Tässä tulee melko hyvin esille se, miksi emme voi saavuttaa kovin suurta yksimielisyyttä tästä. Ajatusta siitä, että apostolit ja profeetat ja Kristus itse eivät Raamattuun tallennetuilla ja kirkon eteenpäin viemillä sanoillaan opettaisi Jumalan tahtoa, on kristityn kovin vaikea hylätä ja asettaa omaatuntoaan ja tunteitaan käskijän asemaan. Siinä juuri on kyse omista mielipiteistä. Tai no, niinhän me alati teemme, kun lankeamme tekemään syntiä. Enkä nyt sano, etteikö siihen harhaan voisi päätyä kristittykin, mutta kun sen on nähnyt ja tajunnut ja auki ajatellut, niin sen tietoinen valitseminen ja siinä johdonmukaisesti pysyminen näyttää minusta mahdottomalta.
3 tykkäystä
“Terve kuva” on nimenomaan se perinteinen kirkon opettama ihmiskäsitys ja oppi seksuaalisuudesta. Jokaisen ihmisen kilvoittelun yhtenä tavoitteena on oppia, että kaikille ihmisille on hyväksi omaksua kirkon opetus ihmisyydestä, avioliitosta ja seksuaalisuudesta ja ilolla yhtyä siihen. Eheytyminen on sitä, että näkee sen jumalallisena, hyvänä, kauniina ja totena ja iloitsee siitä.
1 tykkäys
Voidaan tähän rinnalle sitten pohtia mikä on terve tapa suhtautua niihin jotka eivät ole tätä kirjoittamaasi vielä oivaltaneet. Se on aika lailla mielestäni hakusessa. Niin minulla kuin monilla muilla. Aina on helpompaa määritellä terveyttä toisille kuin soveltaa terveyden määritelmiä itseensä.
Homoseksuaalisuus-kysymyksessä suurin sairaus ja epäluonnollisuus on mielestäni siinä miten se “terveempi” puoli asiaa hoitaa. Joten voidaan hyvällä syyllä kysyä, mikä oikein aiheuttaa seksuaalisuuden ylilyönnit. Seksuaalinen himo yhdessä vai marginalisointi, tuomitseminen ja julmuus toisessa?
En osaa tuosta sanoa sateekaariperheen lasten osalta, mutta ainakin kerhon täti kiusasi lastani muistuttamalla miten “isäsi palaa helvetin tulessa” kun ei ole uskova. Kun siis jo ei-uskovaisuus aiheuttaa tuollaista, voi vain kuvitella mitä sateenkariperheen lapset saavat kokea…
1 tykkäys
On todella valitettavaa että perheet joutuvat kokemaan tällaista. Varsinkin, että lapset joutuvat kuulemaan tällaista. Toivottavasti ymmärrät että tämä ei ole sitä mitä kaikki mieltävät kristilliseksi käytökseksi tai kristillisyydeksi yleensäkään.
Oma lähtökohtani on siinä että tämmöiset uskovien tekemät rikkeet rakkaudessa ovat niitä joiden puolesta täytyy rukoilla eniten. Toisarvoista on siihen nähden avionrikkojien ja murhamiesten puolesta rukoileminen sillä jos ne joiden sydänten kuuluisi olla palavia uhreja koko maailman puolesta toimivat näin, se on kauheinta ikinä.
Lähestymmekö ihmistä ihmisenä vai homona tai lesbona?
Tämä joko-tai-asetelma ei mielestäni ole tyypillistä vain joillekin kristillisille piireille, vaan myös seksuaalisuutta (yli)korostavalle kulttuurillemme, lukuisille poliitikoille ja yhteiskunnallisille kommentaattoreille. Usein heille, näille jälkimmäisille siis, keskustelu ihmisen olemuksesta ja hänen kutsumuksestaan maan päällä alkaa siitä, että hyväksyt tosiasiaksi paitsi sukupuolten myriaadisuuden myös sen että mies-mies -ja nais-nais -parit ovat aivan yhtä ideaaleja kuin mies-nais-parit. Tämä tuntuu olevan heille lähes uskontunnustuksellinen lähtökohta.
1 tykkäys
Tietenkin mitä vain saattaa tapahtua.
Mutta tällaisesta tulisi vähintään ilmoittaa työntekijöiden esimiehille, jolloin asiaan voidaan puuttua. Mutta silti ei pitäisi olettaa jonkun tapauksen pohjalta miten joihinkin “tietysti” suhtaudutaan, jos ei varsinaista näyttöä tai kokemusta tällaisesta ole.
Onko joku kerhotäti oikeasti sanonut noin, siis noilla sanoilla, lapsellesi?
Aivan. Olet oikeassa. Minä en ainakaan pidä samasukupuolista ystäväpariskuntaamme yhtään vähenpiarvoisena, kuin erisukupuolisia ystäväpariskuntiamme. Se on ihan peruslähtökohta josta ei voi tinkiä.
2 tykkäystä
Tarkennus: tarkoitat siis ihmisinä vähempiarvoisina?
Millä muilla kriteereillä sinä arvioit ihmisten arvoa kuin ihmisarvon mukaan?
Se oli vastaus atelle, joka vastasi Timo Anttilalle 
On eri asia pitää ihmisiä samanarvoisina kuin kaikenlaisia suhdemuotoja ja seksuaalisuuden toteuttamisen tapoja.
Siksi juuri tarkensin. Ihminen on ihminen ja sitä kautta arvokas, ei häntä voi arvottaa hänen suhde-elämänsä mukaan vaan ihmisyytensä mukaan.
Ei olisi ollut tarvetta, kun ei täällä kukaan liene tuosta eri mieltä.
Olisi pitänyt, niin. Olin sen verran hätääntynyt lapseni puolesta, että kaikki energia meni hänen rauhoitteluunsa. Se kerho hänen osaltaan kyllä loppui siihen. Ja oma luotto kristittyihin yleensäkin. Kerhossa kun ei pitänyt olla mitään uskonnollista sisältöä. Se oli mainittu kaupungin ja srk:n sopimuksessa. Harmittaa kun ei tullut toimittua silloin. Tosin pikkupaikkakunnalla, jossa on uskovaisenemmistö, olisi siitä voinut koitua lisää vaikeuksia…
En väitä, että tuo olisi yleinen tapa toimia, mutta väärin on myös väittää, että sellaista ei missään nimessä tapahdu.
1 tykkäys
Millaisena näet niiden kirkkojen aseman yhteiskunnassa, jotka eivät omaksu suuntaussensitiivistä sakramenttiteologiaa ja sen mukaista ihmiskuvaa?
En väitä. Mutta ihmettelen oikeasti, jos tuosta ei mitään ilmoitusta tehty. Koska todellakin olisi syytä.
Ja ihmettelen myös sitä jos ohjaaja todella käytti tuota mainitsemaasi ilmaisua, puhui helvetistä ym. Jos, niin uskoisin että useampiakin valituksia olisi tehty. Kyllä meillä työntekijöistä valitettiin vähemmästäkin.
Oma on asiasi, jos et usko kertomaani. Pikkulapset eivät välttämättä noista jutuista kerro kotona, ja mitä jos kertovatkin kun vanhemmat on samaa mieltä. Nut harmittaa, kun en toiminut jyrkemmin. Tosin en halunnut myöskään lisää ikävyyksiä…
Ymmärrän hyvin että tuollaisesta on hankalaa lähteä tekemään valitusta. Pahimmassa tapauksessa kuulee että asiahan on oikeastaan niin kuin kerhon täti sanoi, mutta että se tuli vaan sanottua väärässä paikassa.
1 tykkäys
Siis sinun lapsesi kertoi tästä kotona? Näinkö asia tuli ilmi? Ja lapsesi kertoi ohjaajan puhuneen “helvetissä palamisesta”? Noilla sanoilla?
Mitä jankkaat. Usko, tai ole uskomatta. Ymmärrän, että yrität jotenkin selittää pois koko tapahtuman, mutta alkaa jo mennä kiusaamiseksi…