Paljon muutakin kestämätöntä on suusta päästelty, kuten kirkolliskokouksen päätös säilyttää avioliitto vain miehen ja naisen välillä tarkoittaakin sitä, että samaa sukupuolta olevia voi vihkiä.
8 tykkäystä
Tää arkkipiiskan linjaus, että kons. virkateologiaa ei Suomen evl-kirkossa suvaita nyt eikä vasta, on ollut jo hyvän aikaa tiedossa. Mutta kertaus on tietysti aina hyvästä.
On ollut tiedossa. Teknisesti kyllä hyväksytään, mutta käytännössä ei. Eli saat olla sitä mieltä että nainen ei voi toimia pappina, mutta yhteistyötä on tehtävä.
D
Sama kehitys, missä liberaaliteologien kirkon valtaus on johtanut luterilaisen kirkon jakaantumiseen, on nähty muuallakin. Kyllä tämä alkaa vahvasti näyttää siltä että Suomessa tapahtuu jotain samankaltaista sillä jos jopa epävirallisessa keskustelussa on tällainen sävy, se ei ennakoi hyvää virallisemmalle keskustelulle.
Luoman ja Parkkisen vastaukset Ruokaselle luettuani käsitykseni ympäristön vihamielisyydestä on vahvistunut. Piispoille ei kelpaa viime hetken sopu. Lähetystyö ei ole kyllin arvokasta. Ykseys uhrataan naispappeudelle. Liennytystä ei ole luvassa, ja meidän Kirkkokansassa olisi naiivia sitä jäädä odottamaan.
Olemme jo nyt menettäneet paljon väkeä LHPK:lle ja vapaille suunnille. Vuoto jatkuu, ja se on tukittava. Ei ole lampaiden vika, että ovat pelastautuneet rauhallisemmille laitumille. Tiedä, moniko on menettänyt uskonsa? Tässä on kyse sieluista, joten toiminnan on oltava tehokasta ja jämäkkää.
KL ja SLEY eivöt ole muuttaneet toimintaansa. Kirkko on. Kirkkomme hajottaa tällä hetkellä pahiten.
Ehtoollisyhteuden puuttuminen on normaalia perinteistä käytäntöä. Se tarkoittaa katumista, ei skismaa.
D
Saagaan jatkoa. Auvinen kiinnittää terävästi huomiota, miten kirkossa naisten pappeus on samaan aikaan sekä ehdonvallan asia että ykseyden luovuttamaton ehto.
5 tykkäystä
Tässä saattaa käydä myös niin että Sley ja Kansanlähetys tekevät jonkinlaisen päätöksen miten voivat saada joukostaan miehiä vihityksi papeiksi, esim. muutamassa yhteydessä väläytellyllä vihkimyksellä ilman piispaa, ja ev.lut. tekee sitten tästä samantapaisia päätöksiä kuin aikoinaan Luther-säätiöläisten kanssa. Ev. lut. saattaa myös ottaa väsytystaktiikan, eli odottaa mitä herätysliikkeet tekevät kun heidän pappinsa alkavat loppua.
Jos nimittäin Sley ja Kansanlähetys jäävät vain odottamaan kunnes viimeinenkin heidän joukossaan toimiva pappi eläköityy, homma kuihtuu pikku hiljaa kokoon.
1 tykkäys
Pappi on pappi eläkkeelläkin.
1 tykkäys
Tarkoitin todellista työstä pois jäämistä. Ei voi olettaa että kaikki eläkeikäiset papit jaksavat tehdä säännöllistä työtä vaikka halua olisikin.
Eikä voi myöskään olettaa että Kansanlähetyksen ja Sleyn piiiristä ne nuoret miehet jotka kokevat kutsumuksta papiksi, eivätkä halua tullla vihityksi naisten rinnalla, odottavat koko elämänsä että saavat vihkimyksen miesten joukossa.
1 tykkäys
Moni sellainen teologian opiskelija, joka saa evlutista vihkimystä (tai ei halua osallistua yhteiseen vihkimykseen “Iisebelien” kanssa) on suunnannut jo nyt LHPK:n suojiin. Jos (iso JOS) SEKL ja SLEY alkavat itsenäisesti vihkiä pappeja jonkin renegade piispan avulla tai vaikka ihan ilman piispaakin, niin virta saattaa oleellisesti hidastua. Mutta varmaa on että evlut ei tällaisia vihkimyksiä tule tunnustamaan. Eli isossa kuvassa mikään ei muutu (kuten Tami Tamminen sanoisi). Varmasti mainituilla järjestöillä on geimplääni siihenkin tilanteeseen.
SLEY:hän käyttää merkittävästi eläkepappeja, ovat ainakin Helsingin, Tampereen, Hämeenlinnan ja Seinäjoen messuyhteisöissä säännöllisiä saarnaajia eikä puhuta mistään pari vuotta siten eläkkeelle jääneistä. 80 vuotta osalla jo tullut mittariin. Iso ikäero parikymppisen messukävijän mennä sielunhoitoon. Hyvä että jaksavat, mutta ei ehkä kauhean kauaskantoinen ratkaisu.
1 tykkäys
Niin, LHPK otti päinvastaisen kannan suhteessa Ev.lut.kirkkoon siten, että naisen puhuma Jumalan sana ei olekaan enää vaikuttava, eikä hänen toimittamansa sakramentit päteviä, vaan ajatteli, että täytyy olla oikein vihitty pastori ja vasta sitten sakramentit ovat päteviä. Jo LHPK:n synnyn aamuhämärissä mm. Sakari Korpinen julisti, ettei naisen toimittaesssa sakramenttia tapahdu mitään, eli Jumalan Sana on heidän mielestään lakannut olemasta Hänen Sanaansa (ks. Professori Lauri Koskenniemen kirja "Unohtumattomia aikoja ja ihmisiä). Tätä tällaista me luterilaisessa tunnustuksessa pitäytyvät kutsumme korkeakirkollisuudeksi ja romanisoivaksi luterilaisuudeksi ja uusluterilaisuudeksi, jossa on myös donatolaisuuden henki. Ei myöskään STLK, joka oli eronnut kirkosta jo satakunta vuotta aiemmin omaksunut näin jyrkkää kantaa!
Tämä ei käy perusteluksi naispappeuden torjumiselle, vaan se seikka, ettei nainen saa opettaa. Näin Raamattu ilmaisee asian ja se on näyttäytynyt todeksi näiden 40 vuoden aikana ilman sen kummempaa yksityiskohtiin menemistä. Heillä on oma paikkansa seurakunnassa, kuten myös meistä niillä miehilläkin, joilla ei ole kykeneväisyyttä pappisvirkaan. Kukin palvelkoon omassa kutsumuksessaan ja omilla armolahjoillaan, älköönkä pyrkikö toisen tontille.
Olen myös kiinnittänyt huomiota tähän. Helsingissä on enemmän nuorempaakin väkeä vierailevissa saarnaajissa ja avustajissa, mutta Tampereen kohdalla vaikuttaa siltä, että nykyisin säännöllisemmin messuja toimittavasta ja saarnaavasta porukasta on 10 vuoden päästä elossa luultavasti enää vain nykyiset palkalliset työntekijät. Heilläkin täytyy olla vapaansa.
1 tykkäys
En ole sitten ainoa havaitsija ja varmustin eilen heidän tapahtumakalenteristansa. Noilla paikkakunnilla paljon kasikymppisiä pastoreita ja rovasteja saarnaajina. Uusia ei ole jonossa. Vaikuttaa myös messuyhteisön luonteeseen.
Jyväskylässä Sleyllä on kyllä jo urallaan pitkään työskennellyt pappi, ei vielä kovin iäkäs, mutta kuitenkin kokeneemmasta päästä vaikka onkin nuorekkaampi kuin moni nuorempi. Hän on nuorekkaampi kuin vaikkapa minä ja aivan mahtava pappi. Tulee toimeen myös nuorison kanssa, jota Jyväskylässä aika paljon käykin.
No mulle ei ole tullut sellaista ajatusta tai vaikutelmaa, että vaikuttaisi yhteisön luonteeseen. Ikä kun on ajattelutavan ja ihmisten ymmärtämisen suhteen aika lailla vain numero, ja luonteenpiirteet vaikuttavat enemmän. Ihan kelpo saarnoja olen kuullut näiltä wanhoilta sediltä, enkä näe iän sinänsä vaikuttavan esim sielunhoidon mahdollisuuksiin, jos ei jonkun tietyn henkilön kohdalla ole tullut esiin viitteitä siitä että vaikuttaisi.
(Tästä esimerkki: Helsingin Pyhän Sydämen kappelin messustriimissä joskus joku wanha setä selitti marianpäivän saarnassa, että Marialla ja Joosefilla ei ollut avioelämää vielä kihloissa ollessaan. No ei kai sitä avioelämäksi siinä vaiheessa sanotakaan! Mutta tuon asteinen kiertoilmausmeininki kertoo mulle sen, että kyseiselle pastorille ei ehkä kannata mennä avautumaan mistään… no, avioelämään liittyvästä aiheesta. Hätäisempi voi luulla, että ei ehkä koko herätysliikkeessä onnistu.)
Mun ensisijainen huoli tässä on yksinkertaisesti jatkuvuus. Jos pappien lomatuurausten onnistuminen nojaa vahvasti sellaisiin henkilöihin, jotka ovat jo ylittäneet miesten keskimääräisen eliniän, voidaan olla aika nopeastikin siinä tilanteessa, että lomatuuraajaa ei löydykään.
1 tykkäys
En nyt ymmärrä, mitä ihmeellistä tuossa “kiertoilmaisussa” on. Olisiko hänen pitänyt sanoa, että Maria ja Joosef eivät harrastaneet seksiä vielä kihloissa ollessaan? Voiko joku seurakuntalaisista olla semmoinen, joka ei ymmärrä tuon papin sanavalintaa?
4 tykkäystä
Mun mielestä avioelämä-kiertoilmaisua voi käyttää vain naimisissa olevista henkilöistä. Kihlaparilla tms ei oikein voi olla avioelämää, vaikka seksiä olisikin. Tällöin muodostuu huvittava looginen ristiriita. Pidän myös mahdollisena, että jos on hyvin nuori ja seurakuntapiirien ulkopuolelta eikä ole juuri tutustunut mihinkään vanhanaikaisempaan materiaaliin, voi ilmaus jäädä jopa ymmärtämättä. Kiertoilmauksia löytyy kyllä muitakin, jos sellaista välttämättä haluaa käyttää.
Koko tapaus on kuitenkin jäänyt mulle mieleen paitsi tuon loogisen ristiriidan takia, myös siksi, että se on kutakuinkin ainoa kerta kun hyvin iäkkään papin saarnasta on jäänyt jotenkin väärältä aikakaudelta peräisin olemisen vaikutelma. Yleensä 70+ ja 80+ herätysliikepappien saarnoissa ei ole erityisempää valittamista, enkä osaa nähdä ikää opetuksen sisällön kannalta ongelmana. Muulla tavalla se voi olla ongelma, kuten yritin selittää.
2 tykkäystä
Mitenkäs englanniksi. Kuinka moni nuori ymmärtää mitä tarkoittaa marital acts? Voi myös käyttää hankalampaa sanaa conjugal.
Entäs suomenkielinen yhdyselämä. Kuinka moni ymmärtää että se ei ainostaan tarkoita yhdessä asumista?
Kyllä nykysivistykseenkin pitäisi kuulua joitain muita asiaa kuvaavia sanoja kuin seksi ja seksuaalisuus, mutta ehkä on sitten niin että nuoret eivät enää muita sanoja tässä yhteydessä ymmärrä.
Tällaista kieltä on ilo lukea kristillisessä kontekstissa.
Ehkäisy avioliitossa - Luterilainen.netLuterilainen.net
Asioista puhutaan selkeästi mutta sellaisilla ilmaisuilla, että tulee selväksi että kristillisestä avioparin yhdyselämästä puhuttaessa ei tarvitse vyöryttää esiin koko sitä sanastoa mitä seksuaaliterapeutit nykyään käyttävät, ja silti asiat käyvät selviksi.
Luottamuksellisissa, yksityiskohtaisissa keskusteluissa ja nuorten illoissa on varmasti tarpeen pystyä puhumaan yksityiskohtaisemmin, mutta sellaista tarvetta ei varmaan saarnatessa ole, nuoremmillakaan saarnaajilla.
Avioelämä-sanaa soisi käytettävän enemmän, että nuoret oppisivat sen, ja että tulisi selväksi että avioelämän on tarkoitus olla avioelämää eikä avioliiton ulkopuolista elämää.
Joskus nuoret aikuiset puhuvat pussailemisesta kun tarkoittavat jotain muutakin, itse olen joskus jäänyt miettimään että puhutaanko tässä nyt todella vaan pussailemisesta vai jostain muustakin. Sukupolvien välinen kuilu on siis todellinen. Mitäs jos wanha setä olisi sanonut että Maria ja Joosef eivät pussailleet vielä kihloissa ollessaan?
1 tykkäys