Eikö tuota tarkennusta voisi pyytää yhtään hienotunteisemmin? Nyt jos Atte suuttuu, niin sitten taas saadaan sivu täyteen haukkuja aggressiivisista ateisteista.
Hmm…Atte ehtikin vastata ensin.
Kristityillä ei ole omankaan kokemukseni mukaan oikein hienotunteisuutta, jankataan ja jankataan, vähän kuin raiskauksen uhrilta kysellään loppuun asti että oliko se oikeasti niin.
Anteeksi. Toivoin vain suoraa vastausta, jotta ei jäisi epäselvyyttä miten asia oikeasti oli. Siis lapsi kertoi kotona ohjaajan sanoneen noin. Selvä.
Tämä on vaikea kysymys. Vaatisi ihan oman ketjun. Kun mennään eri vapauksien ja oikeuksien rajalle, pitää pohtia kumpi on tärkeämpi oikeus. Ei toinen oikeus tai vapaus oikeuta rikkomaan toista oikeutta tai vapautta.
Kuule, kyllä tästä voidaan selvitä ilman touhuamista… 
Ja mielestäni voi kyllä kysyä onko asia sanatarkasti siten kuin on esitetty. Sillä on kuitenkin merkitystä tilanteen ja asiasta kertomisen tulkinnan kannalta.
Uhria pitää kuitenkin aina käsitellä hienotunteisesti, varsinkin kun tämä on keskustelupalsta eikä mikään virallinen taho jossa valitusta käsitellään.
Olen itsekin kokenut omassa kirkossani lahkolaista painostusta ja henkistä väkivaltaa, ja tiedän mitkä tunnelmat siinä tilanteessa on.
Kuinka arvokas sinulle on Jumalihminen Jeesus Kristus ja Hänen Ruumiinsa eli Kirkon suhde-elämä-ajattelu tai teologia, jossa nimenomaan miehen ja naisen välinen suhde on arvotettu korkeimmaksi?
Hyvin arvokas. Mainitsen kuitenkin että arvolla ei aina ole suoraa korrelaatiota sen kanssa että koen jonkin asian suorana absoluuttisena totuutena.
Omin sanoin voisi tietysti avata sitä, mutta tulee liian pitkä juttu. Olen aloittamassa siivoamaan ja valmistelmaan perheiltaa. Harmi, olen roikkunut tässä jo muutenkin koko aamun ja juuri kun keskustelu käy kiinnostavaksi on oikeasti siirryttävä tiskipöydän ääreen. Ehkä jatketaan.
Varsinainen uhri ei taida olla tässä paikanpäällä… Ja keskustelufoorumilla tulee toki noudattaa hyvää etikettiä, ja henkilökohtaisissa asioissa sopivaa varovaisuutta. Hätävarjelun liioittelu on kuitenkin toinen asia. Mutta en kysele enempää.
Minusta se ei ole vaikea kysymys lain. Ristiriita ja vastakkainasettelu on todellinen ja niin kauan kun emme löydä yhteisiä rajalinjoja ja suostu kunnioittamaan niitä, tämä kaikki vain jatkuu ja tulenee entisestään kärjistymään.
No oletko sinä sitä mieltä, että kirkon tulisi vihkiä sukupuolineutraalisti, hyväksyä eronneiden vihkiminen, ottaa avioliiton ulkopuolisissa suhteissa elävät ehtoollisyhteyteen ja osallistua Prideen ( jolla muuten ei käsittääkseni ole mitään tekemistä erityisesti homoseksuaalien kanssa )?
Sellaisen mielipiteen voi täysin avoimesti sanoa, eikä se vähennä kenenkään rakkautta ketään kohtaan. Myös vastakkaiseen mielipiteeseen pätee tietysti täysin sama,
Olen samaa mieltä. Vaikeaa on noiden yhteisten rajalinjojen löytäminen. Varsinkin kun kummallakin puolella ollaan ehdottomia ja vaaditaan vain kunnioittamaan Omia rajalinjoja.
Tiskikone täynnä joten vastaan tähän.
Minulla ei ole ehdotonta kantaa näihin, ei ole koskaan ollutkaan. Olen aina ollut kallellaan sellaiseen että eronneiden tulisi saada avioitua uudelleen ja että kaikenlaiset parit olisivat tervetulleita katumuksen sakramentille ja ehtoolliselle, olivat sitten naimisissa tai eivät. Ei siksi ettenkö näkisi ja arvostaisi opetusta yksiavioisuudesta ja avioliiton rikkomattomuudesta, vaan siksi että on tärkeämpää antaa mahdollisuuksia kaikkien löytää pyhitys ja pyhittävät voimat kuin sulkea ihmisiä niiden ääreltä pois vain koska maailma on vajavainen ja hauras. Tämä tärkeä opetus löytää kyllä paikkansa kun ihmiset saavat olla lempeästi opettavan kirkon yhteydessä. Ehkä joskus kirkko on kuin Jeesus joka ottaa ihmisen vastaan ja kohtaa hänet niin suurella armolla, laupeudella ja rakkaudella että ihminen pyhittyy yhdestä katseesta ja kohtaamisesta. Vihkimisasiasta en ole muodostanut oikein minkäänlaista mielipidettä, enkä tiedä muodostankokaan, minulle tärkeintä on rukoilla sekä itseni, muiden että asioiden kehittymisen puolesta. Tämä on minulle tärkeämpää kuin mielipiteen muodostaminen.
Joka tapauksessa olen sitä mieltä että jonkinlainen ratkaisu on saatava siihen että “huonotkin” kristityt löytävät paikkansa kirkossa. Muuten kirkko kutistuu muutamien “hyvien ihmisten” seuraksi. Ehkä se on sitten todella parasta mitä kirkolle voi tapahtua, joku sitten kuitenkin jää vartioimaan pyhyyden ilmentymää maailmassa. Tämä oli puoliksi ironiaa, puoliksi makustelua siitä voisiko niin todella olla.
Eniten olen sitä mieltä että pyhyys ei toteudu jäykissä koodistoissa siitä mitä saa ja mitä ei saa tehdä, vaan siinä miten kohtelemme toisiamme.
Juuri niin kuin Jeesus opetti, että rukoilemme vihollisiemmekin puolesta.
Olen itse siinä tilanteessa että on ihan tipalla milloin joudun jäämään pois ehtoolliselta ja synnintunnustukselta. Seurustelen, mutta emme ole yhdessä niin kuin mies ja vaimo.
En ole varma onko tässä mahdollisuutta siihen että liittomme vahvistetaan kirkollisesti.
Eniten surettaa nyt tässä hetkessä mahdollinen jääminen ulos katumuksen sakramentilta. Ehtoolliselta ulosjäännin voin hyväksyä omalle kohdalleni, eiväthän monet erakkoaskeetitkaan kommunioineet kuin muutamia kertoja elämässään.
"Mutta missä muslimiystävämme ovat? Onko värikkään ja iloisen juhlakansan joukossa yhtään imaamia? Mitäs tämä tämmöinen “moninaisuus” on olevinaan?!!1! " (Michelange)
Entä missä uskossaan palavat klassista kristinuskoa edistävät veljet ja sisaret ovat?
Tämä!! 
Olisin siellä kyllä, mutta ei ollut nyt varaa matkustaa. Hengessä mukana.
“Olisi pitänyt, niin. Olin sen verran hätääntynyt lapseni puolesta, että kaikki energia meni hänen rauhoitteluunsa. Se kerho hänen osaltaan kyllä loppui siihen. Ja oma luotto kristittyihin yleensäkin. Kerhossa kun ei pitänyt olla mitään uskonnollista sisältöä. Se oli mainittu kaupungin ja srk:n sopimuksessa. Harmittaa kun ei tullut toimittua silloin. Tosin pikkupaikkakunnalla, jossa on uskovaisenemmistö, olisi siitä voinut koitua lisää vaikeuksia…En väitä, että tuo olisi yleinen tapa toimia, mutta väärin on myös väittää, että sellaista ei missään nimessä tapahdu.” (atte)
Mites homolapset, onko heillä oltava oikeus homovanhempiin? Erikoisteron haastattelussa Kristillisten puheenjohtaja Päivi Räsänen.
Mainittakoon, että kerhotäti julistamassa lapselle tämän isän tai äidin helvetissä palamista on takuulla sellainen tilanne, että sitä paheksuisi vahvasti valtaosa kaikista kristillisten seurakuntien työntekijöistä ja vapaaehtoisista. Oletan, että attekin sen verran tajuaa.
Ei se ole niin yksinkertaista.
Olen ollut vastaavassa tilanteessa jossa kirkollisen ryhmittymän jäsen ja pappi selittivät minulle vastaavaa absurdia asiaa, jonka vahvisti rippi-isäni, sekä toisessa tapauksessa paikallinen piispa, myöhemmin todellakin absurdiksi. Silloin kun omasta lähiympäristöstä tulee sellaista uskonnollista kiusaamista vastaan, ei ole niinkään sanottua että ihminen, minä tai Atte tai kukaan muukaan tajuaa, että muut paheksuvat sitä.
Tämä on uskonnollisen henkisen väkivallan mekanismi. Varsinkin pienissä piireissä, pienillä paikkakunnilla joissa muodostuu pieni sisäänpäinkääntynyt sosiaalinen kuvio.
Ymmärrän kuitenkin mielestäni mitä tahdot tuolla sanoa, ja on kai se omalla tavallaan lohduttavaa, mutta jos minulle olisi muistutettu kokemani jälkeen että etkö nyt tajunnut että sehän on ihan naurettavaa puhua noin, minusta olisi tuntunut että minua syyllistetään siitä mitä on tapahtunut.
En usko, että aten yksittäistä juttua kannattaa ajatella ensisijaisesti jonkin oman, paljon merkittävämmän kokemuksen kautta. Se varmasti antaa jotakin etua arviointiin, mutta tuo myös liikaa ylimääräistä lastia. Yhtenä näkyvänä esimerkkinä tuon “ihan naurettavaa puhua” -jutun. Kukaan ei ole sanonut sellaista atelle tässä. Hän on tuosta maininnut muistaakseni ennenkin, ja jos on lukenut kommentteja, tietää että moista ei hyväksytä. Ja toki hän on voinut vastaavaa muistakin aihetta sivuavista keskusteluista lukea. Ja jos vähänkin on kiinnostunut, niin on jo kysellyt asiasta muualta ja saanut samoja vastauksia.
Tämäntapaiset heitot eivät ole asiallisia. Jos kristitty yrittää olla yksinkertaisesti ja rehellisesti kuuliainen Jumalan ilmoitetulle tahdolle, sitä ei pitäisi kuvata kuten nyt teet.
Kun taas minä väitän, että homoseksuaalisten aktien kieltäminen ihan ongelmaton osa kristillistä seksuaalietiikkaa. Jumala on niin suuri, että jos hän tahtoisi sallia homosuhteet, hän olisi kyllä pystynyt kirjoittuttamaan sen Raamattuunkin.