Kirkon oppiin sitoutuminen ja kirkon opin uskominen ovat myös eri asioita, mikä on syytä huomata. Moni suomalainen sanoo, “kyllä minä uskon, mutta en niin kuin kirkko opettaa”, ja sitten kun vähän tonkii näkemyksiä, niin ihan peruskristitty sieltä alta löytyy.
1 tykkäys
Esimerkiksi mikä tahansa sovitusoppi, joka on liikkeellä, on yleensä olennainen osa evankeliumin saarnaamista, ja aina tulkinta. Raamattu ei sisällä mitään selkeää sovitusoppia, vaan pelkästään sovitusopillisia lauseita, joista yhden kokonaisuuden luominen on aina tulkintaa, jossa yhtä osaa painotetaan enemmän kuin toista.
Olen siis eri mieltä siitä, etteikö pyhiä kirjoituksia pitäisi tulkita. Tulkinta on välttämätön osa lukemista ja kuulemista. Jumalan sana etenee näkö- ja kuuloaistimuksesta sydämeen aina tulkinnan kautta.
En tietenkään tarkoita, että se pitäisi erottaa. Usko suuntautuu myös tiedollista täyteyttä kohti. Näin mielestäni kirjoitin myös.
Luulen, että erimielisyys varmaankin liittyy oppi-sanaan ja siihen, mikä kaikki on oppia, siis sellaista oppia, joka on sitovaa ja välttämätöntä. Niin kuin sanoit.
1 tykkäys
Miten sinä käsität rakkauden tässä tapauksessa? Siis mitä olettaisit näkeväsi? Että Suomessa olisi yksi ainoa seurakunta, ja se olisi joku kestohymyilevä hippiyhteisö? Jos et tuota, niin mitä esimerkiksi?
En tätä kysymystä ole erityisesti pohdiskellut, vaan kommenttini liittyi siihen, että näkyvää suurta yksimielisyyttä oppikäsityksistä kristityillä ei ole.
Ehkä se keskinäinen rakkaus, josta Jeesus puhuu, juuri ilmenee niissä kristityissä jotka voivat aidosti kunnioittaa toisia Jumalaan uskovia, vaikka kirkko tai liike olisi eri.
Tästä tulisi hirmuinen sanojen määrittelykierros jos en vähän oikaisisi. Meinasin kysyä, että mitä sitten tarkoittaa ‘kunnioitus’. Mutta yleensä, arkikielessä ja postmodernissa ajattelussa se tarkoittaa sitä, että “kaikki on yhtä arvokasta” ja “kaikki on yhtä hyviä”. En näe mitään järkeä siinä, että kristittyjen sellaista pitäisi toisilleen osoittaa.
Tässä on taas tämä sama kysymys kuin näissä keskusteluissa viisi kertaa jo aikaisemmin. Joko on niin, että mitään totuutta ei ole. Jolloin paras, mitä voidaan tehdä, on se, että “kukin taaplaa tyylillään” ja kaikki hymyilevät hyväksyvästi kaikille. Mutta jos jokin totuus on olemassa, niin silloin on 1) rakkautta edustaa sitä ja yrittää saada muut muuttamaan ajatteluaan sen mukaiseksi ja 2) kunnioitus ei tarkoita sitä, että epäselvä, epätosi ja epämääräinen nostetaan samalle tasolle kuin tosi, hyvä ja oikea.
Ei relativismi voi olla mikään tavoite, ihanne tai itseistarkoitus. Tai on se tietenkin sellaisille, jotka pyrkivät kaiken merkityksen tuhoutumiseen.
1 tykkäys
Minä näen jumalallisissa asioissa sanojen tämän puolisen loogisen tason vähämerkitykselliseksi ja siitä kiivailemisen pikkumaiseksi. Teologiset erittelyt ovat usein tavattoman hienojakoisia ja täysin tavallisen ihmisen käsittämättömissä. Tuskin moni tavisluterilainen tajuaisi lukevansa luterilaisen vanhurskauttamisopin tuomiota jos hän saisi käsiinsä Trenton kirkolliskokouksen päätökset, jotka kauniisti selittävät uskon ja rakkauden yhteyttä.
Minä olen törmännyt seurakunnissa ihmisiin, joilla on paljon rakkautta toisia kohtaan ja ihmisiin, joilla on paljon tuomitsemisenhalua, usein juuri oikean uskon nimissä. Minusta ensimmäiset ovat niitä, joissa Jeesuksen sana “siitä he tunnistavat teidät minun seuraajikseni” toteutuu, jälkimmäisissä taas ei.
3 tykkäystä
Minä luulen, että en ole paras taho selvittämään näitä moninaisia tuntemuksiaan.
Jos laaja Raamatun tuntemuksesi yhtään tuo mieleen sellaisen kirjan kuin
Galatalaiskirje, huomaat siitä, että teitä on vain yksi.
Sama tulee esiin Apostolien teoissa.
Ei voi olla mitään muuta tietä, joka on Kristus itse. Vain hänen kauttaan meillä on pääsy Isän yhteyteen.
Toiseksi, olin s e l v ä s t i sanonut, että yksimielisyys ei koske ulkonaisia asioita, koska ne eivät kuulu pelastuksen kysymyksiin.
Luterilainen oppimmekin vielä korostaa, että “ulkonaiset muodot ja tavat voivat erota”.
Siitä huolimatta sinä tartut justiinsa niihin.
Minusta se ei ole sopivaa.
Gal 1:9
Niinkuin me ennen sanoimme, niin minä vielä sanon: jos joku teille toisin saarnaa evankeliumia, kuin te ottaneet olette*, olkoon kirottu!
1 tykkäys
Eikö sinulle vielä ole käynyt se selväksi, että Paavali ei edusta mitään kirkon herätysliikettä, eikä myöskään luterilainen tunnustus?
Mikä tuossa niin kuin hannaa vastaan?
Se miten tämä yksiselitteisyys manifestoituu käytännössä tänä päivänä.
Kertoisitko nyt sitten minullekin, mikä on se pointti, johon minun kohdallani viittaat?
Lainaan tähän Augsburgin Tunnustuksen Puolustuksesta, VII ja VIII Kirkko:
pätkän, johon viittasin puhuessani adiaforasta.
Minä en tuossa Apologian tekstissä näe mitään lahkolaista.
Näetkö sinä?.:
".:
se sulkee piiriinsä kaikkialle maailmaan hajaantuneet ihmiset, jotka ovat yhtä mieltä evankeliumista, joilla on sama Kristus, sama Pyhä Henki ja samat sakramentit, huolimatta siitä, ovatko heidän inhimilliset perinnäissääntönsä samanlaiset vai erilaiset.
Verifioidaanko evankeliumin oppi sen perusteella, miten se “käytännössä manifestoituu?”
Aaargh. Ei kysymys ollut siitä, vaan siitä miksi Pyhä Henki toimii kuten toimii ihmisyhteisöissä enkä ymmärrä miksi tämä keskustelu piti tuoda moderointiketjuun.
Joo. Toivoin keskustelua, mutta se näkyy jäävän haaveeksi.
1 tykkäys
[quote=“Silvanus, post:69, topic:875”]
Raamattu ei sisällä mitään selkeää sovitusoppia, vaan pelkästään sovitusopillisia lauseita, joista yhden kokonaisuuden luominen on aina tulkintaa, jossa yhtä osaa painotetaan enemmän kuin toista.[/quote]
“Sovitusoppi” on oppi siitä, miten ihminen pelastuu (2.Kor.5:19-21). Jos kirkolla ei olisi selkeää oppia pelastuksesta, se olisi aika joutava laitos.
(Lihavointi minun.) Ihmiskielen ominaisuuksiin kuuluu, että sillä voi ilmaista asioita yksiselitteisesti. Mikseivät Raamatun kirjoittajat siihen pystyisi?
Kysyt minusta oleellisen kysymyksen, joka minun mielestäni johtaa siihen, että sille on syynsä, miksi Raamattu ei ole niin yksiselitteinen kuin se voisi olla.
Tai sitten yksikään lukija ei ole niin yksiselitteinen kuin… ei ku ei mitään.
Ei. Sovitusoppi on oppi siitä miten sovitus rakentuu. Se on osa laajempaa kokonaisuutta nimeltä pelastusoppi. Pelastusopin muita osia ovat mm. vanhurskauttamisoppi.
Teologisilla erotteluilla on varmaan oma hyötynsä: siis pohdinnoilla siitä, mikä on oppien hierarkia, onko pelastusoppi sovitusopin ylä- vai alakäsite ym. Meistä riviseurakuntalaisista useimmilla lienee silti eri näkökulma oppiin; meille oppi on se, mitä kristillisessä kirkossa opetetaan ja esitetään uskottavaksi, ilman mutkikkaita käsitejärjestelmiä. Kertoisitko siis ihan kansantajuisesti, mitä tarkoitat: onko kristityillä selkeää opetusta siitä, miten ihminen pelastuu, vai eikö ole? Voinko minä oikeasti panna toivoni Kristuksen tuomaan pelastukseen, elämässä ja kuolemassa?
2 tykkäystä
San. 2:1 Poikani, jos sinä otat minun sanani varteen ja kätket mieleesi minun käskyni, 2 niin että herkistät korvasi viisaudelle ja taivutat sydämesi taitoon- 3 niin, jos kutsut ymmärrystä ja ääneesi huudat taitoa, 4 jos haet sitä kuin hopeata ja etsit sitä kuin aarretta, 5 silloin pääset ymmärtämään Herran pelon ja löydät Jumalan tuntemisen.
San. 2:6-15
6 Sillä Herra antaa viisautta, hänen suustansa lähtee tieto ja taito. 7 Oikeamielisille hänellä on tallella pelastus, kilpi nuhteettomasti vaeltaville, 8 niin että hän suojaa oikeuden polut ja varjelee hurskaittensa tien. 9 Silloin ymmärrät vanhurskauden ja oikeuden ja vilpittömyyden-hyvyyden tien kaiken; 10 sillä viisaus tulee sydämeesi, ja tieto tulee sielullesi suloiseksi, 11 taidollisuus on sinua varjeleva ja ymmärrys suojeleva sinut. 12 Se pelastaa sinut pahojen tiestä, miehestä, joka kavalasti puhuu; 13 niistä, jotka ovat hyljänneet oikeat polut vaeltaaksensa pimeyden teitä; 14 niistä, jotka iloitsevat pahanteosta, riemuitsevat häijystä kavaluudesta, 15 joiden polut ovat mutkaiset ja jotka joutuvat väärään teillänsä. -
Koska ongelmakenttä on koko ihminen, niin ei ole mahdollista eikä loogista, että ratkaisu olisi jokin kertaluontoinen ele tai symboli tai transaktio. Ja jos se on kertaluontoinen tapahtuma, niin sen tapahtuman vaikutuksen pitää olla mitallisesti koko ihmisen laajuinen.
Heb. 11:6 Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät.
Eli se yleinen sääntö pätee, että jos “etsii ja etsii, vaan ei soisi löytävänsä”, niin ei löydäkään. Tätä kuvaamassa on The Great Divorcessa yksi hahmo.
1 tykkäys