Hmmm. En väheksy Johanneksen ajatuksia, ehkä en ymmärrä niitä täysin.
Itse esittäisin asian jokseenkin näin:
Joka haluaa etsiä ja löytää Jumalan, määritelköön ensin itselleen, mitä / ketä Jumalaa lähestyy (sillä jumalia / henkivaltoja on erilaisia). Kaikkia jumalia ei voi lähestyä samassa nipussa. Tulee siis tietää ketä aikoo lähestyä.
Mikäli kyseessä on Raamatun Jumala JHWH, josta Johanneskin puhuu (hän oli kristitty), oma osuus asiassa on, että polvistuu Jumalan eteen, keskittää ajatuksensa ja kohdistaa asiansa ja pyyntönsä kunnioituksella Hänelle.
Tässä rukouksessa eli lähestymisessä hän voi samalla käydä itsetutkistelua ja jo tämä lähestyminen herättää Jumalassa vastakaiun: Jumala tietää, että rukoilija on kuullut Jumalan kutsun ja lähestyy nyt Häntä omin sanoin ja tarkoituksin.
Nyt Jumala, mitä todennäköisimmin, alkaa ohjata rukoilijan ajatuksia ja sanoja, eli aloittaa keskustelun omalta puoleltaan. Rukoilija voi kokea Jumalan Hengen lämmön ja tämä herkistää hänet tunteelliseksi: kaikki ahdistus, pelot, kaipaus, hylkäämiset saattavat purkautua esim. itkuna Jumalan edessä. Siinä on hyvä itkeä, kysellä, ehkä pieni kiukuttelukin voi nousta pintaan, mutta siihen ei kannata jäädä.
Jumala on nyt kuullut rukoilijan asian. Mitä todennäköisimmin Hän vastaa, mutta omalla tavallaan. Hän on Jumala ja näkee rukoilijan asian kokonaisuutena. Moniin rukouksiin Hän vastaa pyydetyllä tavalla. Jumalaa kiitetään Hänen avustaan, otetaan apu ja vastaus sellaisenaan vastaan. Luotetaan siihen, että jos ei vastaus tullut aivan pyydetyllä tavalla, Jumala Itse tietää miksi ja näin on turvallisinta.
Nyt luovutetaan kaikki itsessä Jumalalle ja Hänen tahtonsa alle, eli: lähdetään seuraamaan Jeesusta. Jeesusta lähdetään seuraamaan siten, että sanotaan Hänelle: “Sinä olet nyt minun Herrani ja minä seuraan sinua. Pidä minusta huolta.” Tätä viatonta lausetta seuraa, että näin todella myös tapahtuu. Tulee turvallinen olo.
Uskonelämä kasvattaa luottamaan Jumalan ratkaisuihin ja valikoimaan sanansa kuten Jeesus: “Tapahtukoon, ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin Sinä.” “Tapahtukoon Sinun tahtosi.”
Matt. 26:39
Ja hän meni vähän edemmäksi, lankesi kasvoilleen ja rukoili sanoen: “Isäni, jos mahdollista on, niin menköön minulta pois tämä malja; ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin sinä”.