No ei havaintoni siihen vaikuta miten itse asiasta ajattelen. Ilmiö on kuitenkin selvästi olemassa ja kiinnostaisi siis tietää mitä kristityt täällä asiasta ajattelevat eli onko kristillisyys todella asia joka sitoo myös maallisen ajattelun ja poliittisen kannan johonkin. Jos poliittinen kanta määrätään joidenkin asioiden suhteen joksikin niin onko varmaa että silloin ollaan kaikissa asioissa oikean kristillisen näkemyksen mukaisia? Mielestäni minkä tahansa puolueen kannattaminen ei tarkoita sitä että hyväksyy kaiken mitä se puolue ajaa.
Kristillisyys ei sido poliittista kantaa, vaikka sellaisen käsityksen Patmoksen ohjelmista saisitkin. Olen kanssasi Ahvion ja osin Patmoksenkin suhteen siinä asiassa samaa mieltä, ettei kristityn vakaumus edellytä jotain tiettyä poliittista vakaumusta. Tässä asiassa Patmos ja erityisesti Ahvio edustavat erilaista ääripäätä. Mutta jos palataan perussuomalaisiin, jota mielestäsi Patmoskin suosittelee Kd:n ohella ehkä, niin Kd:ssä nyt varsinkin edustetaan kristillisiä arvoja, mutta myös perussuomalaisten jäsenistössä, entisessä (mm. Timo Soini) ja myös nykyisessä on paljon tunnustavia kristittyjä, joten on luonnollista, että sellaista puoluetta Patmoskin suosittelee, varsinkin kun liike muutenkin myötäilee tuota suuntaa.
Patmoskaan ei kuitenkaan ole mikään Ahvion tai Mellerin yksisilmäinen liike, vaan siellä edustetaan myös maltillisempia näkemyksiä, jos olet kuunnellut vaikkapa Markku Vuorista ta Timo Keskitaloa.
Mutta palataan vielä siihen, miksi liike suosittelee vaikkapa perussuomalaisia. Mika Niikko, perussuomalaisten kansanedustaja esittää tässä vahvan todistuksen kristillisyydestään aivan videon ensimmäisillä minuuteilla. Suosittelen, että katsot sen.
1 tykkäys
No etköhän sinä sen ole huomannut jo tähän mennessä, että tällä foorumilla on hyvin erilaisia poliittisia näkemyksiä edustavia kristittyjä. Osaltaan juuri siksi puoluepoliittista keskustelua on rajoitettu, että me kristityt hikeennymme toisiimme kun intohimot alkavat viedä. Täällä olisi kuitenkin tarkoitus keskustella kristillisesti ja maltilla, vaikka aiheet eivät olekaan ainoastaan kirkkoa tai kirkkoja sekä uskoa koskevia.
Eräs fb-kommentti oli erittäin hyvä, eräällä hyvällä keskusteluseinällä. Lainaan sitä ilman lupaa, koska en usko siteeraamisen ketään vahingoittavan.
Vasemmisto-oikeisto-jako on usein identiteettivalinta, tarve kuulua johonkin. Se on oikein ymmärrettävä tarve globalisaation myrskyssä, kun välillä on vaikeampaa nähdä selkeitä ja omia rakenteita. Sellaisen yhteenkuuluvuuden tunteen soisi löytyvän puoluepolitiikan ulkopuolelta, koska silloin puolueet olisivat lähempänä valintoja sen välillä, kuinka asiat olisi syytä tehdä kuin sitä, millaisten ihmisten kanssa haluaa olla samaa ryhmää.
Joskus on vaikeaa tuntea yhteenkuuluvuutta. Se on vähemmän näkyvillä. Ja auta armias, jos kokeekin olevansa jollakin tasolla jotain samaa kuin joku muutoin omissa viiteryhmissään (ansaitusti tai ilman) halveksittu.
Boldaus minun.
Tästä on pitkälti mielestäni kysymys. Kristittyjen kohdalla yhteenkuuluvuuden lähteen pitäisi ilman muuta olla kirkon jäsenyys, seurakuntalaisuus, jumalanpalvelusyhteisön jäsenyys - miten kukin nyt ilmaiseekin asian.
Tämä ei tietenkään sodi sitä vastaan, että kristitty osallistuu politiikkaan. Tai järjestötoimintaan, joka on “maallista”. Mutta juuri kuvatut vaikeudet tehdä valinta ja etsiä pienintä pahaa kertovat minulle siitä, että poliittinen aate ei ole himmentänyt kristityn identiteettiä. Muutettavat muuttaen voit ehkä agnostikkona sanoa jotain samantapaista?
Sitaatin alussa oleva vas.oik. jako ei ole nyt oleellista. Nämä jututhan ovat muuttuneet jonkin verran. Kuitenkin ps-puolue tuntuu aika paljon retoriikassaan maalaavan juuri vasemmistolaisuutta tai punavihreyttä pahaksi asiaksi, joten ei ole ihme että loogisesti heitä pidetään oikeistolaisina. Mutta ei tietenkään siinä mielessä oikeistona, kun aiemmin kun yhteiskunta oli selvästi jakautunut omistavaan luokkaan ja työväenluokkaan.
Janne Saarikiven erinomainen kolumni, jos se vielä on Yle areenassa, puhuu myös tästä, vaikka ilman kristillistä puolta. Arvoja kaupataan, ihmisten naamoja ja tarinoita äänestetään. Kuitenkin poliittinen päätöksen teko on asioista päättämistä, rahan jakamista, lakien säätämistä. Saarikiven ehdotus naamojen hylkäämisestä ja vaalien muuttamisesta asialistoista äänestämiseen on tietenkin unelmaa, mutta siinä on järkeä. Ihmisten tarve hakea identiteettinsä poliittisesta huutokuorosta on niin vahva, että demokratiassa siihen on suostuttava.
Pitäisi vaan olla niin vahvoja asiakeskeisiä mutta silti suosioon nousevia henkilöitä, jotka eivät ratsasta “arvoilla” tai peloilla, eivätkä lupaa helppoja ratkaisuja. Siten ehkä tuo pelottava populistinen ja nationalistinen liikehdintä saataisiin taantumaan. Euroopan yhteistä kehitystä tämä toki on. Vanhat ja maltilliset puolueet ovat epäonnistuneet siinä että ne olisivat pysyneet riittävän kiinnostavina tässä myllerryksessä. Mutta ihmiset ne niitäkin puolueita johtavat.
Tässä ja monessa muussakin asiassa. Jopa herätysliikeihmisten silmissä minusta Patmos outoine profetioineen on aina ollut marginaali-ilmiö, jonka hyvin harva on ottanut tosissaan. Joten sen poliittiset linjauksetkin menevät samaan marginaalikategoriaan.
Jos kysytään, voiko kristitty kannattaa vasemmistoa (minusta ehdottomasti voi) voi myös kysyä, voiko kristitty kannattaa oikeistoa. Ja minusta se on paljon vaikeampi kysymys, vaikka henkilökohtaisesti tunnen hyvin oikeistolaisesti ajattelevia kristittyjä. Mutta en ymmärrä, miten he pystyvät yhdistämään minusta keskenään hyvin ristiriitaiset arvot.
En minä epäile Niikon kristillisyyttä. En kenenkään perussuomalaisen enkä kristillisdemokraatin. Mutta en epäile myöskään kokoomuslaisen, keskustalaisen, demarin tai vasemmistoliittolaisen kristillisyyttä, jos he sanovat olevansa kristittyjä. Epäilen vain sitä, että voiko kristillisyyttä rajata vain yhteen tai kahteen puolueeseen Suomessa.
Minusta kristillisyydellä voi perustella hyvin erilaisia kantoja. Joillekin köyhien ja syrjittyjen asia, ilmastoasia, taloudellisen vapauden asia, maahanmuuton vastustaminen, muukalaisen auttaminen … jne on perusteltavissa kristillisistä lähtökohdista käsin. Uskon että ilmiset ovat vilpittömästi kristittyjä puoluekannasta riippumatta. Nyt vain tuntuu että kristillisyydestä ollaan tekemässä yksinoikeudella oikeistolaista, maahanmuuttovastaista ja ilmastoskeptistä. Ehkä niiden kristittyjen tulisi nyt älähtää, jotka eivät ole valmiita noita leimoja itseensä laittamaan.
Miksi pitäisi? Patmos on enemmistön kristityistä mielestä rumasti sanottuna hörhöporukka, jonka juttuja ei tosissaan kuunnella. Eikä oleteta kenenkään muunkaan ottavan niitä kovin tosissaan. Ei sellaisista jutuista ole tapana älähtää.
Olen hiukan eri mieltä. Patmos ei minulle ole kovinkaan tuttu juttu, mutta jos ajatellaan hiukan laajemmin, niin kyllä on syytä olla huolissaan kristittyjen liian innokkaasta jakautumisesta yhteiskunnallisissa asioissa. Saman asian kääntöpuolia ovat täälläkin paljon esillä ollut Kirkko ja kaupunki -tyylinen (esim. Rannan piirroksissa näkyvä) kärjistely ja toisaalla Ahvion tapaiset intoilut. Maltillinen ja eri mielipiteitä aidosti kunnioittava suhtautuminen on vähentynyt viime aikoina myös kristittyjen parissa.
Tietenkin voi miettiä, auttaako “älähdys”, mikäli se ei sisällä syvällisempää vaihtoehtoa. Ehkä parempi olisi vain positiivisella vaikuttamisella ja rukouksella valvominen.
Konservatiivisista kristityistä, jotka sanoutuvat irti PS-retoriikasta muukalaisvihan sytyttäjänä, tulee nyt ainakin mieleen KD-poliitikko Ville Auvinen, Sleyn lähetysjohtaja, ja arkkipiispaehdokas. (Sley ei ymmärtääkseni ole muuten sitoutunut mihinkään poliittiseen suuntaan, mutta kyllä siellä enemmistö teologeista on uskoakseni muita kuin maahanmuuton poliittisia vastustajia).
Toki on sitten sitoutumattomia “älähtäjiä” tai paremminkin keskustelijoita. Tunnetuimpia heistä on ehkä Martti Vaahtoranta, Lähetyshiippakuntaan kuuluva pappi ja TT.
Monikin kristitty puhuu tällä hetkellä muukalaisvihaa vastaan, ja minusta se on hienoa. Mutta ei sitä millään tavalla tarvitse kytkeä johonkin radio-ohjelmaan. Tottakai se on nyt juuri asia, johon kristittyjen pitää puuttua.
Luin amerikkalaisesta presbyteerikirkosta, jossa oli aktiivisesti toiminut mukana nuori mies, joka oli tehnyt pari viikkoa sitten tapahtuneen äärioikeistolaisen iskun synagoogaan. Pastori kirkossa puhui vakavasti siitä, että juuri nyt täytyy kristittyjen tehdä vakava pesäero kaikenlaiseen nousevaan äärioikeistolaiseen puheeseen, koska se on uhka, joka oikeasti uhkaa sisältä päin kirkkoja. Toivon, että Suomessa ei kuitenkaan tilanne ole yhtä paha kuin Usassa, missä äärioikeisto on viime vuosina lisännyt iskujaan kiihtyvää tahtia.
Mutta tärkeä osa tätä on minusta myös muistuttaa, että nämä tyypit Suomessa ovat marginaalia, ja pitää heidät siellä.
En tiedä pystytkö lukemaan eilistä hesaria, mutta kun USAn olot hyvin tunnet, niin siinä mielessä ajattelisin että tuo juttu voisi sinua kiinnostaa. Minä näen siinäkin selviä merkkejä siitä, että Suomeen ollaan tuomassa sieltä mallia kristillisen oikeiston rakentamiseen ja maan jakamiseen oikeaan oikean laidan kristillisyyteen ja kaikkeen väärään joka sitä ei hyväksy ainoaksi oikeaksi (vaihtoehtoiseksi) totuudeksi. Tässä mielessä minusta kristillisten, jotka eivät katso sellaista jakoa ja kehitystä hyväksi, olisi hyvä näyttää että se ei ole heidän tavoitteensa. Muussa tapauksessa kaikki kristillisyys lasketaan helposti mukaan tuohon oikean laidan jakavaan kristillisyyteen. No asia ei toki minulle kuulu kun en lukeudu mihinkään kristillisyyteen, kunhan toivon ettei kansaa aleta jakamaan vuohiin ja lampaisiin.
Minusta kyse ei ole enää marginaalista jos gallupien suurin ryhmä on kyseisen kristillisen ajattelun kannattamaa.
Siis puhutko nyt perussuomalaisista puolueena? Mitä kristillistä ajattelua se muka edustaa? Sen kannatus perustuu tietääkseni hyvin vahvasti yhden henkilön henkilökohtaiseen kannatukseen, ja tämä ihminen on avoimesti ei-kristitty. Myöskään puolueen ajamat teemat eivät ole kovin kristillisiä, päin vastoin.
Minusta sinä itse nyt pyrit leimaamaan meitä kristittyjä korostamalla pienen ääriryhmän kommentteja ja yhdistämällä ne johonkin yleiseen kristillisyyteen. Kyllä minä uskon, että nuo mielipiteet voivat olla todellisia. Mutta ne eivät ole kristityistä yleisesti yhtään mitään kertovia.
Kaikki ateistit eivät ole joukkomurhaajia, eivätkä kaikki muslimit ääri-islamisteja. Eivätkä kaikki kristityt äärioikeistolaisia, tai edes millään lailla oikeistolaisia. Älä yleistä kristittyjä yhtään sen enempää, kuin yleistäisit mitä tahansa ihmisryhmää.
No. Pyydän anteeksi jos sait tuollaisen käsityksen kirjoituksistani. Oletko tutustunut tuohon hesarin eiliseen kirjoitukseen aiheesta? Sekin mielestäni kertoo että en ole yksin näkemyksineni. Mutta todellakin, ei ollut tarkoitus loukata, joten pyydän anteeksi ja lopetan tähän.
En valitettavasti tällä hetkellä pysty lukemaan Hesarin juttuja, elleivät ole ilmaisesti jaossa esim Facebookissa. Ja uskon, että ilmiö on todellinen, mutta edelleen uskon, että se ei ole valtavirtaa kristittyjen joukossa. Toki minusta on hyvä, että valtavirtakristityt pitävät esillä sitä, mitä Raamattu oikeasti opettaa esim suhtautumisesta maahanmuuttajiin.
Eikä ongelma minusta ollut se, että puhuit asiasta, kyllä se on hyvä ottaa esille, vaan siinä, että kirjoitit ikäänkuin se olisi joku yleinen ja normaali kristittyjen tapa ajatella. Ja muu olisi joku poikkeus, jonka oikeus olemassaoloon pitäisi vahvistaa.
Edes Usassa edes evankelikaalisissa piireissä enemmistö kristityistä ei äänestänyt Trumpia ja oikeistolaista kristillisyyttä, vaan varsinkin tummaihoisten ja latinoiden (ja myös monien valkoihoisten) piirissä kristityt äänestävät demokraatteja. Jostain syystä kuitenkin Suomessa halutaan pitää tiedotusvälineissä esillä sitä amerikkalaisten oikeistolaiskristittyjen ryhmää.
https://m.huffpost.com/us/entry/us_5810cfe6e4b06e45c5c7012e?guccounter=1
Perussuomalaisissa on lukuisia kristittyjä. Sen kannatus ei myöskään perustu vain yhden ajattelijan kannatukseen. Edellisen puheenjohtajan aikoina, joka oli avoimesti kristitty puolueen kannatus nousi edellisiin ennätyksiin reilun 15%:n tasolle tai jotain.
Perussuomalaisiin mahtuu tai on mahtunut monen kirjavaa joukkoa, esim hakkaraiset ja hirvisaaret, jotka kaikki eivät kovin mairittelevaa käytöstä ehkä ole esittäneet, mutta nykyisestä puheenjohtajasta, sen paremmin kuin edellisestäkään, tai sinisiin loikanneista ministereistä minulla ei ole pahaa sanottavaa.
Nykyisen puheenjohtajan lisäksi joukkoon kuuluu muitakin fiksuja tyyppejä, mm eduskuntaryhmän johtaja tai vaikkapa juuri kansanedustaja ja tunnustava kristitty Mika Niikko. Edellisen puheenjohtajan ulkoministeri Soinin avustaja Samuli Virtanen toimii esim Helsingin Kansanlähetyksen johtoryhmässä ja on todella hieno ja erittäin fiksu ihminen. Toki joku voi sanoa, että kaikki fiksut loikkasivat sinisiin, mutta ei se kokonaan niinkään mene.
1 tykkäys
Samaa voi sanoa ihan kaikista puolueista. Siksi minusta perussuomalaisia ei pidä esittää kristittyjen valtavirtapuolueena saati ainoina sallittuina puolueina KD:n kanssa, koska sellainen ajattelu ei kristittyjen keskuudessa ole kovin yleistä. Yhtä lailla löytyy ryhmä, jonka mielestä keskusta on ainoa oikea uskovien puolue. Eikä sekään edusta kaikkia kristittyjä.
On varmasti näin, mutta puolueen ohjelmassa se esittää itseään kristillis-sosiaaliseksi puolueeksi. Ainakin Halla-ahon linjausten mukaan. Ja vielä ne hankalimmatkin tapaukset ovat entisiä tai nykyisiä helluntailaisia. Siis H ja H.
1 tykkäys
Se Helsingin Sanomien juttu on minunkin ulottumattomissani. Yhden kuvakaappauksen näin, jossa kirjoittaja ilmoitti Tapio Puolimatkan olevan “provokaattori” joka sanoo, että spn-avioliiton hyväksymisestä seuraa pian pedofilian hyväksyminen. (Lainaus lähelle sanatarkkaa mutta en muista tismalleen, siksi ei lainausmerkkejä.)
Tuo ainakin antaa ymmärtää, että kirjoittaja ei ole kaikessa harjoittanut ihan asiallista analyysia.
3 tykkäystä
Viittasinkin kommentissani faktapohjaiseen maahanmuuttokeskusteluun. Se on täysin totta, että keskustelu etenkin maahanmuuton ongelmista ja väitetyistä ongelmista on lisääntynyt huomattavasti. Siinä keskustelussa kuitenkin faktoilla on valitettavan vähän käyttöä tai niitä käytetään kovin valikoiden. Tällä foorumilla keskustellaan kuitenkin kristinuskosta, joten en nyt jatka tätä sinänsä mielenkiintoista säiettä tältä osin.
Patmoksesta käsitykseni on, ettei se ole monoliitti, jota Ahvion näkemykset kuvaavat kattavasti. Voi silti olla, että nekin nauttivat nyt laajempaa kannatusta ja vähintään ymmärrystä eivätkä enää ole sillä tavalla marginaalissa kristillisessä kontekstissa kuin aiemmin. Mahdollisuus arvokonservatiivisuuden merkittävään revanssiin on kuitenkin iso houkutin.
1 tykkäys
Tuo oli hieman huvittava “uutinen”, sillä ainahan Suomessa on ollut “kristillistä oikeistoa”, se vain vaihtelee mihin porukkaan isketään oikeiston leima (mikä toimittajille on pedon merkki) ja millä perusteilla.
Mutta jostakinhan se on toimittajaressukoiden lööppinsä keitettävä.
Onko perussuomalaiset sitten oikeistoa on hyvä kysymys, kunnollista vastausta en ole vielä nähnyt ja vain huonoja perusteluita määrittelyyn.
Helsingin totuus on sellainen, että Eirassa vanhempiensa ent asunnossa asuva ja isoa maasturia ajava, suhteilla hyvän viran saanut parempi ihminen City-Vihreä moittii jotakin perussuomalaista pienyrittäjää hirveäksi äärioikeistolaiseksi kun se kertoi äänestäneensä persuja. Helsingin totuus, Helsingin näkövinkkeli, Helsingin sanomat. Silattuna Tampereen tiedotusopin laitoksen korkeammalla ymmärryksellä journalismin periaatteista.
Perussuomalaiset ovat arvokonservatiiveja, mikä on joskus muinoin liitetty oikeistolaisuuteen. Mutta yhteiskunnallisissa asioissa mielestäni hyvinkin kaukana talous-oikeistosta, joka ajaa globaalisaatiota ja suuryritysten etuja. Politiikan perinteinen jako vasen - oikea ei sovi nykyisten puolueitten luokitteluun, eikä nykyajan yhteiskunnallisiin ongelmiinkaan. Kaksinapaisuuden ylikorostus eduskunnan naurettavalla tuolileikillä on huippu. Alkeellista: kunnon ihmiset näyttivät persuille paikkansa!
Kun on näinkin kauan elänyt ja kärsinyt kuin Sakarja, tehnyt työtä ja elänyt lähellä niitä paskaisimpia purku- ja rakennushommia, potkittu verstaissa kesäapulaisena, seurannut sukulais-pienyrittäjien kamppailua jatkuvasti sankkenevassa sääntöviidakossa ja kaatumisia lama-aikoihin, pienviljelijöiden tukehtumista EU-säännöissä, nuorten akateemista pätkätyötä ja työttömyyttä vaikka olisi kuinka monta tutkintoa, ja lopulta itse hajonnut ylirasitukseen sairaana duunissa, niin pohtii eri tavalla elämäänsä ja kokemaansa, kun ehdokastaan joissakin vaaleissa valitsee.
Ehdin vieraantua puolueista, joita muinoin äänestin, tai ne kävelivät jonnekin kauas minusta ja ymmärtämästäni todellisuudesta. Kokoomus, joka julisti muinoin koti-uskonto-isänmaa-arvoja, muuttui pörssipelureiden ja optio-uhkapelaajien tukisäätiöksi, jonka perukka siirtyi enemmän keräämään henkilökohtaista vaurautta suosimalla globalismia ja pääomien ja työvoima vapaata heittelyä, samalla ryhtyen luomaan halpatyömarkkinoita, millä voidaan painaa suomalaista työtä ja työntekijää paskamaiden työehtoihin. Maahanmuuton tukeminen on hyvä keino polkea duunaria ja ay-liikkeitä ja pyörittää alihankintana verovaroin vastaanottokeskuksia voittoa tuottaen.
Olenko oikeistolainen, jos ajattelen, etten voisi enää äänestää arvoliberaalia ja talousliberaalia kokoomusta, mutta näen, miten persut toimivat enemmän sekä suomalaisen työväestön että suomalaisen pienyrittäjän tai maanviljelijän puolesta? Maan puolesta, sen kansan puolesta, joka tässä maassa työt tekee, ihmiset hoitaa ja kaiken veroissaan maksaa.
Sosialidemokraatteja äänestin sitten hieman myöhemmin, koska arvostan ilmaista kouluopetusta ja edullista julkista terveydenhoitoa enemmän kuin yksityissairaaloitten ja vakuutusyhtiöitten kanssa taistelua jenkkityyliin. Olenko oikeistolainen, vaikka nykyään äänestän persuja, kun koen, että heillä on sama näkemys, mutta myös realismia siinä, paljonko veroja voi kulloinkin lisätä tai korottaa, ja mihin rahat suunnataan: kotiin vai maailmanparannukseen…
Kaiken tämän ohella pidän itseäni kristittynä. Olen toki ollut kastettu kristitty ikäni ja parikymmentä vuotta kiihkeämpi, tulin vahvempaan uskoon, kun minut elvytettiin ja sain uuden mahdollisuuden elämään. Persuja olen äänestänyt liki heidän alustaan asti, pettyneenä politiikkaan ja kaikkiin ennen äänestämiini niin vasemmalta kuin oikealta laidalta. Nykyään olen sitä mieltä, että persujen ankarankin looginen mutta rehellinen asenne on juuri sopivin sellaisen maan kuin Suomi asioiden hoitoon. Elämä opetti.
Minua on kussut silmään matkan varrella niin sossut kuin kokkarit, joten tulkoon seuraava jonossa. Jos vaikka vaihtamalla paranisi.
Siis itsessäni on ollut konservatiivista kristillistä asennetta ja silti sosiaalista asennetta, omassa yhdistelmässäni jo varmaan 15 vuotta. Näin uusi uutinen tuo (ääri-)kristillinen (ääri-)oikeisto.
3 tykkäystä
En ole lukenut lehtijuttua, joten kommentoin vain asiaa viestisi perusteella.
Boldaukset minun.
Kristillinen maailmankuva, ihmiskäsitys jne. Niistä on kyllä melko pitkälle meneviä dokumentteja. Toki myös kiistellään, millä kirkkokunnalla on parhaat…
Mutta jotenkin yleisesti tähän yhteiskunnalliseen elämään liittyen: Eiköhän kaikki kristilliset opit sisällä sen, että ihminen on luotu ja lunastettu. Eli arvo on aikamoinen, jokaisella ihmisellä. Sitten on tietysti kultainen sääntö, rakkauskäsky jne.
Nyt on sitten kysyttävä, että jos mikäli Patmos tai joku muu oikeasti ajaa oikeistolaista politiikkaa ainoana oikeana kristillisyytenä ja jos esim. PS markkinoi muukalaisvastaisuudessaan itseään kristillisiin arvoihin nojaavaksi ryhmäksi – niin miten “siinä ei ole mitään väärää”? Siis olettaen, että hyväksyisimme yleispätevät maailmankuva/Ihmiskäsitysmäärittelyt.
Summa summarum. Ei kaikki, jotka sanovat olevansa kristillisten arvojen takuumiehiä, sitä ole. Eivät myöskään ultraliberaalit kristityt edusta kristillisyyttä, jos he esim. luopuvat vaikkapa avioliittoasiassa kirkkojen ikiaikaisesta opetuksesta.
Kysymys on siitä, mitä todella ajetaan ja vaikutetaan, ei siitä mitä sanotaan saadakseen ääniä vaaleissa.
Oma käsitykseni on edelleen, että populistiset liikkeet Euroopassa eivät ole kristillisyyttä edustavia eivätkä myöskään lopulta edistä meidän kristittyjen sananvapautta ja uskonvapautta. Kyllä meidän on pidettävä puurot ja vellit erillään tässä, eikä siitä voi sanoa, että se olisi yhdentekevä asia.
Kiitos vastauksesta. Itse lähinnä asiasta kirjoitin juuri siksi, että olen havainnut että jotkut kristilliset piirit haluavat tehdä vain yhdestä poliittisesta näkemyksestä hyväksytyn ja kristillisen. Kuten lehtikirjoitus sitten väitettäni tukikin. Itse tunnen kristittyjä jotka ovat hyvin eri laidoilta ja kuitenkaan en koe heidän olevan jakomielisessä tilassa sen suhteen että kannattaisivat jotakin joka sotii heidän kristillistä vakaumustaan vastaan.
Vanhemmiten olen oppinut itse näkemään myös vastapuolen ihmisissä ihmisiä jotka ovat vilpittömiä mielipiteissään. Kokoomuslainen voi olla kristitty vanhan koti-uskonto-isänmaa perimänsä vuoksi, perussuomalainen voi kokea Jumalan antaneen kansoille omat maat ja siksi niitä ei tule luovuttaa muualta tuleville kuten vaikkapa Juha Ahvio asian perustelee, keskustalainen voi kokea varjelevansa ja viljelevänsä niinkuin Jumala on käskenyt tekemään ja vasemmistolainen voi nähdä omassa ajattelussaan käytännössä sen mitä Jeesus ja alkuseurakunta pyrki tekemään yhteisestä jakamisessa ja köyhimmistä huolehtimisessa. En voi kaikkia näkemyksiä ymmärtää oikeiksi mutta voin ymmärtää niiden kannattajat vilpittömiksi kristityiksi. Tätä vastaan on vaikkapa Patmos jo kolmannen vaalin alla rummuttanut kun se on vain käytännössä yhden mutta lievästi ottaen kahden puolueen asialla todeten vain niiden ajattelun olevan kristillistä ja oikeaa.
Mutta en jatka tästä enempää koska jo aikaisemmin sain sellaisen ryöpyn niskaani siitä, että olisin leimaamassa ja yleistämässä kaikki kristityt yhdenlaisen amerikasta tuodun oikeistolaisen kristillisyyden kannattajiksi. Tätähän nimenomaan en sanonut vaan ihmettelin että jotkut kristityt voivat nähdä vain yhden tavan toimia poliittisesti olevan kristitylle mahdollisen.
3 tykkäystä