Kirkko pridessä 2018

Ajankohtaista
, ,
28

Itse olen kirjastossa vieläkin töissä ja pridehenkisyys ja kaikenlainen saatanallisuus on ainakin pk-seudulla käsinkosketeltavaa. Jo viime vuonna -kuten nytkin- Rikhardinkadun kirjaston ja Kallion oven pieliin on salkoihin nostettu sateenkaariliput. Tämähän on todella ongelmallista: kirjaston pitäisi olla mahdollisimman puolueeton tiedon ja aineistojen tarjoaja. Prideliputus ja muu elämöinti viestittää sitä, että tässä on asia, josta ei voi eikä saa olla kuin yhtä mieltä. On todella kova juttu alistaa kaikki kävijät kulkemaan noiden lippujen välistä. Voi olla, että jos työntekijä kyseenalaistaisi käytännön kristillisen vakaumuksen perusteella, niin jonkinlainen savustus työpaikasta voisi alkaa.

Olen onneksi ollut viime vuodet lomalla ylpistelyviikon aikana, enkä ole joutunut keskusteluihin. Itsekin ennen olin hyvin vähäisesti konservatiivinen ja minun täytyy vahvistua ennen moisia konflikteja. Potkut olisivat lähinnä helpotus, sillä en osaa lähteä itse tuolta. Viime hetket olisivat nyt jonkun toisen koulutuksen hommaamisen kannalta.

7 tykkäystä
29

Tuota en tiennyt. Olen aina luullut Kotimaan olevan koko kirkon julkaisu. Silloin kun viimeksi paperilehteä luin se oli huomattavasti laadukkaampi kuin verkkosivut. Tästä on kuitenkin aikaa.

30

Hysss! “S*vakki” taitaa olla kiellettyjen sanojen listalla, ellen väärin muista… :zipper_mouth_face:

31

Hyvä tietää! Muutan…

32

Toki kannattaa muistaa että “suvakki” on identiteettipoliittinen termi, ja identiteettipolitiikkahan on aika merkittävä osa itse ongelmaa. Ihmiset vastustavat tai kannattavat asioita usein vain koska oma maallinen viiteryhmä sokaisee. Siitä tämä Pride-innostuskin suurelta osin on peräisin. Tämä on tietenkin väärin, koska ennemmin tulee kuunnella Jumalaa ja kirkon opetusta kuin ihmisiä. Tai ainakin yrittää. Monien tällaisten leimasanojen käyttäminen on vahingollista, koska niiden luomat jakolinjat ovat vääränlaisia.

2 tykkäystä
33

En ole lukenut tätä ketjua enkä aio lukeakaan, mutta lisään tänne skeemamunkkidiakoni Damaskinoksen kirjoituksen Pride-aiheesta:

PRIDE JA ORTODOKSINEN KIRKKO

Tällä viikolla Helsingissä vietetään Suomen suurinta erityisesti seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille suunnattua juhlaa, Helsinki Pridea. Vastaavia tapahtumia järjestetään ympäri maailmaa samalla nimellä. Suurin osa ortodoksisista paikalliskirkoista on suhtautunut erittäin kriittisesti näiden tapahtumien järjestämiseen. Jotkut reaktiot ovat ehkä olleet yliampuvia tai pastoraalisesti harkitsemattomia, mutta niiden kokonaisviesti on selkeä: ortodoksinen kirkko ei voi hyväksyä Pride-festivaalin tai sen pääjärjestäjän HeSetan pyrkimyksiä saattaa erilaisten seksuaalisten suuntautumisten, sukupuoli-identiteettien ja perhekäsitysten rinnasteisiksi kirkon ihmiskäsitykselle, jonka mukaan Jumala on luonut ihmisen mieheksi ja naiseksi, siunannut heidän sukupuolisen yhteiselämänsä vain heidän keskinäiseen avioliittoonsa sekä antanut tämän Kristus-keskeisen liiton hedelmäksi lapset.

Olen aiemmissa kirjoituksissani nostanut esiin homoseksuaalisuus- ja sukupuoli-identiteettikysymyksien ja ortodoksisen hengellisen perinteen välisen suhteen ongelmia. Ortodoksinen kirkko perinteisesti korostaa kaikkien ihmisarvoa sekä kaikkien yksilöiden kohtaamista rakkaudella ja huolenpidolla, mutta samalla hylkää himollisuuden ja synnin sekä kutsuu ihmisiä katumukseen. Kirkko on siunannut seksuaalisuuden toteuttamisen miehen ja naisen väliseen avioliittoon, mutta pitää erityisen arvokkaana neitsyydessä kilvoittelua. Tämä jälkimmäinen elämäntapa toteutuu niin luostarissa kuin joidenkin maailmassakin elävien kohdalla.

On selvää, että homoseksuaaleja ja sukupuoli-identiteetiltään perinteisestä mies–nainen-jaottelusta poikkeavia ihmisiä on olemassa. Ortodoksinen perinne ei kiellä näiden ilmiöiden olemassaoloa, mutta se ei pidä niitä ihmisluontoon kuuluvina asioina: tällä ei tarkoiteta sitä, etteikö kyse olisi vaikkapa biologisesti havaittavissa olevasta seikasta, vaan siitä, että nämä piirteet eivät kuulu ihmisen paratiisilliseen olomuotoon. Kirkko näkee kaikki nämä biologiselta kannalta ”luonnolliset” mutta kirkon kannalta ihmisluontoon kuulumattomat asiat syntiinlankeemuksen seurauksina, ihmisen etääntymisenä alkuperäisestä tehtävästään ja jumalyhteydestään.

Syntiinlankeemuksen tila koskee kaikkia ihmisiä ja koko luomakuntaa, halusimme tai emme. Siksi kirkko kutsuu kaikkien muidenkin ihmisten lailla myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä katumukseen ja Jumalan armovoiman aikaansaamaan kokonaisvaltaiseen muutokseen kirkon sakramentaalisen elämän yhteydessä. Katumus edellyttää kuitenkin synnintekemisen lopettamista. Siksi kirkko ei suosittele kenellekään esimerkiksi esiaviollisia suhteita, homoseksuaalisuuden toteuttamista tai sukupuolenvaihdosleikkauksia. Ihmisen tehtävänä on evankeliumin mukaan kieltää itsensä ja seurata Kristusta: kun tämän seurauksena Kristus elää meissä, pyhitymme ja jumaloidumme. Tämä on ihmiselämän tarkoitus.

Ortodoksinen kirkko on Kristuksen ruumis ja sen pyrkimyksenä on saattaa kaikki ihmiset tähän Kristuksen ruumiin yhteyteen. Siksi apostoli Paavali kysyy opetuslapsiltaan: ”Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne ovat Kristuksen ruumiin jäseniä? - - Joka liittyy Herraan, on samaa henkeä hänen kanssaan. - - Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli? Tämän Hengen on Jumala antanut asumaan teissä. Te ette itse omista itseänne, sillä Jumala on ostanut teidät täydestä hinnasta. Tuottakaa siis ruumiillanne Jumalalle kunniaa!” (1. Kor. 6:15, 17, 19–20).

Miten me siis tuotamme ruumiillamme Jumalalle kunniaa? Kirkko antaa tähän välineiksi ruumiillisen pidättyväisyyden, johon kaikki kristityt on kutsuttu. Toteutamme tätä paastolla, ruumillisella vaivannäöllä ja myös seksuaalisella pidättyväisyydellä (kirkko kehottaa myös aviopuolisoita pidättyväisyyteen esimerkiksi paastopäivinä). Kun näin teemme, saamme Pyhän Hengen asumaan itseemme, täyttämään meidät jumalallisella kirkkaudella ja uudistamaan koko olemuksemme.

Munkkidiakoni Damaskinos Ksenofontoslainen

10 tykkäystä
34

Mitä jos minä sanoisin, että kirkko nimenomaan on läsnä siellä, missä sorretuille seksuaalivähemmistöille saarnataan armoa ja heidät kutsutaan perheineen mukaan seurakuntiin - ja että kirkko ei ole siellä, missä ihmistä ei kyetä kohtaamaan ja jossa aukikirjoitettua ja väärintulkittua paavalilaista sääntökokoelmaa pidetään tärkeämpänä kuin Jeesuksen opetuksia kuten kultaista sääntöä ja ajatusta hyvistä hedelmistä? Tuntuisiko sinusta hyvältä jos minä sanoisin sinulle, että et ole kirkossa ensinkään?

35

Ei tässä ole näkymättömästä/näkyvästä kirkosta kyse. Kirkko ei ole tässä läsnä. Joku instituutio, jolla ei ole mitään tekemistä näkymättömän tai näkyvän kirkon kanssa, on varmaan läsnä, mutta sen instituution Herra ei ole kristinuskon Jumala. Se ei tarkoita sitä, ettei paikalla ole oikeita kristittyjä.

D

2 tykkäystä
36

Kirkko ei ole läsnä siellä missä armo mielletään siksi että syntiä ei enää synniksi lueta. Se on halpaa armoa. Armo on sitä, että syntiä ei minulle syyksi lueta, että minua ei rangaista sen perusteella. Jos jollekulle sanotaan että “Ei se, mitä teet ole syntiä”, niin ei sillä ole mitään tekemistä armon kanssa. Se on ihmisen äärimmäistä hylkäämistä.

Armon saarnaaminen on sitä, että sanotaan ihmiselle mitä synti on ja sitten sanotaan että Jeesuksen elämällä, kuolemalla ja ylösnousemisella synnin rangaistus on poistettu. Se ei edelleenkään tarkoita sitä, että synti ei olisi syntiä.

Tämä toimii tietenkin myös ilman syntikäsitettä. Voidaan puhua siitä, mitä Jumala ei tahdo. Ja Raamatun mukaan Jumala ei tahdo samaa sukupuolta olevien seksuaalista kanssakäymistä. Ja voidaan sanoa, kuten kirkkomme opettaa, että Raamatussa ilmoitetun Jumalan tahdon mukaan avioliitton on miehen ja anisen välinen asia.

Kirkko kykenee kohtaamaan ihmisen. Kohtaaminen on sitä, että pystytään tekemään tilaa myös sille, että ihmisellä eiole aina hyvä olla. Kohtaaminen ei ole aina sitä, että poistan sen asian joka aiheuttaa pahan olon. Se olisi sama kuin jos karkkihyllyn edessä itkevälle lapselle annetaan kaikki karkit mitä hän haluaa että ei olisi paha mieli. Kohtaamine ei ole automaattisesti sitä, että ihminen saa sitä mitä haluaa.

Kultainen sääntö ei ole mitenkään spesifisti Jeesuksen opetus, kuten ei vertaus hyvistä hedelmistäkään. Jos Jeesus ei ole mitään muuta kuin näppärä aforistikko, niin silloin puhutaan jostain muusta kuin kirkon Jeesuksesta.

Tulkitaanpa paavalilaista sääntökokoelmaa miten hyvänsä, niin paavalilaisessa sääntökokoelmassa kiellettyinä pidettävät asiat eivät joka tapauksessa ole asioita joille voidaan siunausta pyytää.

D

8 tykkäystä
37

Et suostu tai pysty näkemään, mistä on hengellisesti kysymys siinä, että uudessa liitossa laki on kirjoitettu uskovien sydämiin, ja että aukikirjoitettuja syntirimpsuja ei enää tarvita. Tunnut jäävän kiinni syntirimpsuihin ja jättävän Kristukselle vain syntiuhrin roolin, jolloin nostat Paavalin opettajaksi numero yksi. Minulle Jeesus on opettaja numero yksi.

Tunnut kuuluvat niihin kristittyihin, jotka vaikenevat kiusaantuneena tämän raamatunlauseen edessä.

Onko se laki täytetty yhdessä käskysanassa vai eikö se ole? Minä väitän, että kyllä se on, ja edustamani raamatuntulkinta on täysin perusteltu.

38

Kah, yllättävää - taas tämä uusi “evankeliumi” putkahtaa pintaan. Ilman teologista ymmärrystä ja tiettyyn tarpeeseen kehitelty, mutta ilmeisen rakas keksijälleen.

8 tykkäystä
39

Luuletko olevasi nokkela, kun huomasit, että olen joskus aiemminkin teemasta kirjoittanut? Mikset vain sivuuta tekstejäni naurettavana yksityisajatteluna, jos ne sitä mielestäsi ovat? Kenties tiedät sydämessäsi, että olen oikeassa.

40

Rakastaminen on joskus sitä, että sanotaan ei.

Olen sellainen kristitty kuin olen. Pidä minua minä haluat. Luokittele miten haluat. Ei se haittaa. ymmärrän että sinusta tuntuu pahalta kun kirjoitin mitä kirjoitin. SInusta saa tuntua pahalta.

D

4 tykkäystä
41

Voin sanoa sinulle samat sanat.

Meissä on se ero, että minä arvostan sinua kristittynä, mutta sinä et arvosta minua kristittynä pätkääkään. Siksi sinä olet ansainnut masentavan resurssisodan, minä en. Tämä sama asetelma on laajennettavissa myös siihen kirkolliseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun, jota tässä ketjussa on käyty.

42

Väitteesi siitä että en arvosta sinua kristittynä on jokin oma tulkintasi jonka kanssa minulla ei ole mitään tekemistä millään tasolla. Arvostan kaikkia muita enemmän kuin itseäni. Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi. Jos oikeasti tunnet että eri mieltä oleminen on arvostamisen puutetta, niin pyydän miettimään uudelleen.

D

3 tykkäystä
43

Tämä on ensimmäinen kerta kun konservatiivi tällä foorumilla kertoo arvostavansa minua kristittynä tai ylipäätänsä pitävänsä minua kristittynä. Joten kiitos siitä ja anteeksi, että oletin jotakin, mikä ei paikkansa pitänyt. En pidä tätä tosin täysin omana syynäni, sillä sinä sanoit, että se ei ole kirkko ensinkään, joka homoseksuaaleja tilaisuuksissa juhlaviikkona puolustaa ja esillä pitää.

44

Täällä ei varmaankaan ole tehty mitään galluppia siitä, kuka pitää ketäkin kristittynä. Mulle ei ole tullut edes mieleen lähteä erikseen sellaista kertomaan. Mun käsitys on se, että yksittäisessä opillisessa tai eettisessä asiassa väärässä oleminen ei poista kenenkään kristittyyttä. Sun kohdalla epäilyä tai huolta tässä asiassa on herättänyt lähinnä se, miten näet armon ja tekojen suhteen pelastuksessa, ei mikään näihin pride-juttuihin liittyvä teema. Mää konservatiivina oon siis lähinnä miettinyt sitä, ootko kenties liian tiukkapipoinen kristityksi…

45

Tässä sorrut siihen iänikuiseen olettamukseen, että koska minä olen sitä mieltä, että myös Jeesuksen opetuksia tulee yrittää seurata, se tarkoittaisi, etteikö pelastuminen viime kädessä olisi yksin armosta. Kyllä, pelastuminen on yksin armosta. Tosin tiedän, että minun on turha sitä kirjoittaa, sillä ei se ole mennyt ennenkään jakeluun, sillä luterilaiset eivät ilmeisesti saisi puhua Jeesuksen seuraamisesta teoissa laisinkaan. :wink:

Toinen toistuva ikiolettamus on se minua tavattomasti ärsyttävä narraatio, jossa sen pohtiminen, mikä on syntiä tai ei ole, olisi pyrkimystä pelastua teoilla ja pyrkimystä pois armon alta. Eli se, että minä en pidä homoseksuaalista parisuhdetta sen syntisempänä kuin heteroparisuhdettakaan tarkoittaisi, että pyrkisin pois armon alta tai kuvittelisin, että en olisi syntinen ja että en tarvitsisi sovitusta ja Jeesusta.

Mutta kiitos tunnustuksesta kuitenkin, Anskutin!

46

Minä sain puolen vuoden bannin, kun julki toin radikaalin mielipiteeni, käyttäen mainitsemistasi hyvin vähäisesti konservatiiveista juuri tuota kiellettyä sanaa.

47

Luulen olevani kyllästynyt. Nokkeluuden ilmaisen mieluummin jotenkin nokkelasti.

Sivuutan maahan viskatut tupakantumpit ja purkat yleensä. Kun tulee tarpeeksi vastaan niin alkavat kyllä joskus ärsyttää, kun ovat niin turhaa sotkua.

1 tykkäys