Kyllä meilläkin koulussa puhuttiin polviseisonnasta jumppatunnilla
1 tykkäys
Siis alttari on se pöytä, joka kirkoissa on seimi jaGolgata. Kristuksen läsnäolon symboli. Alttari-trermiä eivät kalvinistit hyväksy. Kun Mäntysalo puhui ehtoollispöydästä konkreettisena kalustuksena, korjasin, että me puhumme alttarista. Se,että puhe pöydästä on täysin oikea Muuten, on eri asia.
Ok. Ei ollut poikien voimistelussa tuota. Mutta näkyy termi olevan vieläkin jumppakäytössä. Kirkon ja ehtoollisen yhteydessä sana on jotenkin tekninen ja liikunnallinen, kun on niin tottunut siihen että polvistuminen on selkä suorassa ja polvillaan oloa.
Kun kirkossa opetetaan lapsille ja nuorille polvistumista, jotkut nojaavat kovasti eteenpäin ja pylly pystyssä.
Se on taas suomeksi röhnöttämistä.
Helluntain ehtoopalveluksessa, jossa luetaan helluntain polvirukoukset, pappi sanoo: “Rukoilkaamme Jumalaa notkistetuin polvin.”
1 tykkäys
Katolisessa kielenkäytössä tietenkin on myös näin: alttari on se kivinen pöytä, jolla Kristus uhraa itsensä. Se sijaitsee kuorissa, jossa yleensä on myös kredenssipöytä erilaisille messutarvikkeille.
Meillä ainakin pidettäisiin vähän ihmeellisenä, jos joku puhuu siitä ehtoollispöytänä. @tortoise käyttämä “alttarille polvistuminen” kuulostaa myös minun korviini vähän koomiselta, ja olin jo valmiina komentamaan, ettei sinne saa kiivetä 
1 tykkäys
Näinhän se tarkkaan ottaen kai on.
Alttari on tavallisessa puheessa kuitenkin sanana käytössä laajemmin kuin tarkoittamassa tuota kivistä pöytää.
Esimerkiksi:
Vihkitilaisuus alkaa musiikilla, usein häämarssilla , jonka aikana vihkipari saapuu alttarille tai muulle vihkipaikalle.
Kuori on toki kirkon työntekijälle tuttu sana, monille muille varmaan ei.
Kirkon sivulla se selitetään:
https://evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Kuori
Miltä tämä teksti kuulostaa, esim. katolilaisesta tai ortodoksista?
Tässä alttari on toki tarkasti ja oikein määritelty, eikä sekoitettu alttarikaiteeseen, jonka ääreen polvistumme, eikä kirkon kuoriin.
Ortodoksisessa kirkossa alttariksi sanotaan sitä huonetta, jossa pyhä pöytä eli alttaripöytä ja uhripöytä sijaitsevat. Ikonostaasi erottaa sen kirkkosalista. Katolilaiset ja luterilaiset taas kutsuvat alttarihuonetta tai syvennystä kuoriksi. Vanhoissa kirkoissa kuoriaita erottaa kuorin kirkkosalista. Ortodoksinen ikonostaasi on kehittynyt kuoriaidasta joskus II:n kristillisen vuosituhannen alkupuolella. Ikonostaasi oli aluksi aivan matala, yksikerroksinen, mutta kehittyi myöhemmin monikerroksiseksi kuvaseinäksi.
Käsittääkseni muissa kuin luterilaisissa kirkoissa ei ole puoliympyrän muotoista alttarikaidetta polvistumispenkkeineen. Milloin tuli tavaksi nauttia ehtoollinen polvillaan?
1 tykkäys
Google auttaa.
Ensin Jeesuksen ajasta:
Kun Jeesus asetti ehtoollisen sakramentin, se tapahtui luonnollisesti juutalaisen ateriayhteyden kontekstissa. Tähän liittyi tapa asettua pitkälleen aterian ääreen. Pyhä evankelista Matteus todistaakin tästä seuraavasti: ”Ja kun ehtoo tuli, asettui hän aterialle kahdentoista opetuslapsensa kanssa.” (Matt. 26:20) Evankelista käyttää tässä teonsanaa, joka merkitsee makaamista, loikomista tai pitkällään olemista (ἀνάκειμαι). Tässä yhteydessä sanalla tarkoitetaan juuri ajan juutalaista ruokailuasentoa, pöydän ääreen asettumista puolimakuulle siten, että nojattiin vasempaan kyynärpäähän.
Sitten:
Varhaisen kirkon isät puhuvat melko vähän siitä, missä asennossa kristityt heidän aikanaan ottivat ehtoollisen vastaan. Näyttää kuitenkin siltä, että varhaiset kristityt kokoontuivat seisomaan alttarin ääreen.
Ja:
Seisominen ei toki ole ainoa historiallinen tapa: 1000-luvulla Rooman kirkossa alettiin soveltaa myös tapaa polvistua ehtoolliselle. Tämän katsottiin edistävän hurskautta. Edelleen, Englannin kirkon vuoden 1552 Book of Common Prayerin myötä keskiaikaiset kivialttarit poistettiin kirkkojen itäpäädyistä ja korvattiin suurilla puisilla ruokapöydillä.
Lähde:
Alttarikaiteet ovatkin olleet käytössä pääasiassa Ruotsissa ja Suomessa, sekä ruotsalaisvallan perintönä paikoin myös Virossa. On myös esitetty, että varhaisin tunnettu maininta alttarikaiteista on peräisin vasta vuodelta 1576 ja Suomessa vielä myöhäisemmältä ajalta, vuodelta 1650. Esimerkiksi vuoden 1614 kirkkokäsikirjan ehtoollisen viettoa esittävässä kuvassa ei alttarikaidetta ole.
Alttarikaide on kuoriaidan jälkeläinen. Alttarille tarkoittaa myös alttarin tykö, ei ainoastaan alttarin päälle. Alttaria käytetään pars pro toto myös alttarialueesta. Se on pyhin kirkossa ja hieman eri kuin kuori.
1 tykkäys
Katolisissa kirkoissa on ennen ollut kuoriaita, jonka ääreen on polvistuttu kommuuniolle. Monissa vanhoissa kirkoissa niitä on edelleenkin, ja nyt niitä taas paikoin rakennetaan uudelleen. Puoliympyrän muotoisena en ole nähnyt niitä missään. Paikoin ne ovat korkeita ja niissä saattaa olla koristelua ja pyhiä kuvia, usein keskellä krusifiksi aidan yläpuolella; itse asiassa se on sama elementti, josta idässä on kehittynyt ikonostaasi.
Tässä on tyypillinen kuoriaita; huomatkaa, että keskellä pitää olla aukko tai avattava osa, josta kulkue kävelee kuoriin messun alussa.
Ja tässä keskiaikainen, korkea versio.
2 tykkäystä
80-luvulla P.Marian kirkossa Stadissa ainakin arkisin iltamessuissa näin meneteltiin.
1 tykkäys
Kaunis ja erikoinen kuori tässä (akustisestikin hieno kirkko, valitettavasti huonokuntoinen sisäilmaongelmineen).
2 tykkäystä
Tiedätkö, milloin sieltä on purettu kuoriaita? En muista nähneeni edes valokuvissa…
Enpä tiedä! Kävin tässä kirkossa viimeksi 2008. Ei ole mitään muistikuvaa, oliko kuoriaitaa vai ei…
Itse kävin siellä ensimmäisen kerran noin vuonna 1994, eikä kuoriaitaa silloin ollut 
Suomessa luterilaisissa kirkoissa oli aiemmin huomattavasti nykyistä enemmän kuoriaitoja ja kuorilehtereitä, mutta niitä purettiin pois aikoinaan.
1 tykkäys