raamatun mukaan Jumala ei tahdo samaa sukupuolta olevien seksuaalista kanssakäymistä. Ja voidaan sanoa, kuten kirkkomme opettaa, että Raamatussa ilmoitetun Jumalan tahdon mukaan avioliitton on miehen ja anisen välinen asia.

Kirkko kykenee kohtaamaan ihmisen. Kohtaaminen on sitä, että pystytään tekemään tilaa myös sille, että ihmisellä eiole aina hyvä olla. Kohtaaminen ei ole aina sitä, että poistan sen asian joka aiheuttaa pahan olon. Se olisi sama kuin jos karkkihyllyn edessä itkevälle lapselle annetaan kaikki karkit mitä hän haluaa että ei olisi paha mieli. Kohtaamine ei ole automaattisesti sitä, että ihminen saa sitä mitä haluaa.

Kultainen sääntö ei ole mitenkään spesifisti Jeesuksen opetus, kuten ei vertaus hyvistä hedelmistäkään. Jos Jeesus ei ole mitään muuta kuin näppärä aforistikko, niin silloin puhutaan jostain muusta kuin kirkon Jeesuksesta.

Tulkitaanpa paavalilaista sääntökokoelmaa miten hyvänsä, niin paavalilaisessa sääntökokoelmassa kiellettyinä pidettävät asiat eivät joka tapauksessa ole asioita joille voidaan siunausta pyytää.

D

8 tykkäystä

Et suostu tai pysty näkemään, mistä on hengellisesti kysymys siinä, että uudessa liitossa laki on kirjoitettu uskovien sydämiin, ja että aukikirjoitettuja syntirimpsuja ei enää tarvita. Tunnut jäävän kiinni syntirimpsuihin ja jättävän Kristukselle vain syntiuhrin roolin, jolloin nostat Paavalin opettajaksi numero yksi. Minulle Jeesus on opettaja numero yksi.

Tunnut kuuluvat niihin kristittyihin, jotka vaikenevat kiusaantuneena tämän raamatunlauseen edessä.

Onko se laki täytetty yhdessä käskysanassa vai eikö se ole? Minä väitän, että kyllä se on, ja edustamani raamatuntulkinta on täysin perusteltu.

Kah, yllättävää - taas tämä uusi “evankeliumi” putkahtaa pintaan. Ilman teologista ymmärrystä ja tiettyyn tarpeeseen kehitelty, mutta ilmeisen rakas keksijälleen.

8 tykkäystä

Luuletko olevasi nokkela, kun huomasit, että olen joskus aiemminkin teemasta kirjoittanut? Mikset vain sivuuta tekstejäni naurettavana yksityisajatteluna, jos ne sitä mielestäsi ovat? Kenties tiedät sydämessäsi, että olen oikeassa.

Rakastaminen on joskus sitä, että sanotaan ei.

Olen sellainen kristitty kuin olen. Pidä minua minä haluat. Luokittele miten haluat. Ei se haittaa. ymmärrän että sinusta tuntuu pahalta kun kirjoitin mitä kirjoitin. SInusta saa tuntua pahalta.

D

4 tykkäystä